Kitarat: kitarakamat ›

juici: Eihän akkari ole rock, mutta suoraan paketista vetäistynä voi olla soivempi kuin bulkkisähkäri, jollainen vaatii kielenvaihdot, säädöt ja nauhanhionnat ja tappaa nopeammin soittohalut, kun sormet vuotaa verta.
 
Voi toki, mutta kaikki noi ongelmat voi koskea myös sitä akkaria, joskin naikkari lienee tyypillisesti ehkä sormiystävällisempi (toisaalta taas vaikeimmin säädettävissä).
 
Mutta siis, kukaan tuskin suosittelee ostamaan huonoa kitaraa. Kahdesta ok instrumentista suosittelisin sitä, jota soittaja haluaa soittaa.
 
Ja tosiaan näitä pointteja ei mielestäni tule aliarvioida:
samiko: Ja mitä tulee kitaran muotoon/malliin niin sitä kysysin vaivihkaa tulevalta kitaran omistajalta että mistä tykkää.
 
jaripat: Tällä tytöllä siis on naikkari ja toivomuslistalla sähkis. Onhan tässä jo ehdotuksiakin tullut, mutta oisko "varman päälle", jos vähän kyselis pieneltä ihmiseltä, että millainen olis mieluisa..? Nuorista ei aina tiedä (tytöistäkään), että mitä se mieli halajaa. Siis ettei tulis tyyliin väärän värinen tai jtn.

Se on muuten jännä toi särö.. Mä saan vahvarista tarpeeks murinaa, enkä kaipaa "moulinexeja", mut ku joskus jtn keppiä testaa vaikka microcubella ja kaivaa sieltä helvetelliset sirkkelit, niin siihen ihan uppoaa ja jää vinguttelemaan helposti pitemmäksi aikaa. Mun suosikki testaus-harjoittelu-pikkuvahvarit on just microcube (toimii myös pattereilla, eli missä vaan, on tosi pieni, eli "mahtuva" ja soundeja piisaa kuitenkin) ja sit to Fenderin G-dec, missä voi soittaa taustakompin päälle valinnaisella sävellajilla ja tempolla.

hallu: No miten se sitten menee? vai tekeekö sun vain kovasti mieli väittää vastaan, mutta ei tule mieleen mitään vastaväitettä, niin heitetään jotain toisen iästä?
 
Niin että se pienten lasten inspiraatio ei nouse eikä pysy yllä sillä, että joku koko ikänsä asialle vihkiytynyt teoretisoi, miten saadaan tehokkaimmin alusta asti hyödynnettyä aika tekniikan ja fysiikan rakentamiseen.
 
Itse olen vähän saman omassa lapsuudessani kokenut ja vaikka kotona kaikki soittamisen mahdollistavat elementit oli (mm. pianot, kitarat, vaskipuhaltimet), katosi into yhtään minkään soittamiseen lähes täysikäisyyden kynnykselle saakka, jolloin se löytyi taas sillä, että sai just ne kamat ja sellaiseen soittamiseen kuin mitä itse halusi.
 
Jos mulle olisi 8-vuotiaana lyöty käteen sähkökitara ja sanottu, että tuosta noin lähtee voimasoinnuilla Love Gun niin saattaisin olla ihan eri tason soittaja. Sen sijasta tapailtiin Michael Aaronin pianokoulua vanhojen tätien valvonnassa, joita kiinnosti enemmän ranteiden oikeaoppinen asento kuin että voiko pianolla soittaa rokkia.

hallu: Kuvailet asian sijasta henkilöitä ja luot stereotyyppiä jonkin mielipiteen omaavista ihmisistä. Tarkoittaako tämä, että ihmiset ovat ikäviä siksi, että heillä on mielipide josta et pidä? vai liittääkö tämä tietty mielipide heidät stereotyyppiin josta et selvästikään pidä. Ja tarkoitan tässä nyt tietenkin lahjattomia hiihdon harrastajia :-D.
 
Luin kirjoituksesi moneen kertaan ja jäin miettimään, että jos olen sitä mieltä, että akustinen kitara on hyvä harjoitteluväline, tarkoittaako se sitä, että pidän hiihtämisestä?
 
Kuvailin asioiden sijaan henkilöitä siksi että omissa tuttavissa heillä on paljon yhteistä, siis ne mitä listasin.
 
En tiedä hiihtämisestä, mutta halusin sanoa kiertoilmaisuin että kyseiset henkilöt ovat sen ikäisiä (eli n. eläkeikäisiä), ketkä hiihtivät aina kouluun kesät talvet.
 
Miksi sen kitaransoiton täytyy olla jotain karate kidin vax on vax off touhua? Miksi ei voi vaan saada heti sitä mitä haluaa? Ja mitä sillä on väliä vaikkei hommasta tuu mitään tai ei tule 10/10 tekniikkaa? Eihän täällä kukaan muukaan mitään osaa. Satkun kitara nurkkaan ja kohti uusia harrastuksia.
 
Miksei samperi saa vain olla kivaa?

Mutsille kiitos, että sain sähkökitaralla aloittaa harrastamisen. Akustisen hiplailu tuli myöhemmin, mutta en varmasti olisi näin kauan jaksanut harrastaa, ellen olisi saanut soittaa järjettömällä säröllä ja paskalla tekniikalla sitä mitä halusin.

samiko: Miksei samperi saa vain olla kivaa?
 
Tämä. Suomalaisilla kyllä hieno tapa pitää paskoja perinteitä yllä, esim. lasten ja nuorten harrastamisessa/tekemisessä.
 
-Kun mullakaan ei ollut niin et säkään tartte.
-Tää on ihan hyvä vehje, kyllä sä tällä pärjäät jos innostusta riittää.
-Ei sun kannata noin tehdä, MINÄ tiedän miten tätä(kin) hommaa pitää harjoitella.
 
Ja ihan varmuuden vuoksi vielä vahditaan ja purnataan sukulaisten/naapureiden tekemisistä jos ovat erehtyneet ostamaan lapselle sen sinisen sähkökitaran kun sitä niin kovin halusi ja vimosen päälle rullalaudan. LAPSELLE! ALOITTELIJALLE! JUMALAUTA! Meidän perttimaijalle hommattiin tori piste fiistä (huonoissa säädöissä ja vanhoilla kielillä oleva) jammun naikkari, sillä oppii soittamaan! Ja rullalautakin haettiin stadiumista koska se on ihan yhtä hyvä kuin ne kalliimmatkin mutta halvempi! Jee!
 
Typeriä ja turhia kuvioita sekä itsepetosta mikä pätee niin musajuttuihin kuin hemmetin moneen lajiin mitä harrastetaan tahi urheillaan.

Vähän aiheeseenkin välillä:
 
Bullet mustang on isompi kitara kuin Strato. Siinä vain on talla eri kohdassa.
 
Gibson skaalan saa kun laittaa capon ekalle nauhalle. Toiselle nauhalle niin pääsee vastaavasti Mustangin skaalaan. Eroa ei käytännössä ole kuin kielten jännityksessä sen puoliaskeleen verran.

Jälkimmäisessä toki vähän omaa asennetta ettei ihan pysy aiheessa. Ekan taas voi testata halutessaan mittaamalla.

XTL: Vähän aiheeseenkin välillä:
 
Bullet mustang on isompi kitara kuin Strato. Siinä vain on talla eri kohdassa.
 
Squier Bullet Mustang HH on 24 tuuman skaala ja stratossa 25,5 tuumaa. Eli Mustang on lyhyemmällä kaulalla ja Mustang kitaran bodykin on stratoa hieman pienempi, ei isompi.

Laitapa vierekkäin. Minulla oli käsillä Mustangin raato ja TST-50. Mustang on 102 cm hihnatapista lavan päähän, Tokai on 98.5. Jos jenkki tms on jotenkin yli 5 cm pidempi niin ehkä sitten, mutta tavallinen strato on huomattavasti bullet mustangia pienempi.
 
Offseteissä on paljon lankkua.
 
Vyötärö on aika lähelle samaa kokoa.
 
Ja tosiaan, eka nauhan kohta on 25.5 skaalalla (lähde Stew Mac) 36.48 mm ja 24.75 skaalalla 35.30 mm ja 24 skaalalla 34.24. Eli eroa on MILLI pahimmillaan. Ylempänä ero on vielä pienempi. Se ei pienessäkään kädessä tunnu missään. Pahasti kalkkeutuneen hyppyreflekseissä ehkä. Vaihto tenoriin tai bassoon on huomattava, vaihto nauhan verran eri mittaiseen kaulaan ei.
 
Setup, kielten jäykkyys, kaulan ja otelaudan mitat ja moni muu asia vaikuttaa soitettavuuteen. Skaalasta möyhäys on korvien välissä.

XTL: Laitapa vierekkäin. Minulla oli käsillä Mustangin raato ja TST-50. Mustang on 102 cm hihnatapista lavan päähän, Tokai on 98.5. Jos jenkki tms on jotenkin yli 5 cm pidempi niin ehkä sitten, mutta tavallinen strato on huomattavasti bullet mustangia pienempi.
 
Offseteissä on paljon lankkua.
 
Vyötärö on aika lähelle samaa kokoa.
 
Ja tosiaan, eka nauhan kohta on 25.5 skaalalla (lähde Stew Mac) 36.48 mm ja 24.75 skaalalla 35.30 mm ja 24 skaalalla 34.24. Eli eroa on MILLI pahimmillaan. Ylempänä ero on vielä pienempi. Se ei pienessäkään kädessä tunnu missään. Pahasti kalkkeutuneen hyppyreflekseissä ehkä. Vaihto tenoriin tai bassoon on huomattava, vaihto nauhan verran eri mittaiseen kaulaan ei.
 
Setup, kielten jäykkyys, kaulan ja otelaudan mitat ja moni muu asia vaikuttaa soitettavuuteen. Skaalasta möyhäys on korvien välissä.
 
En tiennytkään, että Mustang on noin iso. Toisaalta siihen soittotuntumaan vaikuttaa se vyötärön kapeuskin mikä oli aika samanlainen.
 
Samaa mieltä tuosta setupista. Tosiaan jos haluaa pieneltä tuntuvaa kaulaa, niin toki siihen skaalakin vaikuttaa, mutta tärkeätä olisi katsoa myös kaulan leveyttä ja paksuutta. Kun skaala lyhentyy esim 570mm, niin kielten paksuus kasvaa myös. Monilla on joku 12-54 setti 570mm kitarassa ja tuo setti on ihan erilainen soittaa kuin Gibson skaalainen tai Jaguar/Mustang jollain ohuella 9-42 kielillä.
 
Minusta lyhyt sormisen kannattaisi hommata joku 24 skaalainen, jossa ohut ja kapea kaula. Näin se kielipaksuus ei välttämättä vielä kasvaisi 12 ja 13 setteihin joissa on g-kieli useasti punottu.

Minulla on erittäin lyhyet nakit, ja on tullut kokeiltua kaikenlaisia luuttuja. Aloitin tietämättä mitään mistään skaaloista (tai muustakaan) Stratolla, kun Blackmorellakin on. No, eihän siitä mitään tullut. Sitten siirryin Jaguariin, ja sormet alkoivat jo vähän päästä huudeille. Toinen juttu oli Jaggen kaula, mutta suurin tekijä oli 24" scale. Jagge on on Jagge, ja vaati kaikenlaisia tuunauksia, että sai kaikki kilinät pois. Kun miehellä on oltava ainakin yksi Gibson ja tietysti Tele, ne tuli hankittua. Sormet olivat jo tottuneet vähän venymään, ja kun kumpikin oli 24,75", niin ei ollut paha. Gibsonin millin leveämpi yläpää tuntuu jotenkin paljon isommalta, kuin Fenderien 42 mm. Gibsonin skaalaisen Telen löytäminen oli helppoa, ja tuntuu olevan OK, paitsi, että nauhoja on saanut työstää, virittimet vaihtaa ...Kun sillä Blackmorella on niitä Stratoja, niin pakko sellainen on olla. Löysin 88-mallin Jaappanin version Gibsonin skaalalla, hyvin hoikalla kaulalla ja satulakin on 40 mm. Yllättäen tuo 40 mm vaati paljon totuttelua, mutta alkaa olla kunnossa. Japseilla olisi vielä se 24" Strato & Tele junior collectionissa, jotka pitää koneilla, mutta kyllä nykyisilläkin pärjää. En olisi uskonut viisaampien sanomaa, että kyllä ne sormet alkaa ylettämään, mutta rajansa venymiselläkin on.

Bullet Mustang on tosiaan yhdessä suunnassa stratoa isompi eli lapa on niin iso, että kokonaispituus on pari senttiä stratoa pidempi, mutta body on taas liki puolet ohuempi ja skaala lyhyempi, joten Mustang tuntuu soittaessa pienemmältä.

Se onkin muuten mielenkiintoinen miten jotkut kitarat tuntuu merkittävästi erilaiselta ilman välttämättä mitään järkevää tai ainakaan säännönmukaista syytä.
 
Miten sellaista osaa ennakoida aloittaessa tai varsinkaan toisen puolesta? Toisaalta se oman soittimen löytäminen on kuitenkin myös vähän matka. Ja eihän se ole harrastus jos ei siihen mene kaikki aika ja rahat.

samiko: Miksi sen kitaransoiton täytyy olla jotain karate kidin vax on vax off touhua? Miksi ei voi vaan saada heti sitä mitä haluaa? Ja mitä sillä on väliä vaikkei hommasta tuu mitään tai ei tule 10/10 tekniikkaa? Eihän täällä kukaan muukaan mitään osaa. Satkun kitara nurkkaan ja kohti uusia harrastuksia.
 
Miksei samperi saa vain olla kivaa?
 
Olen erittäin harvoin samikon kanssa samaa mieltä, mutta tästä kirjoituksesta oli pakko pamauttaa plussalla.
 
Olen itse aloittanut kitaransoiton muistaakseni kolme kertaa. Joka kerta sillä porukoiden paskalla nailonkielisellä Landolalla, jossa kaula on leveä kuin leipälapio ja paksuuttakin ranteen verran. Kielet vielä toki paksut ja korkealla, niin voi pojat että vitutti pienisormista dajackalia yrittää opetella barresointuja kun ei riittänyt sormissa pituus eikä voima. Kolmannella kerralla teini-ikäisenä osoitin ilmeisesti sen verran sitkeyttä touhuun, että äiti heltyi ostamaan sähkökitaran (Squier Bullet Strat). Siitä vekottimesta barresoinnut irtosivat parin tunnin treenauksella jo niin helposti, että meinasi tulla itku sekä a) ilosta että b) turhautumisesta, että miksei ollut tällaista jo 8 vuotta aikaisemmin vaan piti tuolla naikkarilla hinkata tähän asti.
 
Lienee sanomattakin selvää, että tämä kolmas yrityskerta johti siihen että kitaransoitosta tuli oikea harrastus. Soittajana olen huono edelleen ja musiikkiteoriasta en ymmärrä juuri mitään kun en ole sitä opiskellut, mutta kivaa on ollut tämän harrastuksen parissa 20 vuotta.
 
Vahvaa komppia myös PekkaM:n kirjoitukselle. Antakaa lapsen soittaa sitä mikä kiinnostaa. Nykyään halpiskitaroiden laatu on jo niin hyvää että 200-300 eurolla saa todella hyvän soittimen, joka ei ainakaan tapa motivaatiota. Nykylapsilla kun se motivaatio ei ole ihan yhtä sitkeää lajia kuin ennen, kun ajanviettovaihtoehtoja on aivan helvetisti. Jos jokaisen harrastuksen aloittamiseksi vaaditaan että ensin on läpäistävä jokin tulikoe ennen kuin saa edes auttavat välineet, niin ei kannata sitten ihmetellä kun se lapsi ei lopulta harrasta mitään vaan istuu vain sohvalla selaamassa puhelimesta tiktokkia.
 
Suoraan itse aiheeseen: Jacksonin Minion-sarja ja Ibanezin Mikro-sarja ovat hintaansa nähden erinomaisia kitaroita, ja sopivat alle kouluikäisenkin käteen mainiosti. Hevisauruksesta tykkäävälle kummitytölle ostin vihreän Minion-RR:n ja omalle pojalle PGMM:n. Kummassakaan ei mitään valittamista (pl. pygmistä pitäisi törröttävät nauhanpäät viilata, mutta se on tässä ilmastossa normaalia ja kerran kun tekee niin ei tarvitse tehdä uudestaan).

Tästä tulikin mieleeni, että millainen vehje sen kitaran oheen olisi hyvä tuuttaamaan ääntä ulos? Pieni ja helppo siirrellä, saisi olla säröt ja perusefektit sisään rakennettuna. Sellainen laatu, että faijakin tykkää soitella sillä olohuoneessa jos niikseen tulee. Joku Bossi tai Line6 tai mitä näitä on?

PekkaM: Tästä tulikin mieleeni, että millainen vehje sen kitaran oheen olisi hyvä tuuttaamaan ääntä ulos? Pieni ja helppo siirrellä, saisi olla säröt ja perusefektit sisään rakennettuna. Sellainen laatu, että faijakin tykkää soitella sillä olohuoneessa jos niikseen tulee. Joku Bossi tai Line6 tai mitä näitä on?
 
Täältä ääni Boss Katana Minille tai Microcubelle. Tai Katana Air jos piuhattomuus on kiva juttu, kuten omalla kohdalla; kitara voi roikkua seinällä lähetin kiinni ja sitten kun sen nappaa seinältä soitettavaksi niin viidessä sekunnissa on soittovalmius ilman että tarvitsee painaa napin nappia (lähetin tunnistaa liikkeen ja kytkee vahvarin päälle).
 
Vähän kallishan tuo Katana Air kyllä nykyään on.

dajackal: Täältä ääni Boss Katana Minille tai Microcubelle. Tai Katana Air jos piuhattomuus on kiva juttu, kuten omalla kohdalla; kitara voi roikkua seinällä lähetin kiinni ja sitten kun sen nappaa seinältä soitettavaksi niin viidessä sekunnissa on soittovalmius ilman että tarvitsee painaa napin nappia (lähetin tunnistaa liikkeen ja kytkee vahvarin päälle).
 
Vähän kallishan tuo Katana Air kyllä nykyään on.
 
Faija varmaan tykkäis Positive Grideistä. Olin näkevinäni, että T-kauppa myy niitä nykyään ja ainakin Sparkin hinta oli halvempi, kuin aikanaan suoraan valmistajalta.

Mä löysin torista 30e Yamaha GA-10 -purkin tuon kitaran kaveriksi. Aika heppoinen toki, ja särökanava aika öö joo. Mutta varmaan pelaa alkuun ihan kivasti, jos laittaa vielä jonkun pikku säröpurkin mukaan, kliinin päälle varmaan toimii ihan kivasti.

Valkoinen Spark voisi mennä olohuoneessa muutenkin aika siististi ulkonäkönsä puolesta. Kelailin tuossa, että jos ei tarvitse akkukäyttö ja helppoa siirreltävyyttä niin puoltaako mikään Minin ostoa 40:n sijasta kun se kuitenkin on kai käyttöliittymältään enemmän kännykän varassa, mikä puolestaan ainakin lapsikäyttöä rajoittaa. Hinnat on ns. samalla tontilla.