Yleistä keskustelua musiikista ›

Blackbriar's on nopeasti vakiinnuttanut asemansa jännittävänä uutena äänenä, sinfonisessa metallissa, käyttämällä goottilaisia satuelementtejä, mikä tekee biiseistä lumoavia.
Meillä saattaa olla uusia sinfonisia tähtiä.
 
Blackbriar - Cicada
https://www.youtube.com/watch?v=cKYTrDM2mpw

Tää on oikeasti ihastuttava!!!
 
SILVA EMILIA - What if we could fly
https://www.youtube.com/watch?v=MneI7wKO_cE

Kerron teille yhden jutun jos vaikka ette tiedä. Minusta se on tärkeä juttu, vaikkakin monille merkityksetön. Tätä tulee nyt aika pitkästi:
-------------------------------------------------------------------------
Wuthering Heights on Kate Bushin kappale vuodelta 1978 ja hänen ensimmäinen singlensä. Se oli valtava menestys ja pysyi Britannian singlelistan kärkipaikalla kuukauden ajan. Samalla Kate Bushista tuli ensimmäinen nainen, joka on ollut itse kirjoittamallaan kappaleella Britannian listaykkösenä. Hän oli tuolloin 19-vuotias.
Wuthering Heights on mukana Kate Bushin ensimmäisellä levyllä The Kick Inside. Innoituksen kappaleeseen antoi Emily Brontën romaanin Humisevan harjun televisiosovitus. Muusikon levy-yhtiö EMI olisi halunnut, että häneltä olisi julkaistu ensimmäisenä singlenä kappale James and the Cold Gun, mutta Bush itse oli ehdottomasti Wuthering Heightsin valitsemisen kannalla. Lopulta yhtiön johtohenkilöt taipuivat artistin vaatimukseen ja Wuthering Heightsista tuli Bushin uran menestynein yksittäinen kappale.
_____________________________________________________________________
Heathcliff
on Humisevan harjun päähenkilö. Heathcliff on orpopoika, jonka Humisevan harjun omistaja herra Earnshaw löytää Liverpoolin kaduilta ja tuo säälistä kotiinsa Yorkshireen. Heathcliffista tulee läheinen ottosisarensa Catherinen kanssa, mutta hänen ottoveljensä Hindley halveksii häntä. Heathcliff ja Catherine rakastuvat toisiinsa, mutta Catherine menee naimisiin Edgar Lintonin kanssa.
Tämä ajaa Heathcliffin syvään vihaan ja kostonhaluun. Heathcliff muistuttaa monella tapaa byronista sankaria, mutta monipuolista hahmoa on vaikea luokitella mihinkään tyyppiin.
Catherine Earnshaw
on Heathcliffin rakastettu. Catherine ja Heathcliff ovat lapsuudestaan saakka läheisiä, ja lopulta he rakastuvat toisiinsa. Catherine kuitenkin pitää Heathcliffia alempiluokkaisena eikä siksi halua mennä hänen kanssaan naimisiin. Heathcliffin karattua Humisevasta harjusta Catherine nai naapurikartanon Edgar Lintonin. Heathcliffin paluun myötä Catherine tekee kuitenkin selväksi kuka on hänen todellinen rakkautensa. Catherine kuolee synnytettyään tyttärensä Cathyn.
 
Romaani alkaa vuodesta 1801, jolloin herra Lockwood vierailee Humisevan harjun maalaistalon tiluksilla tapaamassa uutta vuokraisäntäänsä herra Heathcliffiä. Heathcliff on salaperäinen, näennäisen yksipuolisen rakkauden kiduttama ja elämänhalunsa menettänyt mies, joka alkaa kiehtoa vierailijaa. Lockwoodin vierailun aikana nummilla puhkeaa myrsky, ja vaikka Heathcliff on töykeä ja epämiellyttävä isäntä, saa Lockwood luvan yöpyä Humisevassa harjussa. Yöllä hän näkee karmaisevan unen, jossa muun muassa Catherine-niminen nainen vaatii päästä sisään taloon.
 
Myrskyn loputtua Lockwood palaa kotiinsa, jossa hänen taloudenhoitajansa Nelly Dean kertoo uteliaalle miehelle Heathcliffin tarinan. Tämä on entinen tallipoika, orpo, jonka Humisevan harjun entinen isäntä säälistä otti hoiviinsa. Heathcliff rakastuu isännän tyttäreen, villiin Catherineen. Catherine tekee mielestään järkevän valinnan ja avioituu naapurikartanon seurapiiriherrasmies Edgar Lintonin kanssa. Heathcliff viettää vuosia poissa, palaa ja tapaa vielä Catherinen ennen kuin tämä kuolee synnytyksessä. Heathcliffin elämän sisällöksi muodostuu Catherinen muiston lisäksi sadistinen kosto ja tuho.
______________________________________________________________________
Halusin että ymmärätte sanat. Etteivät ne jää merkityksettömiksi.
_____________________________________________________________________
Wuthering Heights
Kate Bush
Album The Kick Inside
Verse 1
Out on the wily, windy moors
We'd roll and fall in green
You had a temper like my jealousy
Too hot, too greedy
How could you leave me
When I needed to possess you?
I hated you, I loved you too
Pre-Chorus
Bad dreams in the night
They told me I was going to lose the fight
Leave behind my wuthering, wuthering
Wuthering Heights
Chorus
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold
Let me in-a-your window
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold
Let me in-a-your window
Verse 2
Ooh, it gets dark, it gets lonely
On the other side from you
I pine a lot, I find the lot
Falls through without you
I'm coming back, love, cruel Heathcliff
My one dream, my only master
Pre-Chorus
Too long I roam in the night
I'm coming back to his side to put it right
I'm coming home to wuthering, wuthering
Wuthering Heights
Chorus
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold
Let me in-a-your window
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold
Let me in-a-your window
Bridge
Ooh, let me have it!
Let me grab your soul away
Ooh, let me have it!
Let me grab your soul away
You know it's me, Cathy!
Chorus
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold
Let me in-a-your window
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold
Let me in-a-your window
Heathcliff, it's me, Cathy
Ive come home, I'm so cold...
 
https://www.youtube.com/watch?v=-1pMMIe4hb4

Beach: By the Still Waters, Op. 114 _ Isata Kanneh-Mason
 
https://www.youtube.com/watch?v=TQvCqw1oGj4
 
Minulle Amy Beachin By the Still Waters oli jotain uutta, ja Kanneh-Mason tekee siitä unenomaisen, kiireettömän pienen mestariteoksen.

Nyt kuuntelussa ISON Stars & Embers albumi. Mitä tämä ensinnäkin on? Siis mihin genreen lokeroisitte albumin? Tästä tulee eteerinen olo. Pidän myös Lisa Cuthbertin äänestä. En ole aiemmin kuullut tällaista niinpä innostuin. Poika tosin totesi että taustamusiikkia. No mutta kaunis matka minusta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=O-kDVoas0IA

Don Huonot - Hyvää Yötä ja Huomenta

https://www.youtube.com/watch?v=-Xic-CHInek
 
Grateful Dead - Dark Star (Live/Dead) 1969

Tinyhawk & Bizzarro - Nekorok
 
Mukavaa kitaravetoista instrumentaalimusaa vähän Khruangbinin hengessä. Kotimaista... kyllä meilläkin osataan nykyään kaikenlaista.
 
Se on hyvä tuo Grateful Deadin Live/Dead. Eka ryhmän levy jonka ostin. En sentään tuoreeltaan, ihan niin vanha en ole :)

Nyt soi The Legendary Pink Dots - All The King's Horses. Olen koko päivän kuunnellut TLPD:in levyjä ja jatkan sillä linjalla iltaan saakka.

Judee Sill Judee Sill (1971)
Judee Sillin vuodelta 1971 albumi on kokonaisuudessaan olemassa tässä psykedelian ja lapsenomaisen oikullisuuden ihanan erityisessä risteyksessä. Albumilta kuuluu nyt kappale Lopin' Along Thru the Cosmos.
 
https://www.youtube.com/watch?v=TorOuiwbpNU

Onkohan tolla Andylla Ibanezis joku lisämikki, ku tallentaa pelkkää fiilistä, ku tulee niin hyvin läpi
 
https://www.youtube.com/watch?v=13K3cWhRomI
 
less is less jne..

Mingusta kuuntelen nyt, huppelissa kuinkas muutenkaan, mutta Lester Youngin kunniaksi. Goodbye Pork Pie Hat
 
https://www.youtube.com/watch?v=sxz9eZ1Aons

Kissatäti: Kerron teille yhden jutun jos vaikka ette tiedä. Minusta se on tärkeä juttu, vaikkakin monille merkityksetön. Tätä tulee nyt aika pitkästi:
-------------------------------------------------------------------------
Wuthering Heights on Kate Bushin kappale vuodelta 1978 jne.
 
Tää on kieltämättä kiintoisaa. Mahottoman hieno kappale. Kirjasta en ole ihan varma. Se on kovastikin klassikon asemassa, mutta jotenkin minulla ei osunut.
 
Korvaan särähtää, että Heathcliff muistuttaa monella tapaa byronista sankaria, mutta monipuolista hahmoa on vaikea luokitella mihinkään tyyppiin. Hahmona hän on kyllä moniulotteinen, mutta en parhaalla tahdollakaan kutsuisi häntä sankariksi. Pitkävihainen, laskelmoiva äiä, joka käyttää tietoisella päätöksellä elämänsä kurjuuden ja ikävän levittämiseen ympäristöönsä. Ja vieläpä erittäin tietoisella, tavoitteellisella ja henkilökohtaisella tasolla.

Kissatäti: Kerron teille yhden jutun jos vaikka ette tiedä.
 
Kate Bushin Wuthering Heightsin kertsien toonika eli senhetkinen sävellajin kotipesä osuu sanan "home" kohdalle. Kaikenlaista magiaa siinä onkin.

Circlen "Meronia" soi ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen.

Kuuntelen Robbie Bashon levytyksiä. Kitaristi John Faheyn soitosta tykkään kuin hullu silakkalaatikosta. Basho kierteli aikoinaan Faheyn kanssa samoissa esiintymispaikoissa mutta kuunneltuani pätkiä hänen soitostaan se on tuntunut hengettömän puleeratulta verrattuna Faheyn koskettavaan rosoisuuteen.
 
Mutta sitten hokasin että välillä Basho myös laulaa säestäen itseään kitaralla. Vibrato on järkyttävän tiuha ja melodiat huolestuttavia. Hänen vihellyksessäänkin on sama omituinen vibrato. Alan nauttia noista omituisista levytyksistä, joissa Basho kuulostaa keksineen ihan oman musiikkiperinteen. Luultavasti vaikutteet on vain otettu jostain kansanmusiikista josta en ole ikinä kuullut.
 
Nyt soi levy Visions of the Country.
 
Jos Bashon laulu olisi jotain ruokaa, se olisi silakkalaatikkoa jossa silakat ovat eläviä.

Penasol: Tää on kieltämättä kiintoisaa. Mahottoman hieno kappale. Kirjasta en ole ihan varma. Se on kovastikin klassikon asemassa, mutta jotenkin minulla ei osunut.
 
Korvaan särähtää, että Hahmona hän on kyllä moniulotteinen, mutta en parhaalla tahdollakaan kutsuisi häntä sankariksi. Pitkävihainen, laskelmoiva äiä, joka käyttää tietoisella päätöksellä elämänsä kurjuuden ja ikävän levittämiseen ympäristöönsä. Ja vieläpä erittäin tietoisella, tavoitteellisella ja henkilökohtaisella tasolla.
 
Niin, tämä totta. Mutta minusta rikkaus onkin siinä että henkilöt eivät toimi niin kuin heidän haluaisi toimivan tai niin kuin mikä olisi parasta.
 
Riipivää ennen vanhasta realismia. :D
 
Paljonhan "sankari" on joutunut elämässään kestämään ja menneisyys on varmasti jättänyt jälkensä siihen kuinka käsittelee asioita.
En tosin menestynyt psykologiassa mutta luulisi että orpovuodet ovat olleet aika rankkoja ja kadulla selviytymiskeinot usein kyseenalaisia, ja se vaikuttaa kuinka toimii ja tuntee.

Ai tämmöinenkin ketju. Mielenkiintoistah! Outoa musaa tekin kuuntelette. Hyvä, jatkakaa. Ite en oo kuunnellu nyt viikonloppuna mitään.

Kefiiri: Kuuntelen Robbie Bashon levytyksiä. Kitaristi John Faheyn soitosta tykkään kuin hullu silakkalaatikosta. Basho kierteli aikoinaan Faheyn kanssa samoissa esiintymispaikoissa mutta kuunneltuani pätkiä hänen soitostaan se on tuntunut hengettömän puleeratulta verrattuna Faheyn koskettavaan rosoisuuteen.
 
Mutta sitten hokasin että välillä Basho myös laulaa säestäen itseään kitaralla. Vibrato on järkyttävän tiuha ja melodiat huolestuttavia. Hänen vihellyksessäänkin on sama omituinen vibrato. Alan nauttia noista omituisista levytyksistä, joissa Basho kuulostaa keksineen ihan oman musiikkiperinteen. Luultavasti vaikutteet on vain otettu jostain kansanmusiikista josta en ole ikinä kuullut.
 
Nyt soi levy Visions of the Country.
 
Jos Bashon laulu olisi jotain ruokaa, se olisi silakkalaatikkoa jossa silakat ovat eläviä.
 
Faheyta on tullu jonninverran kuunneltua, Basho on kyllä ihan outo. Kuulostaa mielenkiintoiselta, varsinkin ku viime vuosina akustinen musa on kolissu eniten, täytyy tutustua! Wikipedian mukaan mies otti vaikutteita monestakin Aasian maan perinnemusasta kuin sitte myös oman maansa alkuperäisasukkailta.