Kitarat: kitarakamat ›

pitää punnita. painavampi se kyllä on kuin tavis gibsonin

rosberg:
Ehkä vaihdan mikinkin Mojotonen Quiet Coiliin.
 
Joskus tuli rumbattua treniksen sähköjen epämääräisyyden vuoksi hurinattomia Pysikymppejä. Luovuin toivosta löytää aidolle kuulostava, mutta sitten sattuma toi käsiin Fralininilta customina tilatun 15% alikäämityn parin, ja se oli oikein kelvollinen. Myyjä oli kuulemma hankkinut - 20%, ja piti niitä vielä parempina. Fralinin vakioversioitakin pidin silloin paremman pään kamana, mutta nuo tekivät kokeilluista jutun eniten oikein.
 
Tuo oli vuosia sitten, onkohan nykyään helpommin tarjolla uskottavaa hurinattomuutta yhdistettynä "oikeaan" ulkonäköön?

En ole kokenut perinteisiä P90-mikkejä liian huriseviksi. LP Specialissa on nyt tallamikkinä Gibson ja kaulassa Lollarin 50's Wind P90. Gibsonin P90 kaulassa oli aivan liian kuuma ja tummanpuhuva, etten sanoisi tunkkainen - Lollarin 50's Wind aivan nappi.

Kannattaa kokeilla nauhoittaa samalla kun spora vetää ohi. Humpparissa ei huomaa mitään mutta p90 on sellanen tahaton sädepistooli.

p130: Joskus tuli rumbattua treniksen sähköjen epämääräisyyden vuoksi hurinattomia Pysikymppejä. Luovuin toivosta löytää aidolle kuulostava, mutta sitten sattuma toi käsiin Fralininilta customina tilatun 15% alikäämityn parin, ja se oli oikein kelvollinen. Myyjä oli kuulemma hankkinut - 20%, ja piti niitä vielä parempina. Fralinin vakioversioitakin pidin silloin paremman pään kamana, mutta nuo tekivät kokeilluista jutun eniten oikein.
 
Tuo oli vuosia sitten, onkohan nykyään helpommin tarjolla uskottavaa hurinattomuutta yhdistettynä "oikeaan" ulkonäköön?
 
Mojotonen malli ei vaadi enempää tilaa ja hurinoita se ei ota kokonaan pois, demossa kuulosti lupaavalle. Kokeillaan sanoi lääkäri.

rosberg: Mojotonen malli ei vaadi enempää tilaa ja hurinoita se ei ota kokonaan pois, demossa kuulosti lupaavalle. Kokeillaan sanoi lääkäri.
 
Raportoihan, kun on koeponnistettu. Nykyinen mikkikattaus miellyttää, mutta kamarunkuttelu kiinnostaa aina.
 
Ei yleensä tavallinenkaan P90 hurise häiritsevästi, mutta joissakin paikoissa joku tekijä X heittää häiriöt potenssiin N, ja jos se on keikkamesta, ei naurata. Joskus syy löytyy, joskus ei. Onneksi loisteputket ovat katoamassa...

p130: Raportoihan, kun on koeponnistettu. Nykyinen mikkikattaus miellyttää, mutta kamarunkuttelu kiinnostaa aina.
 
Ei yleensä tavallinenkaan P90 hurise häiritsevästi, mutta joissakin paikoissa joku tekijä X heittää häiriöt potenssiin N, ja jos se on keikkamesta, ei naurata. Joskus syy löytyy, joskus ei. Onneksi loisteputket ovat katoamassa...
 
Joo mutta ainahan on dimmerpackeja sun muita kuristimia stageilla.. ;)

p130: Raportoihan, kun on koeponnistettu. Nykyinen mikkikattaus miellyttää, mutta kamarunkuttelu kiinnostaa aina.
 
Ei yleensä tavallinenkaan P90 hurise häiritsevästi, mutta joissakin paikoissa joku tekijä X heittää häiriöt potenssiin N, ja jos se on keikkamesta, ei naurata. Joskus syy löytyy, joskus ei. Onneksi loisteputket ovat katoamassa...
 
Tilasin tänään. Nyt jo vakiona kitara on todella resonoiva ja välitön, mutta tästä se lähtee vain parempaan suuntaan ja vanhan saa aina kiinni takaisin.

Moi.
 
fox: Joo mutta ainahan on dimmerpackeja sun muita kuristimia stageilla.. ;)
 
Siitä on toki aikaa vierähtänyt kun on virallisilla stageilla tullut häärättyä, mutta itse olen ollut siinä käsityksessä että nykyisin vielä käytössä olevat vähät "perinteiset" himmentimet ovat jo tovin olleet poikkeus, ja nykyisistä on "matalataajuiset" häiriökomponentit jo aikoja sitten vaihtuneet kehittyneempään PWM teknologiaan.
Ei tietenkään häiriöttömiä kapistuksia nuokaan, mutta taajuudet ovat nousseet sen verran ettei niihin välttämättä humbuckeriuskaan pure jos/kun oikein huono tuuri pääsee käymään.
 
Ja ainakin omaan kokemukseen nojaten juuri edellämainitut loisteputkien (ikääntyneet/vialliset) kuristimet olivat niitä kaikkein suurimpia ja yleisimpiä häiriölähteitä.
 
EDIT: Selkeytystä ajatuksenvirtaan ;).
 
T:Samuli

Ajattelin logicilla nauhoittaa demon vanhalla mikillä ja sitten uudella. Identtinen vire ja setuppi. Katotaas jos saadaan kamat jo tällä viikolla.

Music City Bridgen Studfinder ja lukkotolpat tuli tiistaina Nashvillestä. Thompalta pitäisi tänään tulla mikki. Studfinder painaa 37g kun normaali taitaa olla siinä 32g korvilla.
 
https://musiccitybridge.com/products/the-stud-finder-guitar-bridge

rosberg: Music City Bridgen Studfinder ja lukkotolpat tuli tiistaina Nashvillestä. Thompalta pitäisi tänään tulla mikki. Studfinder painaa 37g kun normaali taitaa olla siinä 32g korvilla.
 
https://musiccitybridge.com/products/the-stud-finder-guitar-bridge
 
Näitähän saa myös kivijalasta:
 
https://www.kitarapaja.com/music-city-bridge

Täähän oli ihan uskomaton upgrade.
Kaikki pajalle hakemaan toi studfinder ja toi Mojotonen Quietcoili on kyllä hyvä kompromissi vintagen ja stackedin välille.
 
Muuutenkin pitää sanoa se, että Kitarapaja ja DLX on ne kaksi gibsonistin mestaa hesassa. Voi kun joku myisi Daddarion XS-kieliä. Niitä saisi Vantaan fasulta, mutta sielläkään ei ole hyllyssä.
 
Mutta joo. Nyt voin sanoa, että nuorempana tuli oltua fendereiden perään ja nyt en oikein tykkää kuin Custom-pajan Gibsoneista.

Jahas... taas mennään.
Tällä kertaa Gibson käy DiMarzion kimppuun.
https://guitar.com/news/industry-ne … -paf-double-cream-pickup-trademark/
 
Olisi mielenkiintoista kuulla Larry DiMarzion kommentit tuoreeltaan. Hänhän on usein ja aktiivisesti puolustanut tavaramerkkejään. Ja kuinka kauan tuo PAF-termi onkaan ollut DiMarziolla käytössä? Vuosikymmeniä... joten oikeus tulee jälleen kerran toteamaan, miksi Gibson on odotellut nämä vuosikymmenet asian kanssa. Siksipä veikkaan että G joutuu tälläkin kertaa pettymään ja maksamaan sievoisen summan rahaa.
 
Onko yksi kerman värinen muoviosa ja PAF-termi ilman pisteitä kaiken tämän arvoista?

Tässä asiassa olen Gibsonin puolella 100% - jokseenkin älytöntä, että Larry tuon sai läpi alun perinkään

Minusta Dimarzio on myynyt noita mikkejä jo niin kauan, että mitä väliä koko asialla on.
Jo senkin takia, että tuskin on yhtään kitaramikki valmistajaa, jolta ei saisi jonkinlaista versiota PAF mikistä. Se voi olla jollain toisella myyntinimellä, mutta ei se mitään muuta.
Nämä Gibsonin nykyiset oikeusjutut on lähinnä säälittäviä. Mitäköhän seuraavaksi keksivät...

ibnz: Tässä asiassa olen Gibsonin puolella 100% - jokseenkin älytöntä, että Larry tuon sai läpi alun perinkään
 
Tässä pitää ehkä tarkastella asiaa historian valossa. 70-luvulla ja vielä 80-luvullakin kaksi kermanväristä kelaa olivat synonyymi DiMarzion Super Distortion -humbuckerille. Kyseisen mkin tunnisti siis HETI kun sen näki kitaristilla kitarassa tai mainoskuvassa. Tässä suhteessa tuo tavaramerkki on siis ihan perusteltua.
 
Tuo PAF-nimi on ollut käytössä vuodesta 1976 lähtien ja tavaramerkki sille on haettu vuonna 1977. Vuonna 1978 se on rekisteröity ja viimeksi DiMarzio uusi sen vuonna 2017 kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Eli tässäkin on kyse tuotteen nimestä, joka on ollut käytössä jo 45 vuotta. Sitä voisi verrata vaikka Coca-Cola Companyn tuotteeseen Sprite. Juu, kyllähän monelle "spraitti" on tuttu ja sitä käytetään yleisnimenä vaikka Pirkka sitruunalimpparista, mutta olisi hieman hassua jos tavaramerkki annettaisiinkin tuosta noin vain Pirkka-tuotteen käyttöön. Pirkka Sprite.
 
Gibsonhan ei ole koskaan nimennyt mikrofonejaan PAF:ksi tai edes P.A.F.'ksi. Tämähän on täysin käyttäjien ja kitaraharrastajien antama "lyhenne" Gibsonin humbucker-mikrofoneille, joiden pohjassa oli Patent Applied For -tarra. Gibson kutsui itse näitä termillä "humbucker". Ja kun lopulta patentti myönnettii ja mikkien persuksiin laitettiin numerotarra tai patenttinumero stanssattiin pohjalevyyn, niin niidenkin mikkien nimi oli G:n katalogissa "humbucker". Gibson ei siis käyttänyt itse PAF tai P.A.F. nimitystä.
 
Tämänkin valossa DiMarzio on aika vahvoilla tuon trademark-asian kanssa.

No, ovat uudet pomot löytäneet joitain vanhoja dokumentteja, onhan tuosta väännetty (tuosta double cream bobbin -hommasta siis) jo muinaisella 80-luvulla muidenkin kuin Larryn kanssa. Ja haussahan on "vaan" trademark cancellation..
Tuota en tiiä miten se peruutus onnistuu. Lakimiehillä varmaan Jenkkilässä on sekä hauskaa, että tilipäivä.. ;)
Tuo on täysin totta tuo mikrohvoonin nimeäminen, Gibsonilla sitä ei harrastettu laisin ennen kuin "suuri yleisö" keksi tuon PAFfin, sen jälestä tuli sitten Gibsonillakin noita True Bluesseja, Velvet Brickejä ja Dirty Fingerssejä. (onkopa niillä oikeestaan ollutkaan mitään PAF-nimistä??) Silloin muinoin kun noita sähköjä ym. tein, niin Gibsonin tech specsseissä oli vaan termi "two large humbuckers" esimerkiks, oli ne sitten Shaw'ta tai tarbackeja..
Double cream-kelojahan oli vaikka miten jo 80-luvulla, oli MightyMitellä (jenkki) saati sitten japskeilla, Double Eaglella, Nisshin Onpalla (Maxon/Maxxon) tai Matsumoku Kogyolla (MMK) eikä noihin sen isommin (kai) puututtu, tosin etäisesti muistelen että Seymour D. ei saanut? double creamia tehdä..
Koko hommahan lähti siitä, kun Gibsonin mikkitehtaalle Elginissä Illinoisissa ei valmstaja,jota tähän hätään en tieteskään muista, pystynyt toimittamaan mustia muovikeloja väripigmentin puutteen vuoksi, joten tuli sitten noita kerman värisiä. Niitä sitten käytettiin käämelöinnissä ihan onnessaan, eihän sitä sieltä kuorien alta näkynyt. Mutta sitten joku keksi ottaa humpparista kuoret veks, ja kas! Saattoipa olla double creamia, tuplamustaa tai vielä hienompaa, zebracoileja. Harvinaisin tiämmä oli tuo double cream...
 
Jännitystä siis joulunalus-ajalle.

Tässä muuten surkea demo siitä miten paljon noi hurinat vähenee kun vaihtaa Mojotonen Quiet Coiliin. Spora ajaa oman kopin ohi niin usein, että varsinkin HighGain-osasto on ihan karmeaa p90 ja yksikelaisilla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=wnU1oyO0Wws