Kitarat: kitarakamat ›

2randpo: Rolex ei jätätä monta sekuntia päivässä jos se on aina huollettu ajoissa. Ajan pitämisessä kvartsikone on tietenkin tarkempi. Vanha mekaaninen Rolex on kuitenkin riittävän tarkka ja ennen kaikkea se on kello, ei pelkkä oikean ajan näyttäjä.
 
Rolex tuo esiin kantajansa sosioekonomista asiaa tavalla, mihin Casio ei pysty.

Mikko1978: Rolex tuo esiin kantajansa sosioekonomista asiaa tavalla, mihin Casio ei pysty.
 
Niin ja kun rupeaa miettimään ajannäyttöä. Mitä aika loppujen lopuksi edes on?
 
No ei vaan. Kun ruvetaan filosofoimaan liikaa ja esittämään Kolmas kivi auringosta-perheen logiikan juoksua, kaikesta selvästä saadaan hemmetin epäselvää.

Mikko1978: Rolex tuo esiin kantajansa sosioekonomista asiaa tavalla, mihin Casio ei pysty.
 
Vanha kitara (tai kello) on relevanttia käyttötavaraa ilman että siihen välttämättä liittyy mitään retroilua tms. Perus-Rolexia ei edes tunnista kuin toinen Rolexin omistaja.

samiko: Niin ja kun rupeaa miettimään ajannäyttöä. Mitä aika loppujen lopuksi edes on?
 
No ei vaan. Kun ruvetaan filosofoimaan liikaa ja esittämään Kolmas kivi auringosta-perheen logiikan juoksua, kaikesta selvästä saadaan hemmetin epäselvää.
 
Emmää tiiä, minusta siitä juuri saadaan selvää kun mietitään asiaa muultakin kuin yhdeltä kantilta. Yksipuolisesti tarkasteltuna sitä selvyyttä juuri ei saada.
 
Mutta ei näitä ole mikään pakko ajatella kuin siltä kannalta miltä itse haluaa. On kuitenkin ihan hyvä tiedostaa, että asiaan voi liittyä jotain muutakin.
 
Esimerkiksi tähän relikointiasiaan liittyy minusta ihan selkeästi se, että arvostetaanko ajan jättämiä jälkiä jälkien itsensä vuoksi vai sen vuoksi, että ajan kuluminen on jättänyt ne jäljet. Ja tästä taas päästään autenttisuuskysymyksiin ja kulttuurimme esinesuhteen jäljille. Ilman näitä pohdintoja asia jää minusta aivan vaillinaiseksi ja relikoituneiden soittimien asia siis epäselväksi.
 
Rahallisen arvon muodostumiseen en silleensä ota kantaa, en ole kiinnostunut asiasta eikä minulla siihen ole oikein mitään sanottavaa.
 
Mutta kuten sanoin, ei näitä kaikkia asioita ole pakko mietiskellä jos niitä ei halua mietiskellä. Ehkei niitä juttuja kuitenkaan ihan epäloogisiksi avaruushommiksi kannata tuomita. Voi olla, että niissä on jopa jotain itua.

Penasol:
Esimerkiksi tähän relikointiasiaan liittyy minusta ihan selkeästi se, että arvostetaanko ajan jättämiä jälkiä jälkien itsensä vuoksi vai sen vuoksi, että ajan kuluminen on jättänyt ne jäljet. Ja tästä taas päästään autenttisuuskysymyksiin ja kulttuurimme esinesuhteen jäljille. Ilman näitä pohdintoja asia jää minusta aivan vaillinaiseksi ja relikoituneiden soittimien asia siis epäselväksi.
 
Tai sitten relikointi on vaan pintakäsittelyä siinä missä salamakuvioinnit. Joku antaa salamoille arvoa ja toinen ei.
 
Voihan tästä aiheesta toki keskustella vaikka maailman tappiin asti, mutta se vaan nyt on niin että yksi tykkää relikistä, toinen autenttisesta relikistä, kolmas salamoista, neljäs uudenkarheasta punaisesta ja viides niistä kaikista.
 
Autenttisuudessakin voi mennä vaikka kuinka pitkälle. Ei mitään 6-pala-tallaa, 12 radiusta tai muutakuin Fenderin logoa Teleen jne. Ja eihän se edes ollut alunperin Tele prkl. Ei se väärin ole eikä toisinkaan päin.

samiko: Maalitolpat ei liiku yhtikäs mihinkään. Hinnat määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan niinkuin lähes kaikissa asioissa. Ei laadun mittaria ole missän muussakaan asiassa sementoitu.
 
Joillain alueilla kyllä on. Suorituskyky ihan vaikka mikserissä on laatumittari. Aihe kietoutuu huoltoihin, sama koskee mittalaitteita.
 
Onko Rolex parempi ja laadukkaampi vaikka jätättää päivässä monta sekuntia vs. muoviCasio mikä näyttää ajan sekunnilleen?
 
Mekaaninen kello, kun jätättää, on se vahvasti huollon tarpeessa. Kellon pitää edistää. Myöhästymisestä syytetään muuten kelloseppää ja tehdasta.
 
Jostain syystä ne myyttiset ylihypetetyt vanhat Gibsonit ja Fenderit ovat niiden oikeiden kitaravelhojenkin suosiossa, kuten Bonamassan.
 
Ehkä hinnalla ja saatavuudella on saatu ympärille sitä kuuluisaa taikapölyä.
 
jkiva kirjoitti aika hyvän listan. Huomioisin tähän jo 90-luvulla lukemani kommentin: priima 50-luvun soitin ei voi olla hyvä, koska sitä ei ole soitettu. Juu, joku on voinut ostaa hyvänkin yksilön ja unohtaa sen sänkynsä alle mutta soittamattomuuskaan ei ole hyväksi soittimelle: "Koulun pianoon ei saa koskea, ettei se mene epävireeseen!" Vaikka nyrkeillä paiskoisivat, kunhan olisi aktiivisessa käytössä.

ituvirtanen:
 
Mekaaninen kello, kun jätättää, on se vahvasti huollon tarpeessa. Kellon pitää edistää. Myöhästymisestä syytetään muuten kelloseppää ja tehdasta.
 
Eli jos korjaan sanan jätättää sanalla heittää, niin käykö vertauskuvani teille?
 
Tai ihan sama. Sovitaan niin että relikointi tehtaalla on ihan pöljää ja oikeastaan kaikki on ihan pöljää. :D

samiko: Tai sitten relikointi on vaan pintakäsittelyä siinä missä salamakuvioinnit. Joku antaa salamoille arvoa ja toinen ei.
 
Joo, näihin on erilaisia suhtautumistapoja. Pintakäsittely ei koskaan ole kuitenkaan "vain", vaan toiset antaa sille erilaisen arvon. Joillekin tarttee olla nitrolakka tai en ala yhtään kun ei oo nyt aitoo ja alkuperäistä, kun taas monelle modernimmat vaihtoehdot on ehdoton. Sama tässä relikoinnissa. Toisille se on yhdentekevä juttu jos soitin vaan on mieluisa. Toisille taas soittimen ulkonäöllä on suuri merkitys ja relikointi voi silloin olla epämieluisa. Kolmas taas arvostaa historiallisuutta, jolloin relikointi on epäaito vaihtoehto. Neljännelle relikointi taas luo hyvät vibat. Viidennelle jne.
 
Voihan tästä aiheesta toki keskustella vaikka maailman tappiin asti, mutta se vaan nyt on niin että yksi tykkää relikistä, toinen autenttisesta relikistä, kolmas salamoista, neljäs uudenkarheasta punaisesta ja viides niistä kaikista.

Just tätä tarkoitin, kun kirjoitin että näistä voi ajatella justiinsa miten haluaa. Kyllä näistä keskustella passaa, ja itse tykkään puida tämän tyyppisiä juttuja päivästä toiseen. Mutta jos ei kiinnosta, niin ei ole mitään syytä. Eikä näissä ole yhtä, tyhjentävää oikeaa vastausta.
 
Autenttisuudessakin voi mennä vaikka kuinka pitkälle. Ei mitään 6-pala-tallaa, 12 radiusta tai muutakuin Fenderin logoa Teleen jne. Ja eihän se edes ollut alunperin Tele prkl. Ei se väärin ole eikä toisinkaan päin.
 
Joo, joillekin näillä on merkitystä. Ja sitten taas joillekin tehtaalla relikoitu voi olla kauheeta, mutta itse relikoitu voi olla autenttista meininkiä.
 
. . .
 
Minulla on museohommissa taustaa, ja siitä näkökulmasta relikointi on kiintoisaa toimintaa. Sillä kuitenkin pohjimmiltaan jäljitellään soittimen ikääntymistä ja sitä, miltä ikääntynyt soitin näyttää. Varmasti iso osa ostajista hankkii sellaisen, koska siinä on historian havinaa. Tässä on tapahtunut vissi muutos vuosikymmenien takaisesta. Vanhoja esineitä on arvostettu jo pitkään, mutta niitäkin on ollut vielä muutama kymmenen vuotta sitten pikemminkin entisöidä uuden näköiseksi ja monesti vielä kiiltävämmäksi ja näyttävämmäksikin. Minunkin isosisko sai mummon vanhan kapioarkun joskus reilu 20v sitten syntymäpäivälahjaksi. Eno tietysti hioi ja maalasi arkun uuden veroiseksi. Tällä hetkellä tuollainen toiminta näyttäytyy aivan älyttömänä historiallisen arvon tuhoamisena.
 
Minusta tämä muutos on hirmuisen kiinnostava. Olisi helppo pitää nykyaikaa pinnallisena, koska riittää, että soitin on vain vanhan näköinen vaikkei oikeasti olekaan vanha. Mutta toisaalta voidaan taas ajatella, että soittimeen halutaan nimenomaan syvyyttä ja sisältöä - ei siis kiiltävää pintaa. Ehkä tässä ollaan juuri etsimässä jotakin pintaa syvempää.
 
Mutta yksilötasolla syitä on monia. Itse en ostaisi relikoitua soitinta, koska historiallisuus on minulle erittäin tärkeä osa oikeastaan kaikkea paskaa, jota hankin. Tehtaalla tehty relikointi ei ole sellaista historiaa, jonka kokisin itselleni merkitykselliseksi. Silloin jää kitara todennäköisesti ostamatta. Voisin harkita, jos se kävisi käteen aivan erityisen hyvin. Tosin silloin harkitsisin sen pintakäsittelyn uusimista, koska tehdasrelikointi ei tyydytä minua. Toiset tykkää, ei siinä mitään. Onhan nuo hienon näköisiä jos relikointi on hyvin tehty.

Jotainhan tuossa relikoinnissa tehdään oikein, kun se herättää parranpärinää. Siis edelleen näiden lähes 30 vuoden jälkeen kun uutena relikoituja soittimia on valmistettu ja markkinoitu.

Gypsy: Miksi vyönsolki-ihottuman ja kolhujen vuoksi tingataan käytetystä soittimesta hintaa alaspäin
 
Ei ole kyllä koskaan tullut vastaan ja toivottavasti ei tulekkaan.

McNulty: Jotainhan tuossa relikoinnissa tehdään oikein, kun se herättää parranpärinää. Siis edelleen näiden lähes 30 vuoden jälkeen kun uutena relikoituja soittimia on valmistettu ja markkinoitu.
 
Mulle toi on ihan puhtaasti ulkonäkökysymys. Kulunut olemus sopii perinnekitaroihin ja jos on hommaamassa vintagehenkistä stratoa niin yhtä lailla voi haluta kulumia siinä missä esim sunburstia tai olympic whitea.

Jos olisin uskonnollinen...
 
Jos kykenisin ylipäätään ajattelemaan uskon, enkä loogisen päättelyn + tiedon kautta ja olisinkin uskossa, päänsä nostaminen kohti taivasta ja "...äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä..." lausuminen voisi estää asioiden eskaloitumisen.
 
Nyt se ei onnistunut. Siispä pidä hatustasi kiinni Tatjaana. Taas mennään.
 
Sinä siinä. Juuri sinä niin. On hyvin mahdollista, että sinun mieltymyksesi perustuvat uskomuksiin. Tätä huolimatta jonkinlaisesta omakohtaisesta kokemuksesta soittimiesi suhteen.
 
Oletko oikeasti koskaan etsinyt juuri itsellesi parhaiten sopivia laitteita? Vai perustuuko mielipiteesi todellakin markkinointiin, foorumeiden mutuun tai peräti idolisointiin? Viimeisellähän tarkoitetaan tietenkin sitä, että ostat soittimesi siksi, että joku julkkis on sattunut saamaan rahaa oman soittimensa valmistajalta.
 
Tai määritteletkö muusikon uskottavuuden kenties hänen käyttämiensä laitteiden merkin ja/tai kunnon mukaan? Seuraako siitä se, että oma uskottavuutesi paranee kun naamioidut kokeneemmaksi pelimanniksi?
 
Analysoitko koskaan soittotekniikkaasi ja sitä, miten laitteesi voisivat auttaa sinua soittamaan juuri omalla persoonallisella tyylilläsi paremmin?
 
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Suurin osa tuskin vastaa edes itselleen rehellisesti, saati ketjuun.
 
Totuus reliikkiasiassa on se, että liian suuri osa ostaa itselleen uskottavuutta sekä hinnan, että kuluneen ulkonäön avulla. Ikäänkuin pukeutuu rock-mieheksi. Muutamat sitten sanovat, että relikoitu tuntuu "uutta" mukavammalta. Saattaapa tuntuakin, koska se on monesti tehty valmiiksi hiomalla mm otelaudan reunat. Tämä olisi kuitenkin aivan normaali työvaihe jokaiselle asiansa osaavalle soitinrakentajalle. Se on vain kustannussyistä jätetty aivan liian usein pois prosessista.
 
On hiukan eri asia tehdä replica jostakin kuuluisasta soittimesta, kuin satunnaisesti paskoa uunituore soitin nimettömäksi uusioraakiksi. Ja näitä jälkimmäisiähän ne paskotut (pitäisi varmaan muistaa sanoa relikoudut, mutta kun ei voi) soittimet ovat. Viskellään kolhuja sinne tänne ja siitä se rokki sitten lähtee. Paitsi että ei.
 
Entäpä psykoakustiikka?
 
Sen vaikutusta itse suoritukseen suurennellaan jatkuvasti. Oikeastihan se toimii vain ostopäätöksen vauhdittajana. Jokainen tarpeeksi monella keikalla käynyt tietää, että sama bändi, sama romukasa samanlaiselle yleisölle samanlaisessa paikassa voi onnistua tai ei. Tätä, vaikka syömähampaasi olisi ollut sama 15 vuotta.
 
Harvemmin reliikit tiemmä nimimiehille myydään. Sellaiseksi haluaville enempi.
 
Sen sijaan, että maksaisit viiden kitaran hinnan paskotusta, osta mieluummin ne 5 erilaista kitaraa. Kun löydät itsellesi sopivan muodon, soittosi paranee moninkertaisesti.
 
Tietysti jos koet että sinun tarvitsee esiintyä jonakin sellaisena joka et ole, osta farkkusi rikkinäisenä, kitarasi paskottuna, punaa huulesi, värjää muut karvasi oranssiksi, vaihda sukupuolta, ota 9999 selfietä ja keskity somehuomion kautta kaikkeen muuhun kuin varsin soittamiseen. Silläkin kun näkyy nykymaailmassa pärjäävän. Ura urkenee, ...kele, soittamatta nuotin nuottia jopa.
 
Kukaan ei kykene perustelemaan loogisesti, fysiikan lait huomioonottaen sitä, millä tavalla paskottu olisi hyvin tehtyä priimaa soitinta parempi. Paskonta ei tee kitarasta parempaa. Se tekee kitarasta rumemman. Se, että siitä tulee kalliimpikin, on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, kuinka helvetin paljon markkinamies on keskiverto kanantaluttajaa nokkelampi.
 

 

 
Pätevää käännyttäjäpappia kellään..? Näyttäs olevan tarpeen...

BugBadWolf:
 
Sinä siinä. Juuri sinä niin. On hyvin mahdollista, että sinun mieltymyksesi perustuvat uskomuksiin. Tätä huolimatta jonkinlaisesta omakohtaisesta kokemuksesta soittimiesi suhteen.
 
Oletko oikeasti koskaan etsinyt juuri itsellesi parhaiten sopivia laitteita? Vai perustuuko mielipiteesi todellakin markkinointiin, foorumeiden mutuun tai peräti idolisointiin? Viimeisellähän tarkoitetaan tietenkin sitä, että ostat soittimesi siksi, että joku julkkis on sattunut saamaan rahaa oman soittimensa valmistajalta.
 
Tai määritteletkö muusikon uskottavuuden kenties hänen käyttämiensä laitteiden merkin ja/tai kunnon mukaan? Seuraako siitä se, että oma uskottavuutesi paranee kun naamioidut kokeneemmaksi pelimanniksi?
 
Analysoitko koskaan soittotekniikkaasi ja sitä, miten laitteesi voisivat auttaa sinua soittamaan juuri omalla persoonallisella tyylilläsi paremmin?
 
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Suurin osa tuskin vastaa edes itselleen rehellisesti, saati ketjuun.
 

 
Mitä ihmeen väliä sillä sulle on vaikka joku valitsisi soittimensa heittämällä arpaa? Tai mitä jos juuri sinä vain luulet ostavasi kitarakamasi jollain järkiperusteella vaikka todellisuudessa joku mutu sinuakin ohjaa?
 
Ai saakeli kun naurattaa. Muutaman tonnin sijoitus ja pitäisi käydä joku hiton jedikoulu ettei tee virhettä :D
 
Jos minäkin kirjoitan suoraan mitä ajattelen. Olen sitä mieltä että pihit, köyhät ja kateelliset vaan vinkuu ku jollain sattuu olee vähä relikki CS:ää päällä.
 
Siis muutaman tonnin ritsat aiheuttaa noin paljon kateutta :D.

Mulla on relic Fender. En sellaista erityisesti metsästänyt, vaan ostohousutilanteessa eteen tuli kaikin puolin hyvä ja mua miellyttävä yksilö hintaan, joka mahtui budjettiin. Ja se nyt vain sattui olemaan relic. Sinänsä mulla ei ole pintakäsittelyyn suhteen mitään rajoitteita. Pääasia että kokonaisuus miellyttää. Tyylillä relikoidut kitarat kyllä näyttävät mun silmään hyvältä, mutta niin näyttävät monet relikoimattomatkin. Esim. Fenderillä custom shop -malleissa taitaa olla eniten tarjolla eri asteisesti relikoituja, joten jos sellaista huippukitaraa halajaa, relikoitu on varteenotettava vaihtoehto.

Muistui tästä keskustelusta mieleen vähän off topic, mutta liittyy tuohon aito vs. keinotekoinen asiaan.
 
Aikoinaan Las Vegasista pois lennellessä lentokoneessa istui vieresssä amerikanitaliainen rouva. Oli majaillut Vegasin Venetian hotellikompleksissa, jossa on mini-Venetsia kanavineen, veneineen ja aukioineen hotellin sisällä, palatsimaiset aulat jne. Hieno, kullankiiltävä Venetsian ja Italian kopio!
 
No tämä ameriikanitaliaano rouva kehui paikan upeaksi, hyvää ruokaa jne. Mainitsi siinä myös kerran käyneensä Italiassa. Ei tykännyt, kun joka paikassa oli niin likaista joka paikassa ja ruokakin oli pahaa. :D
 
Eli tuossa kohtaa "relikoitu" kopio upposi paremmin kuin aito "relikoitunut". Olihan se hieman huvittavaa "italiaiselta". Mutta niinhän sitä sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. :)

BugBadWolf: Jos olisin uskonnollinen...
 
Jos kykenisin ylipäätään ajattelemaan uskon, enkä loogisen päättelyn + tiedon kautta ja olisinkin uskossa, päänsä nostaminen kohti taivasta ja "...äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä..." lausuminen voisi estää asioiden eskaloitumisen.
 
Nyt se ei onnistunut. Siispä pidä hatustasi kiinni Tatjaana. Taas mennään.
 
Sinä siinä. Juuri sinä niin. On hyvin mahdollista, että sinun mieltymyksesi perustuvat uskomuksiin. Tätä huolimatta jonkinlaisesta omakohtaisesta kokemuksesta soittimiesi suhteen.
 
Tuli selattua torin puolta ja kas, siellä osui silmään sinun "custom-kitara". Muutama vuosi sitten valmistunut, omilla spekseillä ja jo modattu ja myynnissä.
 
Olen saanut käsityksen että olet jo kokenut konkari, eli luulisi että tiedät mitä kitaralta haluat. Strato ei miellyttänyt joten "parantelit" sitä ja ei miellyttänyt vieläkään. Miksi sitten strato ylipäätään?
 
Tässä kun naureskellaan CS relic Fenkun ostajille että tekevät tyhmiä valintoja niin mikäs tämä sinun custom-kitaravalinta sitten on? Tarkkaan harkittu ja rationaalinen valinta?
 
On hyvin mahdollista että sinun mieltymyksesi perustuvat uskomuksiin ja luuloihin.

Jos mä jostain ihmeen eurolotosta voittaisin miljoonia ja jostakin kumman syystä haluaisin ostaa hienon uuden kiiltävän Ferrarin, niin en mä lähtisi sitä ensimmäisenä relikoimaan. Ruosteet etupeltiin ja helmoihin, takaosaan parkkipaikalla tulleita naarmuja ja yksi peltikolarin jälki, takaspoileri halki? Juu ei. Mielummin pitäisin auton sen näköisenä, mitä tyypillisesti hienolla autolla tarkoitetaan. Jos Ferrari alkaisi tämmöisiä valmiiksi relikoituja malleja myymään, ei menisi kaupaksi. Fenderit kuitenkin menee, eli kitaroiden osalta se taitaa olla eri juttu ja syyt on täällä hyvin perusteltu. Kun itse näin ensimmäistä kertaa kaupassa myytävänä relikoidun straton, ihmettelin vaan suu auki että "miksi?". (Sama kun näin Harley Bentonin chorus-pedaalissa kuvan kehonrakentajista pullistelemassa lihaksiaan - "miksi?".) Relikoiduille kitaroille on kuitenkin jonkin verran kysyntää, joten ei kai tässä voi väittää olla enemmän oikeassa kuin muut. Ei ole vaan mun juttu.

forreal: Jos mä jostain ihmeen eurolotosta voittaisin miljoonia ja jostakin kumman syystä haluaisin ostaa hienon uuden kiiltävän Ferrarin, niin en mä lähtisi sitä ensimmäisenä relikoimaan. Ruosteet etupeltiin ja helmoihin, takaosaan parkkipaikalla tulleita naarmuja ja yksi peltikolarin jälki, takaspoileri halki? Juu ei. Mielummin pitäisin auton sen näköisenä, mitä tyypillisesti hienolla autolla tarkoitetaan. Jos Ferrari alkaisi tämmöisiä valmiiksi relikoituja malleja myymään, ei menisi kaupaksi. Fenderit kuitenkin menee, eli kitaroiden osalta se taitaa olla eri juttu ja syyt on täällä hyvin perusteltu. Kun itse näin ensimmäistä kertaa kaupassa myytävänä relikoidun straton, ihmettelin vaan suu auki että "miksi?". (Sama kun näin Harley Bentonin chorus-pedaalissa kuvan kehonrakentajista pullistelemassa lihaksiaan - "miksi?".) Relikoiduille kitaroille on kuitenkin jonkin verran kysyntää, joten ei kai tässä voi väittää olla enemmän oikeassa kuin muut. Ei ole vaan mun juttu.
 
Pakko tulla takavasemmalta mukaan keskusteluun ja kysyä, että miten auto liittyy mitenkään soittimiin ja niiden pintakäsittelyihin? Tuo autoihin viittaaminen on aina jostain syystä läsnä näissä relic jutuissa ja alkaa käymään suhteellisen vanhaksi.

No jopas jotakin kaksi relikointi keskustelua etusivulla. Pitää kai postata samat kommentit molempiin keskusteluihin.