Media ja viihde ›

Kaikki J.K. Ihalaisen runot.
 
Sai juuri valtionpalkinnon. Oikeaan osoitteeseen meni. Tosi hieno juttu.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010003299.html

Marxin Pääoma, kaikki osat. Ja muukin tuotanto.
 
Moni vannoo näiden nimeen, mutta epäilen, ettei ole edes koskaan avattu.
 
Yllättävän ajankohtaisia juttuja näin uuden teknologisen vallankumouksen aikana, jos niin haluaa ajatella. Mutta, ukon ajatuksista jos haluaa muodostaa näkemyksen, niin lukeminen olisi suotavaa.

Funkånaut: Tähän jatkeeksi Aurinkokuningas Juhani Don Tami Tammisen Hockey Lion #79 koko tuotanto. Parasta bestiä.
 
Uisssss... 108 nidottua sivua, fonttikoko 20, 17 kuvasivua ja 22-sivuinen hakemisto

Oan: ..... Volter Kilpi: Alastalon salissa
 
Luin koko ketjun ja ihmettelin eikö kukaan mainitse Volteria. Siinä oli huikea kirjoittaja! Alastalo-kirjan "juonesta" en tajua hölkäsen pölähtämää vaikka siinä kuulemma semmoinenkin on, mutta se tajuton voima minkä Kilpi omintakeiseen ilmaisuunsa lataa... sille ei löydy haastajaa mistään.
 
Kuulun kanssa niihin jotka eivät jaksa lukea Aleksis Kiveä, vaikka aina välillä yritän. Ehkä sitäkin pitäisi lukea pätkä sieltä, toinen täältä. Luin kai liian nuorena jotain koottuja katkelmia ja kaiken maailman saapasnahkatornijutut lähinnä ahdistivat. Mauri Kunnas lukee Seitsemän veljestä kuulemma joka vuosi. Omituista.

Seitsemää veljestä voi koittaa vaikka Juha Hurmeen "suomennoksen" kautta. Tuossa siis modernisoitu kieltä tyylistä ja sisällöstä tinkimättä, ja hyvät seliteviitteet päälle.
 
Munsta molemmissa sekä alkuperäisessä että tuossa käännöksessä on hienoa tykittelyä niin dialogissa kuin kuvailussakin. Ihan syystä arvostettu teos.

Seitsemän veljestä tuli luettua ala-alsteella. Ehkä kuudennella. Tein siitä kirja-arvostelunkin ja piirsin hienon kuvan, jossa on valtava saatana metsän yläpuolella ja Simeoni roikkuu jalasta sidottuna nahkatornissa. Alastalon salista olen aloittanut jokusen kerran, mutten ole koskaan päässyt loppuun saakka.

Oan: Alastalon salissa toimii parhaiten niin, että avaa sen satunnaisesta kohtaa ja lähtee siitä vaan möyrimään eteenpäin kunnes torkahtaa. Väkevää kamaa.
 
Noin toimin aina Kilpeä lukiessa, olen haalinut monta hänen teostaan hyllyyn.

Oan: Seitsemää veljestä voi koittaa vaikka Juha Hurmeen "suomennoksen" kautta. Tuossa siis modernisoitu kieltä tyylistä ja sisällöstä tinkimättä, ja hyvät seliteviitteet päälle.
 
Munsta molemmissa sekä alkuperäisessä että tuossa käännöksessä on hienoa tykittelyä niin dialogissa kuin kuvailussakin. Ihan syystä arvostettu teos.
 
Tuota Juha Hurmeen uusversiota voisi kokeilla jos hyvinkin lähtisi veljesten maailma avautumaan. Turkan telkkariversiosta kyllä tykkäsin, en muista olenko nähnyt sitä kokonaan mutta siinä oli ärhäkkä meno.

Salman Rushdien melkein koko tuotanto on tullut luettua, ja suurin osa hepun teoksista tullut ostettu omaankin kirjahyllyyn. Itse diggaan tyylistä - siinä on jotain samaa kuin Milan Kunderalla, mut sit tietty sitä sellaista intialaista lentävä matto -tykittelyäkin välillä. Ensimmäinen Rushdien romaani, jonka luin joskus 90-luvun alussa, oli hepun esikoisteos Keskiyön lapset. Saatanalliset säkeet oon lukenut pariin kertaan, enkä kyl vieläkään tajua, mikä siinä nyt niin muslimeja suututti, että fatwa piti lätkäistä. Tosin, muslimien mytologia ei ole niin tuttua, että kirjan viittaukset välttis ovat koskaan kunnolla avautuneetkaan mulle. Maa hänen jalkojensa alla -romaani on mukavasti musaviittauksia täynnä - tosin ne ei kaikki aivan aukea suomennoksesta, vaan kirja kannattaisi lukea englanniksi. Nyt mulla on työn alla Rushdien teos Firenzen lumoojatar - sit oon käsittääkseni lukenutkin yhtä lukuunottamatta kaikki hepun romaanit.

p130: Marxin Pääoma, kaikki osat. Ja muukin tuotanto.
 
Moni vannoo näiden nimeen, mutta epäilen, ettei ole edes koskaan avattu.
 
Yllättävän ajankohtaisia juttuja näin uuden teknologisen vallankumouksen aikana, jos niin haluaa ajatella. Mutta, ukon ajatuksista jos haluaa muodostaa näkemyksen, niin lukeminen olisi suotavaa.
 
Paljon enemmän todennäköisesti oppii ja huomattavasti pienemmällä vaivalla, jos lukee jotain hyvää selitysteosta. Esim Jon Elsterin 'Making Sense of Marx'

sub zero: Paljon enemmän todennäköisesti oppii ja huomattavasti pienemmällä vaivalla, jos lukee jotain hyvää selitysteosta. Esim Jon Elsterin 'Making Sense of Marx'
 
Mä olen kuullut yksinkertaistetun selityksen, jonka mukaan Marxin järkeily menee munilleen heti lähdössä kun se olettaa että ihmisellä on luontainen motivaatio tehdä työtä :D
 
Tietenkään en ole itse lukenut mutta tunnen yhden kaverin joka on! Se kehui juuri sitä miten Pääomassa oivallukset pullahtavat pintaan aina edeltävään kehittelyyn nojautuen.