Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Minusta nuo keltaiset plekut näyttää aika ohkaisilta. En tiedä ovatko Dunlopin plektroja, mutta jos ovat, niin aika lerppuja ovat silloin.
 
Veikkaan että just sen kompuran takia tatsi on suht hento. Jotain siinä on haettu, en tiedä mitä. Soundi joka tapauksessa huippuluokkaa.

Keltainen Dunlop Tortex on 0,73mm.
 
Fenkulla on kanssa keltainen 0.73mm ja vintaget oli medium+thin.

trih: Veikkaan että just sen kompuran takia tatsi on suht hento. Jotain siinä on haettu, en tiedä mitä. Soundi joka tapauksessa huippuluokkaa.
 
Upea soundihan Pulliaisella on. Olisko vaan tottunut noihin hieman ohuempiin plekuihin vuosien varrella. Itse tykkään reilusti paksummista, mutta kuka mistäkin.

mpekkanen: Upea soundihan Pulliaisella on. Olisko vaan tottunut noihin hieman ohuempiin plekuihin vuosien varrella. Itse tykkään reilusti paksummista, mutta kuka mistäkin.
 
Joustavampi pleku voi auttaa hallitsemaan sitä tatsin tasaisuutta silloin kun näppäillään hillitysti. Nuorempana soitin ohkaisilla mutta sitten jämähdin millisiin. Perus kuttaperkkafendereihin, ei mitään karheapintaista.

Kefiiri: Joustavampi pleku voi auttaa hallitsemaan sitä tatsin tasaisuutta silloin kun näppäillään hillitysti. Nuorempana soitin ohkaisilla mutta sitten jämähdin millisiin. Perus kuttaperkkafendereihin, ei mitään karheapintaista.
 
Minäkin soitin nuorempana ohkaisemmilla plekulla kuin nykyään. Oli kausia kun oli oranssia ja sitten keltaista ja sitten vihreää Dunlopia. Nykyään soitan Dunlopin Gator lerpyköillä ja paksuudet menee 1,14mm, 1,5mm ja joskus jopa 2mm.

Tuo on minusta aika omituinen setti, että on paksut kielet ja ohut plektra.

mpekkanen: Tuo on minusta aika omituinen setti, että on paksut kielet ja ohut plektra.
 
En tiedä, voi olla just hyvä siihen että saa soitettua tasaisen hillitysti, kun kovaa rämähdystä ei meinaa saada aikaiseksi yrittämälläkään. Olen suunnitellut laittaa yhteen notkuvakaulaiseen kitaraan jotkin kauheat vaijerit ja kaularaudan kireälle että se notkuminen loppuisi. (Insinööriset kykyni eivät riitä kokeilematta hahmottamaan tekisikö moinen kokonaisuudesta todellakin stabiilimman). Pitää kokeilla ohuen plekun kanssa jos sillä sitten pääsisikin Pulliais-sfääreihin!

mpekkanen: Tuo on minusta aika omituinen setti, että on paksut kielet ja ohut plektra.
 
Mä olen huomannut ohuemmilla 0,5mm plekuilla saavani pehmeämmän rautissoundin ja samoin smoothimman kompin...
Noista en ole luopunut pariinkymmeneen vuoteen. Kaappiin jäi nippu 0,73 ja paksumpia aikanaan.

Kefiiri: En tiedä, voi olla just hyvä siihen että saa soitettua tasaisen hillitysti, kun kovaa rämähdystä ei meinaa saada aikaiseksi yrittämälläkään. Olen suunnitellut laittaa yhteen notkuvakaulaiseen kitaraan jotkin kauheat vaijerit ja kaularaudan kireälle että se notkuminen loppuisi. (Insinööriset kykyni eivät riitä kokeilematta hahmottamaan tekisikö moinen kokonaisuudesta todellakin stabiilimman). Pitää kokeilla ohuen plekun kanssa jos sillä sitten pääsisikin Pulliais-sfääreihin!
 
Mulla on vähän semmoinen kokemus, että ohuempi plektra antaa vähän terävemmän ätäkin ja paksu plektra semmoisen pyöreämmän joka saa äänen kuulostamaan vähän tummemmalta. Mutta voihan tuo olla psykologiaakin.

hallu: Mulla on vähän semmoinen kokemus, että ohuempi plektra antaa vähän terävemmän ätäkin ja paksu plektra semmoisen pyöreämmän joka saa äänen kuulostamaan vähän tummemmalta. Mutta voihan tuo olla psykologiaakin.
 
Itse teen juuri toisinpäin. Eli käytössä olevat ohuet kielet ja kirkkaat mikit antaa terävän attackin, mutta näppään kieliä tolla peukalon lihalla (mikä on taas tosi tummasoundinen) ja toi tekee soundista pehmeän tosi hyvällä attackilla. Ihan kuin olis käytössä kompura, mutta soundissa on silti dynamiikkaa tosi paljon. Jos plekutan, niin käytössä on 3mm Primetone, koska sillä sain tummimman soundin mitä löysin kokeillessani kymmeniä plekuja.
 
Itse en tykkää lainkaan paksujen kielten soundista. Sormisoitosta puuttuu se attack kokonaan, ellei sitten näppäile kieliä tosi voimalla. Ja se taas syö dynamiikan ja soitto menee kankeaksi (molemmilla käsillä). Ohuet plekut tuntuu huonolta omiin näppeihin.

Jaahas tää ketju meni plekukeskusteluksi. Ei varmaan kauheaa draamaa synny jos ostaa väärän plekun mutta väärä vahvari voi olla hiukan kinkkisempi. Plekuja kun ostaa pussillisen erilaisia niin se on kympin sijoitus. Ei siinä, mukavampi pienellä budjetilla miettiä euron muovinpalasia kun satasien vahvareita tai kitaroita.
 
Toisaalta onhan tuo rautalankasettikin kyllä loppuunkaluttu aihe, mutta sen jotenkin ymmärtää kun puhutaan kuitenkin isosta sijoituksesta.

samiko: Jaahas tää ketju meni plekukeskusteluksi. Ei varmaan kauheaa draamaa synny jos ostaa väärän plekun mutta väärä vahvari voi olla hiukan kinkkisempi. Plekuja kun ostaa pussillisen erilaisia niin se on kympin sijoitus. Ei siinä, mukavampi pienellä budjetilla miettiä euron muovinpalasia kun satasien vahvareita tai kitaroita.
 
Toisaalta onhan tuo rautalankasettikin kyllä loppuunkaluttu aihe, mutta sen jotenkin ymmärtää kun puhutaan kuitenkin isosta sijoituksesta.
 
Niin no, jos on hankittu kitarat, vahvarit, efektit ja kielet on tietynlaiset ja vielä piuhatkin on customoitu, niin eikö silloin ole myös sillä plektrallakin merkitystä.
Ainakin minulle on plekulla iso merkitys. Tosin itse suosin enemmän yli millisiä paksuuksia ja kielet yleensä 10/46, mutta kuka tykkää mistäkin.

mpekkanen: Niin no, jos on hankittu kitarat, vahvarit, efektit ja kielet on tietynlaiset ja vielä piuhatkin on customoitu, niin eikö silloin ole myös sillä plektrallakin merkitystä.
Ainakin minulle on plekulla iso merkitys. Tosin itse suosin enemmän yli millisiä paksuuksia ja kielet yleensä 10/46, mutta kuka tykkää mistäkin.
 
Juu ei siinä mitään, jatkakaa vaan.

samiko: Ei siinä, mukavampi pienellä budjetilla miettiä euron muovinpalasia kun satasien vahvareita tai kitaroita.
 
Plektrat ovat kyllä nykyään kalliimpia suhteessa muihin soittokamoihin kuin ennen! En raaski soittaa kotona oikeilla plekuilla, säästän ne keikkakäyttöön :D
Kotona soitan fetajuustopurkin pohjasta leikatuilla.

Kefiiri: Plektrat ovat kyllä nykyään kalliimpia suhteessa muihin soittokamoihin kuin ennen! En raaski soittaa kotona oikeilla plekuilla, säästän ne keikkakäyttöön :D
Kotona soitan fetajuustopurkin pohjasta leikatuilla.
 
Juu, plektrat ovat kalliita, ja siksi olenkin tuunannut omat plektrani itse 2€:n kolikoista viilailemalla niita sopivaan muotoon ja kokoon. Onhan siinä oma hommansa, mutta näin olen säästänyt useamman vuoden aikana jo pitkän centin.

Mulla on ollut viimeisten muutamien vuosien aikana varmaan 10-15 erilaista putiikkivahvaria yleensä n. 15W teholuokassa. Käsintehtyjä VOX ja Fender tweed / blackface johdannaisia. Kaikista noista keskenään hyvinkin erilaisista vahvareista olen aina silti saanut sen saman soundin millä aina soitan. Ei se oikeasti ole niin tarkkaa. Nykyinen vahvari on osunut täysin maaliin, koska sen reverb on paras mitä olen koskaan kuullut. Muutoin vahvarien vaihdon olis voinut lopettaa jo vuosia sitten.
 
Kielten paksuus ja oikeanlainen pleku / sormet on mun mielestä tosi paljon oleellisempi asia kun haen sitä omaa soundia. Ei yksinkertaisesti ole jakoa, että saisin sopivan tatsin ja soundin jos pitäis soittaa vääränlaisella plekulla ja kielillä. Tai onnistuis se ehkä jos vaihtaisi myös kymmenen muutakin asiaa signaaliketjussa. Plekukeskustelu ei ole yhdentekevää tässä kokonaisuudessa.

tackleberry: Jos pitää soundaa Pulliaiselta, niin sitten laittaa samankaltaiset välineet ja yrittää soittaa samalla tatsillakin. Jos sen sijaan haluaa vain hyvän rautalankasoundin, niin vaihtoehtoja on paljon enemmän. Lähinnä kyse on siitä mitä haluaa. Itsellä oli aikoinaan pari vintage AC50 stackia, oikeanlaiset kompurat, kaiut ja stratot paksuilla kielillä ja soundasihan se "oikealta". Ei vaan koskaan tuntunut omalta, koska se ei ollut oma vaan Pulliaisen soundi.
 
Tässähän tää on tiivistettynä. Kyllä minunkin on ollut tarkoitus laitattaa Vox AC15C1 uudestaan. Ei toki pelkästään rautalankasoundin pohjan takia van koska siitä on myös moneen muuhunkin.
 
Tällä hetkellä minulla on kahdellakympillä ostettu IMG:n transistoricombo, jonka edessä on Mooerin kompura ja Ibanezin delay/echo. Näillä ja Telecasterilla tai Jazzmasterilla saisi aivan uskottavan 60-lukuisen rautalankasoundin, mutta omiin korviin se kuulostaa sellaiselta, jota en itse halua.

Ainoa 110% varma stydeemistä on hoitaa Esa sinne kepppiin varteen ja pyytää soittamaan.
Kaikki muu on soittajasta ei laitteista kiinni.
 
Itse Esan tuntevani voin väittää näin.

Ja tosiaan tämä ketju on mennyt muutenkin ihan varjonyrkkeilyksi ja olkiukkoiluksi. Onko kukaan missään vaiheessa edes sanonut haluavansa täsmälleen Esa Pulliaisen soundin?
 
Ja jos vaikka olisikin, niin miten ihmeessä lähemmäksi haluttua lopputulosta pääsisi jollain Marshallilla? Onhan se nyt päivän selvää että samoilla kamoilla on todennäköisempää päästä haluttuun lopputulokseen kuin ottaa neuvosta vaarin ja hommata Diezel koska joku foorumilla sanoi että siinäkin on hyvä clean.
 
Se on tietenkin melko satavarmaa ettei Esan kamoilla kuulosta Esalta, mutta se on vielä satavarmempaa ettei kuulosta Esalta Diezelillä. Ja jos Esan kamoilla ei kuulosta edes hyvältä, niin silloin ei ole ainakaan kamoissa vika.