Rock, pop, alternative ›

carnation: Mitä linkin takana on?
 
KITARISTI, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Jukka Syrenius kuoli sairauskohtaukseen kotikaupungissaan Porissa 11. kesäkuuta 2023. Hän oli 70-vuotias, syntynyt Porissa 26. syyskuuta 1952.
 
Yli viisikymmentä vuotta esiintynyt Jusu Syrenius oli yksi porilaisen rockin pioneereista, mutta hänen musiikissaan ei ollut mitään porilaista, ei edes suomalaista. Syreniuksen yhtyeiden tyyli oli kansainvälinen, alkuaikoina myös tiukasti ajan tyyleistä kiinni.
 
Merikarvialla lapsuutensa viettänyt ja urheilua monipuolisesti harrastanut Syrenius aloitti kitaransoiton kymmenen korvilla ja esiintyi ensi kerran julkisesti jo 13-vuotiaana, 1965.
 
INNOSTUNEEN muusikon läpimurto oli neljä vuotta myöhemmin Porissa perustettu Elonkorjuu, joka sijoittui toiseksi Popmuusikot ry:n järjestämässä rockyhtyeiden SM-kisassa joulukuussa 1970. Arvovaltainen ammattilaisraati mainitsi sen eduksi kitaristin loistavan osuuden.
 
Hyvän lähdön saanut, edistyksellistä progerockia esittänyt Elonkorjuu oli ainoa loppukilpailuun karsiutuneesta kuudesta, joka pääsi tekemään oman levyn. Kalliiksi keräilyharvinaisuudeksi kehkeytynyt Harvest Time julkaistiin kotimaisen progerockin huippuvuonna 1972, jolloin ensialbuminsa saivat julki myös Haikara, Kalevala ja Pekka Pohjola.
 
ELONKORJUU oli Syreniuksen keskeisin yhtye melkein koko 1970-luvun aina jazzrock-tyyliseen toiseen albumiin, joka julkaistiin yhtyenimellä Harvest. Sen kaikki sävellykset olivat musiikkia useissa oppilaitoksissa opiskelleen ja myös opettaneen Syreniuksen. Hän levyttikin myöhemmin enimmäkseen omia kappaleita.
 
Elonkorjuun hajoamisen jälkeen Syrenius perusti moneen rytmimusiikilliseen tyyliin taipuneen uuden Jukka Syrenius Bandin, jonka kuusi albumia hän julkaisi omalla Touch-merkillään. Niistä varsinkin ensimmäiset Memories Of Tomorrow (1983) ja The Cat With A Hat (1986) ovat fuusio-tyylissään aikakautensa kotimaisia valioita ja edustavia todisteita Syreniuksen ensiluokkaisesta, solistiseta kitarismista.
 
Nimikkoyhtyeen viimeiseksi levyksi jäi rouheasti bluesrockaava Hard Labour. Se julkaistiin 2013, jolloin hänelle myönnettiin taiteilijaeläke.
 
Intohimoisena harjoittelijana tunnettu Syrenius kokosi Elonkorjuun uudelleen 2003 ja julkaisi vielä kolme albumia, joista ensimmäinen oli progerockaava Scumbag (2004).
 
MUSIIKKI oli suorasanaiselle, särmikkäälle ja tekemissään tinkimättömälle Syreniukselle kaikki kaikessa, mutta myös kovaa työtä, jota hän itsenäisyyttä ja periksiantamattomuutta korostavana rahoitti muilla töillä. Hän työskenteli muun muassa pitkään ahtaajana Porin satamassa ja 1980-luvulla rakennuksilla Norjassa, jossa loi myös pitkäaikaisia musiikillisia suhteita.
 
Syrenius soitti ja sävelsi viimeiseen saakka, vaikka esiintymiset jäivät viime vuosina vähiin sekä korona-ajan että toukokuussa 2022 sattuneen vaikean selkätapatapaturman vuoksi. Hän haaveili silti palavaansa lavoille ensi syksynä.
 
Vastoinkäymisistä huolimatta elämässä oli onneakin: hän meni viime helmikuussa kihloihin ja aikoi avioitua juhannuksena. Mutta Syrenius sai perjantaiyönä 9. kesäkuuta kotonaan aivohalvauksen, johon kuoli sunnuntaiaamuna Satasairaalassa.
 
Kihlatun lisäksi hänen perheeseensä kuului poika.
 
Harri Uusitorppa