Rock, pop, alternative ›

Kyllä Hassisen kone oli ihan saatanan kova bändi ja pahalta tuntuu sanoa, mutta kaksikymppisen Ismon biisit ovat hänen parhaitaan. Mä ihailin todella paljon isoa kokoonpanoa. Tähän pieni stoori. Iso kokoonpano soitti menomatkalla Roskildeen Tukholmassa Moderna museet`n puutarhassa, joka oli kasarin alussa todella arvostettu keikkamesta. Mä olin katsomassa keikkaa ruotsalaisen feministipunkbändin Pink Champangen kanssa, jota olin silloin houkuttelemasssa Suomeen keikoille. Rumpali Stina sanoi jossain vaiheessa, että "dom spelaväldigbra, men dom ser väldigfula ut". Taisi tapahtua Safkan hymyilyn jälkeen.
 
Dokkarissa kerrottiin, kuinka Turun keikkojen jälkeinen "juhlinta" aiheutti seuraavan keikan mogaamisen. Täytyy nostaa käsi pystyyn. Turussa bändi soitti kaksi iltaa Aurorassa ylioppilaskylässä ja sen jälkeen bändin piti lähteä Kankaanpäähän (?). Oltiin järkätty jatkot toisen keikan jälkeen ja ne meni vähän ööveriksi. Mä on miettinyt kymmeniä vuosia, että olinko mä se kusipää, joka aiheutti hyvän bändin hajoomisen, mutta eihän se tietenkään niin ollut.
 
Lauantai-ilta oli kyllä tiukka musailta telkkarin ääressä. Aluksi dokkari, sitten keikkataltiointi ja sen päälle vielä The Bandin Last Waltz. Vaikka Hassisen kone onkin superhyvä ja vaikka se toteutus oli priimaa, oli Last Waltzin näyttäminen silti Hassiselle epäoikeudenmukaista. Kyllä niissä kumminkin painitaan niin eri sarjoissa.
 
Erityismaininta Orman keekoilulle. Orma on hyvä kitaristi ja on ollut rankka lavaesiintyjä. Mutta aika ei ole ollut hänelle armollinen. Itsekkyys ja tyylitajuttomuus ovat toki saattaneet olla osa häntä aiemminkin, mutta en ole sitä aiemmin hiffannut. Nyt voi vittu.