Kitarat: soittaminen ›

Onko kellään kokemusta tästä että kun on pitänyt pidemmän tauon soittohommista niin sormenpäät ei vaan millään meinaa asettua? Jokaisen soittosession jäljiltä sormenpäissä on syvä ura mikä tekee kielen painamisen hankalaksi kun kieli aina "lipsuu" kys. uraan.
 
Pitääkö vaan määrätietoisesti jatkaa kovaa harjoittelua ja toivoa että nuo sormenpäät lopulta kovettuu niin ettei tuota syvää uraa pääse syntymään?

Kyllä ne sormenpäät siitä kovettuu kun jatkaa vaan soittamista.

> Pitääkö vaan määrätietoisesti jatkaa kovaa harjoittelua
 
Sanoisin, että jos jättää edellisestä lauseesta sanan "kovaa" pois, niin ollaan oikeammilla jäljillä. -- Eli se kestää aikansa, että sormen pää kovenee. Ihan niinkuin silloin nuorena paitsi, että vahnana varmaan kauemmin. Niin kuin missä tahansa muussakin asiassa, liialla rääkkämisellä ei pääse kudosvauriot paranemaan ja sitten ollaankin helposti pitkällä ja kivuliaalla tiellä.

Pienin mahdollinen hiekkapaperi ratkaisee ongelman. P 1000. Otan samalla kynnen reunasta kaiken terävän hiomalla pois. Kynsien leikkaus 3-4 päivän välein, itsellä tulee tuota proteiinia syötyä tuhottomasti.
 
Jos on ollut pitkäkin tauko, ottaisin aluksi 15 min soittoja pitkin päivää niin ei ehdi tuhoa syntymään.

hannu-: Onko kellään kokemusta tästä että kun on pitänyt pidemmän tauon soittohommista niin sormenpäät ei vaan millään meinaa asettua?
 
Kyllä vaan on kokemusta. Puoli vuotta olen soitellut lähes päivittäin tunnista kolmeen tuntiin, sitä ennen tuli soitettua harvakseltaan silloin tällöin.
Olen tuota myös ihmetellyt kun sormenpäät ei kovetu samaan malliin kuin nuorempana muistan tapahtuneen.
 
Tuo toisessa viestissä ollut hiomapaperivinkki meni minulta hiukan ohi, mitä se auttaa?

grzenabi:
 
Tuo toisessa viestissä ollut hiomapaperivinkki meni minulta hiukan ohi, mitä se auttaa?
 
JePjEp.
 
Akuutissa tapauksessa, esim. studioon mennessä otan kuivat halkeamat hiekkapaperilla tasaiseksi. Joskushan myös kynnen sivuilla on ihopiikkejä, kuivunutta ihoa jotka nousevat törröttämään, raakasti vaan hion olemattomiin nekin. (Itselläni Lateral Nail Fold vahingoittuu kun treenaan raakaa voimaa esim maastavetoa tai ylätaljaa.)

hannu-: Onko kellään kokemusta tästä että kun on pitänyt pidemmän tauon soittohommista niin sormenpäät ei vaan millään meinaa asettua? Jokaisen soittosession jäljiltä sormenpäissä on syvä ura mikä tekee kielen painamisen hankalaksi kun kieli aina "lipsuu" kys. uraan.
 
Kyllä vain. Oli pitkähkö tauko, jonka aikana sormenpään kovettumat ehti hävitä. Uudelleen aloittamisen jälkeen ne kyllä vähitellen kovettuu, aivan niin kun aikaisemminkin. Oman aikansa se ottaa, mutta rauhallista soittelua vain, niin palautuu.

Jos löytyy nailonkielinen niin sitä veivaamalla voi saada soittotunteja lähes loputtomasti sisään ilman että sormenpäät hajoaa. Jännästi siitä huolimatta ne sormenpäät myös kovettuu soiton myötä.

Eikös nuo sormenpäät ensin kovetu hiukan mutta ajan kuluessa ne alkavat taas pehmentyä, minulla ainakin.
 
Kun kirjoitin tuon niin kokeilin että onko eroa sormien välillä, saattaa olla ihan pikkuisen, ehkä?
Tosin en ole soitellut aikoihin, olenko ns normaalisorminen kohta.

jogo3000: Jos löytyy nailonkielinen niin sitä veivaamalla voi saada soittotunteja lähes loputtomasti sisään ilman että sormenpäät hajoaa. Jännästi siitä huolimatta ne sormenpäät myös kovettuu soiton myötä.
 
Itse kun aloitin kitara harrastusta yli 40 vuotta sitten nylon kielisellä, niin minusta nylon kielisellä sormenpäät kipeytyy normaali sähkökitaraan verrattuna paljon enemmän. Muistan kun sormet oli melkein verillä siitä soitosta ja sormissa kunnon urat kielistä. Aikansa otti että ne sormet kovettuu ja siihen hommaan tottui.
Nykyään ei minusta sormenpäät ole enää niinkään kovat mutta yleensä soitan kyllä joka päivä jonkun verran sähkökitaraa. Eikä ne enää ole kymmeniin vuosiin kipeytyneet vaikka soittaisi kauemminkin.

Vinkkaan myös DGCFAD - viritystä. Itse asiassa kaikille aloittelijoille väännän tuohon vireeseen kitaratunnin alussa. Eli silloin soitan itsekin noin. Säästyy sormet.