Kitarat: kitarakamat ›

samiko: ...........
 
Ja mitä ihmeen tekemistä on minkään kitaran laadun kanssa että onko soittaja hyvä? Ihme höpinöitä ja olkiukkoilua.
 
Tähän on kyllä pakko laittaa muutama huomio. Ensinnäkin soittimen laadulla ja soittajan taidoilla/ilmaisuvoimalla on ihan suora yhteys. Toki lankkukitara on suunniteltu enemmän käskyttämään signaaliketjua joten kaikki se mitä kitaran perässä tulee, vaikuttaa paljon siihen mikä on soittajan suhde kitaraansa. Mitä akustisempi kitara on, sitä enemmän kitaran laatu ja soittajan laatu liittyvät toisiinsa.
 
Ensinnäkin mitä on kitaran (+signaaliketjun) laatu? minä olen tullut siihen tulokseen, että kaikissa teknisissä ratkaisuissa ja rakenteissa on yksi yhteinen yleispätevä laatukriteeri. Nimittäin herkkyys, joka on mielestäni yhteinen piirre laadukkaille soittovälineille. Toki vakaus, mekaaninen kestävyys etc. ovat tärkeitä myös, mutta ne ovat joskus ristiriidassa herkkyyden kanssa erityisesti mitä akustisempi soitin on niin sitä enemmän herkkyys ja vakaus ja kulutuskestävyys edustaa jonkin sortin kompromissia. Mitä lankumpi tilutukseen tarkoitettu keihäs on, niin vakauden tärkeys korostuu, mutta nekin ovat silti niin herkkiä kuin vakauden kärsimättä on mahdollista. Vastaavasti kun mennään herkkään akustiseen soittimeen, niin herkkyyden merkitys korostuu ja tietenkin niistä tehdään niin vakaita kuin se herkkyyden kärsimättä on mahdollista. Tässä siis suunnilleen ne laadulliset ääripäät missä sitä kompromissia tehdään erilaisten soittimien kohdalla.
 
Jos on erimieltä tuon yllä sanotun suhteen, niin myös kaikki mitä sanon seuraavaksi menettää merkityksensä.
 
Mitä se herkkyys on? minä ymmärrän herkkyydellä soittimen (+signaaliketjun) kykyä tulostaa tarkasti ilmoille soittajan kaikki toimet johdonmukaisesti (voimakkuus -hiljaisuus, puhtaus -likaisuus, aluke, jatkuvuus ja päästö) jolloin soittajan ilmaisu tulee kuuluville mahdollisimman kolmiulotteisesti kaikkine sävyineen. Soittokamppeet jotka tähän kykenee, ovat tavallisesti sieltä hintahaitarin yläpäästä (toki poikkeus aina vahvistaa säännön). Tämä tarkoittaa myös, että kaikkein herkin eli laadukkain soitin (+signaaliketju) on passiivinen jolloin signaaliketjussa ei tapahdu mitään mitä soittaja ei tee ja vastaavasti kaikki mitä soittaja tekee, kuuluu. Yleensä halvemmat ja huonolaatuisemmissa soittokamppeissa heikkouksia pyritään peittämään aktiivisilla asilla jotka korjailevat signaaliketjun virheitä ja siinä samalla soittajan virheitä.
 
Tästä seuraa, että epäherkät eli huonot kamppeet reagoivat vähän huonosti ja veltosti soittajan toimiin ja herkät eli hyvät kamppeet reagoivat soittajan toimiin terävästi, tarkasti ja johdonmukaisesti. Sen vuoksi taitamaton soittaja joka ei ole kovin ilmaisuvoimainen pärjää paremmin vähän keskinkertaisemmilla vehkeillä, koska epäherhät kamppeet antavat anteeksi soiton falskiutta ja soitto voi kuulostaa ihan kohtuulliselta. Vastaavasti hyvät ja herkät kamppeet tuovat sen falskiuden kuuluviin ja soitto voikin kuulostaa huonommalta. Vastaavasti taitava ja ilmaisuvoimainen soittaja ei saa niistä keskinkertaisista vehkeistä irti yhtäpaljon ja hänen koko potentiaalinsa ei tule samalla tavalla kuuluviin kuin herkkien kamppeiden kanssa. Hän joutuu soittamaan ikäänkuin signaaliketjun "ympäri" mihn taitavas soittaja kyllä pystyy, mutta falskisti soittava joutuu kehittymään saadakseen herkät kamppeet kuulostamaan hyvältä.
 
Näin ollen soittokamojen laadun ja soittajan laadun välillä on mielestäni ihan selvä yhteys (vrt. GuitarHero ohjainta Gibson CS LP:hen tms.). Sanoisinpa vielä senkin, että kehittyäkseen soittajana soittimen pitäisi olla aina soittajaansa parempi. Jos ilmaisuvoimainen ja taitava soittaja päätyy soittamaan keskinkertaista soitinta, niin hän alkaa kehittää soitintaan paremmaksi (mikä on myös nähty ja eihän sekään mikään huono vaihtoehto ole :-D ).