Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tulipas pöydälle ensimmäinen wanhempi laite, puhutaan nyt 70-luvun puolivälin oman aikansa laadukkaasta stereovahvistimesta. Komponentit ja kasauksen laatu tuovat ilon kyyneleen silmään! Minulla oli alun perin ajatuksena irrottaa kokonaan päättärin ja etusen PCB:t chassiksesta konkkarempan ja komponenttien tarkastuksen helpottamiseksi. Tähän mennessä kun olen puuhastellun laitteiden parissa niin järeät vedot ovat menneet esim. abikoliittiimiin ja pienemmät taas lattakaapeleilla ja rivilittimillä. Mutta tässäpäs on aivan kaikki vedot kiertoliitoksin! Ja kuten arvaatte, näitä vetoja on aivan pirusti. Sellainen johtoviidakko että huh - onneksi mulla on laitteen service manual jossa on täydellinen skema, piirilevyjen ladonta, ja hyvä erittely jokaisesta yksittäisesta vedosta.
 
Kiertoliitos oli minulle entuudestaan vain kirjallisuudesta hyvin lyhyesti tuttu asia. No nyt parin tunnin asiaan perehtymisen jälkeen moni asia on selvinnyt. Tarvitsen asiaankuuluvat työkalut ja uusia vetoja varten nimenomaan kiertoliitokseen tarkoitettua hopeoitua johdinta.
 
Minulla on useampi kysymys jossa olen epävarma:
 
1. Näen jo nyt että liitospinnit ovat paljailta kohdilta aika mukavan nokimaisen lian peitossa enkä olisi yllättynyt että korroosio on päässyt iskemään. Kun avaan kiertoliitoksia - onko se tärkeätä että pinnit putsataan priimaksi? Miten priimaksi? Millä aineilla, tavoilla? Netissä puhuivat että kiertoliitos on jopa ilmatiivis ja juottamista paremmin kontaktissa koska hopeoitu johdin "hitsautuu" kullatun pinnin kantteihin hillittömän paineen ansiosta joka kierrettäessä tulee. Kuulostaa helvetin tarkalta puhtauden suhteen..
 
2. Laitteessa on kahden paksuisia johtoja käytetty vedoissa. Kaikki mikä on signaalitasoa tai suhteellisen pientä voin hommata 30AWG Kynar-kaapelia hopeoituna. Tätä on helppo saada ja tämän kokoiselle langalle tarkoitettuun työkaluun voin investoida. Sen sijaan kaikki missä liikkuu isommat virrat kuten päättärin PCB:lle tulevat isommat virrat ja lähdöt päättäriltä kaiutinterminaaleihin on vedetty järeämmällä narulla. Jos nyt oikein näen, vaikka järeämpi lanka on kierretty samalla tavalla niin siihen on juotettu tinaa päälle - oliko se standardi tapa niissä vedoissa joissa kulkee kovemmat virrat? En oikein ymmärrä miksi niitä on tinattu kun liitostapaa väitetään niin kestäväksi.
 
3. Voiko puretun langan uudelleen kiertää, siis sen osan joka oli kiepillä pinnin ympärillä. Järkeilen että kupari on pehmeää ja venyvää niin ei se ihan pois suljettua ole.
 
4. Jos ei voi niin onko hyvän tavan mukainen uudelleen liittäminen katkaista kaikki se pois joka oli kiepillä, kuoria uudelleen ja tehdä sillä uusi liitos olettaen että letkua on tarpeeksi tähän. Vai pitääkö purettu kytkentälanka aina vaihtaa uuteen kokonaisuudessaan.
 
4. Paksumpaa narua ei olekkaan sitten enää ihan helppo saada ellei ole valmis tilaamaan jostain 100m kelan hintaan ziljoona euroa. Kun kerran paksummat vedot on kuitenkin juotettu, voisinko vain käyttää tavallista paksumpaa PVC-eristettyä kytkentälankaa jonka lopuksi tinaan juottamalla. Vai olisiko tälläisessä parempi käyttää monisäikeistä? En haluaisi investoida paksumpaan wire wrap lankaan tai työkaluun erikseen.

Pariin asiaan piti kysyä kollegalta kommenttia, kun ei kaikkea muista tahi tiedä.
 
Wire wrapia on käytetty muun muassa kuulennoilla. Ei murru, vaikka heiluisi, toisin kuin juotos (kupari joustaa mutta tinan ja kuparin lejeerinki ei läheskään yhtä paljon).
 
Gardner-Denver valmistanee edelleen työkaluja yms. Sivuilta saattaa löytyä lisätietoja. Ebay voi olla paikka etsiä aiheen ympäriltä tavaraa.
 
1) Ilmassa oleva rikki (S) tummentaa hopean. Puhdistukseen löytynee pienellä etsimisellä kasa puhdistustapoja. Lanka tarttuu kantikkaaseen ydinlankaan kuin punos kieleen. Hyvin napakka liitos.
 
2) Tinaus vaikuttaa jälkeenpäin tehdyltä. Ehkä laite on avattu joskus ja yritetty korjata mahdollista vikapaikkaa tietämättä asiasta sen enempää?
 
3) EOS.
 
4) Tämän pitäisi olla OK.
 
4) Juotos on hyvä vaihtoehto, jos ympäristö on liikkumaton ja kestää lämmön.