Rock, pop, alternative ›

Jos ei Absoluuttiselta iha uutta levyä ole enää luvassa, niin toivoisin, että nuo kolme jäljellä olevaa alunperin pelkästään CD-julkaisua laitettaisiin kans vinyylille. Näkyy Tommi Face-sivuilla ainaki "Mahlanjuoksuttajan"-vinyyliversiota lupailevan!

Mortte: Jos ei Absoluuttiselta iha uutta levyä ole enää luvassa, niin toivoisin, että nuo kolme jäljellä olevaa alunperin pelkästään CD-julkaisua laitettaisiin kans vinyylille. Näkyy Tommi Face-sivuilla ainaki "Mahlanjuoksuttajan"-vinyyliversiota lupailevan!
 
Kyllä ne kaikki vinyylinä tulee, sehän on selvä. Johdonmukaisuus, systemaattisuus, perinpohjaisuus ja pedanttius ovat kaikki sanoja, jotka on helppo mainita bändistä - ja varsinkin Liimatan toiminnasta - puhuttaessa.
 
Mahlanjuoksuttajaa odotan innolla, sillä se on luultavasti Abso-levy, jota olen kaikkein eniten kuunnellut.

Jucciz: Kyllä ne kaikki vinyylinä tulee, sehän on selvä. Johdonmukaisuus, systemaattisuus, perinpohjaisuus ja pedanttius ovat kaikki sanoja, jotka on helppo mainita bändistä - ja varsinkin Liimatan toiminnasta - puhuttaessa.
 
Mahlanjuoksuttajaa odotan innolla, sillä se on luultavasti Abso-levy, jota olen kaikkein eniten kuunnellut.
 
Mulle edelleen Pisara ja Lammas -levyt ovat ykkösiä! "Muovi Antaa Periksi", "Suljettu", "Olos", "Nimi Muutettu", "Seitsemäs Sinetti" ja "Mahlanjuoksuttaja"-lättyjä olen kuunnellut varmaan aikalailla yhtä paljon ja mun on hirveän vaikea laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Kun "Nimi Muutettu" tuli vinskana, olin sitä mieltä, että se on noista paras, nyt kun olen kuunnellut taas "Seitsemää Sinettiä", se tuntuu parhaalta! "Iiristä" ja "Mustaa Hiekkaa" olen kuunnellut vähiten, ne jäi aikanaan CD:nä ostamattakin, kun sillo kuulemani "Lumous Menit Sitte Haihtumaan"-biisi Iirikseltä kuulosti tosi kököltä, "Musta Hiekka" meni sitte kokonaan ohitse. Nyttemmin nuokin levyt on kyllä kuulostaneet iha kelpo levyiltä, niitäpä täytyyki tässä kuunnella!

Mortte: Mulle edelleen Pisara ja Lammas -levyt ovat ykkösiä! "Muovi Antaa Periksi", "Suljettu", "Olos", "Nimi Muutettu", "Seitsemäs Sinetti" ja "Mahlanjuoksuttaja"-lättyjä olen kuunnellut varmaan aikalailla yhtä paljon ja mun on hirveän vaikea laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Kun "Nimi Muutettu" tuli vinskana, olin sitä mieltä, että se on noista paras, nyt kun olen kuunnellut taas "Seitsemää Sinettiä", se tuntuu parhaalta! "Iiristä" ja "Mustaa Hiekkaa" olen kuunnellut vähiten, ne jäi aikanaan CD:nä ostamattakin, kun sillo kuulemani "Lumous Menit Sitte Haihtumaan"-biisi Iirikseltä kuulosti tosi kököltä, "Musta Hiekka" meni sitte kokonaan ohitse. Nyttemmin nuokin levyt on kyllä kuulostaneet iha kelpo levyiltä, niitäpä täytyyki tässä kuunnella!
 
Juu, ja se on laadukkaan musan merkki, että jokaisella kuuntelukiepillä paljastuu jotain uutta. Sitä vaan arvostus kasvaa sen myötä.

Kuuntelin eilen "Iiriksen". Muistin väärin, sotkin sitä vissiin "Musta Hiekka"-levyyn, molempia kun olen vähänlaisesti kuunnellu. Jotenki muistin, että tossaki olisi kuiteski loppupuolella ollu vähä parempaa meininkiä. Ainoat kelvolliset biisit ovat "Se Ei Voi Olla Minun" ja "Hän ei Voi Olla Minun", jälkimmäinen erityisesti varsin koskettava. Muuten levy on kyllä varsin kökkö, jos jonku Uniklubin laulaja olisi Tommin sijaan laulanut kappaleet, levy olisi mennyt varmisti iha täydestä ton orkan levynä. Mitähän oikein liikkui tyyppien mielessä tuota tehdessä vai painostikohan levy-yhtiö "kaupallisempaan" suuntaan? Jokatapauksessa en kyllä tuota aio vinyylinä hankkia, hankkimatta jäänyt myös "Neulanen Jerkunen", jota olen tähän asti pitänyt yhtyeen huonoimpana, kyllä "Iiris" vei nyt sen paikan, "Neulasella" sentään on muutamia huippubiisejä, kuten "Valtani Viimeinen Päivä" ja "Rarmos Ybrehtar".

Mortte: Mitähän oikein liikkui tyyppien mielessä tuota tehdessä vai painostikohan levy-yhtiö "kaupallisempaan" suuntaan?
 
Olihan iiris kieltämättä ilmestyessään järkytys. Luultavasti halusivat ilmaisussaan villapaitaisesta havumetsätunnelmasta maisemiin, joihin Rengin ei voisi kuvitella vahingossakaan eksyvän. Niinpä asennettiin piilarit silmämuniin, purukumityyny kielelle, ja sukellettiin viileän urbaaniin maailmaan yökerhoihin ja krapulaisiin aamupalavereihin.
 
Levy on muodostunut minulle jokseenkin nostalgiseksi, mutta kyllä tämä kolkon etäinen lähestymiskulma istuu bändille objektiivisesti arvioiden kuin verryttelyhousut puvuntakin pariksi. Ne "jännittävän eroottiseen" kevytpahisteluun tähtäävät biisit iiristä alustaneella Lihassa ja taivaassa -EP:llä tuntuvat suorastaan koomisen kököiltä. Imagonmuutos ei toimi; tuntuu kuin peräkammarissa ikänsä asuneet maalaispojat olisi vedetty mukaan johonkin muutosleikki-realityyn, jossa heidät stailataan muotigurujen toimesta, ja potkaistaan Helsingin yöelämään sekä kokemaan että herättämään hämmennystä. Teksteistä välittyy tunne, ettei Liimattaa ole projekti erityisesti innostanut (Puhelin mutta ei luontoa, voi jumalauta...), ja jotakin säröisyyttä yhteistyössä tuolloin julkaistujen haastattelujen perusteella muistan olleenkin.
 
Seitsemännellä sinetillä oli muutama siihenastisen Nollapisteen heikoimmalta tuntunut esitys (jotka kuitenkin korvattiin Mahlanjuoksuttajalla korkojen kanssa), mutta iiris on kyllä heittämällä yhtyeen pahin horjahdus. Tämän jälkeen asetin valtavat odotukset Mustaan hiekkaan, joka on kyllä edeltäjäänsä parempi, mutta retrospektiivisesti arvioituna niin ikään jotenkin ankealta kuulostavaa mailanpuristusta. Minulle tätä kokonaisvaltaista muutosta alleviivaa jo Mahlanjuoksuttajalla alkanut, iiriksellä täyteen kukkaansa puhjennut muutos Liimatan äänessä/äänenkäytössä, joka kasvoi herkän eleettömästä, lähes puhelaulumaisesta toteavuudesta paksuksi jylinäksi kurkunpää avoinna.

Zed:
 
Seitsemännellä sinetillä oli muutama siihenastisen Nollapisteen heikoimmalta tuntunut esitys (jotka kuitenkin korvattiin Mahlanjuoksuttajalla korkojen kanssa), mutta iiris on kyllä heittämällä yhtyeen pahin horjahdus. Tämän jälkeen asetin valtavat odotukset Mustaan hiekkaan, joka on kyllä edeltäjäänsä parempi, mutta retrospektiivisesti arvioituna niin ikään jotenkin ankealta kuulostavaa mailanpuristusta. Minulle tätä kokonaisvaltaista muutosta alleviivaa jo Mahlanjuoksuttajalla alkanut, iiriksellä täyteen kukkaansa puhjennut muutos Liimatan äänessä/äänenkäytössä, joka kasvoi herkän eleettömästä, lähes puhelaulumaisesta toteavuudesta paksuksi jylinäksi kurkunpää avoinna.
 
Minusta Sinetillä ei ole yhtään muuta heikkoa esitystä kuin "Tyynyn Kääntöpuoli". En tiedä, ennakoiko se ohjelmoitujen rumputaustojensa kanssa sitten Iiristä. Jokatapauksessa poikkeaa muusta levystä iha täysin, muistuttaa lähinnä jotakin Mewiä. Mutta kuitenkin yhtenä biisinä siinä välissä menettelee enkä sitä koskaan ole ylihypännyt. Sitten taas "Kultainen Leikkaus" ja "Sinetti" on kyllä Absoja parhaimmillaan, niin hienoja biisejä, että eipä mielestäni Suomessa ole Absojen ja Riston viimeisten levyjen jälkeen yhtä hienoja tehty! Ja muu levykin on kyllä iha sitä parhainta Absoluuttista heti "Pisara"-lättyjen jälkeen! Tommi ei koskaan mulle ole ollut mikään huippulaulaja enkä ole kiinnittänyt huomiota laulutyylinsä muutokseen, mutta hänen hieman yksioikoinen tyylinsä ja äänensä sopii kyllä bändin musaan varsin mainiosti!

Kuuntelinpas pitkästä aikaa "Musta Hiekka"-levyn. Onhan se selkeästi yhtyeen "back to proge"-älpy, vaikka asia toki sitten toteutui komiammin "Pisara ja Lammas"-levyillä. Erityisen hienoja ovat "Valvoja-aika", "Loppuun Katseltu Kukkanen", "Musta Viisari" ja "Voiko kesäyö...". Tuossa ensimmäisessä kuulee selvästi Animals-levyn aikaisia Floyd-vaikutteita, tuolla Pink Floyd-ketjussahan ehdoteltiinki Absoluuttista "Suomen Pink Floydina". Hieno on kyllä kans mellotron (mallinnus lienee) osuus "Karaokekapselissa", olisikohan peräti ainut Abso-biisi, jossa tuota legendaarista progevärkkiä käytellään. Joo, kyllä "Musta Hiekka" täytyy hommata vinskana, jos tulee!
 
Tuli vielä mieleen, että tän levyn jälkeenhän bändi perusti oman lafkansa, en nyt iha tarkkaan muista, saivatko kenkää Universalilta vai lähtivätkö itse. Muistan kyllä, että meiningin muuttumisesta kertoivat 2010 tehdyn Johanna Kustannuksen myynnin myötä.

Kyllä ne kaikki tulee vinyylinä, se on varma. Loogisuus, perinpohjaisuus, täsmällisyys, pedeanttius, vuolaus, johdonmukaisuus... mitä näitä toisiaan kumoamattomia laatusanoja nyt onkaan. :)
 
Seuraavana onkin sitten vuorossa Mahlanjuoksuttaja, yksi omia ehdottomia suosikkejani. Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella!

Näkyy Absoluuttisen tarina jatkuvan, täytyyhän se tämäkin lukea, jahka ilmestyy ja tuleepi kirjastoon:
 
https://www.levykauppax.fi/book/lii … tta_tommi/manse_markka_aika/#834146

Mahlanjuoksuttaja-vinyyli julkaistaan elokuussa: https://www.levykauppax.fi/artist/a … yXMqToSekQS85VR7ckhaS1yjsrlo#854315
 
C-puolella näyttää olevan bändin liveohjelmistossa aikanaan ollut Losing Hold jonka olen halunnutkin kuulla Nollapisteen tulkintana.

Zed: Mahlanjuoksuttaja-vinyyli julkaistaan elokuussa: https://www.levykauppax.fi/artist/a … yXMqToSekQS85VR7ckhaS1yjsrlo#854315
 
C-puolella näyttää olevan bändin liveohjelmistossa aikanaan ollut Losing Hold jonka olen halunnutkin kuulla Nollapisteen tulkintana.
 
Julkaistiinkin jo perjantaina. Kävin eilen hakemassa omani, mutta pitänee käydä vaihtamassa vielä toiseen kopioon, kas kun tupla-LP:n neljästä puolesta kaksi on ikävästi epäkeskoja, eli levyn soidessa äänirasia seilaa sivusuunnassa melkoisesti ja tämä kuuluu sävelkorkeuden ei-toivottuna vaihteluna. Yksi puolisko on hieman vähemmän tällainen, mutta sekin jonkin verran. Vain yksi neljästä puoliskosta pysyy nätisti paikallaan, eli aika huono onnistumisprosentti.
 
Myös edellisen julkaisun, Seitsemännen sinetin, kanssa oli samanlaista ongelmaa; senkin jouduin käymään vaihtamassa. Mikäköhän siinä on, että kun vinyylejä on sentään yli sata vuotta tehty, nykyään tuntuu näitä epäkeskoja tulevan paljon useammin vastaan kuin vaikkapa 60- tai 70-luvun levyissä? Hukkuiko taito siinä välissä kun CD:t hallitsivat markkinoita?

Kaipa Suljettu on tulossa myös? Vinyylinä julkaistiin joskus vuosia sitten sekin, mutta eipä saa enää mistään.

bedlam: Kaipa Suljettu on tulossa myös? Vinyylinä julkaistiin joskus vuosia sitten sekin, mutta eipä saa enää mistään.
 
Suljettu tuli vinyylinä tosiaan jo vuonna 2012, onhan siitä aikaa. Ilmeisesti uusintapainosta ei ole ainakaan tällä haavaa suunnitteilla. Luulisin, että moiselle olisi kyllä tilausta.
 
Sain tässä välissä vaihdettua oman Mahlanjuoksuttajani hieman vähemmän vouvaavaan. Ei tämäkään täydellinen ole, mutta parempi kuin edellinen kopio, varmaan neljää-viittä eri kopiota siinä vertailtiin Äxän myyjän kanssa. D-puoli seilaa edelleen aika pahasti.
 
Erityismaininta: Losing Hold / Aution saaren irtain -livepläjäys ilahduttaa kovasti Wigwamin musiikin ystävää.
 
Progressor: Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty. Liimatan essee on sekin taas taattua laatua ja paljastaa kaikenlaista jännää projektin taustalta. Oikein hyvä paketti, tämä albumi kun on Nimi muutetun ohella ehkä oma suosikkini Nollapisteen tuotannosta.
 
Totta kyllä. Hauskaa, miten tutun kuuloiset elementit (joko yksittäiset lauseet, melodiat tai sointukierrot) ovat paikoin aivan erilaisessa yhteydessä kuin mihin on tottunut. Tuo Suljettu (Missä on kaikki mitä rakastan?) on erityisen hauska ja outo yhdistelmä Suljetun ja lopullisen biisin tunnelmaa ja lyriikkaa, erittäin mielenkiintoinen pläjäys. Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.

Jucciz: Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.
 
Sininen vinyyli on kyseessä. Kuuntelin läpi uudestaan ja yritin kiinnittää huomiota tähän, mutta en huomannut oikein mitään häiritsevää. D-puolesta tosin on vähän vaikea sanoa, kun kappaleet ovat kasettidemoja ja treenikämppä-äänityksiä vaihtelevalla laadulla. Molemmat levyt ovat vähän kieroja, mutta ainakaan omilla laitteillani tämä ei tunnu vaikuttavan mainittavasti. Ehkä kävi vain hyvä tuuri tällä kertaa.

Progressor: Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty.
 
Tämä khyl; demot ovat näiden vinyylijulkaisujen mielenkiintoisinta materiaalia esseiden ohella. Olen suunnitellutkin ryhtyväni laatimaan listausta demoilla kuultavista lyriikan ja sävelaihioiden pätkistä, sekä niiden lopullisista sijoituspaikoista albumeilla. Tämän uusimman julkaisun demoilla olin kuulevinani parikin melodialinjaa, jotka päätyivät vasta lammaslevyille.
 
Losing Hold kera hienosti sisäänsä leivotun Aution saaren irtaimen ilahdutti kovin, vaikka täytyy sanoa etteivät Liimatan äänivarat ainakaan esitystilanteessa ihan perille asti yltäneet. Äänenkäytöllisestä näkökulmasta Mahlanjuoksuttaja ympäryksineen sijoittuu mielenkiintoiseen saumaan, nimittäin siihen pariin otteeseen aiemminkin mainitsemaani lyhyeen aikaikkunaan, jolloin Liimatan ääni ja laulutapa kokivat huomattavan muutoksen. Romanttinen komedia ja Toukokuun leikit kuulostavat vielä vanhalta tutulta, mutta jo joulukuussa 2004 äänitetyllä demolla Aamua vastaan haetaan selvästi jonkinlaista jylhempää, rintaäänisesti öyhkyvää kokovartalosointia. Tämä Mahlanjuoksuttajalla esitelty "isompi" laulusoundi rikkoi mielessäni jotakin olennaista Nollapisteen charmista.
 
Mutta Mahlanjuoksuttaja itsessään on edelleen niin helvetin upea muodostaen Suljetun ja Nimi muutetun kanssa kolmen kärjen, jota en oikein mitenkään osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämä on materiaalia, joka (jos ihmiskunta on vielä suunnilleen olemassa) löydetään muutaman vuosikymmenen kuluttua heräten ihmettelemään, että tämmöistäkin on joskus tehty, Suomessa. Miksei kukaan tajunnut?

Ka, tämmöisen keikkatallenteen löysin äsken Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=hm5aWYSVzw0

Ai että, kiitos!
 
Vedettiin muuten Esinekeräilyä ja Kotiinpaluuta "poikien tykypäivillä" erityisen hyvällä ryhmällä toissa iltana. :)

Progressor: Sininen vinyyli on kyseessä. Kuuntelin läpi uudestaan ja yritin kiinnittää huomiota tähän, mutta en huomannut oikein mitään häiritsevää. D-puolesta tosin on vähän vaikea sanoa, kun kappaleet ovat kasettidemoja ja treenikämppä-äänityksiä vaihtelevalla laadulla. Molemmat levyt ovat vähän kieroja, mutta ainakaan omilla laitteillani tämä ei tunnu vaikuttavan mainittavasti. Ehkä kävi vain hyvä tuuri tällä kertaa.
 
Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.