Yleistä keskustelua musiikista ›

GiovanniDiRondo: Jollakin tapaa country-musiikki alettiin mieltää "valkoisena" musiikkina ja blues "mustana". Kuitenkin countryssa on monenlaisia afrikkalaisen musiikin vaikutteita, jotka bluesissa eivät ole niin korostuneita. Näitä juttuja oon itekki miettiny viime aikoina.
 
Yleensäkin ärsyttää se, että countrya ei arvosteta ja just se, että se on meillä leimautunut, varmaankin pitkän suomettumiskauden aikana.
 
Tämä on totta. Kari Tapio ja FME&Y:llä ei vielä kuuhun mennä.

velipesonen: Mikko Alatalo sanoi että suomalaiset rakastavat countrya mutteivät tiedä sitä. Onhan se sillai että monet suomalaisten suosikkibiisit kuten XV yä on silkkaa countrya, suoranaista country-rippausta.
 
Suomi-käännösiskelmähän on isolta osin countrya.

Jos jätetään orkestroinnin synkopoitu rytmiikka ja laulusta erinäiset taivutukset, hidastukset ym. olennaiset country-musiikin piirteet huomioimatta, niin kyllähän monenlainen yksinkertaiseen soinnutukseen perustuva musiikki voi sitten kuulostaa countrylta.
 
Voihan sitä toki tehdä käännösiskelmän jostakin country-hitistä ja laittaa cowboy-hatun päähän, mutta onko se sitten countrya enää ollenkaan, on toinen kysymys.

GiovanniDiRondo: Voihan sitä toki tehdä käännösiskelmän jostakin country-hitistä ja laittaa cowboy-hatun päähän, mutta onko se sitten countrya enää ollenkaan, on toinen kysymys.
 
Ja kolmas on että mikä sitä ehtaa kantria sitten on? En välitä Amerikan perus köriläskantrista, mutta kaikkihan pitävät Willie Nelsonista ja myös Grateful Deadin kantritulkintoja kuuntelen ihan mielelläni.

Minulle ehtaa kantria ovat Hank Williams(it), Townes Van Zandt ja Johnny Cash. Amerikan viihteellinen ja yhdentekevä radiokantri on kerrassaan sietämätöntä.

Vessajono: Ruotsalainen Volvo 240 -kantri on kaikista parasta.
 
https://m.youtube.com/watch?v=2A6050vJXgY&cbrd=1

p130: Suomi-käännösiskelmähän on isolta osin countrya.
 
joo mutta ei. oli ne ehkä lähtiessä countryä mutta ite en kuule countrystä suomi-iskelmässä kuin ajatuksen. Ruotsin puolella isommin, mutta sielläkin aika yksiulotteisesti.

Milkop: Minulle ehtaa kantria ovat Hank Williams(it), Townes Van Zandt ja Johnny Cash. Amerikan viihteellinen ja yhdentekevä radiokantri on kerrassaan sietämätöntä.
 
Townes on kova ja oli muutenkin niin asiaa että paiskasin plussalla.

Vessajono: Ruotsalainen Volvo 240 -kantri on kaikista parasta.
 
Vuosien saatossa on tullut käytyä useampaan otteeseen Juthbackan markkinoilla (harrasteauto- ja rimpetoritapahtuma) ja siellä on aina jotain ruotsinkielisiä perinne-rock'n'roll ja -kantribändejä ja ne kuulostavat aina ihan sietämättömiltä.
 
E: tämä tapahtuma: https://www.juthbacka.fi/fi/marknad/

Yleisluontoiseen musiikkikeskusteluun voi vallan hyvin todeta, että Vesterinen lauloi "Elämäni biisi" -ohjelmassa hienosti "Sinua, sinua rakastan" -kappaleen. Kaikki yleensä ylitulkitsevat sen tai löperehtivät omiaan. Hyvin soittivatkin.

Keijo Liinamaa ja Paul Paavela kuolivat äkillisesti hyvin samaan aikaan ja Jaakko Jahnukainen yllättäen puoli vuotta heidän peräänsä.

Kefiiri: Ja kolmas on että mikä sitä ehtaa kantria sitten on? En välitä Amerikan perus köriläskantrista, mutta kaikkihan pitävät Willie Nelsonista ja myös Grateful Deadin kantritulkintoja kuuntelen ihan mielelläni.
 
Tässä se on just se, eli tarvitseeko sen olla "ehtaa"? Suomalaisten vinkkeli countryyn on aika puritanistinen. Olen vääntänyt noin sata countrybiisiä ja kaksi omakustannelevyllistä - paljon tosin muunlaistakin musaa olen tehnyt - mutta aika harva biisi on ehtaa, eli puhtaan traditionaalista. Suurin osa on jossain siellä countryn, folkin, spirituaalin ja bluegrassin välimaastossa. Itselle country on enemmän ikään kuin sanoitustyyli, jossa on tiettyjä kliseitä ja niillä voi sanoa paljon ja pelata, tai sitten jättää pelaamatta. Country on vähän kuin eräänlainen astraaliolento, henki. Ydin ei ole se pukeutumistyyli tai sointukulut.
 
Highway, god, lightning, crow, thunder, jne. Siitä se lähtee, heh.

BRO COUNTRY
 
https://www.rollingstone.com/music/ … countrys-30-biggest-bangers-919249/

Rock on country rock. Sen myötä varsinainen country muuttui hyvin huonoksi ja hyvin suosituksi.

velipesonen: Rock on country rock. Sen myötä varsinainen country muuttui hyvin huonoksi ja hyvin suosituksi.
 
Ymmärrän mitä ajat takaa.

Epämuusikko: Ymmärrän mitä ajat takaa.
 
Tossa on kysymys myös siitä että kun rock and roll, tai onko se nyt "nuoriso- eli popmusiikki" tai mikä lie semmoinen muuttui "rockiksi" vuonna 1966, rockyhtyeen miksaajasta tuli sosiaalinen portinvartija joka rakensi "sweet spotin" itselleen ja myöhemmin "rockpoliiseiksi" kutsutuille tylsimyksille jotka seisoskelevat kädet puuskassa miksauspöydän takana. Ilman tätä sosiaalista instituutiota ei voi olla rockia.
 
Nykyään ei voi olla rockia siksikään että miksaajalla on tabletti-tietokone ja hän seilaa yleisön joukossa kuin kuka tahansa meistä - sweet spotia ei enää ole! On vain yhtyeen esiintymistä.
 
Näin ollen siellä missä kitsastelu ja niskojen nakkelu loppuu, loppuu myös rock.
 
Rock syntyi viisitoista minuuttia sen jälkeen kun Beatles lopetti viimeisen keikkansa San Fransiscossa elokuussa 66. Oli haaskalintujen ja perässähiihtäjien aika toteuttaa itseään!
 
Rockyhtyeiden musiikki mitoitettiin sopivan plösöksi isoille areenoille ja mallia kappaleiden rakenteisiin otettiin countrysta. Samalla country vieraantui itsestään ja muuttui hyvin suosituksi. Ensimmäinen bändi jolla oli massiivinen PA oli Grateful Dead - no missäs muussa se oli ensimmäisten joukossa; oli ensimmäisiä joiden tyyliin liitettiin määre "country-rock".
 
Siihen junaan hyppäsivät kaikki kynnelle kykenevät: Who, Kinks, Stones,..., Juice Leskinen. Pian alkoivat rokkitähdet näyttää yhtä plösähtäneiltä kuin musiikkinsa: ne ovat jet setin ja kokaiinin jälkiä ruumiissa.
 
Ennen PA-kamoja ei ollut miksaajia ja PA-kamat toivat mukanaan uuden valtaistuimen, miksauspöydän. Rockyhtyeen esitys oli ennen kaikkea miksaajan egon tyydyttämistä. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan tyytyväisyyttäni jonka uusi tablettimiksaus sinetöi: miksauspöydän katoamisen myötä katoaa miksaajan valtaistuin. Ehkä pääsemme country rockista loitommalle jokin päivä.
 
Ai niin mutta rock kuoli siinä välissä.

velipesonen: Tossa on kysymys myös siitä että ....
 
Plussia on annettu löperömmistäkin kirjoituksista :)

velipesonen: Tossa on kysymys myös siitä että kun rock and roll, tai onko se nyt "nuoriso- eli popmusiikki" tai mikä lie semmoinen muuttui "rockiksi" vuonna 1966, rockyhtyeen miksaajasta tuli sosiaalinen portinvartija joka rakensi "sweet spotin" itselleen ja myöhemmin "rockpoliiseiksi" kutsutuille tylsimyksille jotka seisoskelevat kädet puuskassa miksauspöydän takana. Ilman tätä sosiaalista instituutiota ei voi olla rockia.
-----------------------
Ai niin mutta rock kuoli siinä välissä.
 
Sellaista PA-systeemiä, joka tarvitsee erillistä miksaajaa, ei tietenkään tarvitse, jos esiintyy niin pienissä paikoissa, että ei tarvitse sellaista PA-systeemiä, joka tarvitsee erillistä miksaajaa.
 
Jos haluaa esiintyä ilman minkäänlaisia laulukamoja, on se mahdollista, jos jättää bändistä laulajan pois tai muuten soittaa niin hiljaa ja esiinnytään niin pienissä paikoissa, että laulajan ääni kuuluu ilmankin.
 
Valinnoista tässä on kyse. Ei mistään rockin syntymästä tai kuolemasta olettaen, että rock tarkoittaa sinulle musaa. Se tapahtuu tai on tapahtumatta tai on tapahtunut ihan muista syistä.

Pesonen vähän provosoi väittämällä rokin kuolleen, mutta kyllähän näpertelymäinen tablettimiksaus jylhän miksauspöydän sijaan kieltämättä vie miksaajalta auktoriteettia. Aivan kuin Mustanaamio plaraisi kännykkää sen sijaan että kääntelee julmetun suuren kirjan sivuja pääkalloluolan kynttilänvalossa.