Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Aikamoinen määrä, olisi joskus tosi mielenkiintoista kuulla enemmän noista ja varsinkin tarnoita miten olet mihinkin soittimeen päätynyt ja miksi. Oma kokemukseni on, että osa kaupoista on puhdasta intohimoa, mutta paljon tapahtuu myös ns. "sattumalta" ja perseaukiset muusikon rentut voivat olla tosi luovia siinä miten saavat kaupat toteutumaan vähillä rahoilla joskus myymällä liian halvalla ja joskus ostamalla liian halvalla....... ja joskus se on kuin kiiltokuvien vaihtamista koulun pihalla :-D.
 
Itse en enää aikoihin ole ostanut enkä myynyt mitään, mutta viestisi inspiroimana aloin muistelemaan kaikkia soittokamppeita joita vuosikymmenten saatossa on käsieni läpi mennyt niin en päässyt lähellekään sataa kitaraa. Kaikenlaisia vahvistimia ja haitareita on ollut, mutta kitaroita olen ostanut neljän vuosikymmenen aikana vain viisitoista ja niistä on jäänyt jäljelle kolme sähkistä ja kaksi akkaria ja yksi basso aika tasapainoisessa tilassa katson olevani, mutta soittokamoja muistellessa huomasin, että niihin liittyvät tunteelliset tarinat ovat kiehtovampia kuin ne itse soittimet :-)
 
Oli tuo 100 hieman yläkanttiin, nyt kun asiaa aloin tarkastamaan. Kielisoittimia on ollut yhteensä noin sata joista noin 75% on ollut sähkökitaroita. Loput akustisia, bassoja, ukuleleja jne.
Vähentynyt on minullakin soittimien vaihtaminen, enää ei vaan jaksa.
Minun profiilissani on aika kattava luettelo noista soittimista joita on 40 vuoden aikana ollut. Paljon ihan hyviä soittimia, mutta on siellä sellaisiakin joita ei niin ikävä ole tullut :)
 
Kyllähän noista soittimien hankkimisista saisi monenlaista juttua ja osa niistä ihan hauskojakin. Sitten on myös sellaisiakin kauppoja tullut tehtyä etten tänä päivänä kyllä sellaisia tekisi, mutta se kuuluu asiaan. Sitä kun ei ole ihan kaikkia mahdollisia soittimia pystynyt hommaamaan niin niitä on vaihdeltu ja joskus myös soitinliikkeissäkin oli enemmän vaihtokitaroita ja se käytettyjen kauppa oli vilkkaampaa... Nykyään se on kyllä nihkeämpää.
Nyt on enää 4 sähkökitaraa ja se on aika sopiva määrä. Tuo Gibson Les Paul Studio vaihtuu vielä johonkin jossain vaiheessa, mutta ei silläkään niin kiire ole.

mpekkanen: Oli tuo 100 hieman yläkanttiin, nyt kun asiaa aloin tarkastamaan. Kielisoittimia on ollut yhteensä noin sata joista noin 75% on ollut sähkökitaroita. Loput akustisia, bassoja, ukuleleja jne.
Vähentynyt on minullakin soittimien vaihtaminen, enää ei vaan jaksa.
Minun profiilissani on aika kattava luettelo noista soittimista joita on 40 vuoden aikana ollut. Paljon ihan hyviä soittimia, mutta on siellä sellaisiakin joita ei niin ikävä ole tullut :)
 
Kyllähän noista soittimien hankkimisista saisi monenlaista juttua ja osa niistä ihan hauskojakin. Sitten on myös sellaisiakin kauppoja tullut tehtyä etten tänä päivänä kyllä sellaisia tekisi, mutta se kuuluu asiaan. Sitä kun ei ole ihan kaikkia mahdollisia soittimia pystynyt hommaamaan niin niitä on vaihdeltu ja joskus myös soitinliikkeissäkin oli enemmän vaihtokitaroita ja se käytettyjen kauppa oli vilkkaampaa... Nykyään se on kyllä nihkeämpää.
Nyt on enää 4 sähkökitaraa ja se on aika sopiva määrä. Tuo Gibson Les Paul Studio vaihtuu vielä johonkin jossain vaiheessa, mutta ei silläkään niin kiire ole.
 
Juu kävin katsomassa listauksen ja kyllä se mun silmiin tosi vaikuttava kokoelma on ja eerittäinkin kiinnostavia soittimia. Tuo sun Firebird on ihan hemmetin hieno keppi. Myös käyttämäsi vahvistimet olivat mielenkiintoinen kattaus. Jätit käyttöösi ID sarjan Blackstarin, miten olet tullut juttuun sen kanssa? mun viimeisen bändiprojektin toisella kitaristilla oli joku ID60 kombo ja mulla oli vähän vaikeuksia saada ruuvattua siitä napakkaa tsoundia, päädyttiin sitten tiukentamaan sitä bossin sd1 yliohjaimella. Se ID tarjosi kyllä mielenkiintoisia mahdollisuuksia niillä päätemallinnuksilla.

hallu: Juu kävin katsomassa listauksen ja kyllä se mun silmiin tosi vaikuttava kokoelma on ja eerittäinkin kiinnostavia soittimia. Tuo sun Firebird on ihan hemmetin hieno keppi. Myös käyttämäsi vahvistimet olivat mielenkiintoinen kattaus. Jätit käyttöösi ID sarjan Blackstarin, miten olet tullut juttuun sen kanssa? mun viimeisen bändiprojektin toisella kitaristilla oli joku ID60 kombo ja mulla oli vähän vaikeuksia saada ruuvattua siitä napakkaa tsoundia, päädyttiin sitten tiukentamaan sitä bossin sd1 yliohjaimella. Se ID tarjosi kyllä mielenkiintoisia mahdollisuuksia niillä päätemallinnuksilla.
 
Mulla oli pitkään bändikäytössä Peavey VTM 60 nuppi ja Metaltronix kaappi. Siihen Fulltonen Fulldrive 2(käytin sitä vain boosterina, en varsinaisesti särkijänä) ja sillä sain sen soundin mitä bändihommissa tarvitsin. Ykköskitara oli pitkään Jackson Randy Rhoads Custom Shop 87. Sitten meni monenlaisen juttujen takia bändihommat telakalle, sairastuin mm syöpään, bändikaverit muutti kuka mihinkäkin jne.
Eli bändihommat loppui ja hävitin kaikki isommat vahvarit, kaapit ja meni siinä paljon kitaroitakin ja suurin osa efekteistä.
Nyt kun kotona olen soittanut niin hommasin tuon Blackstarin. Sillä en ole ihan hirveästi soittanut koska kotona soitan paljon ilman sähköjä. Firebird on Deanin kanssa ykköskitarat ja ne molemmat toimii tosi hyvin. Blackstarista en ole kerrostalo voluumella oikein saanut sitä mitä siitä olen hakenut. Ihan ok vahvari, mutta mulle saisi olla joku Fender tai Vox tyylinen enemmän ja muutoinkin siis puhtailla tai vähäsäröisillä tuo soundi. Kyllä jotkut rupiset fuzz soundit myös toimii jossain slidejutuissa, mutta sellaisen Elmore James tyylinen olis paras siinä hommaassa. Noita hyviä soundeja ei vaan minun mielestä saa oikein hyvin pienellä voluumella, että tuo Blackstarin on siksikin saanut kelvata.
Luultavasti Blackstar menee vaihtoon vielä joskus, mutta kyllä sillä ihan soittelee. Enemmän tuo vahvari on kuitenkin ehkä metalli ja raskaamman rockin soittoon kuin blues, jazz, proge jne juttuihin. Ehkä ne päätemallinnoksetkin toimisi paremmin hieman suuremmilla voluumeilla, tosiaan kerrostalo voluumella ne menee minusta vähän hukkaan.
 
E: tuo Firebird on Hynnisen Jorman vanha kitara. On sillä kitaralla ainakin joskus soitettu ihan kunnon musaa :) Tsekkaappa youtubesta noita Hynnisen videoita jos ei ole jo tuttuja...

Fenderin Pro Junior IV SE. Nämä ne on oivia pikkuvahvistimia ja soundi on juuri niin kuin pitää.

Shredator: Fenderin Pro Junior IV SE. Nämä ne on oivia pikkuvahvistimia ja soundi on juuri niin kuin pitää.
 
Paras soundi tuosta irtoaa hieman isommalla voluumella. Ei ehkä paras vahvari kerrostaloon, mutta jos voi vähän kovempaa soittaa niin varsin hyvä soundinen vehje.

Shredator: Fenderin Pro Junior IV SE. Nämä ne on oivia pikkuvahvistimia ja soundi on juuri niin kuin pitää.
 
Allekirjoitan tämän. Hyväsoundisia laitteita ovat, vaikka niissä ns. "väärät" pääteputket onkin. Taisivat kelvata jopa Jeff Beckillekin jossain vaiheessa.

mike tapping: Allekirjoitan tämän. Hyväsoundisia laitteita ovat, vaikka niissä ns. "väärät" pääteputket onkin. Taisivat kelvata jopa Jeff Beckillekin jossain vaiheessa.
 
Näin. Country-soundi irtoaa juuri niin kuin pitää. Monta Pro Jr:ia on ollut mutta tämä IV soundaa parhaalta mielestäni.

mike tapping: Allekirjoitan tämän. Hyväsoundisia laitteita ovat, vaikka niissä ns. "väärät" pääteputket onkin. Taisivat kelvata jopa Jeff Beckillekin jossain vaiheessa.
 
Jeff Beckin, Eric Claptonin, etc.... kitarasankareiden kama-arsenaalia katsellessa tulee mieleen, että niille kelpasi melkein mikä tahansa. Onko nuo ammattilaiset niin kovin valikoivia lopultakaan? niillä on niin "käytännöllinen" suhde työkaluihin ja ne ovat niin taitavia ja niin pätevien ihmisten ympäröimiä, että saavat hyvää soundia..... tai ainakin sitä omaa soundiansa irti käytännössä mistä kamppeista tahansa, vaikka digilaitteista.
 
Mielestäni laitteiden orgaanisuus ja ominaispiirteet tulevat arvoon arvaamattomaan meidän amatöörien keskuudessa, jotka ensinnäkin tunnemme suurta intohimoa tekemiseen, mutta myös suurin osa..... tai ainakin osa...... tai ainakin minä, mittaa kaiken aikaa tekemistään suhteessa omaan epätäydellisyyteen ja meille laitteet (tai siis minulle) laitteet eivät ole työkalu, josta vaan kaivetaan se tarvittava soundi, vaan "kanin kolo" joka on loputtomien seikkalujen ja löytöretkien lähde ja maasto. Näin ollen välineet tarkoittavat minulle hyvin eri asiaa kuin jollekin kylmälle ammattilaiselle, joka tekee tarvittavan ihan millä laitteilla tahansa. Ammattilaiselle jakoavain on jakoavain, kun taas minulle se on mysteeri, salaisuuksien taikasauva, portti toiseen maailmaan täynnä yllätyksiä.

hallu: Jeff Beckin, Eric Claptonin, etc.... kitarasankareiden kama-arsenaalia katsellessa tulee mieleen, että niille kelpasi melkein mikä tahansa.
 
Ei se mun mielestä noin ole mennyt. Tuon tason jampoilla on ollut mahdollisuus käyttää ihan mitä ne haluaa ja sitä myöten kamatkin on vaihdelleet lähinnä aikakauden ja tilanteen mukaan. Mieluummin väittäisin, että ns rivimuusikoiden kohdalla se "melkein mikä tahansa" käy paremmin.

hallu: Jeff Beckin, Eric Claptonin, etc.... kitarasankareiden kama-arsenaalia katsellessa tulee mieleen, että niille kelpasi melkein mikä tahansa. Onko nuo ammattilaiset niin kovin valikoivia lopultakaan?
 
Tuohan on yksilöstä kiinni, jotkut on ja toiset ei. Joskus kyse on tietynlaisen mielikuvan ylläpitämisestä, eli vaikka artisti olisi miljonääri niin keikat vedetään resuisissa työmiehen vaatteissa ja kuluneella telecasterilla.

Mikä hyvänsä ei TODELLAKAAN käy, on sitten ammattilainen tai harrastaja. Tai no ehkä masokisteille, mutta sitä taipumusta voi harrastaa halvemmallakin kuin ostamalla paskoja musakamoja.

resuisissa työmiehen vaatteissa ja kuluneella telecasterilla
 
Bruce Springsteen AKA maailman rikkain sekatyömies. EDIT: No onhan ne parhaat noista puhkihakatuista 50-luvun Teleistä sitten kanssa pirun hyviä kitaroitakin, eli kelpais kyllä mullekin.

Ox4 Red Eye mikit. Edellisessä Lesterissä oli normaalit Ox4 A4 Low Windit, hyvät oli nekin. Mielenkiintosta miten nämä eroaa toisistaan.

Tuli hankittua Vox AC15C1, ja vielä hieno sininen versio. Huh huh, siinä on opettelemista! Ei ole niin suoraviivainen kuin Marsut tai vaikka Fender Blues Jr. Kirkas, kirkas soundi. En kuitenkaan haluaisi klipsaista niitä "Bright Capseja" heti kättelyssä...
 
Mutta hienolta ja hyvin reagoivalta vahvistimelta tämä Vox vaikuttaa! Ei ole sellainen mutamörssäri kuin jotkin aiemmat 100W vahvistimet.
 
Pikku pöristimet, mukaanlukien uusi VOX:
https://muusikoiden.net/dyn/users/178210.jpg

Vm. -76 Vibrolux tuli kotiutettua. Hyvä vahvistin. Detaljit tuolta:
 
https://www.tdpri.com/threads/an-al … r-%E2%82%AC1850-yay-or-nay.1136162/
https://www.tdpri.com/threads/nad-a … 76-vibrolux-reverb-just-in.1136239/

Tulipa tilattua puolittaisena heräteostoksena Paul Cochranen Tim V3 Overdrive. Mielenkiintoista nähdä, millainen on verrattuna muihin pedaaleihini. Olen jo ennestään vahvasti Timmy-miehiä; Timmy V2 ja MXR Timmy jo löytyvätkin eri laudoista.

Martin D15 mahonkikannella vuosituhannen alusta tuli tänään haettua. Vallan asiallinen peli, ja sopivan erilainen kuin tuo enruudestaan kotoa löytyvä 000-15M.

Pitkästä aikaa tuli ostettua kitarakamaa. Torilta ostin valkoisen Tokai SG-75 Gibsonin 57 classic mikeillä ja kovalla laukulla. Sarjanumeron perusteella kitara vuodelta 2017. Kitara aivan loistavassa kunnossa ja soi aivan esikuvansa veroisesti (olen siis useampaa SG:n standardia ja Fadedia soitellut). Myyjä kehui loistavaksi yksilöksi. Alun perusteella väitteessä tuntuu olevan perää.
 
Lisäksi hommasin Harley Bentonin PowerPlant ISO-12 Pro virtalähteen. Vanhalla sinisellä PowerPlantilla oli hirveät vinkumiset ja surinat. Uudelle virtalähteellä kaikki ylimääräinen melu on poissa. Oli mukava soittaa Marsun DSL100HR:llä kunnon volumella ilman ylimääräisiä surinoita ja hurinoita. Hintaisekseen vaikutta hyvältä, toki aika näyttää kuinka laite kestää.

https://muusikoiden.net/dyn/users/178284.jpg
 
Ensimmäinen Tele. Erittäin positiiviset ensivaikutelmat, mitä nyt kaulamikki on hieman tumppu. Tallamikki taasen on oikein mainio. Alta 400 euron kitaraksi tosi hyvät fiilikset. Pakko myös antaa kehut Viking Musicille, kitara oli hyvissä säädöissä suoraan pakasta vedettynä ja samaan hintaan kuului myös otelaudan nauhapäiden viilaus.