Media ja viihde ›

Heipä hei,
 
täällä alalla työskentelevä nostaa kättään.
 
Se milloin me mennään ADR:n, (looppauksen) eli dialogin jälkiäänityksen pariin riippuu tietysti hyvinkin paljon tilanteesta ja tapauksesta.
 
Yleensä me yritämme varsinkin Suomessa saada mahdollisimman puhtaan setissä äänitetyn 100% äänen. Aina tämä ei tietysti ole mahdollista. Kuitenkin se ääniosaston tärkein prioriteetti on aina puhdas dialogi. Kaikki muu on sitten toissijaista, vaikkakin välillä todella tärkeää. (Pisteääniä, irtoreploja ynm).
 
Jos meidän täytyy mennä näyttelijöiden kanssa äänityskoppiin repimään reploja jälkikäteen, niin se on aika iso päätös monesti. Me ohjaajat emme tykkää siitä, eivätkä valtaosa näyttelijöistä todellakaan tykkää siitä. Sitten taas ääniteknikot, jotka vain rakastavat ääntä, voivat tehdä sitä kokemukseni mukaan ihan samalla tavalla kuin muutakin ääntä.
 
Toimintakohtaukset joissa ääniosasto ei pääse lähelle, kova taustamelu lokaatiossa, tekniikka pettää ynnä muista tällaisista syistä äänittäjä saattaa setissä huikata että sitten loopataan. Tai ohjaaja huikkaa, että ei kannata odottaa, koska on kiire: loopataan. Tätä me yritämme tietysti välttää viimeiseen asti.
 
Rapakon takana on resursseja loopata enemmänkin, mutta kyllä sielläkin yritetään saada mahdollisimman puhdas ja terve 100% dialogi talteen setissä. On aivan uskomattoman vaikeaa saada toisinnettua tunnetilat uskottavasti jälkiäänityksellä. Ei mahdotonta, vaan hyvin vaikeaa ja hidasta joka tekee siitä myös kallista.
Ja tämän lisäksi itse jälkiäänitys tapahtuu monesti vasta kun elokuvan kuvalukko on valmis eli kauan, kauan kuvausten jälkeen.
 
Tietysti silloin tällöin me tiedämme jo prepissä että kohtaukset X, sekä XX, sekä XXI on pakko tehdä jälkikäteen dialogin osalta, jolloin otamme talteen vain "referenssin". Tällöin dialogin ei tarvitse olla käyttistä, vaan se otetaan talteen jotta sitten voidaan synkata jälkikäteen.
 
Silloin tällöin otamme setissä myös repliikkejä "irtona". Eli näyttelijät puhuvat repliikit suoraan puomittajalle lokaatiossa, ilman kameraa.
 
Se että miksi se meidän Suomalaisten mielestä ääni kuulostaa huonolta, on tähän mielstäni syitä muutamia.
Disclaimerina todettakoon että seuraava osio on enemmänkin mielipidettä eikä kokemukseen pohjaavaa dataa;
 
Me olemme tottuneet elokuvan yli satavuotisen historian aikana lukemaan tekstityksiä, toisin kuin vaikkapa ranskalaiset, jotka duppaavat kaiken ranskaksi.Sitten kun tekstityksiä ei ole, tai ymmärrämmekin kielen äidinkielenämme, se kuulostaa väärältä.
Tästä oli hauska esimerkki Villeneuven Blade Runnerissa, kun erinomainen näyttelijä Krista K saapuu ruudulle. Tykkään Kristasta ihan älyttömän paljon ja hän on kova ammattilainen, mutta kielellinen yhteys sai hänen repliikkinsä kuulostamaan päälleliimatuilta ja epäluonnolliselta kyseisessä kohtauksessa. Toisin kuin kaikkien muiden repliikit. Ei äänessä itsessään ollut mitään vikaa, vain se että se tuntuu väärältä. En tietysti tiedä että onko kyseisen kohtauksen replat tehty jälkitöissä, kohtauksessa kun on aika helkkarin paljon taustatoimintaa. Uskoisin että kaikki on tuossa ADR:n tulosta.
 
Budjettisyyt: Kyllä on hyvinkin totta että äänen miksaamiselle jää erittäin pieni siivu jälkityöhön budjetoidusta ajasta. Tämä ei ole yksin sen takia että ei osata budjetoida. Suomessa on ensinnäkin verrattaen vähän sellaisia äänimiksaajia jotka taitavat sekä teatterilevitykseen tulevan elokuvan, että TV:n, että DVD/BD:n miksauksen. Ja sitten kun näitä tyyppejä on, he ovat aivan koko ajan töissä. Tähän kun yhdistämme erinäiset aikatauluihin liittyvät dilemmat, voi miksaamisen aika jäädä hyvinkin pieneksi. Mutta toisaalta, samaan aikaan vaikka me kuinka budjetoimme tuonne jälkitöihin päiviä, meitä vastaan yleensä iskee se karu fakta, että meidän tuotantojemme budjetit ovat aivan paperia. Keskimäärin pitkän teatterielokuvan budu Suomessa on n. 1,5milj. Jenkkilässä tuo ei ole edes indien budjetti.
 
TV-sarjojen ongelmat tietysti kumuloituvat, kun tilaajat maksavat esimerkiksi 10-osaisen sarjan tekemisestä saman verran kuin 90min elokuvasta, niin rahaa on entistä vähemmän käytettävissä. Näitä tehdään niin kovalla tahdilla, että siinä heikompaa jo vähän pelottaa. Jos puhumme TosiTV-formaatista, niin sen lisäksi että äänileikkauksen tekee jakson leikkaaja, joutuu hän sen yleensä myös värimäärittelemään. Sen jakson sitten joku masteroi sopivalle tasolle lähetykseen. Ja puhutaan siis päivistä, emme viikoista tähän työhön.
 
Mustavalkoelokuvat; Aikoinaan, ennen kuin puomitus saatika nappimikitys oli vielä kehittynyt sopivalle tasolle, jouduttiin mikkejä piilottamaan lavasteisiin ja rekvisiittaan. Ei ole ihan vahinko, että monesti näissä elokuvissa hahmot puhuvat pöydän ääressä, jossa keskellä on kukka. Kukkaan on tietenkin piilotettu mikrofoni.
Myöskin se että mikit olivat kaukana, pakotti näyttelijät teatraaliseen kovaan äänen käyttöön.
 
Sitten tullaan myöskin kuluttajan puoleen. Me emme ikinä pysty ennustamaan että millaisella laitteistolla elokuvaa sitten katsoja katsoo kotonaan. Teattereihin me sentään pystymme menemään jollain standardilla. Mutta sitten kun katsoja katsoo puhelimella Alienia, voipi olla että ääni jää enemmän kuin jalkoihin. Pliis, pliis, pliis harras toiveeni on että älkää nyt hyvät ihmiset katsoko elokuvia puhelimillanne. Ainakaan ensimmäistä kertaa. Mukana on ollu satoja hyviä ihmisiä tekemässä melkoisen haastavaa työtä.
Tai sitten se katsotaan läppärillä, tai soundbarilla, jonka koodaus ja asetukset saattavat olla aivan päin prinkkalaa. Muuttujia on niin kovin paljon. Sama kuin kuvan kanssa: Se että me katsomme elokuvan isossa salissa DCP:ltä tai filmiltä on kontrolloitu ympäristö, johon me kuvaajan ja värimäärittelijän kanssa voimme tehdä hyvinkin tarkkoja säätöjä. Sitten kotona katsojilla on kaikilla omat laitteistonsa, asetuksensa ja katseluympäristönsä. Me tekijät voimme vain tehdä sen mitä itse haluamme nähdä ja kuulla niillä resursseilla mitä meillä on ja toivoa, että katsoja pääsee elokuvateatteriin asti nauttimaan teoksesta.
 
Itsekin kamppailen kotona äänen kanssa tällä hetkellä kun otin testiin Dolby Atmos soundbar systeemin ja esimerkiksi vuosien Criterion kokoelma kuulostaa aivan sysipaskalta Streamerit kuulostavat aivan timantilta Modernit 4k BD:t kuulostavat aidosti isoilta ja kivoilta.
 
Makuasiat ovat tietysti sitten erikseen; Hyvinkin moderni tapa on laittaa ambienssit todella kovalle, jolloin dialogi saattaa jäädä jalkoihin. Myöskin dynamiikka on muuttunut. Ei vielä kovinkaan kauan sitten elokuvissa saattoi olla hyvinkin hiljaa soivia hetkiä. Ja nykystandardien mukaisesti nämä hetket monesti lytätään. Eikä siinä mitään, hyvältähän sekin kuulostaa jos äänisuunnittelu on muutoin onnistunut ja elokuvan mukainen. Itse toivoisin dynamiikan olevan oikeasti draamallinen juttu. Mutta ihmisille on helpompi tuottaa wow efekti kovilla äänillä.
 
Toivottavasti tästä jargonista sai joku vastauksia mahdollisiin kymysyksiin.
 
-M