Kitarat: kitarakamat ›

Mäkin ekan kerran stratorungon värjäykseen käytin automaalaria. Värikartasta valikoitui "Rolls Royce turquoise blue" ja pirun hieno olikin. Tais maksaa 100mk silloin.
 
Jos nykyään haluis itte tehdä ja edukkaastikin, niin hioisin rungon (jos siis vanha maalattu runko) 240-400 paperilla ja kittaisin kaikki kolot ja lontit lasikuitukitillä. Sitten taas hiotaan, kunnes kittaukset on tasaiset, eikä epätasaisuuksia enää ole.
 
Jos kilikolilla ( = paukkupullo?) jatketaan, niin mä käyttäisin (käytän) vain bilteman maaleja ja lakkaa. Ei ikuna mitn mastonia enää. Lopputulos voidaan sit vielä hioa ihan kevyesti kerran läpi 400-600-800-1000-hiomatahna, mut jos lakkauskin onnistuu ilman roskia, valumia, ryppyjä ym., niin voi sen jättää sit siihenkin.
 
Samalla tavalla se menee kakskomponentti-maalien / ruiskun kanssakin. "Pintaväristä" oon maaleja ostellut. Onhan se ihan pikkasen työläämpää ja itellä ainakin ruiskumaalaamisesta ja laitteiden käytöstä ja putsaamisesta olen vielä vuosien jälkeenkin "oppinut lisää" hommia tehdessä. Mutta toki noista automaaleista löytyy enempi värivalikoimaakin, kuin biltemasta.
 
Edit. Tuli vielä mieleen, että ilmanvaihdosta kannattaa huolehtia ja käyttää kunnon maskia ainakin jos noilla tinneriohenteisilla väreillä tekee. Monella ei ole kahta askartelutilaa, eli hionta ja maalaus tehdään samassa tilassa, mikä ei oo optimi tilanne. Kannattaa ennen maalausta suihkuttaa vesipullolla maalauspisteen katto, seinät ja lattia irtopölyn sitomiseksi. Ja vielä.. ite oon pyyhkinyt rungon ennen maalausta sellaisella silikonin estoaineella, jolla rungosta lähtee vielä mm. pölyä ja rasvaa kaiken varalta. En muista tuotteen nimeä, mutta kyllä ne maalikaupassa tietävät.