Rock, pop, alternative ›

Atomirotta, Mara Balls, Fernet Underground, Heikki & Haukat, Osasto13

Stoned Statues on piristävä!!

Kitaravetoisen rockin kierrättäminen varmasti jatkuu Suomessakin. Eri asia sitten, tuleeko siitä koskaan enää merkittävästi suosittua tai keksiikö kukaan enää mitään uutta tulokulmaa siihen.
 
Livenä hyvä suomalainen tämän ajan rokkibändi toki toimii nykyään siinä missä aina ennenkin jokaisella vuosikymmenellä, mutta suoratoistopuolella valitettavasti jouituvat kilpailemaan kaikkien edeltävien klassikkobändien kanssa. Suoratoistopalveluissa kun on tarjolla koko rockin historia joka hetki.

Rodger: Kitaravetoisen rockin kierrättäminen ... keksiikö kukaan enää mitään uutta tulokulmaa siihen.
 
Luotan siihen että kyllä keksii. Jukka Nissinen esimerkiksi onnistuu yhdistämään syvällisyyden ja huolettoman välinpitämättömyyden herkullisen tuoreella tavalla. Huonojakin kappaleita on seassa mausteeksi ja se vain lisää hänen vakuuttavuuttaan. Ihan sama, turha pingottaa :D

Rodger: Kitaravetoisen rockin kierrättäminen varmasti jatkuu Suomessakin. Eri asia sitten, tuleeko siitä koskaan enää merkittävästi suosittua tai keksiikö kukaan enää mitään uutta tulokulmaa siihen.
 
Livenä hyvä suomalainen tämän ajan rokkibändi toki toimii nykyään siinä missä aina ennenkin jokaisella vuosikymmenellä, mutta suoratoistopuolella valitettavasti jouituvat kilpailemaan kaikkien edeltävien klassikkobändien kanssa. Suoratoistopalveluissa kun on tarjolla koko rockin historia joka hetki.
 
Kyllähän jo määritelmät "kitara" ja "rock" rajoittavat aika lailla sitä missä määrin ko. genre voi uudistua
 
Ja vaikka jokainen uusi suomalainen rock-artisti ei keksikään pyörää kerralla uusiksi, niin eiköhän niille riitä kuuntelijoita vanhojen artistien olemassaolosta huolimatta. Se on kuitenkin rajallisehko määrä kertoja mitä niitä samoja juiceleskisiä ja hurriganekseja tai edes Metallicaa ja Maidenia ihminen jaksaa elämänsä aikana kuunnella, ja väkisinkin kaipaa välillä jotain uutta.
 
On sitten toki myös se Radio Rock ja -City -yleisö jolle riittää jokapäiväinen piisampadi mutta ne ovat joka tapauksessa menetettyä sakkia.
 
Lisäksi kyllähän muista genreistä Suomi-jazzkin on käsittääkseni ilmeisen korkeatasoista ja elinvoimaista vaikka genrenä on rockiakin käävempi lähtökohdiltaan.

Taiteellisessa mielessä suomalaisella kitararokilla tai jatsilla ei ole mitään hätää mutta elantoaan niillä on haasteellista raapia kasaan.

miksaan konsertteja elääkseni Helsingissä, ja voin siltä pohjalta sanoa, että suomenkielistä rockia soitetaan tällä jumalan hetkellä tässä maassa aivan saatanan paljon ja hyvin monenlaista.
 
jos mieleen tulee vaan kolme bändiä niin sitten on kirjoittajassa vika.

kuutiohead5000: miksaan konsertteja elääkseni Helsingissä, ja voin siltä pohjalta sanoa, että suomenkielistä rockia soitetaan tällä jumalan hetkellä tässä maassa aivan saatanan paljon ja hyvin monenlaista.
 
jos mieleen tulee vaan kolme bändiä niin sitten on kirjoittajassa vika.
 
Tämäpä se. Niitä bändejä on aivan helvetisti. Munsta eletään nyt yhtä runsainta aikaa sellaisten osalta Suomessa. Siinä on vaan se, että itse pitää vähän etsiä ja käydä keikoilla haistelemassa, eikä vain yrittää löytää niitä Suosikin uusimmasta numerosta tai Radio Rockista.

Kefiiri: Taiteellisessa mielessä suomalaisella kitararokilla tai jatsilla ei ole mitään hätää mutta elantoaan niillä on haasteellista raapia kasaan.
 
Harva jos kukaan niillä rikastuu, mutta onpa noita itsensä elättäjiä kuitenkin jonkinlainen liuta molemmissa genreissä edelleen. Toki soisi artistien aina menestyvän mahdollisimman hyvin, mutta musiikinkuuntelijana musiikin laatu on kuitenkin se määrävämpi tekijä kuin artistin taloudellinen menestys. Vaikka tietysti sitäkin on väkisin pakko tulla ainakin sen verran että hommaa on mielekästä tehdä.
 
kuutiohead5000: miksaan konsertteja elääkseni Helsingissä, ja voin siltä pohjalta sanoa, että suomenkielistä rockia soitetaan tällä jumalan hetkellä tässä maassa aivan saatanan paljon ja hyvin monenlaista.
 
jos mieleen tulee vaan kolme bändiä niin sitten on kirjoittajassa vika.
 
Paiskasin plussalla. Juuri tänä iltana yritin mennä kitararock-keikalle (Arppa) Helsingissä, mutta ei mitään toivoa päästä sisään vähää ennen showtimeä kun paikka oli täynnä. Toki se oli ilmaiskeikka, mutta kertoo kai sekin jotain kitararockin suosiosta että baarin asiakaspaikat täyttyvät hyvissä ajoin ennen keikkaa alkuillasta torstaina ja ulkona on vielä pitkä jono.

Rockilla on tulevaisuus, minulla ei ole :)

Rodger: Ehkä se rockin tulevaisuus ylipäätään tulee siitä, että jokainen uusi sukupolvi ei tiedä eikä tunne kaikkea, mitä edelliset ovat saaneet aikaan. Voi kokea luovansa jotain uutta. Itseni kaltaiset ikämiehet, joilla on jo toinen jalka haudassa, tietävät mitä kukin matkii tai mistä ammentaa. Kun en enää käy keikoila pilaamassa nuorison fiiliksiä, niin olen varmasti kyvytön arvioimaan asioiden laitojen nykyistä tilaa. Jos joku sanoo, että kovasti rokkia soitetaan ja hyvä pöhinä on päällä, niin mikäpä minä olen sitä kiistämään.
 
No ei se vanhojen kääpien rokkikaan ole missään tyhjiössä syntynyt. Ja toki sekin on ihan validi kysymys, että onko joku/jokin parasta vain sen takia, että joku/jokin on tehnyt sitä ensimmäisenä? Toki pioneeritouhulle pitää antaa arvonsa, mutta ei se sitä tarkoita etteikö myöhemmät polvet voisi tehdä asioita jopa paremmin samalla kun kehittävät niitä.

Pari päivää sitten löysin Vuokkoset nimisen punkrockia soittavan bändin missä hyviä riffejä ja kovaa meininkiä muutenkin.

Bullitt: No ei se vanhojen kääpien rokkikaan ole missään tyhjiössä syntynyt. Ja toki sekin on ihan validi kysymys, että onko joku/jokin parasta vain sen takia, että joku/jokin on tehnyt sitä ensimmäisenä? Toki pioneeritouhulle pitää antaa arvonsa, mutta ei se sitä tarkoita etteikö myöhemmät polvet voisi tehdä asioita jopa paremmin samalla kun kehittävät niitä.
 
Nuoremmilla se homma ennen pitkää menee turhan sisäsiittoiseksi, mitä kitararokkiin(kin) tulee. Ennen pitkää genrellä kuin genrellä alkaa käymään niin, ellei sitten tule ulkopuolelta uusia mausteita peliin mukaan. Wanhoista veisuista pastisseja tekemällä se touhu kuulostaa valjulta yksipuoliselta kopiolta vanhoista, ja se on helposti vähän tylsää kuunneltavaa.
 
Kyllähän nykyään tehdään kovaa jatsia ja muitakin genrejä, vaikka monet genreissään kuulostavatkin lähinnä vain vanhan jo haljuuntuneen uudelleen lämmittämiseltä. Sitä kiinnostavaa kamaa pitää vain etsiä enemmän, kuin vain avaamalla joku kivikautisia ikivihreitä soittava kanava. Totta kai sellaisilla kanavilla uusikin kama kuulostaa siltä samalta vanhalta, jotta kuuntelukokemus olisi keskiverto-kuuntelijalle mahdollisimman ennakoitava ja turvallinen.

Funkånaut: Nuoremmilla se homma ennen pitkää menee turhan sisäsiittoiseksi, mitä kitararokkiin(kin) tulee. Ennen pitkää genrellä kuin genrellä alkaa käymään niin, ellei sitten tule ulkopuolelta uusia mausteita peliin mukaan. Wanhoista veisuista pastisseja tekemällä se touhu kuulostaa valjulta yksipuoliselta kopiolta vanhoista, ja se on helposti vähän tylsää kuunneltavaa.
 
Kyllähän nykyään tehdään kovaa jatsia ja muitakin genrejä, vaikka monet genreissään kuulostavatkin lähinnä vain vanhan jo haljuuntuneen uudelleen lämmittämiseltä. Sitä kiinnostavaa kamaa pitää vain etsiä enemmän, kuin vain avaamalla joku kivikautisia ikivihreitä soittava kanava. Totta kai sellaisilla kanavilla uusikin kama kuulostaa siltä samalta vanhalta, jotta kuuntelukokemus olisi keskiverto-kuuntelijalle mahdollisimman ennakoitava ja turvallinen.
 
toisaalta jos kattoo omien idoleitten vaikutteita menneisyydestä oli sit bändi tai kitaristi niin monesti huomaa että itse artistin juuret ollut ihan muualla/olleet inspiroituneita ihan toisenlaisesta matskusta mitä ne itse vääntää.!!.

Rodger: Kitaravetoisen rockin kierrättäminen varmasti jatkuu Suomessakin. Eri asia sitten, tuleeko siitä koskaan enää merkittävästi suosittua tai keksiikö kukaan enää mitään uutta tulokulmaa siihen.
 
Tulokulmia on loputon määrä ja kovilla tekijöillä on aina jotain sellaista omaa joka tekee musiikista tuoreen kuuloista. Aina ei pyörää tarvitse keksiä täysin uudestaan, mutta saman kierrättäminen kuulostaa melko pahalta. Musiikista keskustellaan julkisesti ja kirjoitetaan vakavasti nykyisin niin vähän että oikeastaan kaikki uusi musiikki on nykyään undergroundia, suurelle yleisölle piilossa ja vierasta.. tilanne on ollut tämä jo pitkään, kymmenen vuotta vähintään. On odotettavaa että ennemmin tai myöhemmin tulee aika jolloin musiikin kulttuurillinen painoarvo ja suosio tulee olemaan nykyistä suurempaa (myös ns. rockin) mutta itse olen varsin tyytyväinen nykytilanteeseenkin, tietysti on harmi että toimeentulo musiikkia tekemällä on muuttunut varsin haastavaksi.

Teksti-tv 666, Maritta Kuula ja Röyhkä on ainoita tästä ketjussa mainituista, joista diggaan, ihan kaikkea toki en ole kuullutkaan, mutta epäilenpä, että noissa mulle kuulemattomissa mitään mua kiinnostavaa on. Osa mainituista minusta aika kamalia!
 
Jännää kyllä, ettei kukaan ole maininnut Ristoa eikä Radiopuhelimia, ensiksi mainittu toki ollut aika hiljaksiin ainakin levyrintamalla viime aikoina, mutta Puhelimilta tuli kyllä vielä Tekstareitaki parempi levy tänä vuonna!

Mortte: Teksti-tv 666, Maritta Kuula ja Röyhkä on ainoita tästä ketjussa mainituista, joista diggaan, ihan kaikkea toki en ole kuullutkaan, mutta epäilenpä, että noissa mulle kuulemattomissa mitään mua kiinnostavaa on. Osa mainituista minusta aika kamalia!
 
Jännää kyllä, ettei kukaan ole maininnut Ristoa eikä Radiopuhelimia, ensiksi mainittu toki ollut aika hiljaksiin ainakin levyrintamalla viime aikoina, mutta Puhelimilta tuli kyllä vielä Tekstareitaki parempi levy tänä vuonna!
 
Risto ei tosiaan ole ollut aktiivinen levytysrintamalla, itse Ylihärsilän vaikutus toki kuuluu Ninni Foreverin ja Muuan Miehen albumeilla ja Risto on ollut löytämässä/tuottamassa joitain merkittäviä teoksia. Makuja on monenlaisia, mutta yksi tämän vuoden ilmiöistä on että moni ns. vanha artisti on tänä vuonna tehnyt onnistuneen levyn.. sekä Martikainen, Putro ja varsinkin Maritta Kuula ovat julkaisseet tänä vuonna onnistuneet albumit. Röyhkän levyä en ole kuullut kokonaan, joten siitä ei ihan lopullista sanaa osaa sanoa.

Kapis: Risto ei tosiaan ole ollut aktiivinen levytysrintamalla, itse Ylihärsilän vaikutus toki kuuluu Ninni Foreverin ja Muuan Miehen albumeilla ja Risto on ollut löytämässä/tuottamassa joitain merkittäviä teoksia. Makuja on monenlaisia, mutta yksi tämän vuoden ilmiöistä on että moni ns. vanha artisti on tänä vuonna tehnyt onnistuneen levyn.. sekä Martikainen, Putro ja varsinkin Maritta Kuula ovat julkaisseet tänä vuonna onnistuneet albumit. Röyhkän levyä en ole kuullut kokonaan, joten siitä ei ihan lopullista sanaa osaa sanoa.
 
Jaa, onpas menny mulla iha ohitse, että Kuula ja Röyhkä ovat levyjä tänä vuonna julkaisseet! Ilmeisesti Marittan levy ei ole fyysisenä ilmaantunut (ei ainakaan löydy äxästä eikä Discogsista), löysin Spotista Kuulan "Sininen Pallo"-älpyn, se pitää kyllä kuunnella! Röyhkältä taas löysin mainoksen, että ilmeisesti omalla facetilillään kauppaa "Pilvet Meren Yllä" levyä, löyty sitte että ihan vinyylinä julkaissut. Bandcampista löyty Pluto- ja Barbara-biisit, ei huonoja, aikas tyypillistä Kaukoa. Kyllähän molempien parhaimmat saavutukset ovat 80/90 -luvuilla, kovasti tykkään Marittan Karvanopat levystä sekä Jeesus Hollywoodista. Kaukolla on ollut monta aika tylsää levyä, kuten Maantie ja Pyysalon kanssa tehty. Hynnisen kanssa tehty Dekadenssi oli askel parempaan suuntaan.

Jos puhutaan rockin tulevaisuudesta, niin minusta silloin pitäisi puhua uusista bändeistä. Radiopuhelimet ja vaikka Kauko Röyhkä ovat tehneet jo kasarilta asti musaa...