Yleistä keskustelua musiikista ›

Zed:
 
Kategorioin kappaleen syvästi inhoamaani tyylisuuntaan paniikkirock, josta toinen hyvä esimerkki on jo aiemmin valitukseni kohteeksi langennut Maija Vilkkumaan Ei: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13581012#p13581012
 
Kaurapuuroon tukehtuva noita...eissssss
 
Tämä tulee mieleen siitä "paskamaasta pois" -biisistä. Kummeli-hahmo James Kagelbergin lisäksi.

Maija Vilkkumaan missä tahansa biisissä on huomattavasti enemmän menoa, tenhoa ja substanssia kuin Irinan missään.
 
Seison vankasti Vilkkumaan kolmen ekan levyn takana ja edessä.
 
Toki ymmärrän että tuommoinen aihepiiri tai demografia voi ärsyttää. Irinan biisin kohdalla yhdyn mielipiteeseenne. Joka omanikin on MV:n tuotannosta.
 
Tämä tulee mieleen siitä "paskamaasta pois" -biisistä. Se oli kieltämättä hieman "milking the Millennials", enkä itsekään siitä biisistä erityisemmin välittänyt.

Bullitt: Kissin I was made for loving you baby.
 
Tämä kyynis-opportunistinen uuden ilmiön aallonharjalla ratsastaminen on loukkaus paitsi kuulijoita, niin myös disco- ja rockmusiikkia kohtaan. Toisaalta taas kappaleen huokuma paska henki kyllä sopii mielikuviini Gene Simmonsista yleisestikin, että sinänsä varmaan yhtyeensä tai ainakin nokkamiehensä näköinen kappale kyseessä. Jos kappaleen syntyä onkin jälkikäteen yritetty selittää ties miksi vitsiksi, niin en osta sitä hetkeksikään tai oikeastaan sillä ei ole edes väliä, kun bändi sukelsi itse pää edellä täysiä epäröimättä mukaan tuohon vitsiin kun huomasi että sillä tekee rahaa, eikä ole ymmärtänyt edes hävetä.
 
Voi olla, että em. ulkomuistista latelemani faktat ovat puutaheinää, mutta en halua piehtaroida tässä sonnassa yhtään enempää kuin tämän viestin kirjoittamisen kannalta on pakko, joten en ala tarkistamaan.
 
Tulee noin nelkyt kertaa Nostalgialta tunnissa ja laulan aina siinä mukana että:
 
I was made for loving you baby
You were made for loving me baby
I can't get enough of you baby
Can you get enough of me baby
 
Ärsytän tällä itseäni

Epämuusikko: Maija Vilkkumaan missä tahansa biisissä on huomattavasti enemmän menoa, tenhoa ja substanssia kuin Irinan missään.
 
Seison vankasti Vilkkumaan kolmen ekan levyn takana ja edessä.
 
Kyllä vaan. Irinan jutut eivät oikein vakuuta, mitään ei jää mieleen. Toni Wirtanenko ne kappaleet on keksinyt?

Tom Waits: Top of the Hill.
 
Luin vanhan arvostelun "Real Gone" -albumista ja päätin kuunnella pätkän koska mukana on sentään Marc Ribot. Tuskastuin välittömästi jo tuohon aloituskappaleeseen.
 
Voi junalauta mitä paskaa, pula-ajan Captain Beefheartia. Waitsin levyt ovat olleet itsetarkoituksellista konstailua Heartattack & Vinen jälkeen. Mitään kuuntelemisen vaivan arvoista niiltä ei löydy.
 
Edit: eihän tämä ihan huono levy olekaan, paikoin tolkullista, vain 50% on teennäistä sohlausta.
 
Edit 2: tämähän on paikoin erinomaista! Tuo aloituskappale on silti viheliäinen.
 
Edit 3: Ja lopetuskappale sitäkin ärsyttävämpi. Lienen huumorintajuton.

Kefiiri: Tom Waits: Top of the Hill.
 
Luin vanhan arvostelun "Real Gone" -albumista ja päätin kuunnella pätkän koska mukana on sentään Marc Ribot. Tuskastuin välittömästi jo tuohon aloituskappaleeseen.
 
Voi junalauta mitä paskaa, pula-ajan Captain Beefheartia. Waitsin levyt ovat olleet itsetarkoituksellista konstailua Heartattack & Vinen jälkeen. Mitään kuuntelemisen vaivan arvoista niiltä ei löydy.
 
Menee mulla vähän Nick Cave -osastoon, eli joutavaa äänimattoa.

Lennu: Menee mulla vähän Nick Cave -osastoon, eli joutavaa äänimattoa.
 
Mä taas olen ruvennut innostumaan Nick Cavesta, ei se ihan joutavaa olekaan. Kehuttu Boatman's Call on aika etevää menoa. People Ain't No Good huvitti heti tekstillään :)

Tästä varmaankin saatiin aikaiseksi joku typerältä näyttävä tanssikoreografia karatella niskaan liikkeineen ja mojovine iskusarjoineen, erityisesti lyhyen ja ärsyttävän "aasiariffin" soidessa. Ilman Bruce Leen leffoja ja Cannon tv-sarjaa olis ehkä jäänyt biisi tekemättä.
 
Carl Douglas - Kung Fu Fighting
 
Frederik - Kung Fu taistelee
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kung_Fu_taistelee

onjokäytössä: Omaan makuun Irina on vielä ihan siedettävää kuunneltavaa, jos vertaa vaikkapa näihiin mikrofoniin hengittäviin artisteihin Ellinoora, Pehmoaino jne. En viitsi kaivella muististani enempää nimiä tähän listaan, ettei mene huominenkin päiväni pilalle. Näiden muistelu pilaa jo yhden päivän.
 
Biisi jäi mainitsematta.

Nelisormimangusti: Biisi jäi mainitsematta.
 
Artisteista on keskusteltu yleisemmin viimeisissä viesteissä, mutta jottei mielesi pahoitu: Ellinoora: Elefantin paino. Ihan järkyttävä. Pehmoaino: vaikkapa Haluun takas mun perhoset.

Noista kahdesta sattumoisin oululaislähtöisestä artistista Pehmoainosta on tullut oma suosikkini. Sympaattinen tapaus, toivotan onnea. Ellinoora tuntuu pärjäävän omalla pitkävihaisella tatsillaan josta olen ilmoittanut ennenkin.

Juha-Tapio. Kuka näkee sut? Ihan järkyttävää virsilaulua. Täyttä pas*kaa.

onjokäytössä: Juha-Tapio. Kuka näkee sut? Ihan järkyttävää virsilaulua. Täyttä pas*kaa.
 
Viisas valinta! Vuoden 2018 jälkeen minäkin olen saanut tietooni kpln.:n nimen: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13320631#p13320631

Tuli kuultua radiosta eilen sellainen kuin Olli Halonen - Isän ikäinen. Hyhhyh, miten masentava tuulipukubiisi.

TheMurno: Tuli kuultua radiosta eilen sellainen kuin Olli Halonen - Isän ikäinen. Hyhhyh, miten masentava tuulipukubiisi.
 
Olli Halonen, Mikko Harju. Race to the bottom. S-etukorttimölinää toppahousuille.

Epämuusikko: Olli Halonen, Mikko Harju. Race to the bottom. S-etukorttimölinää toppahousuille.
 
Ennen kuin Nelisormimagnusti ehtii, niin mikä biisi?

onjokäytössä: Ennen kuin Nelisormimagnusti ehtii, niin mikä biisi?
 
Olen aiemminkin rikkonut tätä sääntöä tässä ketjussa näiden artistien kohdalla.

Nyt on paha:
 
https://open.spotify.com/album/471s … fy%3Aalbum%3A471sgGZFiZixl8LTniCnfu
 
Spotikka jostain syystä tarjosi tätä mulle. Kuuntelin tätä ja melkein huusin koko ajan ääneen. Mitä helvettiä, aivan kamalaa, mutta onko tämä nerokasta? Tunetetut laulut, modernit plugarihevimedal-kitarat, kusista kantria, jytisevät geneeriset konerummut ja kamalat riffit. Sinkun kansi ja biisien nimet "Beer never broke my heart" enkä tiedä vieläkään, että mitä tämä on. Kävin kuuntelemassa jotain vanhoja biisejä ne koitti olla jotain geneeristä paskaa myös. Onko nämä tosissaan vai ei? Ei varmaan voi olla.

Tympee Huttunen: Nyt on paha:
 
https://open.spotify.com/album/471s … fy%3Aalbum%3A471sgGZFiZixl8LTniCnfu
 
Spotikka jostain syystä tarjosi tätä mulle. Kuuntelin tätä ja melkein huusin koko ajan ääneen. Mitä helvettiä, aivan kamalaa, mutta onko tämä nerokasta? Tunetetut laulut, modernit plugarihevimedal-kitarat, kusista kantria, jytisevät geneeriset konerummut ja kamalat riffit. Sinkun kansi ja biisien nimet "Beer never broke my heart" enkä tiedä vieläkään, että mitä tämä on. Kävin kuuntelemassa jotain vanhoja biisejä ne koitti olla jotain geneeristä paskaa myös. Onko nämä tosissaan vai ei? Ei varmaan voi olla.
 
Mikähän pakkomielle tossa southern rockissa on noihin niekkuihin :D
 
Toka biisi tehty kyllä "autotunella" ja muulla aika krhm :D