Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Basistithan täällä noille sähkisversioille naureskelivat aikoinaan, mutta just tuommoiseen hommaan voisi Variax olla vallan käypänen.
 
Edit: Oho, yli tonnin uutena tuo standard-malli. Muistelin halvemmaksi. Ja eri näköiseksikin, vähemmän rokkisoittimen-omaiseksi.
 
https://www.f-musiikki.fi/variax-standard-kitara-black-vrxstblk.html
 
Toi on kolmannen sukupolven Variax: ensin oli Line6:n omat, mikittömät versiot (useampi sähkäri, akkari ja basso). James Tylerin suunnitelemat strato, lespa ja chuggachugga (noin suunnilleen) tulivat about 2010. Edellisiä ei enää valmisteta. Linkin Yamahan valmistamat standard-mallit tulivat about 2017, ja olivat silloin selkeästi JTV-malleja halvempia. Näköjään hinta on noussut about 400€!

Lainaan nyt omaa yli 464 päivää vanhaa aihettani kaiken vittuilun uhallakin.
 
Viime vuoden säestyskeikat soitettiin kiltisti akustisella kitaralla, mutta tämä yli vuoden vanha asia on askarruttanut edelleenkin. Ja ollaan tultu jo siihen pisteeseen että käsiini on ajautunut puoliakustinen sähkökitara. Siis keskipalkillinen ES335 -tyyppinen ratkaisu merkkiä Ibanez.
 
Nyt siis kysymys on, miten tämän saisi laulajan säestys- / trubakeikoilla kaikkein kivuttomimmin liitettyä PA:han? Electroakkarin olen heittänyt suoraan DI-boksilla mikseriin, kompura ja kaiku on ollut välissä. Olen ollut soundiin ihan tyytyväinen. Saman kai periaatteessa voisi tehdä puoliakustisellekin, mutta soundi jäänee ohueksi. Ainakin isot pojat kertoo niin. Mitään upeaa vintage-fullstack-putkisoundia ei sinänsä tarvita, ihan aavistuksen säröytyvä "perus sähkökitara soundi" riittäisi tähän käyttöön.
 
Onko nyt sitten ainoa vaihtoehto ostaa joku puolentoista tonnin Kemperi, vai pärjäisikö jollain edullisemmalla / simppelimmälläkin laitteella. Käytössä olisi pieni putkinuppi ja sille kaappi, mutta jotenkin selittämättömästi kaapin suora mikitys hirvittää. Siinä tulee lisää tavaraa roudattavaksi ja soundien kierto-ongelmat pelottaa. Lisäksi nykyisellään löytyisi DI-boksia ja liuta särö- kaiku- ja kompurapedaaleja. Ei kuitenkaan varsinaista preamp-pedaalia (paitsi bassolle). Olisiko helpoin ratkaisu hankkia joku edullinen preamp-pedaali ja vetää siitä DI-boksin kautta linjaan? Vai hoitaisiko joku edullinen multiefekti homman (Mooer, Joyo, NUX mitä näitä nyt on)?
Nykyisessä pikkunupissa ei ole mitään record out, tms. liitäntää, vain kuuloke- ja kaappiliitännät. (Perkule myin jokunen vuosi sitten pois Rolandin Cuben, se olisi nyt ollut täsmälääke tilanteeseen .)
 
Mielipiteitä ja vihjeitä otetaan vastaan. Terv. Ikuisesti aloittelija PA-vehkeissä

Lexicon:
Onko nyt sitten ainoa vaihtoehto ostaa joku puolentoista tonnin Kemperi, vai pärjäisikö jollain edullisemmalla / simppelimmälläkin laitteella.
 
Niin tylsältä ku se kuulostaakin niin nämä ovat ihan sun päätettävissä olevia asioita.
 
Itse olen kuullut monen tonnin vehkeistä karseaa saundia ja myös muutaman kympin laitteista ihan hyvää. Hanki sellainen laite mihin budjetti riittää ja omaan korvaan hyvältä kuulostaa.

Kiitos jo vastanneille! Ja oikeassahan te olette, paras oma ratkaisu tietysti selviäisi kokeilemalla eri variansseja. Ehkä suurin ongelma siinä on että kotona harvemmin on pa-systeemiä pystyssä, ja keikalle mennessä ei viitsisi alkaa enää testailemaan.
 
Nyt kun saatiin asiallisia vastauksia, niin aloitteleva ääniteknikko pääsee kysymyksillään vauhtiin: Basisti1971 / Samuli mainitsi kaiutinsignaalin kestävän di-boksin. Onko siis olemassa sellaisia di-bokseja jotka voi törkätä nupin kaappilähtöön ja siitä mikseriin? Ilman että kaappia tarvii olla ollenkaan käytössä? Ja jatkokysymyksenä heitän että jos vahvistimessa on plugimallinen line out -lähtö, niin kuuluuko väliin di-boksi, jos line outista vetää signaalin mikseriin?
 
Olen paljon enemmän pelannut bassokamojen kanssa ja niissä erilaisia di-lähdön sisältäviä vehkeitä tuntuu olevan paljon enemmän, ja jotenkin se di:n käyttö bassopuolella tuntuu olevan yleensäkin salonkikelpoisempaa. Siksi nämä kitarapuolen systeemit ovat vieraampia.

Moi.
 
Lexicon: Ehkä suurin ongelma siinä on että kotona harvemmin on pa-systeemiä pystyssä, ja keikalle mennessä ei viitsisi alkaa enää testailemaan.
 
Jommassa kummassa tilanteessa se kuitenkin on pakko testata ;).
Toisaalta aniharvoin noissa mitään sen kummoisempia yllätyksiä tulee kunhan ei mitään aivan päätöntä keksi kokeilla.
 

 
Lexicon: Onko siis olemassa sellaisia di-bokseja jotka voi törkätä nupin kaappilähtöön ja siitä mikseriin?
 
Kohtuullisen paljonkin vaikkei ominaisuutta välttämättä erikseen mainosteta, vaikkapa Behkun DI100.
Tosin en ehkä ihan kärkeen koettaisi josko luvattua 3KW tehoa kestää.
Ainakin 100W putkinuppien kanssa tuo Behkukin on toiminut varsin mukavasti, trankkulaitteiden kanssa myös.
Pääsääntöisesti otan kuitenkin DI signaalin (SVTDI) basson ja vahvistimen välistä.
Ja edellisessä projektissa SVTDI:stä suoraan XAir18:aan.
 

 
Lexicon: Ilman että kaappia tarvii olla ollenkaan käytössä?
 
Noitakin on olemassa, kuten vaikkapa Radialin Headload:it, ja tietysti putiikkikeinokuormat, mutta hinta pompsahtaa "ihan vähän" :O.
Nykyään aika monissa keinokuormissa vaikuttaisi olevan DI lähtö ympättynä mukaan, etenkin puolijohtein toteutettuna kun DI on kustannuksiltaan varsin vaatimaton, ja ominaisuudesta voi kuitenkin pyytää roiman lisähinnan jos valmistaja niin haluaa.
 
Yksinkertaisempi ja halvempi ratkaisu on kuitenkin kytkeä keinokuorma DI boksin ulostuloon, joko kaiuttimen kera tai jos keinokuorma koko vahvistintehon kestää, voi kytkeä ilmankin.
Keinokuorma voi tietysti olla myös ennen DI boksia etenkin jos käytössä on dynaaminen kuorma ja tuntuu siltä että noin päin soundaa korvanmukaisemmalta.
 

 
Lexicon: Ja jatkokysymyksenä heitän että jos vahvistimessa on plugimallinen line out -lähtö, niin kuuluuko väliin di-boksi, jos line outista vetää signaalin mikseriin?
 
Ellei vahvarin line-out ole balansoitu (ja varustettu ground-liftillä), todennäköisesti jossain vaiheessa kiusaa tekeviä maalenkkien aiheuttamia hurinoita ei järkevästi ilman DI boksia kuriin saa.
 

 
Lexicon: Olen paljon enemmän pelannut bassokamojen kanssa ja niissä erilaisia di-lähdön sisältäviä vehkeitä tuntuu olevan paljon enemmän...
 
Totta, aika harvassa ovat 80-luvun jälkeen valmistetut stagelle tarkoitetut bassovahvarit joissa ei DI lähtöä olisi.
Ja hyvä niin vaikka aika haikeita tapauksia ovat halvemmat viritykset.
Parempi kuitenkin kuin ilman.
 

 
Lexicon: ...ja jotenkin se di:n käyttö bassopuolella tuntuu olevan yleensäkin salonkikelpoisempaa. Siksi nämä kitarapuolen systeemit ovat vieraampia.
 
Kitaristit eivät (teko)syystä jos toisestakin DI:n suomia mahdollisuuksia ole koskaan ymmärtäneet, ja veikkaan että nyt kun varsin monet ovat käytännön syistä siirtyneet mallintaviin, ei perinteisten luomukitarasysteemien käyttäjät edelleenkään kelpuuta kuin mikittämisen.
Jos sitäkään :/.
Täysin luomuna kitaroiminen kun vaatii sentasoisen soittokurin että tuota aniharvalta yksilöltä/poppoolta löytyy.
Ilahduttavia poikkeuksiakin soittokurittomuuteen toki on vuosikymmenten saatossa vastaan tullut, tosin lähinnä pitkänlinjan ammattilaisten toimesta.
 
T:Samuli

Soittokurittomuus - nyt tuli minulle uusi käsite vastaan, erityisesti kun kontekstina on ollut trubadurismi! Avaatko vähän, mitä tarkemmin ottaen tarkoitat tuolla?

Kiitos taas Basisti1971:lle hyvästä vastauksesta! Minulla vaivana ei ole soittokurittomuus, vaan kyselykurittomuus joten jatkan vieläkin rautalangasta vääntämistä.
 
Eli ymmärsinkö oikein että esim. tuon mainitun Behringerin DI-boksin voisi laittaa nupin ja kaapin välille, ja "ryöstää" siitä DI-signaalin mikserille?
 
Tuostahan näyttöö olevan olemassa myös GI100 -versio, missä on ilmeisesti kaappisimulointi di-lähtöön lisänä, ja samaa "tehonkestoa" tällekin lupaillaan.

Hommasin joskus kuukausi sitten kotisoittelua varten, ja keikalle putkivahvistimen backupiksi, tälläisen puolentoista sadan euron Mooer Prime P1:n, jonka kytken kotioloissa yleensä AudioPro T3 bluetooth kajariin. Paljoa tätä näppärämmin ei sähkökitaraa saa PA:han liitettyä ja jos tästä ei löydy mieleisiä soundeja, niin niitä ei ole vielä varmaan sitten keksitykään. Livekäyttöä varten tähän saisi vielä erillisen bluetooth jalkakytkimen soundien vaihtoa varten alle satasella.
 
https://www.youtube.com/watch?v=TwV7wWGSwmg

Moi.
 
juhahay: Soittokurittomuus - nyt tuli minulle uusi käsite vastaan, erityisesti kun kontekstina on ollut trubadurismi! Avaatko vähän, mitä tarkemmin ottaen tarkoitat tuolla?
 
Ei kyvyttömyys pitä signaalitasoja käyttökelpoisina ja kontekstin mukaisina ole millään tapaa bändikitaristien yksinoikeus, kyllä turpaduuritkin siihen toisinaan syyllistyvät.
Turpadurismissa toki jää pois bändin sisäinen volumesota joka soittokurin puutteen pääsääntöisesti aiheuttaa, mutta silti toisinaan etenkin efektejä käytettäessä tai instrumentteja vaihdellessa uloskumpuava älämölö voi herkästi sooloartistillakin vaihdella tuskin kuuluvan ja "lähdempä tästä toisaalle" välillä.
 
Tilanne on tetysti varsin suoraviivainen jos artisti on issekseen esiintymässä ja myös miksaa itse, tuolloin yleisö voi kohdistaa palautteensa suoraan syypäälle.
 
Tilanne muuttuu melkoisesti kun jonkun toisen pitäisi hoitaa miksaajan tontti.
Ongelma on pienehkö jos artisti itse maksaa suoraan miksaajalle työstä, suurehko jos talkoina pitää ruuvata.
Ongelma tuntuu pienemmältä myös silloin jos tulee ekstraa siitä että siivoaa tasoiltaan mielivaltaisen materiaalin yleisölle sopivampaan muotoon, ja siitäkin että kuuntelee yleisön narinaa siitä kuinka ei kuulu, tai tulee liian lujaa :/.
Nykyään kun voi miksata tabletilla, yleisö ei tosin välttämättä edes hoksaa kuka miksaa :D.
Joka tapauksessa, paskasta ei marmeladia (etenkään korvauksetta) kovin helposti synny.
 
Tietysti valtaosa enemmän esiintyneistä ja asiaa tärkeänä pitävistä artisteista handlaa homman mainiosti ihan jo itsekunnioituksensa ja työetiikkansa pohjilta, mutta valitettavasti poikkeuksiakin on vuosikymmenten varrella eteen tullut.
 
T:Samuli

Moi.
 
Lexicon: Kiitos taas Basisti1971:lle hyvästä vastauksesta!
 
Ole hyvä.
 

 
Lexicon: Minulla vaivana ei ole soittokurittomuus, vaan kyselykurittomuus joten jatkan vieläkin rautalangasta vääntämistä.
 
Eli ymmärsinkö oikein että esim. tuon mainitun Behringerin DI-boksin voisi laittaa nupin ja kaapin välille, ja "ryöstää" siitä DI-signaalin mikserille?
 
Kyllä ymmärsit oikein.
 

 
Lexicon: Tuostahan näyttöö olevan olemassa myös GI100 -versio, missä on ilmeisesti kaappisimulointi di-lähtöön lisänä, ja samaa "tehonkestoa" tällekin lupaillaan.
 
Tuon "uutuuden" ;) olin unohtanut, ja näyttäisi esimerkiksi T-Kaupassa olevan varastossakin, toisin kuin "perusmallia".
Ja samaan hengenvetoon, jos Porista vielä löytyy musaliike, tietty mieluummin ostaa Ulinatkin kotimaisesta kivijalasta.
 
T:Samuli

Moi.
 
PIM: Hommasin joskus kuukausi sitten kotisoittelua varten, ja keikalle putkivahvistimen backupiksi, tälläisen puolentoista sadan euron Mooer Prime P1:n
 
:O, no jopas ovat värkin kehittäneet.
 
Vaikuttaisi vallan täydelliseltä vehkeeltä etenkin niille jotka eivät kaipaa fyysistä käyttöliittymää.
Jos olisi moiselle tarvetta niin veikkaan että olisi pakko ainakin kokeilla vaikka varsinkin trubaduurihommissa fyysinen käyttöliittymä tuntuu itsestä likipitäen välttämättömältä.
Mutta toisaalta niin se tuntui livemiksaushommissakin, ja kuinkas sitten kävikään... ;).
 
T:Samuli

Aa, nyt Samuli hiffasin, mitä tarkoitit! Ihan validi näkökulmahan tuo on, ja aika usein aihe on harrastetoiminnassa(kin) läsnä. Viimeksi tänään oli puheenaiheena rummut kellaritallissamme - kuinka kaikki toivoivat niiden pysyvän sähköisinä tulevaisuudessakin :)

Lexicon: Käytössä olisi pieni putkinuppi ja sille kaappi, mutta jotenkin selittämättömästi kaapin suora mikitys hirvittää. Siinä tulee lisää tavaraa roudattavaksi ja soundien kierto-ongelmat pelottaa.
 
Miksi ?
 
Sun (ja duon toisen osapuolen ?) tarttee tavalla tai toisella kuulla se soitto. Jos PA:n kaapit on asiaan kuuluvasti teidän etupuolella jottei laulu kierrä niin aika haikeasti se sieltä tulee eli joku monitorointi tarttee kumminkin olla.
 
Pistät siis sen pikkustackin lavan reunaan kaljakorin päälle osoittamaan lavan poikki jolloin molemmat kuulee sen kitaran luomuna lavalla. Itse sijoitut siihen reunaan mihin se paremmin kuuluu - saattaa olla lähempi tai kauempi. Sitten viisseiska tai T-bonen kopio eteen, isot pojat ja omat korvat neuvoo paremmin mihin kohtaan kartiota. Valmis.
 
Kiertoa ei juuri tartte pelätä, kitara tulee sen verran kovempaa kuin laulu että kanavaa ei tartte määrättömästi avata.
 
Bonuksena sulla on B-suunnitelma jos tekniikka prakaa. Käännät vahvarin niin että se kuuluu yleisöön ja unohdat mikityksen.

Ehkä joku täällä on jo tästä sanonut, en jaksa lukea, mutta ns. magneettinen mikki siihen akustiseen. Esimerkiksi LR Baggs M1. Uskon, että toimii noihin säröhommiin paljon paremmin kuin piezot. Sitten jos haluat olla oikein kunnollinen niin kitaraan molemmat mikrofonit.

Moi.
 
discominister: ...en jaksa lukea...
 
Joo, mitä suotta lueskelemaan, eihän reilussa vuodessa voi tilanteet eikä kalusto muuttua ;).
 
T:Samuli

https://www.dropbox.com/scl/fi/fw5h … =c2bt3md9422xcg646jgi1kue0&dl=0
 
Pikainen koe Yamaha APX 700 elektroakkarilla ja Helix Nativella, akkarisoundi ilman mitään mallinnuksia ja säätöjä, särösoundi joku sähkikselle tehty, hieman yläpäitä poistettu.
 
En epäile etteikö tuota sapluunaa saisi toimimaan livenä, toki särösoundi kuulostaa pikaisesti tehtynä joltain 60-70 luvun jutulta varsinkin sointu/komppihomissa MUTTA asiaan peryhtymällä parempi vaihtoehto kuin se että alkaa taikomaan 335 tyyppisestä kitarasta akkarisoundia varsinkin jos vedetään putkikamoilla.
 
Mikä vaan edullinen pieni mallintava + aktiivikaappi vie putkinuppia ja kaappia tässä(kin) tapauksessa 6-0 käytettävyydessään ja monipuolisuudessaan, ei vaadi mitään di-boxeja, satasen/parin pikkumikseri riittää johon saa laulun/laulut ja skitan jopa stereona.
 
Oma duokattaus oli aikanaan Yamaha pikkumikseriin josta sai reverbia, jossain kohtaa otin sitten Helix Floorin mukaan koska sillä sai soundin stereona ja paremmat ja monipuolisemmat efektit.
 
PA-kaapit, itelle aktiivimonnari/kaappi kitaralle, pikkumikseri ja pieni mallintava, vaikkapa Line6 HX Stomp, rahaa palaa mutta soundi paranee.

WanhaWetäjä:
Mikä vaan edullinen pieni mallintava + aktiivikaappi vie putkinuppia ja kaappia tässä(kin) tapauksessa 6-0 käytettävyydessään ja monipuolisuudessaan, ei vaadi mitään di-boxeja, satasen/parin pikkumikseri riittää johon saa laulun/laulut ja skitan jopa stereona.
 
PA-kaapit, itelle aktiivimonnari/kaappi kitaralle, pikkumikseri ja pieni mallintava, vaikkapa Line6 HX Stomp, rahaa palaa mutta soundi paranee.
 
Joo, kyllä mä tähän suuntaan lähtisin viemään. Youtubessa on kyllä videoita joissa akkarillakin saapi ihan soivaa kevytrosoa aikaan. Jotenkin efektipurkit ja oikea vahvistin kuulostaa monimutkaiselle versiolle ja vaikkapa sopivan balanssin aikaansaanti lienee hankalampaa kuin suoraan PA:n kautta vedettäessä..
 
Mä olen ihastunut mooerin pikkuseen ge-150 purkkiin, joka on akkarin kaverina noissa trubajutuissa. Sinne meni IR sisään ja on tuohon käyttöön sopivan halpa ja riittävän hyvä. HX Stomp on sitten sähkispuuhiin valjastettu.

Kiitos taas asiallisista vastauksista!
 
Tosiaan meidän duon esiintymiskamoista löytyy jo aktiivikaapit, monitorit ja mikseri. Joten se puoltaisi näiden olemassaolevien ja joka tapauksessa tarvittavien kamojen käyttöä keikalla ihan ilman mitään putkinuppeja.
 
Kiitos myös nimimerkki Wanha Wetäjä hyvästä ääninäytteestä. Tuossa sinun tekemässäsi pätkässä oli säröä jo ihan yllin kyllin, ja se kuulosti hyvinkin uskottavalta, vaikka olikin akkarilla tehty.
 
Olen tehnyt testauksia autotallissa pienellä pa:lla ja putkivahvistimella sekä piezomikitetyllä akkarilla ja es-335 johdannaisella. Ja sen perusteella on kyllä helpompaa saada akkarista pientä säröä kuin puoliakustisella putkivahvistimesta sellaista kirkasta akkarisoundia.
 
Noita mallintavia kun on markkinoilla pilvin pimein ja eri hintaluokissa niin sellaista voisin kokeilla. Esim. tuo jo keskustelussa mainittu Mooer Ge150 olisi hyvinkkn budjettiystävällinen ratkaisu muokata soundia ja helpoo roudattava. Täytyy noihin Mooerin tuotteisiin tutustua paremmin.
 
Toisaalta eilisellä keikalla koin taas suuren ahaa-elämyksen tähän ongelmaani liittyen: sen että se on vaan tämä pieni joukko meitä täällä mnetissä jotka on näistä kitarakamoista kiinnostuneita. Siinä kohtaa kun keikkapaikalla väki laulaa mukana ja tanssii niin ei niitä taida kiinnostaa hevon helvettiäkään soittaako se kaveri lavalla Martinilla vai Harley Bentonilla ja onko signaalitiessä paljon tyhjiöputkia vai mallintava kiinalainen boksi.