Kitarat: kitarakamat ›

Haeroe: En äkkiseltään löytänyt otsikkoa, jonka alle kysymykseni sopii. Jos sellainen on, ohjatkaa sinne. Muussa tapauksessa keskustellaan tässä.
 
Ongelmani on, että olen omistanut monta lespajohdannaista, mutta yksikään niistä ei ole ollut hyvä soittaa sylissä. Tonefest:llä helmikuussa erehdyin kokeilemaan kahta lespajohdannaista, jotka molemmat tottelivat kuria ja järjestystä. Toisessa oli paksu kaula (jopa minun makuuni) = Jakobsson ja toinen oli Ruokankaan Unicorn Supersonic ja tämä oli just eikä melkein. Tiedän siis, että minun lespani on tuolla jossain, mutta mikä se olisi?
 
- Lespan saundi (mitä tämä kenellekin tarkoittaa)
- Läski-C, soft V - kaulaprofiili
- Painoa max. 3.7kg
 
Löytyykö mistään sarjatuotantohommista moista vai pitääkö tilata sepältä?
 
Kolme eri hintaista mahdollisuutta noilla spekseillä tulee äkkiseltään mieleen.
 
1) jos Ruokangas oli just eikä melkein mitä haetaan, niin etsintä on päättynyt. En tiedä mitä tuollainen maksaa, mutta jos haetaan loppuelämän soittokumppania, niin kai sitä voi rahan huonomminkin käyttää.
 
2) Jakobsson kitarat ei ole mitenkään järjettömän hintaisia. Jos tyyli ja työn jälki muuten miellyttää niin Leif osaa varmaan kaulaprofiilin veistää sopivammaksi. Uumajaan ei ole erityisen hurja matka sovitusreissullekaan.
 
3) Brittiläinen Gordon Smith Guitars tekee edelleen kitaroita semikustom periaatteella. Tuohon haettuun sopii helposti GS sarja vaikka korinarungolla. Kustom kaulaprofiili ja rosteri nauhat löytyy suoraan optioista. Sovittelemaan tuskin pääsee eikä työn jälki ole välttämättä yhtä pedanttia kuin edellisissä vaihtoehdoissa, mutta varsin päteviä soittimia.

18is9: Nää on näitä että makunsa kullakin. Itselle tuo tarkoittaa ES-335 -tyylistä runkoa. Les Paul on sieltä pahimmasta päästä, käytännössä pidän lespaa hihnassa istuessakin kun se on muuten niin julmetun matalalla, strato on siinä ja siinä.
 
Se hihnahan on sitä varten, että saa vielä matalemmalle.

En tarkalleenottaen ymmärtänyt mitä se parempi sylisoitettavuus edellyttäisi, mutta oma ääneni menee Gibsonin Axcess sarjalaisille. Itsellä on Les Paul Axcess Custom stopbar malli ja kyseessä on kertakaikkisen mainio soitin. Axcess mallit ovat aavistuksen litteämpiä kuin normaalit Lepukat, bodyssa on stratotyylinen tummy cut ja kaulaliitos on kuin neck-thru superstratossa. Painoa 3,6 kg. En tiedä mikä budjettisi on, mutta omani löysin mint kuntoisena varsin edulliseen 3500€ hintaan Reverbin kautta Bulgariasta.

ESP:ltä voisi löytyä kanssa sopiva, ja paljon Ruokankaita yms. edullisempaan hintaan. Suurin osa heidän LP-malleistaan taitaa olla tilukaulalla, mutta vanhempia kait ainakin löytyy paksummillakin.

18is9: Nää on näitä että makunsa kullakin. Itselle tuo tarkoittaa ES-335 -tyylistä runkoa. Les Paul on sieltä pahimmasta päästä, käytännössä pidän lespaa hihnassa istuessakin kun se on muuten niin julmetun matalalla, strato on siinä ja siinä.
 
sama juttu itsellä, treenikämppä hihnaa lyhyempi hihna kotona käytössä. Tolla tavoin saan itselle hyvän soitto asennon ja toimii Telenkin kanssa.

Soitettavuuteen ja saundiin tuli lisävalaistusta. Kävin naapurissa koeajolla. Oli R7, R8 ja R9 + Ruokangas. Ei voi mitään, mutta Yksisarvinen pesi ja linkos Gibsonit mennen tullen.
 
Yksisarvinen pysyy sylissä huomattavasti R:iä paremmin. Tämä johtunee painosta eli siitä ei voi tinkiä + Yksisarvinen taitaa olla muotoiltu vähän paremmin sylissä soittoa ajatellen. R-vermeissä oli matalat nauhat, jotka toki voisi aina vaihtaa. R:ien kaulamikki oli tunkkainen, mutta sanottakoon tässä, että en ole koskaan perustanut Slash:n klassikkokaulamikkisaundista. Mikinkin voi aina vaihtaa.
 
Jos/kun tähän hommaan tonneja joudun upottaan, ei kannata tehdä mitään kompromisseja.

The Jack: ESP:ltä voisi löytyä kanssa sopiva, ja paljon Ruokankaita yms. edullisempaan hintaan. Suurin osa heidän LP-malleistaan taitaa olla tilukaulalla, mutta vanhempia kait ainakin löytyy paksummillakin.
 
Onko käsitystä, minkä painoisia ESP:t yleensä ovat? Minulla on ollut yksi, ja sitä ei pystynyt sylissä soittamaan perspainoisuuden takia. Saundi siinä oli kyllä parasta A-luokkaa. Muistaakseni nauhatkin olivat isohkot eli kaikki speksit painoa lukuun ottamatta olivat kunnossa.

Oma ohutrunkoinen ESP Eclipse painoi noin 3,5 kg, kevyesti oli kaulapainoinen. Sitten ollut ohutrunkoista 4 kg painavaa LTD:tä. Kaulathan näissä on mukavia, joskin itselle nykyään jo vähän liian ohuita. Yksi paksurunkoinen EC-1000T löytyy tällä hetkellä, painaa n. 3,9 kg.

Tuostahan sen hyvinkin kuulee Unicornin ja parinkin Gibsonin Les Paulin soundien vertautuvuuden.
 
https://youtu.be/a-ug6TN3oOw

18is9: Nää on näitä että makunsa kullakin. Itselle tuo tarkoittaa ES-335 -tyylistä runkoa. Les Paul on sieltä pahimmasta päästä, käytännössä pidän lespaa hihnassa istuessakin kun se on muuten niin julmetun matalalla, strato on siinä ja siinä.
 
Nykyisin soitan istuistualtaaankin aina kitara hihnan varassa. Nyt kun ole oppinut tuohon, niin normaali tapa tuntuu suorastaan järjettömältä. Reidellä kitaraa pitäessä olkapää ja selkä vääntyvät kaikenlaisiin omituisiin asentoihin, jotka ovat omiaan tuottamaan turhia jännityksiä kroppaa ja jopa ongelmia kroppaan. Hihnassa roikkuvaa kitaraa voi soittaa ryhdikkäästä asennosta nivelet neutraaleissa asennoissa kroppa rentona. Soittokin sujuu paremmin, kun nuo ylimääräiset jännitykset katoavat.
 
Les Paul reiden päällä istualtaan on mulle tosi surkea yhdistelmä. Kitaran mitat saavat tuntumaan kaiken olevan jotenkin nipussa, aivan kuin pakkopaita olisi päällä. Kitaran lyhyys ja kaulan kulma ovat varmaan tässä isossa osassa. Rungon paksuus, paino, painopiste ja kyynärvarteen typeästi painava terävä rungon kulma pahentavat tilannetta. Monesti myös nauhat ja kaulprofiili ovat malliltaan epäsopivia mun sormiin.

Mikko1978: Nykyisin soitan istuistualtaaankin aina kitara hihnan varassa.
 
Minä hommasin Performaxen tukemaan noita vähemmän ergonomisia kitaroita, on toiminut vallan hyvin: https://guitarscientist.com/performaxe/ . Ainoa miinus on että kun kitarat ovat eri paksuisia niin yksi asetus ei passaa kaikille ja joutuu ruuvailemaan. Oma soitto on välillä sitä että värkkää koneella jotain biisinraakiletta ja lennosta vaihtelee basson, kitaran, koskettimien ja Windowssin uudelleenasentamisen välillä niin kitara ei voi roikkua sylissä koko aikaa.

Yleisellä tasolla ihmettelen että tässä ajassa jengi ei meinaa löytää itselleen sopivaa kitaraa. Yleensä ne toiveet ovat "Pitäisi näyttää Ladalta mutta pitäisi olla silti hyvät rataominaisuudet". Mutta todellakin nykyään on se hyvä puoli että jos ei löydy, niin sitten custompajalle.
 
Jos ei ole laittaa rahaa kitaraan ja on kuitenkin lumihiutale, niin sitten on ongelma. Muuten ei.

samiko:
Jos ei ole laittaa rahaa kitaraan ja on kuitenkin lumihiutale, niin sitten on ongelma. Muuten ei.
 
Rahalla selviää monesta ongelmasta. Tuhansia euroja on palanut jo siinä, että nyt tiedän, mistä tykkään ja minkälainen kitara sopii kouraan. Oppirahat pitää aina maksaa.

Jos fyrkkaa on vähän, niin kiertelee ja soittelee montaa, eikä ainakaan tilaa netistä mitään tuntematonta suuruutta. Niin kai sen löytää, jos on löytääkseen.

18is9: Minä hommasin Performaxen tukemaan noita vähemmän ergonomisia kitaroita, on toiminut vallan hyvin: https://guitarscientist.com/performaxe/ . Ainoa miinus on että kun kitarat ovat eri paksuisia niin yksi asetus ei passaa kaikille ja joutuu ruuvailemaan. Oma soitto on välillä sitä että värkkää koneella jotain biisinraakiletta ja lennosta vaihtelee basson, kitaran, koskettimien ja Windowssin uudelleenasentamisen välillä niin kitara ei voi roikkua sylissä koko aikaa.
 
Toi näyttää ihan toimivalta ratkaisulta. Kitara siirtyy juuri oikeaan suuntaa.

samiko: Yleisellä tasolla ihmettelen että tässä ajassa jengi ei meinaa löytää itselleen sopivaa kitaraa. Yleensä ne toiveet ovat "Pitäisi näyttää Ladalta mutta pitäisi olla silti hyvät rataominaisuudet". Mutta todellakin nykyään on se hyvä puoli että jos ei löydy, niin sitten custompajalle.
 
Jos ei ole laittaa rahaa kitaraan ja on kuitenkin lumihiutale, niin sitten on ongelma. Muuten ei.
 
Vähänkään perusnäkkäristä poikkeavat vaatimukset rajaavat melkein kaikki tuotantomallit pois. Esim. tässä esillä ollut yhdistelmä eli tuhti kaula ja rosterinauhat tarkoittaa sitä, että että valikoimaa ei tuotantomalleissa juurikaan ole.
 
Customina saa periaatteessa tilattua mitä vain, mutta sellainen on todella kallis tilaus käytettyjen markkinoilla heikon arvonsa vuoksi. Käytännössä tämä on myös sian ostamista säkissä. Mitä sitten, jos tilattu soitin ei sykähdytä? Halvalla eteenpäin ja uutta arvomatoa onkeen.

Olen vähän heretic ja totean, että LTD EC-1000. Ei mene tuhansia euroja.
 
Jännä topic sinänsä, että kertoo kyllä siitä, miten erilaisia soittajia on liikenteessä. Olisihan tuollainen customi hauska tilata jos olisi lottovoittaja, mutta aika sika säkissä siinäkin varmaan mentäisiin. Kokeilisin, jos tonnilla saisi.

Tää saaga päättyi siihen, että himaan löysi tiensä Ruokankaan Unicorn Classic. Euroja laitoin melko läjän, ja aika näyttää, oliko niiden arvoista. Nyt totta kai tuntuu, kuin pilivissä leijuis, mutta alkuhuuma on tämmöstä.

Haeroe: Tää saaga päättyi siihen, että himaan löysi tiensä Ruokankaan Unicorn Classic. Euroja laitoin melko läjän, ja aika näyttää, oliko niiden arvoista. Nyt totta kai tuntuu, kuin pilivissä leijuis, mutta alkuhuuma on tämmöstä.
 
Kuva tai ei tapahtunut ! Eli siis, onnea uuteen kitaraan. Unicornia joskus messuilla testanneena aiinakin se yksilö on jäänyt vaivaamaan kovin positiivisesti