Kitarat: kitarakamat ›

Eiks koko customin idea ole saada juuri sellainen peli kun itse haluaa ja jota ei ole markkinoilta valmiina onnistunut löytämään? Syy siihen, ettei löydä on taas se, että haluaa sellaisen, jota juuri kukaan muu ei halua.
 
Voisin kuvitella, että joku Ruokankaan Unicorn tai Duke "klassisilla" piirteillä olisi haluttu peli käytettynäkin mutta jos siihen pitää ottaa kaulaupotteeksi suosikkisäkeet Kalevalasta ja pari muuta kummallisuutta niin sille tulee lisää hintaa ja sen haluttavuus muiden silmissä samalla laskee.

PekkaM: Eiks koko customin idea ole saada juuri sellainen peli kun itse haluaa ja jota ei ole markkinoilta valmiina onnistunut löytämään? Syy siihen, ettei löydä on taas se, että haluaa sellaisen, jota juuri kukaan muu ei halua.
 
Voisin kuvitella, että joku Ruokankaan Unicorn tai Duke "klassisilla" piirteillä olisi haluttu peli käytettynäkin mutta jos siihen pitää ottaa kaulaupotteeksi suosikkisäkeet Kalevalasta ja pari muuta kummallisuutta niin sille tulee lisää hintaa ja sen haluttavuus muiden silmissä samalla laskee.
 
En osta ajatusta siitä, että customi välttämättä olisi liian erikoinen, kuten juuri tuossa toisessa kappaleessa kuvailet. Kyllä tuossa käytetyn hinnan muodostuksessa on paljon fiilisjuttuja. Esim. Fano tai Suhr käytettynä on arvokkaampi suhteessa hankintahintaan kuin melkein minkä tahansa suomalaisen sepän. Tuota ei selitä mikään muu kuin mojo. Mojo on varsin tärkeä juttu soittimisessa, mutta mitään oikeasti järjellistä syytä tällä ilmiölle ei ole. Mistä isompi mojo tulee jenkkimerkille tai oikeastaan mille tahansa ei-suomalaiselle tekijälle, en osaa sanoa.
 
Oli miten oli, olisin säästänyt paljon rahaa, jos olisin heti päivästä nolla tiennyt, mistä tykkään. Oppirahoja olen maksanut, mutta kukapa ei olisi.

Jukka Häikiö: Tossa on ainakin yksi mutta, riippuu tekijästä jonniin verran, toiset on kovemmassa kurssissa. Näinhän se kyllä usein on, polkuhintaan siihen nähden, mitä teettäminen on kustantanut. Ostajan markkinat kyllä noiden suhteen käytettynä. Helposti jää hinta puoleen, joskus allekin.
 
Jonkin verran torin Suomi-tarjontaa seuranneena ja siihen aktiviisesti osallistuneena perstuntuma sanoo, että Ruokangas on ainoa, jolla hinta pysyy edes siinä 0.5 x ostohinta -tasossa. Yksi Ruokangas löytyy, ja onhan se spessu soitin, mutta monta muutakin kotimaista soittaneena niin ovat nekin.

Haeroe: Jonkin verran torin Suomi-tarjontaa seuranneena ja siihen aktiviisesti osallistuneena perstuntuma sanoo, että Ruokangas on ainoa, jolla hinta pysyy edes siinä 0.5 x ostohinta -tasossa. Yksi Ruokangas löytyy, ja onhan se spessu soitin, mutta monta muutakin kotimaista soittaneena niin ovat nekin.
 
Omien havaintojen perusteella suomalaisista arvonsa pitävät muita paremmin Ruokankaan ohella ainakin Viitasaaret ja Vuorensakut. Niitä ei millään 50 % uudesta -hinnalla saa. Versouleja liikkuu Suomessa niin vähän että niistä on vaikea sanoa mitään. Sitten on muitakin todella upeita kitaroita tekeviä kuten Manninen, mutta varsinkin niiden tarjonta on nähdäkseni ihan olematonta. Sen sijaan esim. Finlandia Instrumentsilta voi löytää huippukitaran jopa tuolla noin 50 % uudesta -hinnalla, mutta myöskään ne Teemun hienoimmat kitarat eivät juurikaan torilla ole.

Pinewood: Omien havaintojen perusteella suomalaisista arvonsa pitävät muita paremmin Ruokankaan ohella ainakin Viitasaaret ja Vuorensakut. Niitä ei millään 50 % uudesta -hinnalla saa. Versouleja liikkuu Suomessa niin vähän että niistä on vaikea sanoa mitään. Sitten on muitakin todella upeita kitaroita tekeviä kuten Manninen, mutta varsinkin niiden tarjonta on nähdäkseni ihan olematonta. Sen sijaan esim. Finladia Instrumentsilta voi löytää huippukitaran jopa tuolla noin 50 % uudesta -hinnalla.
 
Mannisia ei näy myynnissä ihan siitä yksinkertaisesta syystä että ovat niin hyviä kitaroita ettei niistä kukaan halua luopua! ;)

Suurin osa uudesta tavarasta on sellaista, ettei siitä saa omiaan takaisin jos sen meinaa joskus myydä pois. Ettei se hinnan aleneminen koske pelkästään kotimaisia custom kitaroita, vaikka jossakin niissä voi olla hinnan pudotus vieläkin isompi.
Ei noita custom kitaroita kannata testiin tai kokeeksi hommata tai sitten kannattaa varautua siihen matalampaan hintatasoon. Ja sanomattakin selvä juttu, että kaikki todella erikoiset custom lisät maksavat lisää kun kitaran tilaa, mutta mitä erikoisempia ne on, niin sitä hankalampi siitä kitarasta on päästä eroon jos se pitää joskus myydä.

Pinewood: Omien havaintojen perusteella suomalaisista arvonsa pitävät muita paremmin Ruokankaan ohella ainakin Viitasaaret ja Vuorensakut. Niitä ei millään 50 % uudesta -hinnalla saa. Versouleja liikkuu Suomessa niin vähän että niistä on vaikea sanoa mitään. Sitten on muitakin todella upeita kitaroita tekeviä kuten Manninen, mutta varsinkin niiden tarjonta on nähdäkseni ihan olematonta. Sen sijaan esim. Finlandia Instrumentsilta voi löytää huippukitaran jopa tuolla noin 50 % uudesta -hinnalla, mutta myöskään ne Teemun hienoimmat kitarat eivät juurikaan torilla ole.
 
Lottonen Guitars:in lisäisin tähän, eipä juuri käytettynä näy, jos näkyy nopsaan menevät, eikä tarvitse puoleen hintaan luopua.

Noista kotimaisista tekijöistä vielä, että jos ei ole kiirus ja haluaa joskus saada edes suurinpiitein omansa pois niin Kiiraksia näkyy käytettynä välillä jopa alle puoleen hintaan. Edellyttää toki että muotokieli kelpaa, tuppaavat olla vähän heavympaa kalikkaa. Toki myynti on hidasta ja ei sillä voittoa pääse tekemään, ellei käy hyvä tuuri. Soittiminahan nuo olisi oikeasti ihan hyviä, vaikka seinälle ajattelee niin silläkin voi olla jälleenmyynnin kannalta merkitystä :)

Kaikessa kaupankäynnissä on kaksi merkittävää tekijää, toinen on aika, toinen hinta, jokaiselle romppeelle on ostajansa. Kitarakamat kuuluu kuitenkin siihen osastoon, jossa tunne kampeaa helposti järjen ojan puolelle. Jos ihan oikeaa varsinaista tarvetta, milloin minkäkin artikkelin puolesta tarkastelee, ollen vähänkään rehellinen itselleen, argumentit tarpeen puolesta saattavat käydä hyvinkin vähänlaisiksi.
Palaten tuonne alkuun, jos hinta on realistisen käypä, se menee ennemmin, tai myöhemmin kaupaksi, olettaen ilmon olevan selkeillä kuvilla ja asiallisin saatesanoin varustettu. Jos pitää nopsaan saada kaupaksi, hinta lienee se ainoa väline, sekä erinäiset vaihdot mahdollisine välirahoineen, pätee myös tuohon ajan kanssa yhtälöön.
Joku hinta sille ajallekin pitää laskea, tai ylipäätään myymisen vaivalle, halvalla ja persnetolla lienee vaivattominta, miten sitten käsitteleekään sen harmituksen, jos on tullut pataan huolella.
Nämä vähänkään erikoisemmat, ns itselle specsatut customit saattaa olla hyvinkin haasteellisia, sellaiset kotimaisten pajojen perusmallit ei varmaan niinkään. Myös laadukkaat ulkomaisten, täällä tuntemattomien ehkä vähän pienempien pajojen, hyvinkin laadukkaat pelit, voivat osoittautua hankaliksi myytäviksi.

Haeroe: Oli miten oli, olisin säästänyt paljon rahaa, jos olisin heti päivästä nolla tiennyt, mistä tykkään. Oppirahoja olen maksanut, mutta kukapa ei olisi.
 
Sekin toki kannattaa muistaa että ihmisellä on myös oikeus vaihtaa sitä mistä se tykkää, perustuen siihen mistä tykkää. Esimerkiksi itselläni olisi hyvinkin todennäköistä että jos olisin teettänyt customin 10 vuotta sitten niin se olisi varmaan aika erilainen kuin mitä se olisi tänä päivänä. Sitä vasten on ihan hyvä ettei tullut teetettyä customia silloin 20 vuotta sitten, vaikka omien speksien mukaan kitara olikin silloin jonkinlainen omistautumisen ja harrastuneisuuden mitta.
 
Tänä päivänä olen kyl miettinyt että vois teettää useammankin customin, koska tykkään erilaisista asioista eikä ne ole enää sillä tavalla taloudellisesti täysin saavuttamattomia asioita - jossakin kohtaa kun kitarismi luisui enemmmän musiikin harrastamisesta kamojen harrastamiseen niin tilanne oli tietty eri, kamojen jälleenmyynnillä oli palljon merkitystä.
 
EDIT: en tiä liittyykö tämä yhtään mitään mihinkään, tuli vaan mieleen kun luin tuon rivin tuossa.

Tuli hierottua kauppaa yhdestä kitarasta toissa kesänä. Hinta oli 1850-1900e, en muista ihan tarkkaan. En muista mikä tökki, mutta jotenkin oli hankalaa myyjän kanssa kommunikointi. Ja kun olin jo kaikesta huolimatta päättänyt kitaran ostaa myyjä antoikin sen tutulleen testiin. Siirryin muihin kauppoihin.
 
No, vastikään huomasin ilmoituksen torilla. Sama kitara oli edelleen myytävänä samalla omistajalla. Useammat kaupat oli kuulema viime hetkellä peruuntuneet. No, kaupanteko oli taas jonkinlaista tervanjuontia. Kysymyksiin oli vaikea saada vastauksia ja kaikessa kesti liian kauan. Olin jo ilmoittanut ostavani kitaran, mutta senkin jälkeen myyjällä kesti muistaakseni kolmisen päivää varmistaa, että kaupat menee maaliin. En yhtään ihmettele, jos jotkut olivat perääntyneet viime hetkellä. Myyjä itse ihmetteli netissä miksei mene kaupaksi... Osatekijä saattaa olla myös ihan älyttömän paksut kielet. Aika älyttömän harvassa varmaan testaajat, joka sujuvasti soittelee 13-56 kielillä E vireessä.
 
Kaupat saatiin kuitenkin maaliin ja helkatin hyvä pelihän toi on. Hinta 1300e.

Melkein vuoden roikkui Mesan etuaste myynnissä. Luulin jo ettei koskaan mene mutta menihän lopulta ja ostaja oikein tyytyväinen laitteeseen.
Kohta kamojen harvennus jatkuu toiveikkaasti ENGL:n vehkeillä.

Karhukoira74: Jep....miettiny itekin Amfisoundien myyntiä, mutta ei taida ainakaan rahallisesti kannattaa. Kolmentontun pelejä kuitenkin molemmat, niin sylettäs myydä puolella hintaa. Ja kun ovat kuitenkin itselle tehtyjä maalauksineen kaikkineen. On vaan soittelu jääny niin hitokseen vähälle, että alkaa toi kaikki ylimääräinen musakama tuntua nyt turhalta pyöritellä nurkissa....
 
Myyntipäätöksen pitäisi olla helpompi ja myynnin kiireisempi, koska lähtökohtaisesti custom-kitara on tehty tilaajalle ja on käynyt niin, että tämä tilaaja ei enää ko. kitaraa soita. Toki vielä päälle positiivisena laatuseikka, että jos jollekin muulle sopii samat speksit, niin saattaa saada siitä loppuelämäkseen soittimen.
 
https://www.youtube.com/shorts/YTEpQfFNKS0

Ostin hiljattain Gibsonin Les Paul standardin uutena. Siinä on 60s burstbucker mikit. Toisaalta olen todella tyytyväinen soundiin, toisaalta olen miettinyt, josko kuitenkin vaihtaisi Duncanin JB-mikin tallamikiksi. Se on makuasia, mutta pointti on se, että mitä mieltä olette, putoaako kitaran jälleenmyyntiarvo automaattisesti mikkien vaihdolla? Kun onhan toisaalta alkuperäinen aina alkuperäinen.
En ole edes kitaraa myymässä ja tietenkin se, mikä itsestä tuntuu parhaalta ja itselle sopii, on oikein, mutta miten se on käytännössä, tippuuko vai jopa nouseeko kitaran arvo mikkivaihdoksilla?

Heseheino: ...toisaalta olen miettinyt, josko kuitenkin vaihtaisi Duncanin JB-mikin tallamikiksi.
 
Aiheesta käytiin keskustelua taannoin eräällä inklanninkielisellä palstalla. Lopputulema oli jokseenkin näin:
 
- original = alkuperäinen
- modified = muunneltu, muokattu
 
Upgraded -termi katsottiin huonoksi, koska alkuperäiseen oli menty tekemään muutoksia. Ne eivät automaattisesti ole parannuksia kaikille, siksi suositeltiin termiä modified. Huomioitiin, että vaikka mikit, talla, virittimet tai elektroniikka ovat alkuperäistä arvokkaampia, soitin on muuttunut. Alkuperäiset, kun tarjoaa myytäessä mukaan, saa ostaja palautettua halutessaan vakio-osat takaisin.
 
Itse kasatuissa soittimissa (ns. palacasterit jne.) katsottiin alkuperäistä kuvaavia tarrojakin vähän vinoon, erehdyttäviksi. Sellaisista on syytä mainita myyntitilanteessa.

Heseheino: Ostin hiljattain Gibsonin Les Paul standardin uutena. Siinä on 60s burstbucker mikit. Toisaalta olen todella tyytyväinen soundiin, toisaalta olen miettinyt, josko kuitenkin vaihtaisi Duncanin JB-mikin tallamikiksi. Se on makuasia, mutta pointti on se, että mitä mieltä olette, putoaako kitaran jälleenmyyntiarvo automaattisesti mikkien vaihdolla? Kun onhan toisaalta alkuperäinen aina alkuperäinen.
En ole edes kitaraa myymässä ja tietenkin se, mikä itsestä tuntuu parhaalta ja itselle sopii, on oikein, mutta miten se on käytännössä, tippuuko vai jopa nouseeko kitaran arvo mikkivaihdoksilla?
 
Putoaahan se arvo jos vaihdat mikin. Mä kehottaisin ensin testailemaan noita 60's mikkejä kunnolla ennen vaihtoa koska nekin on alnico 5 mikit ja pienempi tehoisemmat kuin JB joten niissä on enemmän erottelukykyä. Minä en ainakaan vaihtaisi jos omistaisin tuon kitaran eikä se liity kitaran arvoon. JB on hyvä mikki, mutta ihan erilainen kuin 60's Burstbucker. Tietenkin jos päädyt vaihtamaan, niin säilytä 60's mikki.

Metalkallo: ...nekin on alnico 5 mikit...
 
...eikä magneettilaadulla itsellään ole juuri mitään tekemistä kenttävoimakkuuden kanssa, korkeintaan sen verran, kuinka voimakas magneetti voisi olla. Magneetin "teho" on kiinni magnetoinnista. Materiaali ei sitä kerro.

Heseheino: En ole edes kitaraa myymässä ja tietenkin se, mikä itsestä tuntuu parhaalta ja itselle sopii, on oikein, mutta miten se on käytännössä, tippuuko vai jopa nouseeko kitaran arvo mikkivaihdoksilla?
 
Jos ei alkuperäiset mikitkään ole samaa paria kitaran kanssa, niin onko pelkän kitaran mahdollinen "hyvyyskin" vain sattumaa. Siispä: käytännössä arvo tippuu mikkivaihdoksilla.

Miten ihmeessä kamoja tarjotellaan myyntiin tolkuttoman huonojen kuvien kera? Kun vielä myyntipuhekin on kokoelma kirjoitusvirheitä ja ylimielistä sekoilua, ei oikein ostohalut herää. Eikö äiti opettanut laittamaan ilmoitusta?