Kitarat: kitarakamat ›

ESP ukko: Joo elikkä mitä eroja on näillä kahdella? Mitä eroa on saundissa yms..
 
Trankku on kylmä. Putki mukavan lämmin ja mitä isommalla soittaa pääteaste menee särölle, ja alkaa tulemaa lisää harmoonisia kerronnaisia joita bmeidän korvat kaipaa, tran kun piikkisaundi pahenee, ja muuttuu hirvitykseksi isolla volalla.
 
Trankkuvahvarit on ihan oke hiljaisella puhtaalla saundilla, mutta kun aletaan Soittaan, pitää olla putkivahvistin.

Muokataanpas tälleen aamulla viestistä vähäsen epäolennaisuuksia pois.
 
Mutta kyllä niitä hyviäkin transistorivehkeitä on. Vaikka joku Sessionette tai Lab Series. Toisaalta kaikki putkivehkeet ei kuulosta hyvältä, tai ainakaan kaikkeen musaan.

Pelimonni: ...kun aletaan Soittaan, pitää olla putkivahvistin.
 
Eikä mikä tahansa putkivahvistin. Alle 100W on neuvolaikäisille ja vain nynnyt vetää kolmea full stack:iä pienemmillä kamoilla. Kyllä sen soiton tulee kuulua niin lujaa, että Manowar:inkin jätkät paskovat housuihinsa. Näin on näreet prkl!

teemu-t-k: Eikä mikä tahansa putkivahvistin. Alle 100W on neuvolaikäisille ja vain nynnyt vetää kolmea full stack:iä pienemmillä kamoilla. Kyllä sen soiton tulee kuulua niin lujaa, että Manowar:inkin jätkät paskovat housuihinsa. Näin on näreet prkl!
 
Olet oikeilla jäljillä. Sillä enemmän on enemmän.

Penasol: Muokataanpas tälleen aamulla viestistä vähäsen epäolennaisuuksia pois.
 
Mutta kyllä niitä hyviäkin transistorivehkeitä on. Vaikka joku Sessionette tai Lab Series. Toisaalta kaikki putkivehkeet ei kuulosta hyvältä, tai ainakaan kaikkeen musaan.
 
Uusia transistorivahvistimia ei kai ole tehty enää aikoihin, vaan ne kaikki on enemmän tai vähemmän mallinnettuja. Rolandin BluesCube taitaa olla analoginen ja mikä sen mallisarjan nimi oli, jossa käytettiin niitä soundimoduuleja? sehän kuitenkin oli myös analoginen. Tech 21 taisi myös olla analoginen jos oikein muistan. Mutta mallinnukset taitaa olla tämän päivän sana.

hallu: Uusia transistorivahvistimia ei kai ole tehty enää aikoihin, vaan ne kaikki on enemmän tai vähemmän mallinnettuja. Rolandin BluesCube taitaa olla analoginen ja mikä sen mallisarjan nimi oli, jossa käytettiin niitä soundimoduuleja? sehän kuitenkin oli myös analoginen. Tech 21 taisi myös olla analoginen jos oikein muistan. Mutta mallinnukset taitaa olla tämän päivän sana.
 
Orangen Crush-sarja on käsittääkseni myös analogipiireihin perustuva.

Modasin itse itselleni Marshallin 5275 combon. On mulla se MOSFET nuppikin joka on aika samanlainen modausalusta ja sellainen modattukin löytyy myös. Naureskelin itsekseni kun keikkojen jälkeen on tultu sanomaan että on tuo Marshall ja lespaul ihan ylivoimainen rocksoundi. Kaiutin mikitetty.
 
On minulla 9 putkivahvistinta, ja muutamalla keikalla olen vaihtelun vuoksi soittanut niilläkin. Kaverit kysyivät miksi soitan trankkukoneella. Ihan piruuttani. Jos se tuntuu tatsiltaan hyvälle ja kultakorvat tykkää kuunnella, miksipä ei. Kevyempikin.

Prostator: Modasin itse itselleni Marshallin 5275 combon. On mulla se MOSFET nuppikin joka on aika samanlainen modausalusta ja sellainen modattukin löytyy myös. Naureskelin itsekseni kun keikkojen jälkeen on tultu sanomaan että on tuo Marshall ja lespaul ihan ylivoimainen rocksoundi. Kaiutin mikitetty.
 
On minulla 9 putkivahvistinta, ja muutamalla keikalla olen vaihtelun vuoksi soittanut niilläkin. Kaverit kysyivät miksi soitan trankkukoneella. Ihan piruuttani. Jos se tuntuu tatsiltaan hyvälle ja kultakorvat tykkää kuunnella, miksipä ei. Kevyempikin.
 
Mulla oli aikanaan ydessä bändiprojektissa tilanne jossa käytin putkivahvistimena Koch Twintonea joka on kaikin puolin makea vahvistin, mutta joka kerta kun otin Session Sessionetten tulille, jouduin toteamaan sen toimivan siinä soundissa paljon paremmin koska siinä trankussa oli vain niin hyvä se särösoundi (läpileikkaava, rouhea, fokusoitunut ja no kyl sä tiiät).
 
Yhdellä keikalla sitten naapuribändin kitaristilla oli Mesan Mark 3 joka soi aivan tajuttoman makeasti. Päätin siltä seisomalta, että mesa on pakko saada (nyt mulla on sitten niitä pari) ja kun sain sellaisen niin olin ihastuksissani, että tässähän on ihan yhtä hyvä särö kuin Sessionissa :-D. Olinkohan mä vähän tyhymä :-D
 
No päädyin sitten pitämään Mesan ja luovuin siitä Sessionista parin syyn takia joita en tähän väliin erittele, mutta se ei ollut soundi. Mielestäni se seikkailu vain osoitti sen, että trankkuvahvari ei välttämättä soundaa huonolta eikä putkivahvistin soundaa välttämättä hyvältä kaikilta osin.

Prostator: Modasin itse itselleni Marshallin 5275 combon. On mulla se MOSFET nuppikin joka on aika samanlainen modausalusta ja sellainen modattukin löytyy myös. Naureskelin itsekseni kun keikkojen jälkeen on tultu sanomaan että on tuo Marshall ja lespaul ihan ylivoimainen rocksoundi. Kaiutin mikitetty.
 
On minulla 9 putkivahvistinta, ja muutamalla keikalla olen vaihtelun vuoksi soittanut niilläkin. Kaverit kysyivät miksi soitan trankkukoneella. Ihan piruuttani. Jos se tuntuu tatsiltaan hyvälle ja kultakorvat tykkää kuunnella, miksipä ei. Kevyempikin.
 
Mutta oi, millasta soundimaailmaa mahtaiskaan tulla, jos PA-puolellakin palattaisiin aikaan menneeseen.. ;)
Jykevät putkipäättärit vaan räkissä, ja sais äänimiehetkin siinä lämmittää välipalaeinehen ohessa. Mutta eipä noitten putkivahvistinten soundi mikitettynä PA:n kautta tulisi "transistoreerattua". Noin pohdiskelen vaan. ;)

hallu: Eikös periaatteessa paras soundi olisi kun ei mikitettäisi mitään muuta kuin ehkä vähän bassorumpua ja laulu. Laittaisi semmoiset kitaravahvistimet ja bassovahvistimet, että kuuluisi yleisölle ilman mikittämisiä....... aika pienelle yleisölle tietty jos ei rumpuja mikitettäisi, mutta jossain pienemmässä mestassa voisi hyvin soittaa noin.
 
Niin no, ihan pää-periaate kumminkin taitaa olla se, että se yleisölle tuleva taide on hyvin balanssissa, mielellään. Oli sitte isompi proggis/lava tahi sitte baarikeikka jonkun pienen klubin nurkassa, jossa stage on postimerkin kokonen. Studiohommat sitte erittäin, tai jos soittelee himassa.. ;)
Eipä siellä isommallakaan venuella sitä satawattista putkaria päätesärölle asti komenneta (toivottavasti), äänimies ei tykkää, yhtä vähän ku 15 neliön kellari/pommisuojatreeniksellä. (Korvat ei kestä) Mutta valinnan vapaushan on jokaisella, tarkoitan tässä trankku- vs. putkivahvistinvalintaa.. Tosin, kuten jo aiemmin totesit, eipä tänä päivänä oikein noita "kunnon ammattitason" trankkuvahvareita oikein taida joka paikasta löytyä. Murheellista se.
Ja joo, tuohon ylempään kirjoituksees, noin juuri meillä tuon duo-homman kanssa toimitaan, eli meillä on laulut mikitettynä, eipä juur muuta. Jokunen keikka sitä tuli tuollaviisii viime vuonnakin vedettyä. Toki pikku baari/klubikeikkaa vaan. ;) Mutta hyvä ku jotain.
Mutta eipä mulla mitään putkipelejä vastaan ole, ei sillä. Aikoinaan vaan, kun tuon isomman bändin kanssa enemmälti keikkaa tehtiin, tuli tehtyä vaihto trankkupeleihin. Osasyynä oli osiltaan tuo pikku endorssi Carlsbron kanssa, toinen oli päättäriputkien huono viihtyvyys pakkasessa ja kovassa tärinässä pakun perässä (tai humppakuutiossa). Kun sitä keikan jälestä huonoimmassa tapauksessa vahto pariinkin myllyyn pimenneet pääteputket, niin pisti ajattelemaan. ;)
Toki, jos/kun soittelee kotona asia onkin toinen.

fox: Mutta oi, millasta soundimaailmaa mahtaiskaan tulla, jos PA-puolellakin palattaisiin aikaan menneeseen.. ;)
Jykevät putkipäättärit vaan räkissä, ja sais äänimiehetkin siinä lämmittää välipalaeinehen ohessa. Mutta eipä noitten putkivahvistinten soundi mikitettynä PA:n kautta tulisi "transistoreerattua". Noin pohdiskelen vaan. ;)
 
Vieläköhän Palsalla on Voimat hengissä? Ja lieneekö itsekkään.
 
Niillä joskus jotain PA-pönttöjä ajettiin.

fox: Niin no, ihan pää-periaate kumminkin taitaa olla se, että se yleisölle tuleva taide on hyvin balanssissa, mielellään. Oli sitte isompi proggis/lava tahi sitte baarikeikka jonkun pienen klubin nurkassa, jossa stage on postimerkin kokonen. Studiohommat sitte erittäin, tai jos soittelee himassa.. ;)
Eipä siellä isommallakaan venuella sitä satawattista putkaria päätesärölle asti komenneta (toivottavasti), äänimies ei tykkää, yhtä vähän ku 15 neliön kellari/pommisuojatreeniksellä. (Korvat ei kestä) Mutta valinnan vapaushan on jokaisella, tarkoitan tässä trankku- vs. putkivahvistinvalintaa.. Tosin, kuten jo aiemmin totesit, eipä tänä päivänä oikein noita "kunnon ammattitason" trankkuvahvareita oikein taida joka paikasta löytyä. Murheellista se.
Ja joo, tuohon ylempään kirjoituksees, noin juuri meillä tuon duo-homman kanssa toimitaan, eli meillä on laulut mikitettynä, eipä juur muuta. Jokunen keikka sitä tuli tuollaviisii viime vuonnakin vedettyä. Toki pikku baari/klubikeikkaa vaan. ;) Mutta hyvä ku jotain.
Mutta eipä mulla mitään putkipelejä vastaan ole, ei sillä. Aikoinaan vaan, kun tuon isomman bändin kanssa enemmälti keikkaa tehtiin, tuli tehtyä vaihto trankkupeleihin. Osasyynä oli osiltaan tuo pikku endorssi Carlsbron kanssa, toinen oli päättäriputkien huono viihtyvyys pakkasessa ja kovassa tärinässä pakun perässä (tai humppakuutiossa). Kun sitä keikan jälestä huonoimmassa tapauksessa vahto pariinkin myllyyn pimenneet pääteputket, niin pisti ajattelemaan. ;)
Toki, jos/kun soittelee kotona asia onkin toinen.
 
Tunnen parikin kaveria joilla on keikkakoneina Kemper ja himassa vetelee putkarilla. Kaikkihan on sallittua ja tuo Kemperi auttaa kyllä vakioimaan tsoundia.

fox:
Eipä siellä isommallakaan venuella sitä satawattista putkaria päätesärölle asti komenneta (toivottavasti), äänimies ei tykkää, yhtä vähän ku 15 neliön kellari/pommisuojatreeniksellä. (Korvat ei kestä)
 
Joskus kauan kauan sitten tuli (vahingossa) vedettyä lärvit ennen keikkaa (vähän isompi keikka ulkotiloissa). Kun ei ollut vielä oppinut, että pistämällä toisen silmän kiinni, näkee vähän paremmassakin soittokunnossa tarkasti, en nähnyt oman 100 W marsun masterista, missä asennossa oli.
 
Noh, senhän oli joku aikaisempi puhtailla soundeilla soittanut tyyppi vetänyt johonkin 4-5 paikkeille. Itse vänsin vaan preamp-volumen kybälle (kun sen kuului olla siellä hevimiehellä, kun oli vaan piuha kitaran ja vahvarin välissä). Äänimies näytti nyrkkiä, kun soitettiin. Jaksoi vielä vittuilla jälkikäteenkin, mutta tuohan valui kuin vesi hanhen selästä, kun suunnistin takaisin baariin.
 
Ei muuten mikitettyä soundia tullut lainkaan mun kitrarasta kyseisellä keikalla.

Pauli Lappalainen: Vieläköhän Palsalla on Voimat hengissä? Ja lieneekö itsekkään.
 
Niillä joskus jotain PA-pönttöjä ajettiin.
 
Palsan tapasin reilu vuosi sitten Nastolassa. Hyvin oli voimissaan ja työskentelikin vielä.

Matias.: Palsan tapasin reilu vuosi sitten Nastolassa. Hyvin oli voimissaan ja työskentelikin vielä.
 
Hieno homma. Hänellä on sellainen tieto ja tarinapankki joka pitäisi jotenkin taltioida.

Ostin viime viikolla Roland Blues Cube Stagen eli sen 60 wattisen.
Oon tykännyt ja hönkä piisaa heittämällä rumpujen rinnalle ja ylitsekin.

Aiemmin olen omistanut Fenderiltä Hot Rodin ja Blues juniorin, Peaveyn Classic 30:n sekä Voxin AC30cc1:n. Vain Voxista en oikein tykännyt missään vaiheessa omassa tekemisessä. Tämä putkivehkeistä pois siirtyminen lähti liikkeelle treeniksellä olevasta karseasta surinasta, joka eri treenikselle siirryttäessä kasvoi tosi voimakkaaksi. Asiaa tutkailtuani eri paikoissa syynä olikin treeniksen heikot sähköt vissiin. Olin kuitenkin jo niin pitkällä omassa prosessissani lähteä kokeilemaan muuta niin en voinut enää kääntyä tieltäni.
 
Aiemmin tuli katsottua näistä muutamia vertailuvideoita ja näkemys on samansuuntainen, eli kyllähän ne tietysti erilaisilta kuulostaa nämä Rolandit.
Tuntuu olevan on enemmän kompressoiva soundi mikä tekee höpöä omalle soittamiselle, kun en ole pedaalilautaani kompuraa ruvenut mahduttamaan. Ensimmäisen viikon ja bänditreenien jälkeen täytyy todeta, että kyllä tykkään.
 
Painoeroa on 4 kiloa Hot Rodiin tämän painaessa 14 kg. Putket olisivat liikkeestä maksaneet reilun 160€, joten sen nyt ainakin tässä säästää. Aika näyttää jäänkö mitään kaipaamaan putkivehkeistä. Ylipäänsä sitä helposti tunnesyistä dissaa teknisiä uudistuksia ja pitäytyy jossakin vanhassa tekniikassa. Onneksi tuli lähdettyä tälle tielle.

hallu: Eikös periaatteessa paras soundi olisi kun ei mikitettäisi mitään muuta kuin ehkä vähän bassorumpua ja laulu. Laittaisi semmoiset kitaravahvistimet ja bassovahvistimet, että kuuluisi yleisölle ilman mikittämisiä....... aika pienelle yleisölle tietty jos ei rumpuja mikitettäisi, mutta jossain pienemmässä mestassa voisi hyvin soittaa noin.
 
Se ehkä tuntuu siltä äkkiseltään. Kokeileppa joskus käydä vähän kauempana kuuntelemassa. Se lähituntuman "lämmin soundi" kerkeää muuttua melkoiseksi kääkäksi siellä 10m päässä.
Tuossa tuli jokunen vuosi sitten kokeiltua Marshall-seinääkin. Oli lavalla neljä stäkkiä rumpalin kummallakin puolella kytkyssä, kun Airbourne soitteli. Ymmärsi hyvin sen vanhuksien vertauksen siitä että hampaat tippuu voluumin myötä. Tuli sen verran raikkaasti sieltä lavalta, ettei jäänyt kyseltävää. Se vähäinenkin lämpö haihtui ilmaan matkalla korvaan.

hallu: Eikös periaatteessa paras soundi olisi kun ei mikitettäisi mitään muuta kuin ehkä vähän bassorumpua ja laulu. Laittaisi semmoiset kitaravahvistimet ja bassovahvistimet, että kuuluisi yleisölle ilman mikittämisiä....... aika pienelle yleisölle tietty jos ei rumpuja mikitettäisi, mutta jossain pienemmässä mestassa voisi hyvin soittaa noin.
 
Kyllä tietenkin bändin pitäisi harjoitella suunnilleen samoissa olosuhteissa kun esiinnytäänkin.
 
Ei kai PA-laitteiston tarkoitus ole muuta kuin se, että tila on niin iso ja yleisö meluisaa, niin saadaan se musiikki kuuluviin.
 
Mulla on hiukan sellainen kuva, että soittajat ei aina oikein ymmärrä mitä siltä saundilta vaaditaan, että se miksautuu musiikin kanssa. Itse olen kitaran kanssa varovainen bassotaajuuksien kanssa, mieluusti leikkaan niitä pois. Sooloissa tietysti ratkaisevaa on se, että volaa on riittävästi, mutta komppiosuudet olisi hyvä just osata miksata oikein. Bassosaundi ratkaisee tietysti melkoisen paljon. En väitä että olen mikään miksausguru, mutta ainakin yritän ymmärtää asian juutrikin sen miksauksen kautta.
 
Oon sitä mieltä, että tolleen "luomuna" esiintyvän bändin ei kuulukaan kuulostaa samalta kuin ammattitaitosen miksaajan jäljiltä PA:Sta. Jos laitteista kuuluva soundi on vuorovaikutuksessa tilan kanssa, jossa ollaan, niin onhan se mahtavaa.
 
Toi, että kitaravahvistimen saundi kuulostaisi kauas jotenkin automaattisesti huonolta, en kyllä allekirjoita. Erilainen se kyllä on.

hallu: Eikös periaatteessa paras soundi olisi kun ei mikitettäisi mitään muuta kuin ehkä vähän bassorumpua ja laulu.
 
Tuo on miksaajan painajainen, jos pändissä sellainen on. Miksaus lähtee siitä, että tasapaino on saavutettavissa pöydän takaa. Ilman yhteyttä kitaraan, bassoon ja rumpuihin koko paletti huutaa hetken päästä liian kovaa tai soittajat ymmärtävät itse soittaa hiljempaa (liekö useinkaan mahdollista?).
 
Luomua ajatellen ihan hyvä idea. Toinen sudenkuoppa tässä tulee tilasta: kun treenikämppä vaihtuu, koko pändin saundi muuttuu. Kuinka se hallitaan ilman aktiivista miksausta on aivan herran hattuun. Soundcheck tuoreilla korvilla on myös eri asia kuin jyräys toisen setin lopulla.
 
Kukkaruukkuilua: bassovahvistimeni on käytännössä aina liki samoissa volasäädöissä, kämpällä ja keikalla. Joskus pitää säätää eq:sta jotain enemmän tai vähemmän. Kämpällä basso kuivuu tehoiltaan kasaan, kun huoneen mitat tulevat vastaan. Sama vola ja isompi tila, johan murisee. Kompuralla voi tietty puskea lisää hyötysignaalia ulos näennäisesti samalla volalla.