Klassinen ›

Mistäköhän sekin johtuu, että Kuulan ja Kasken tyyppisistä lähestulkoon puhtaista laulusäveltäjistä vain jälkimmäinen sai sävellettyä sinfonian valmiiksi nuoruudentyönään ja jota piti parhaana milloinkaan säveltämänään teoksenaan vielä myöhemminkin ja osoittaa kyllä suuren orkesteri instrumentin ja sinfonisen suurmuodon kelpo hallintaa heijastellen aitoa romanttista tunnetta mollissa joidenkin romanttisten esikuvien vaikutuksesta ja ehkä joistakin sävellysteknisistä kömpelyyksistäkin huolimatta, kun taasen Kuulalla tuo Jupiter sinfonia jäi johdanto osaan ja siis keskeneräiseksi fragmentiksi, vaikka hänen kynästään syntyi muunlaisia sarjamuotoisia orkesterisävellyksiä, orkesteri-ja kuoroteoksia, sekä laajamuotoisia kamarimusiikkiteoksia ym. muttei siis säveltänyt jo aloittamaansa sinfoniaa valmiiksi jo orkesterisäveltäjänä hankkimastaan vankasta kokemuksestaan ja ammattitaidostaan huolimatta?
 
Piileekö vastaus siinä, että Kuulalta ehtyi yksinkertaisesti inspiraatio sinfoniaa säveltäessään, vai eikö hän tuntenut sinfoniaa sävellysmuotona riittävässä määrin omakseen tai omimmaksi alakseen vai olivatko paineet jo kuuluisuudesta nauttimaan päässeelle säveltäjälle liian kovat ja rima asetettu liian korkealle vai laittoiko säveltäjä aloittamansa sinfonian sivuun muiden kiireellisempien sävellystehtävien tieltä, vai onko keskeneräisyyden syytä etsittävä itse musiikista, joka ei solju niin luontevasti, spontaanisti ja inspiraation hehkuttamana romanttista tunnetta hehkuvana melodisena virtana kuin muissa Kuulan teoksissa, kuten viulusonaatissa ja pianotriossa, vai tuottiko laajamuotoisen rakenteen kanssa kamppailu ja painiminen orkesteriteoksessa liikaa päänvaivaa, eikä hän kyennyt ratkaisemaan rakenteeltaan varsin laajamittaisen sinfonisen teoksen problematiikkaa, vai eikö hän ollut tyytyväinen sinfonian tiettyä levottomuutta henkivään, jopa hieman synkkäsävyiseen johdantoon ja varsinkin sitä seuranneeseen luonteeltaan ja tunnelmiltaan hilpeämpään allegro taitteeseen, jonka viimeisissä tahdeissa täyteläisempi orkesterikudos vaihtuu ohuempaan ja kamarimusiikilliseen puhallinkudokseen ja soitinnukseen ja osoittaa verraten heikkoa puhallinsatsin hallintaa käyrätorvi eli kornosoolojen repliikeissä kirjoitettuaan lisäksi ehkä jotenkin epäidiomaattisesti tälle vaskipuhallininstrumentille eikä musiikki tunnu etenevän enää yhtä luontevasti ja syvämietteisesti kuin katkelman alussa vaan staattisena tuntuu junnaavan ikään kuin paikallaan suvantokohdassa, jossa uumoilee sivuteeman ilmestymistä, joinekin kenties impressionismiinkin vivahtavine sävyineen eurooppalaisittain ranskalaisista esikuvista kertoen, kuten muissakin tämän kauden teoksissa, mm. Merenkylpijäneidoissa, säveltäjän ollessa ilmeisesti haluton jatkamaan sinfonian sävellystyötä, joka ei luultavasti tuottanut hänelle nautintoa vai ajautuiko hän tonaaliseen umpikujaan ja jätti teoksen siksi kesken täydentämättä sitä valmiiseen muotoon?
 
Mitä sanotte? Oletteko tutustuneet fragmenttiin?
 
Tuubissa tuo Kasken sinfonia soi vain niin hiljaisella volyymillä ja etäisenä verrattuna esim. internet archivessa julkaistuun taltiointiin, joka teki minuun vaikutuksen.