Yleistä keskustelua musiikista ›

badcompany: Satuin kuuntelemaan Teemu Brunilan haastattelun Teoston säv.san.sov-podcastista (suositus kyseiselle podcastille - hyvä kattaus erilaisia biisintekijöitä ja artisteja). Kuunnellessani haastattelua tuli kyllä "kylmä" kuva tosta musabisneksestä (siinä ei mitään uutta), mutta myös luovasta työstä.
 
Tähän aiheeseen kiinteästi liittyen sanomalehdessä oli haastattelu levymiksaajasta nimeltä Alexander Clifford. Se oli hyvä haastattelu kannattaa ehdottomasti kaivaa esille, vaikka itse nettiaviisissa se olikin vain tilaajille. Pistän silti linkin:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009725741.html
 
Tämä Clifford on miksannut jutun mukaan lähes kaikki radiohitit parilta viime vuodelta ja ihan ollaan oltu ulkomaillakin, joten sikäli jutuilla on painoarvoa.
 
Pääpointit Alexanderin miksauksessa:
- siivoaa palikat kohdilleen niin, että saa lisää tilaa, jonka voi täyttää äänillä
- hän oli esimerkiksi keksinyt, että bassarin tömäyksen ajaksi voi geitata basson 0,7 sekunniksi, jolloin syntyy 2 desibelin tila, johon voi pistää lisää ääntä
- kaikki äänet mahdollisimman lujalle, jotta toimii kaikenlaisilla vermeillä, myös bluetoothvermeillä
- nykyisin ilmeisesti bändit eivät osaa äänitysarkkitehtuuria -> esimerkiksi joku bändi nimeltä Ruusut oli lähettänyt tämän Alexanderin miksattavaksi so. siivottavaksi 200 sekalaista raitaa. WTF!

badcompany: Motown myös...
 
Joo kyllähän näitä hittitehtaita on ollut jo "aikojen alusta" lähtien: 1950-luvulla aloittivat Leiber & Stoller, 60-luvulla Brill Buildingin hittitehtailijat, kuten Carole King & Gerry Koffin ja 70-luvulla vaikkapa Chinn & Chapman. Kaikki tehtailivat biisejä lukuisille artisteille.

lukethesis:
Näissä Beaton top 10 -ihmettelyvideoissa (esim. https://www.youtube.com/watch?v=xVcnsQS-eqQ) aika hyvin huomaa tuon millaista karseaa markan pötkylää porukka nykyään kuuntelee. Ei voi kuin ihmetellä.
 
Katsoin tuon Beaton pätkän läpi. Ainoastaan Dua sai funkillaan vanhan rokkarin pikkuisen innostumaan :D
 
Veikkaan, että olen liian vanha arvioimaan mitään mitä nykynuoriso haluaa kuulla :D

sormunen: Tähän aiheeseen kiinteästi liittyen sanomalehdessä oli haastattelu levymiksaajasta nimeltä Alexander Clifford. Se oli hyvä haastattelu kannattaa ehdottomasti kaivaa esille, vaikka itse nettiaviisissa se olikin vain tilaajille. Pistän silti linkin:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009725741.html
 
Tämä Clifford on miksannut jutun mukaan lähes kaikki radiohitit parilta viime vuodelta ja ihan ollaan oltu ulkomaillakin, joten sikäli jutuilla on painoarvoa.
 
Pääpointit Alexanderin miksauksessa:
- siivoaa palikat kohdilleen niin, että saa lisää tilaa, jonka voi täyttää äänillä
- hän oli esimerkiksi keksinyt, että bassarin tömäyksen ajaksi voi geitata basson 0,7 sekunniksi, jolloin syntyy 2 desibelin tila, johon voi pistää lisää ääntä
- kaikki äänet mahdollisimman lujalle, jotta toimii kaikenlaisilla vermeillä, myös bluetoothvermeillä
- nykyisin ilmeisesti bändit eivät osaa äänitysarkkitehtuuria -> esimerkiksi joku bändi nimeltä Ruusut oli lähettänyt tämän Alexanderin miksattavaksi so. siivottavaksi 200 sekalaista raitaa. WTF!
 
No jos on rahaa ja tietyn tyypin soundi haussa, niin kyllä minäkin lähettäisin raidat miksattavaksi sille taholle.

sormunen: Tämä Clifford on miksannut jutun mukaan lähes kaikki radiohitit parilta viime vuodelta ja ihan ollaan oltu ulkomaillakin, joten sikäli jutuilla on painoarvoa.
 
Pääpointit Alexanderin miksauksessa:
- siivoaa palikat kohdilleen niin, että saa lisää tilaa, jonka voi täyttää äänillä
- hän oli esimerkiksi keksinyt, että bassarin tömäyksen ajaksi voi geitata basson 0,7 sekunniksi, jolloin syntyy 2 desibelin tila, johon voi pistää lisää ääntä
- kaikki äänet mahdollisimman lujalle, jotta toimii kaikenlaisilla vermeillä, myös bluetoothvermeillä
- nykyisin ilmeisesti bändit eivät osaa äänitysarkkitehtuuria -> esimerkiksi joku bändi nimeltä Ruusut oli lähettänyt tämän Alexanderin miksattavaksi so. siivottavaksi 200 sekalaista raitaa. WTF!
 
En tiiä. Luin ton jutun ja sellanen ikävä fiilis jäi että artistin omat taidot kirjoittaa ja sovittaa biisi jää toissijaisiksi, jos mukaan palkataan tällainen hittiguru, jolla on itseasiassa tosi yksioikoinen ja kliininen lähestymistapa. Vähän koomista, ikävääkin, mutta tätähän on nähty jo maailman sivu. Ja täytyy toisaalta muistaa, että kysymys on vain listapopista, jonka todellakin täytyy olla hieman geneeristä, että uppoaa mahdollisimman suureen joukkoon. Kaikki kunnia Cliffordin duunille, fiksu ja tieteellisesti eksakti ja looginen tapa käyttää tila ja rakentaa biisi, mutta eihän tossa nyt mitään pyörää oo keksitty uudestaan.
 
Tulee mieleen, että kuulostaako vaikka Metallican uusi levy edes yhtään paremmalta, kuin jutussa parjattu, silloisten uusien "digilaitteiden väärinkäytöllä pilattu" St. Anger. Miten minusta tuntuu, että nykyisellä digitaalisella ultrahienosäädöllä, raitojen siivoamisella ja virheiden poistamisella nimenomaan tuhotaan se musiikin integriteetti.
 
Mutta hei, toistan, onneksi kyseessä vain listapaska. lol

trih: Katsoin tuon Beaton pätkän läpi. Ainoastaan Dua sai funkillaan vanhan rokkarin pikkuisen innostumaan :D
 
Veikkaan, että olen liian vanha arvioimaan mitään mitä nykynuoriso haluaa kuulla :D
 
No emt toi Rodrigon Bad idea right oli oikeasti aika sweet. Kiinnostavaa tonaliteettia ja kontrasteja.

badcompany: Motown myös...
 
Itse olen tuon sisäistänyt jotenkin niin, että vanhoina hyvinä aikoina toiset osasivat tehdä biisejä ja toiset olivat parhaimmillaan niitä laulaessaan, siis koskien kevyempää populaarimusiikkia.
Rokkihommissa artistien panokset tuotteeseen ovat olleet merkittävämpiä.
 
Tiedä sitten miksi nuoren yleisön vaatimustaso on niin matala. Vai voiko Idiocracy-leffan dystopia olla jo täällä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=NNl7GQFTULU
 
Rick Beatolta on tullut jatko-osa, jossa hän vertaa viidenkymmenen vuoden takaista hittilistaa näihin nykyaikojen kauheuksiin. Kivat katsoa, kun hän auraalisen orgasmin Diana Rossin hitistä vuodelta 1973.
 
https://www.youtube.com/watch?v=KphPa_i2VXE

Olen jokseenkin sitä mieltä että ei ole mielekästä verrata nykypäivän listahittejä 50 vuoden takaiseen musiikkiin.
 
Hieman sama kuin vertaisi nykypäivän ravintoloita, ja kävisi ainoastaan mcdonaldsissa, burger kingissä ja subwayssa.
 
Esim. vuoden 1969 yksi suuri hitti oli Sugar, Sugar, joka ei varmaankaan useimmalle edusta sen vuoden parasta musiikkia nykypäivänä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sugar,_Sugar
 
Vuoden 1991 hitti oli Bryan Adamsin Everything I do I do it for you, sama homma: https://en.wikipedia.org/wiki/(Everything_I_Do)_I_Do_It_for_You
 
Mitä luulette, muistetaanko kolmenkymmenen vuoden päästä 2020-lukua spotifyn top10-listasta? Mulla ei siis mitään hajua mitä kappaleita siellä on. Silti kuuntelen pääosin tuoretta musiikkia.
 
EDIT:
Näköjään aloitusviestissäkin mainittiin mainstream-musa:
 
Varmasti nämä ilmiöt olleet jo pidempään mukana, mutta tuntuu, että mainstream musa menee vaan huonompaan suuntaan, kun vuodet etenee.
 
Tuohon voisi todeta että koska julkaistavan musiikin määrä kasvaa kiihtyvällä nopeudella, myös mainstream-musaa on enemmän tarjolla. Ääripään tarjonta lisääntyy?

headhead: Olen jokseenkin sitä mieltä että ei ole mielekästä verrata nykypäivän listahittejä 50 vuoden takaiseen musiikkiin.
 
Hieman sama kuin vertaisi nykypäivän ravintoloita, ja kävisi ainoastaan mcdonaldsissa, burger kingissä ja subwayssa.
 
Esim. vuoden 1969 yksi suuri hitti oli Sugar, Sugar, joka ei varmaankaan useimmalle edusta sen vuoden parasta musiikkia nykypäivänä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sugar,_Sugar
 
Vuoden 1991 hitti oli Bryan Adamsin Everything I do I do it for you, sama homma: https://en.wikipedia.org/wiki/(Everything_I_Do)_I_Do_It_for_You
 
Mitä luulette, muistetaanko kolmenkymmenen vuoden päästä 2020-lukua spotifyn top10-listasta?
 
Erinomaisen hyvä pointti! Ja sanon tämän kuuntelijana, johon vetoaa eniten 70-luvun rock. On siellä mainstreamissakin kuuntelun kestävää, jopa hyvää musiikkia, jos on sellaisen vastaanottamiselle avoin. Eikä kaiken tarvitse olla Taidetta isolla T:llä.

headhead:
Tuohon voisi todeta että koska julkaistavan musiikin määrä kasvaa kiihtyvällä nopeudella, myös mainstream-musaa on enemmän tarjolla. Ääripään tarjonta lisääntyy?
 
Tarjontaa ois vaikka lampaat söis, ja hyvääkin, mutta tämän päivän portinvartijat ovat noita instagram-launchpad-hönttejä joille ei vanhan maailman arvot paina mitn.
 
Rämppy: Joo kyllähän näitä hittitehtaita on ollut jo "aikojen alusta" lähtien: 1950-luvulla aloittivat Leiber & Stoller, 60-luvulla Brill Buildingin hittitehtailijat, kuten Carole King & Gerry Koffin ja 70-luvulla vaikkapa Chinn & Chapman. Kaikki tehtailivat biisejä lukuisille artisteille.
 
Ne olivat hienoja biisejä.

Ianuarius: .....Mut jos miettii noita tyylejä vaikka, niin 1975 listalla oli mitä Pink Floyd, Patti Smith, Dylan, Springsteen, Queen, Zep, Neil Young, Fleetwood Mac ja Aerosmith. Jos haluaa olla antelias, niin neljää eri tyylilajia. Nykyään niitä on ehkä saman verran. Mutta se mikä on kiinnostavaa on että kuinka paljon niitä tyylilajeja on niiden lisäksi. 1975 kukaan ei esim. tehny viikinkimetallia tai jotain triphoppia.
 
Mitä listaa katsoit..? Esim. tässä listassa ei näy Pink Floydia, Zeppeliniä, jne. https://en.wikipedia.org/wiki/Billb … rd_Year-End_Hot_100_singles_of_1975
 
Jos oikein ymmärsin niin tuo Billboard Hot 100 olisi jotakuinkin tarkka listaus aikaksuden suosituimmista artisteista. Eli sama pointti kuin ylemmässä viestissäni, ne mitä nykyään pidetään ikivihreinä eivät välttämättä olleet sitä julkaisuvuotenaan..?

Toinen mielenkiintoinen huomio, joka liittyy spotify-datasta tehtyyn tutkimukseen:
https://www.theverge.com/2018/2/12/ … shows-songs-teens-adult-taste-music
 
Tuon mukaan musiikin suosio on suurimmillaan sen ikäisten ihmisten joukossa jotka olivat 13-14 -vuotiaita musiikin julkaisuhetkenä. Eli teininä kuunneltu musiikki vaikuttaisi eniten musiikkimakuun ja sen kehitykseen. Mikä sitten selittäisi eri ikäisten eriäviä musiikkimakuja.

headhead: Mitä listaa katsoit..? Esim. tässä listassa ei näy Pink Floydia, Zeppeliniä, jne. https://en.wikipedia.org/wiki/Billb … rd_Year-End_Hot_100_singles_of_1975
 
Jos oikein ymmärsin niin tuo Billboard Hot 100 olisi jotakuinkin tarkka listaus aikaksuden suosituimmista artisteista. Eli sama pointti kuin ylemmässä viestissäni, ne mitä nykyään pidetään ikivihreinä eivät välttämättä olleet sitä julkaisuvuotenaan..?
 
https://www.besteveralbums.com/yearstats.php?y=1975
 
Täältä mä niitä yleensä kattelen.

headhead: Toinen mielenkiintoinen huomio, joka liittyy spotify-datasta tehtyyn tutkimukseen:
https://www.theverge.com/2018/2/12/ … shows-songs-teens-adult-taste-music
 
Tuon mukaan musiikin suosio on suurimmillaan sen ikäisten ihmisten joukossa jotka olivat 13-14 -vuotiaita musiikin julkaisuhetkenä. Eli teininä kuunneltu musiikki vaikuttaisi eniten musiikkimakuun ja sen kehitykseen. Mikä sitten selittäisi eri ikäisten eriäviä musiikkimakuja.
 
Todellakin. Mutta eikös tämä ole ollut ihan selviö aina? Paitsi omalla kohdalla sanoisin että n. 12-20 -vuotiaana löydetyt bändit ja genret on ne jotka määrää tänäpäivänäkin.
 
Niin ja tuossahan ei tietty näy se, että vuonna 1995 Jaakko 14-v ei välttämättä kuunnellut Cooliota ja Boyz II Meniä, vaan 70-luvun Kissiä ja AC/DC:tä.

Mulla ei ole kyllä näin yhtään. Kuuntelin silloin 12-20-vuotiaana Maidenia ja Dream Theateria niin paljon että harvoin tulee enää pistettyä päälle. Sen sijaan olen kuunnellut viimevuosina todella paljon elektronista musiikkia, joka kyllä iskee lujaa. Hevimetalli ja proge on jäänyt paljon vähemmälle ja tuon elektronisen (trance, synthwave yms) lisäksi sen on korvannut rokki, poppi ja soundtrackmusa.
 
Räppiä ja jazzia en oo vieläkään alkanu kuunteleen, mutta kai tässä on vielä elinvuosia jäljellä.

En minäkään kyllä kuuntele samaa musiikkia mitä kuuntelin teini-iässä. Mutta tunnistan sen vaikutuksen musiikkimakuun. Joistakin sointukierroista/äänimaisemista tulee heti tuttu lämmin fiilis.

headhead: En minäkään kyllä kuuntele samaa musiikkia mitä kuuntelin teini-iässä. Mutta tunnistan sen vaikutuksen musiikkimakuun. Joistakin sointukierroista/äänimaisemista tulee heti tuttu lämmin fiilis.
 
Niin mutta tuleeko tuo teini-iässä kuunnellusta musiikista, vai onko kysymyksessä jokin vielä varhaisempi rakennuspalikka, jota se musiikki siellä teini-iässä vain ruokki?
 
En tiedä olisinko alkanut kuuntelemaan räppiä vaikka kaikki kaverit oiski kuunnellu. Iteasiassa inhosin kaikkea Jyrkimusaa ja sellasta grungea, vaikka kaikki muut vahtasi ja kuunteli sitä. Sitten vaan jotku tietyt jutut tarttui sieltä täältä ympäristöstä mukaan. Miksi just ne?

Ianuarius: Niin mutta tuleeko tuo teini-iässä kuunnellusta musiikista, vai onko kysymyksessä jokin vielä varhaisempi rakennuspalikka, jota se musiikki siellä teini-iässä vain ruokki?
 
En tiedä olisinko alkanut kuuntelemaan räppiä vaikka kaikki kaverit oiski kuunnellu. Iteasiassa inhosin kaikkea Jyrkimusaa ja sellasta grungea, vaikka kaikki muut vahtasi ja kuunteli sitä. Sitten vaan jotku tietyt jutut tarttui sieltä täältä ympäristöstä mukaan. Miksi just ne?
 
No itseasiassa en kuunnellut paljoa musiikkia vielä ala-asteikäisenä, vaikka muistan että jotkut kappaleet natsasivat. Mutta sitten tuli seiskaluokka, ja tietty musa iski, kova tunne-elämys, ja lisää piti saada. Omalla kohdalla siis palaset osuu liiankin hyvin kohdalleen, vaikka yhden henkilön kokemuksista ei voi suurempia johtopäätöksiä tehdä.

Ei se välttämättä menekään niin että sitä piti kuunnella jo lapsena. Lapsena sitä ny ei paljoa mistään tajua muutenkaan. Enemmänkin, että ehkä jostakin oli jo sellainen suuntautuminen ja sitten kun viimein tuli tärkeäksi rakentaa omaa identiteettiä ja alkoi antaa arvoa vaikka sitten musalle ja että mistä leffoista ja kirjoista ja tv persoonoista tykkää, niin sitten se kehitys vain jatkui. Siis mistä minä mitään tiedän, kiinnostais vaan tavallaan, että onko meidän musiikkimaku määrätty jo 1-vuotiaasta asti vai voiko sitä oikeasti jotenkin itse rakentaa tai voiko siihen vaikuttaa jotenkin.
 
Oon kuunnellu musaa jota nykyään pidän cringenä ja mitä teininä pidin cringenä niin se on nyt ihan mahtavaa. Se ehkä viittais johonkin, mutta toisaalta voi olla että ne on ollu vaan niitä identiteetinrakentamispakon edessä otettuja askelia ja nyt ku ei enää kiinnosta niin voi kuunnella sitä mistä aidosti aina tykkäsikin.