Rock, pop, alternative ›

HaloOfFlies: Eaglesin Greatest Hits-kokoelmasta tuli tänään maailman kaikkien aikojen myydyin levy 38 miljoonalla kappaleella. Muutenkin Eaglesilla pyyhkii hyvin tuolla listalla, sillä Hotel California on listan kolmantena.
 
https://apnews.com/3c0b39a1bb5b4e44 … -Eagles-have-No.1-album-of-all-time
 
"become historys best-selling album of all-time in the U.S."
 
Eli siis jenkeissä, ei "maailman"

G.F: "become historys best-selling album of all-time in the U.S."
 
Eli siis jenkeissä, ei "maailman"
 
Aika monelle jenkille US = maailma.
 
Eipä sillä: kyllä Eagles ansaitsee tunnustuksen, onhan kyseinen bändi tehnyt niin järjettömän paljon järjettömän hienoa musiikkia, että harva siihen tulee pystymään ikinä.

Deacon Frey on jättänyt Eaglesin viiden vuoden jälkeen. https://ultimateclassicrock.com/deacon-frey-eagles-departure/

HaloOfFlies: Deacon Frey on jättänyt Eaglesin viiden vuoden jälkeen. https://ultimateclassicrock.com/deacon-frey-eagles-departure/
 
Kunnioitettava siivu joka tapauksessa. Ymmärrän tavallaan hyvin, että omakin latu kiinnostaa, kun elämää ja uraa on todennäköisesti vielä paljon edessä. Eaglesin kaltaisen mammutinkin kannattaisi miettiä vakavasti, josko pillit laitettaisiin pussiin ennen kuin on liian myöhäistä. Arvostan bändiä todella paljon ja toivon sille mahdollisimman kunniakasta loppua ja mahdollisimman terveitä eläkepäiviä jäljellä oleville jäsenille.

Jucciz: Aika monelle jenkille US = maailma.
 
https://mtnspirit.files.wordpress.com/2010/06/world-map.png

Kävin katsomassa Dollan & Friends-nimisen Eagles-tribuutin ja oli kyllä upeaa laulua ja soittoa. Stemmat meni juuri niinkuin Eagles-biiseissä pitääkin. Voice Of Finlandissa muutama vuosi sitten esiintynyt Patrick Linman (Sturm Und Drangista tutun Andren isä) tulkitsi Desperadon upeasti pianon säestyksellä. Ja Hotel Californian kitaraharmoniat on aina sellaista korvakarkkia että huhhuh. Get Over It oli myös mahtava menopala ja osoitus siitä, että tarpeen tullen Eagles pystyi myös rajuun rock-rypistykseen.

HaloOfFlies: Eagles lähtee jäähyväiskiertueelle, joka kestää ainakin vuoteen 2025 saakka. Jospa bändi saataisiin vielä kerran Suomeenkin.
 
https://ultimateclassicrock.com/eagles-farewell-tour/
 
Tämä on niitä, jotka pitäisi nähdä. Jos vain tilaisuus tulee...

Cosmic Ted: Tämä on niitä, jotka pitäisi nähdä. Jos vain tilaisuus tulee...
 
Juuri mietin tuossa samaa, joskin pelkona on se että haluaako nähdä papparaisten söhellystä. Mutta ainakin voisi sanoa että nähty on.
 
Ei sillä, kovin kattavasti en tuotantoaan tunne, mutta klassikkobändi silti.

Tuomoo: Juuri mietin tuossa samaa, joskin pelkona on se että haluaako nähdä papparaisten söhellystä. Mutta ainakin voisi sanoa että nähty on.
 
Ei sillä, kovin kattavasti en tuotantoaan tunne, mutta klassikkobändi silti.
 
Eläkeläisten harrastekerho tai chuckberryily on uhka, mutta saisi sanoa nähneensä.

Tuomoo:
Ei sillä, kovin kattavasti en tuotantoaan tunne, mutta klassikkobändi silti.
 
Debyytti vuodelta 1972 on kova.
 
Olikos Eaglesin edellinen Suomen-keikka se, jota pääsi makustelemaan 450 € hintaan samalla piheviä syöden?

Alfons Åberg: Debyytti vuodelta 1972 on kova.
 
Olikos Eaglesin edellinen Suomen-keikka se, jota pääsi makustelemaan 450 € hintaan samalla piheviä syöden?
 
Joo kyllä, kesäkuussa 2009. Olin tuolloin paikalla ja hieno kokemus oli kyllä, vaikka lipunhinta vähän opiskelijabudjetilla kirpaisikin. Stemmalaulut teki vaikutuksen. Voisin kyllä kerran vielä mennä paikalle kuuntelemaan jos Suomeen tulevat. Steely Dan toimii ainakin tuon syksyn aloitusosuuden lämppärinä.

Randy Meisner on kuollut 77-vuotiaana keuhkoahtaumataudin aiheuttamiin komplikaatioihin.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/eagle … ulunut-randy-meisner-77-on-kuollut/

Cosmic Ted: Tämä on niitä, jotka pitäisi nähdä. Jos vain tilaisuus tulee...
 
Enpä tiedä, olisiko tämä kiertävä bändi enää Eagles, ilman Glenn Frey:tä (ja Don Felderiä, heh).
 
Muistan tuon, kun kävivät silloin v. 2009. En mennyt paikalle, koska se 120 euron lähtöhintainen lippu tuntui silloin aivan poskettomalta pyynniltä. Nykyäänhän se ei olis enää ollenkaan epätavallista. "Kyllä nää vielä kiertävät ja ehtii nähdä". Niinpä...

Sain nyt lukastua ton Dark Dessert Highwayn. Ei antanut parivaljakosta Henley/Frey kovin ruusuista kuvaa. Aina ajatellu että Felder oli jäätävä kyerpä mutta ei se ihan niin tainnut ollakkaan.
 
Tosin kun historiikista kyse, niin en oo ihan saletti diggasinko tosta tyylistä että siinä melkeinpä pilkataan bändin jäseniä.

pehko: Sain nyt lukastua ton Dark Dessert Highwayn. Ei antanut parivaljakosta Henley/Frey kovin ruusuista kuvaa. Aina ajatellu että Felder oli jäätävä kyerpä mutta ei se ihan niin tainnut ollakkaan.
 
Tosin kun historiikista kyse, niin en oo ihan saletti diggasinko tosta tyylistä että siinä melkeinpä pilkataan bändin jäseniä.
 
Luitko suomeksi?
 
Hirveetä paskaa. Jäi kesken kyllä.

sirdickyj: Luitko suomeksi?
 
Hirveetä paskaa. Jäi kesken kyllä.
 
Luin joo. Ois ehkä pitäny englanniksi kun oli mahis.

pehko: Sain nyt lukastua ton Dark Dessert Highwayn. Ei antanut parivaljakosta Henley/Frey kovin ruusuista kuvaa. Aina ajatellu että Felder oli jäätävä kyerpä mutta ei se ihan niin tainnut ollakkaan.
 
Tosin kun historiikista kyse, niin en oo ihan saletti diggasinko tosta tyylistä että siinä melkeinpä pilkataan bändin jäseniä.
 
Jos ei ole tuttu, kandee lukaista Felderin oma Heaven & Hell (2008). Asioilla on toki etenkin riitelijöillä aina kaksi näkemystä, mutta kyllä se mulkeron sapluuna aika vahvasti Henley/Frey -osastoon iskostuu. Tuossa kirjassa myös kuvataan varsin tarkasti Eaglesin legendaarisia keikkojen jälkeisiä after partyjä ja groupie-touhua. On se ollut aikamoista.

sirdickyj: Hirveetä paskaa. Jäi kesken kyllä.
 
Aika jännä. Mick Wallin Led Zeppelin -kirja oli minusta aika hyvä.
 
Olen itse lukenut vain Marc Eliotin "Eagles- Take It to the Limitin", josta aikanaan kirjoittelin toisaalle seuraavaa.
 
Marc Eliotin "Eagles - Take It to the Limit" (Johnny Kniga, 2010) kuvaa 1970-luvun suurimpien rockyhtyeitten joukkoon kuuluneen Eaglesin kokaiininhuuruisia ja riitaisia vaiheita. Vaikka alku oli hieman vaikea, pääsi yhtye hitteihin käsiksi jätettyään kantrivaikutteita vähemmälle. Vuoden 1976 "Hotel California" muodostui yhtyeen merkittävimmäksi ja eniten myyneeksi albumiksi.
 
Seksi, päihteet ja kaikenlainen hedonismi leimasivat touhua. Suuret egot kolisivat vastakkain, bändin kokoonpano koki muutoksia ja loppusuoralle kääntyessään tarina alkoi saada melko surkuhupaisiakin käänteitä. Välillä meno yltyi kirjaimellisesti tappeluksi ("Vielä kolme biisiä ennen kuin hakkaan sinut", totesi Glenn Frey erään keikan yhteydessä Don Felderille) ja edessä oli vääjäämätön hajoaminen.
 
No, tarina sai jatkoa senkin jälkeen, mutta mitään kovin kiinnostavaa ei enää tapahtunut, vaikka kirjassa soolouria ja myöhempiä vaiheita kuvataankin piinallisen pitkään. Kirja onkin parhaimmillaan kuvatessaan 1970-luvun Los Angelesin musiikkiskeneä ja siinä vaikuttaneita hahmoja. Levyjä tekijä olisi voinut analysoida enemmänkin, mutta eipä hän musiikkitoimittaja taida ensisijaisesti ollakaan.
 
Eliot ei suoranaisesti sympatiseeraa yhtyettä, eikä siihen taida olla syytäkään, sen verran epämiellyttävältä touhu vaikutti. Lopussa kuvataan myös Don Henleyn pyrkimyksiä vaikeuttaa kirjan julkaisua, ja tässä vaiheessa myös kirjailija heittäytyy varsin ilkeäksi.
 
"Take It to the Limit" ei osoittautunut elämää suuremmaksi rokkikirjaksi. Se ei ole tarpeeksi analyyttinen tyydyttääkseen vakavampaa rockfania, mutta ei sisällä myöskään niin yksityiskohtaista räimellyksen kuvausta, että mehukkaiden sleaze-tarinoiden ystävä riemastuisi. Tulipahan kuitenkin luettua.

lukethesis: Jos ei ole tuttu, kandee lukaista Felderin oma Heaven & Hell (2008). Asioilla on toki etenkin riitelijöillä aina kaksi näkemystä, mutta kyllä se mulkeron sapluuna aika vahvasti Henley/Frey -osastoon iskostuu. Tuossa kirjassa myös kuvataan varsin tarkasti Eaglesin legendaarisia keikkojen jälkeisiä after partyjä ja groupie-touhua. On se ollut aikamoista.
 
Frey nousee tossa kirjassa mulkuksi. Veikkaan Felderin tossa kohtaa elättelevän toiveita siitä että Henleyn kanssa hommat korjaantuisivat.