Yleistä keskustelua musiikista ›

Satuin kuuntelemaan Teemu Brunilan haastattelun Teoston säv.san.sov-podcastista (suositus kyseiselle podcastille - hyvä kattaus erilaisia biisintekijöitä ja artisteja). Kuunnellessani haastattelua tuli kyllä "kylmä" kuva tosta musabisneksestä (siinä ei mitään uutta), mutta myös luovasta työstä.
 
Lähtökohtana se, että mainstream biisejä tehdään sen mukaan, että saadaan ne mahdollisimman hyvin läpi nykykuuntelijoille, jotka jaksavat kuunnella spotifyssa 8sekuntia alkua ennenkuin vaihtavat seuraavaan biisiin. Tarkoittaa, että ei pitkiä introja, turhaa hölinää vaan koukkua heti kehiin - kaikkimullehetitässäjanyt. Biisinteko päivätyönä zoom calleissa muiden biisintekijöiden/tuottajien kanssa (tavoitteena tehdä se 1-2biisiä per pv tai ainakin saada koukkuja kehitettyjä x määrä) ja biisileirit. Tiktok-aikakausi on vielä kärjistänyt tätä kulttuuria - varmasti useammat tekevät biisejä Tiktok edellä saadakseen lisää huomiota (ABCDEFU taisi olla yksi tällainen esimerkki).
 
Aina mainitaan, että joku on tehnyt biisin Rihannalle, Selena Gomezille ja on siellä Britneylläkin ollut joku biisi ainakin ehdolla. Ja sitten kun menee katsomaan kyseisten artistien biisintekijöiden listaa niin siellä on ihan jumalaton määrä jengiä taustalla. Se nyt on selvää että kukaan mitään albumeja enää tee, mutta on se huvittavaa, että jonkun Rihannan viimeisellä levyllä 30-40 kirjoittajaa. Tosi ehjä kokonaisuus varmasti.
 
Sellainen fiilis jäi, että nykyaikana mitään sydänverta vuodateta biisien eteen vaan mennään soundi/koukku edellä - isolla volyymilla kamaa ulos ja toivoo, että jostain löytyy se seuraava hitti. Voiko tuollaisesta sitten syntyä ikivihreitä tai jotain oikeasti uutta ja mullistavaa, tai aidosti koskettavaa? Suomen mittakaavassa varmasti samoja tekijöitä pyörii biisileireillä - tekeekö se radiomusiikista vieläkin geneerisempää? Onko artisteilla, jotka eivät omia biisejään tee, oikeasti oma ääni ja tyyli vai onko kaikki samaa mössöä vähän eri esittäjällä?
 
Varmasti nämä ilmiöt olleet jo pidempään mukana, mutta tuntuu, että mainstream musa menee vaan huonompaan suuntaan, kun vuodet etenee.

Tätähän tämä on ollut jo pitkään. Telkkarin Idols ja vastaavissa ohjelmissa etsitään laulajaa, mutta ne biisit saattaa tehdä sama jamppa kuin sille edellisen vuoden voittajalle. Radiot soittaa soittolistojen mukaan näitä samoja paskoja ja joku vielä ihmettelee kun kaikki kuulostaa samalta...
Nykymaailmassa on kyllä hyviä soittajia varmaan enemmän kuin koskaan. Harmi kyllä, sitä ei uskoisi jos erilaisia listoja seuraa tai kuuntelee kaupallisia radiokanavia. Kaukana on ne ajat kun oikeasti osaavia soittajia suuri yleisö kuunteli ja ihannoi.

mpekkanen: Tätähän tämä on ollut jo pitkään. Telkkarin Idols ja vastaavissa ohjelmissa etsitään laulajaa, mutta ne biisit saattaa tehdä sama jamppa kuin sille edellisen vuoden voittajalle. Radiot soittaa soittolistojen mukaan näitä samoja paskoja ja joku vielä ihmettelee kun kaikki kuulostaa samalta...
Nykymaailmassa on kyllä hyviä soittajia varmaan enemmän kuin koskaan. Harmi kyllä, sitä ei uskoisi jos erilaisia listoja seuraa tai kuuntelee kaupallisia radiokanavia. Kaukana on ne ajat kun oikeasti osaavia soittajia suuri yleisö kuunteli ja ihannoi.
 
suuri yleisö kuunteli ja ihannoi kitaran soittoa silloin kun vielä virtuositeetti oli osa hyvää biisia!. oli sitten kyseessä vaikka van halen , zepukat tai Purple niin virtuositeetti oli osa hyvää biisiä!.

Elvis ja Frank Sinatra eivät itse tehneet kappaleitaan, kyllä ne komiteamiehet heillekin tuuttasivat liukuhihnalta sitä samaa laskelmoitua tuubaa, mikä nyt sattui aikanaan myymään.

Niin puhutteko musiikista vai listahiteistä?

carnation: Elvis ja Frank Sinatra eivät itse tehneet kappaleitaan, kyllä ne komiteamiehet heillekin tuuttasivat liukuhihnalta sitä samaa laskelmoitua tuubaa, mikä nyt sattui aikanaan myymään. Motown myös...

badcompany: suuri yleisö kuunteli ja ihannoi kitaran soittoa silloin kun vielä virtuositeetti oli osa hyvää biisia!. oli sitten kyseessä vaikka van halen , zepukat tai Purple niin virtuositeetti oli osa hyvää biisiä!.
 
Vaikea verrata kun musaa on niin paljon enemmän kuin 70-luvulla, keinoja saada musaa on todella paljon enemmän, tyylejä on aivan valtavasti enemmän, ja kaikki kuuntelee todella erilaisia juttuja. Maailman väkiluku on myös tuplaantunut vuodesta 1975. Eli vaikka sama määrä kuin ennen kuuntelisi listahittejä (mitä vähän epäilen), niin silti olisi saman verran musan kuluttajia, jotka kuuntelee laidasta laitaan jatsia, crabcorea, trancea, folkkia ja shoegazingia.
 
Mut jos miettii noita tyylejä vaikka, niin 1975 listalla oli mitä Pink Floyd, Patti Smith, Dylan, Springsteen, Queen, Zep, Neil Young, Fleetwood Mac ja Aerosmith. Jos haluaa olla antelias, niin neljää eri tyylilajia. Nykyään niitä on ehkä saman verran. Mutta se mikä on kiinnostavaa on että kuinka paljon niitä tyylilajeja on niiden lisäksi. 1975 kukaan ei esim. tehny viikinkimetallia tai jotain triphoppia.

Kaikki musa tahollaan pirstaloituu ja määrällisesti kasvaa, mutta nykyajan "musiikkimarkkinoiden" portinvartijat ovat ihan eri jauhot pussissa kuin vaikka 70-luvulla. Itseäni kans huolettaa esim. nykyajan teineille tuputetun musiikin yksipuolisuus ja kaikinpuolinen lyhytjänteisyys, kuten aloitusviestistä kävi ilmi.
 
Def Leppardin Hysterialla sentään kaikessa superkaupallisuudessa ehti biisit rauhassa kehittyä introineen ja monine osineen.

Jos kaikkimullehetitässäjanyt ärsyttää, niin suosittelen Wintersunia.

Kyllä ehottomasti kaikki nopeutuu. Iteki katselen leffoja ja sarjoja useimmiten nopeutettuna. Se, että laitan toistonopeudeksi 1.0x on erittäin harvinaista. Mutta siinä voi olla eri motivaatio taustalla. Oon katellu niin paljon kaikkea, että yleensä vain alkaa kyllästyttämään ne samat vanhat movementit joka ikisessä sarjassa ja leffassa. Jos ei niitä juttuja saisi nopeampaa pois alta, niin sitten en vain katsoisi enää mitään. Ja oikeastaan, eipä kyllä tule enää katsottua paljon mitään. Viimeksi palasin vanhojen lemppareiden Miami Vicen ja Matlockin pariin.
 
Mutta onko tuossa musahommassa vähän muna-/kanaongelma? Jos ne levy-yhtiöt on koettanu myydä sitä Pink Floydia mutta kukaan ei vaan osta. Onko se firman vika että tuotetaan sitä mitä kuluttajat haluaa? Onko se bisneksen vastuulla yrittää sivistää ja kasvattaa ihmisiä, vai pitäisikö sen lähteä jostain aivan muualta?

Pitääpä ottaa tuo Teoston podcast kuunteluun.
 
Näissä Beaton top 10 -ihmettelyvideoissa (esim. https://www.youtube.com/watch?v=xVcnsQS-eqQ) aika hyvin huomaa tuon millaista karseaa markan pötkylää porukka nykyään kuuntelee. Ei voi kuin ihmetellä.
 
Lähinnä minua ihmetyttää tuota vasten itse asiassa tuo Brunilan kommentti - sillä jos ensikuulemalta jo sekunneissa vaihdetaan biisiä, niin miten voi olla että tuo lähes 100% toisiaan toistava saman "kebabkompin" päälle tehty melodiaton lattari menestyy kerta toisensa jälkeen koko ajan? Kuten Beatokin sanoi, tanssilattialle tehty - mutta silti.
 
Näissä keskusteluissa aina joku muistuttaa että ajat ovat muuttuneet. Että enää joku (yhtye X) ei voisi ollakaan listamusaa. Jotenkin sitä vaan aina miettii, että joskus oli aika, kun vaikkapa Stevie Wonderin nykyään varmaan jazzstandardeiksi luettavat teokset olivat listoilla. (Tosin, taitaapa kyllä hänenkin kohdallaan olla totuus se että ne olivat niitä hölmöimpiä "Part Time Lover" -tyyppisiä eivätkä niitä 70-luvun mestariteoksia... :D)
 
Ianuarius: Onko se bisneksen vastuulla yrittää sivistää ja kasvattaa ihmisiä, vai pitäisikö sen lähteä jostain aivan muualta?
 
Minusta tuntuu, että kyllä porukka (ja nyt puhutaan nimenomaan listamusasta) ihan vastaanottavainen olisi. Tämä ilmenee aina joskus, kun joku vähän poikkeava soundi tai päräyttävä sointukulku lyö läpi. Tai jostain kaivetaan joku vanha biisi TikTokin taustalle. Tai vaikkapa Jainin "Makeba", periaatteessa siis täysin afrikkalaisilta pöllitty valkoisen naisen laulama biisi, mutta kuitenkin jotain aika nykymenosta eroavaa.

lukethesis: Minusta tuntuu, että kyllä porukka (ja nyt puhutaan nimenomaan listamusasta) ihan vastaanottavainen olisi.
 
Niin mistä me siis puhutaan? Eri musatyyleistä vai siitä nopeudesta?
 
Mun pointti oli enemmän, että ei bisneksenä vaikuta yrittää promota biisejä joissa on 5 minuutin kitaraintro, jos porukka skippaa biisin 8 sekunnin kohalla.

lukethesis: Näissä Beaton top 10 -ihmettelyvideoissa (esim. https://www.youtube.com/watch?v=xVcnsQS-eqQ) aika hyvin huomaa tuon millaista karseaa markan pötkylää porukka nykyään kuuntelee. Ei voi kuin ihmetellä.
 
No kuule! Kattelin tota yks ilta ja en tunnistanu noista "biiseistä" ainuttakaan mutta mun 10v muksu tuli kyselee, että miks sä kuuntelet näitä kun et yleensä kuuntele. Se tunnisti ne kaikki.
Ja sitten kun yrittää kakaralle soittaa hyvää musaa niin ei se Dimmu Borgir ja GNR vaan tunnu uppoovan mitenkään.
 
Huolestuttavaa. Kaikki on pilalla.

Ianuarius: Niin mistä me siis puhutaan? Eri musatyyleistä vai siitä nopeudesta?
 
Käsittääkseni tässä puhuttiin nyt listamusan (tai "suositun" musan :D) geneerisyydestä ja heikosta tilasta. Biisien rakenne - täynnä koukkuja eli usein useita choruksia, koukulla/choruksella aloitetaan jne. - on vain yksi osa tätä. Ei sinänsä mikään "nopeus".

nahkalipsi: Se tunnisti ne kaikki.

 
Tästä tuli mieleen myös se kuinka iso voima Spotifyn kaltaisilla on tässä. Nehän nostavat näitä playlisteilleen, joita ihmiset sit lähinnä kuluttavat. Harva enää "etsii" musaa vaan se tarjoillaan ikään kuin valmiina tässä muodossa. Toinen on some, eli nämä samat biisit lyödään suositun TikTokin taustalle ja se on siinä.
 
Toisaalta, radio teki aikanaan ihan samaa.
 
Tää musan jakelumuoto ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että mun mielestä puhtaasti popsäveltäminen on kadonnut taito. Jopa niillä "vähän paremmilla", eli vaikkapa nyt tällä hetkellä Harry Stylesillä ja Taylor Swiftillä. Swiftin superhypermenestys - on tainnut jo aikoja sitten ohittaa Madonnat yms. - on jotain, mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Olen yrittänyt! Mun mielestä niissä levyissä ja biiseissä ei vaan ole kerta kaikkiaan mitään, mitä ei oltaisi tehty jo miljoonaa kertaa aiemmin, paremmin, kekseliäämmin ja syvällisemmin.

lukethesis: Tästä tuli mieleen myös se kuinka iso voima Spotifyn kaltaisilla on tässä. Nehän nostavat näitä playlisteilleen, joita ihmiset sit lähinnä kuluttavat. Harva enää "etsii" musaa vaan se tarjoillaan ikään kuin valmiina tässä muodossa.
 
Kaikki musiikki mitä kuuntelet on jonkun kuratoimaa.
 
Jos kuuntelet radiosta, sen on joku päättänyt mitä siellä soitetaan.
Jos meet levykauppaan, joku on päättänyt mitä siellä on tarjolla.
Jos haet playlistin, joku on päättäny mitä sillä playlistilla on.
Jos vaan kuuntelet keikkoja lähikapakissa, niin joku ne soittajat sinnekin valitsee.
Kavereiden suositukset on niitten kuratoimia ja sen kuratoimia joka niitä suositteli niille.
 
Ei nyt siis ole tarkoitus väkisin ymmärtää väärin, mutta rupesin vaan tossa ihan vähän aikaa sitten miettimään tätä, että miten voi oikeasti etsiä ja löytää musiikkia ja miten on ikinä voinut.
 
Mainitsen taas että pari vuotta tein sitä että koodasin skriptin pythonilla joka kaivoi uusimpia julkaisuja joiltain nettisivuilta ja tallensi ne sellaiseksi 2000-3000 biisin playlistiksi mulle joka viikko. En oikein ehtinyt kuunnella niitäkään läpi, mutta jopa ne sivut mistä niitä hain oli jonkun kuratoimia. Bandcampin uusimmat julkaisut oli ehkä lähimpänä sellaista ihan täysin jonkun nettiin lähettämää musaa vaan, mutta emt. luulen että sekin on jonkin algoritmin plokkailema ja lisäksi ne julkaisut oli aika raakaa kuunneltavaa.
 
Mihin ehkä tähtään tällä on se, että ite arvostaisin todella paljon, jos olisi joku joka kertoisi mulle, että kuuntele tätä ja sen maku ois samanlainen ku mulla, joten löytäisin helposti uutta musaa, koska ei sitä tästä nykyisestä suosta vaan ole mitään mahdollisuutta edes itse alkaa kaivamaan. Joka viikko julkaistaan enemmän musiikkia kuin mitä on fyysisesti aikaa vuodessa kuunnella (jopa poislukien livet, remixit, ja eri versiot vanhoista biiseistä).
 
Spotifyn API voi tarjota jotain, jos inputit on oikein. Sinne vaa tungetaan tyylii...
 
"acousticness": 0.00242,
"analysis_url": "https://api.spotify.com/v1/audio-an … lysis/2takcwOaAZWiXQijPHIx7B",
"danceability": 0.585,
"duration_ms": 237040,
"energy": 0.842,
"id": "2takcwOaAZWiXQijPHIx7B",
"instrumentalness": 0.00686,
"key": 9,
"liveness": 0.0866,
"loudness": -5.883,
"mode": 0,
"speechiness": 0.0556,
"tempo": 118.211,
"time_signature": 4,
"track_href": "https://api.spotify.com/v1/tracks/2takcwOaAZWiXQijPHIx7B",
"type": "audio_features",
"uri": "spotify:track:2takcwOaAZWiXQijPHIx7B",
"valence": 0.428
 
...ja se sitten sylkee pihalle biisejä ton perusteella.

Ianuarius:
Mihin ehkä tähtään tällä on se, että ite arvostaisin todella paljon, jos olisi joku joka kertoisi mulle, että kuuntele tätä ja sen maku ois samanlainen ku mulla, joten löytäisin helposti uutta musaa,
 
Tässähän Last.fm toimi aikoinaan hyvin. Näit ketkä muut kuunteli samaa bändiä, ja kuinka paljon, JA näit myös mitä muuta he kuuntelivat. Eli paljon tarkempi spektri, versus että katon Apple Musicista samankaltaiset artistit vaikka Rage Against The Machinelle = Metallica lol. Spotify toimii tuossa kyllä paljon paremmin. Siltikin se on nimenomaan vain kuratoitu tilasto.
 
Tai toimiihan Last.fm kai edelleenkin.

Ianuarius: Spotifyn API voi tarjota jotain, jos inputit on oikein. Sinne vaa tungetaan tyylii...
 
Hoho, testailinpa nopsaan, aika mielenkiintoista miten se määrittelee noi ominaisuudet. Yritin hakea kantriartistia käyttäen seedinä döödistä, ei ihan toiminut :D
 
Jos joku muukin kiinnostuu, niin tuolla voi ihan selaimella testailla (tästä on varmaan joku näppärämpikin sivu testailuun kyllä):
https://developer.spotify.com/docum … b-api/reference/get-recommendations

Piepe: Tässähän Last.fm toimi aikoinaan hyvin.
 
No joo, oon tehny tohonki oman skriptin. Halusin löytää synthwavea, niin otin last.fm:stä kaikki synthwave-artistit ja tallensin ne tietokantaan. Sit ku ajan sen skriptin, niin se vertaa että mikä julkaisu siellä tietokannassa on ja onko se artisti julkassu sen jälkeen jotain ja jos on niin se tallentaa ne playlistille (ja päivittää sen uuden julkasun tietokantaan sillä päivämäärällä).
 
Öh siis, kyllä tollastaki niche-genreä ku synthwavea tuli sellanen 700 artistin lista vuosittain ihan uusia julkaisuja. Mutta kun sit siellä on semmosia mitä ite haluaa oikeasti kuunnella ehkä viisi. Se on ihan kokopäivätyötä kuunnella niitä läpi, että löytäis muutaman semmosen, mitkä itelle kolahtaa.