Kitarat: kitarakamat ›

En äkkiseltään löytänyt otsikkoa, jonka alle kysymykseni sopii. Jos sellainen on, ohjatkaa sinne. Muussa tapauksessa keskustellaan tässä.
 
Ongelmani on, että olen omistanut monta lespajohdannaista, mutta yksikään niistä ei ole ollut hyvä soittaa sylissä. Tonefest:llä helmikuussa erehdyin kokeilemaan kahta lespajohdannaista, jotka molemmat tottelivat kuria ja järjestystä. Toisessa oli paksu kaula (jopa minun makuuni) = Jakobsson ja toinen oli Ruokankaan Unicorn Supersonic ja tämä oli just eikä melkein. Tiedän siis, että minun lespani on tuolla jossain, mutta mikä se olisi?
 
- Lespan saundi (mitä tämä kenellekin tarkoittaa)
- Läski-C, soft V - kaulaprofiili
- Painoa max. 3.7kg
 
Löytyykö mistään sarjatuotantohommista moista vai pitääkö tilata sepältä?

Onko PRS kitarat tuttuja? Niitähän on myös hiukan LP tyylisiäkin ja saa isommalla kaulalla, vaikka ei sekään mikään ihan halko ole.
 
Luultavasti tuonkin tyylisiä kitaroita on kyllä tehty mitä etsit, mutta mistäpä sellaisen tähän hätään löytäisi. Varmasti oudompien merkkien kohdalla ja muutenkin olisi hyvä päästä kokeilee ensin.
Toisaalta jos Ruokangas on just eikä melkein, niin eikö se ole sitten siinä. Onhan se tietysti tosi kallis, mutta ei nuo käsintehdyt LP kitaratkaan ole aivan halpoja. Niitä kun muutaman ostaa ja laittaa maailmalle, niin siinä on sellaisen Ruokankaan hinta mennyt.
Voihan sen Ruokangas tyylisen myös teettää jollain muullakin sepällä ja näin voi säästää ehkä hieman. Onko se sitten sama juttu ja niin en tiedä.
 
Itse kyllä suunnittelisin tilaustyökitaraa mikäli ne kaikki speksit on tiedossa ja kaupasta ei sellaista valmiiksi löydy, esim Finlandia Instruments.

Ruokankaalta vaan Unicorn belly-cutilla (ja mahd. arm-cutilla)! Sarjatuotantohommista ESP:n Eclipse, tosin näissä taitaa olla hieman ohkaisempi kaulaprofiili.

Haeroe:
- Lespan saundi (mitä tämä kenellekin tarkoittaa)
- Läski-C, soft V - kaulaprofiili
- Painoa max. 3.7kg
 
Löytyykö mistään sarjatuotantohommista moista vai pitääkö tilata sepältä?
 
Gibson SG '61 Standard.

Kuten Benny sanoi, niin joku SG-malli voisi olla hyvä korvike, josko tosin nekin saattavat vaatia totuttelua koska ovat aika omanlaisiaan mitä soittoergonomiaan tulee. Mutta hyvä SG on hyvä ja saundi taatusti murea, vaikkei nyt suoraan 1:1 Lestereiden kanssa olekaan. Kantsuu kokeilla!

Kaarevakantinen telecaster humppareilla.

SG:stä - vaikka hyvä kitara onkin - ei saa lespan saundia. Omassa kappaleessani on melkein telecasterin klangi (no - on tuossa nyt vähän lapin lisää). Itsekin tosin luulin aina haluavani Les Paulin mutta osoittautuikin että haluan SG:n.
 
PRS:ssä on väärä skaala. Onko sillä väliä - mene tiedä ? Ymmärtääkseni niissä on myös ohuenkot kaulat mutta olen tässä kohtaa ihan mielelläni väärässä, tietäjät - sivistäkää minua.
 
Itse kyllä saattaisin noilla spekseillä lähteä jollekin sepälle. Suomessa on "jokunen" muukin kitarantekijä kuin Ruokangas. Ne muutamat tutuille eri sepiltä tulleet kepit joita olen päässyt kokeilemaan ovat järjestään olleet todella hyviä.

Jos haluaa todella hyvän soittoergonomian niin Yamaha Revstar kannattaa tsekata eikä tarvi maksaa nimestä, itellä on vasuri standard joka on "halpis"tuotantoa eli n. 800€, Japanin malli on vissiin tuplat tuosta. Kaulaprofiileista en osaa sanoa, tuotahan saa myös customina tai sitten ei.
 
Soundin Les Paul kaltaisuudesta (mitä se sitten tarkoittaakin) en osaa sanoa muuta kuin että soundi lähtee sormista.
https://www.youtube.com/watch?v=SuD4A5shWOo. Tässä tapauksessa kirjaimellisesti.
 
No joo, epäinhimillinen kaveri jossa yhdistyy vanha liitto, erikoinen tekniikka ja suunnaton tyylitaju ja musikaalisuus.
 
2. Revstar mannekiini on maanläheisempi https://www.youtube.com/watch?v=2o2xhJnZzwA
 
Verrokkina Revstariin mulla on Yamaha SG 2000 vm 1980 joko on hyvinkin likellä Les Paulia soundillisesti mutta häviää Revstarille juurikin ergonimiassa.
 
Pientä takapakkia tuli oman Revstarin kohalla mikkikytkimestä joka piti vaihtaa ja nauhat on hieman eläneet eli pitäs viedä GAS pajalle niiden osalta. Oletan että ns professional series Japanin versioissa laadunvalvonta on tiukempaa.

Nyt jää vähän vastaajan mielikuvitukseen varaan se, että mitä se hyvä ergonomia tarkoittaa ja millaista LP-soundia haetaan. Myös hintaluokka ja se, tarviiko olla LP:n mallinen single cut, jää avoimeksi.

Osta se Ruokangas vaan, siinähän se vastaus oli jo aloituksessa.

Mikko1978: Nyt jää vähän vastaajan mielikuvitukseen varaan se, että mitä se hyvä ergonomia tarkoittaa ja millaista LP-soundia haetaan. Myös hintaluokka ja se, tarviiko olla LP:n mallinen single cut, jää avoimeksi.
 
Jees, nämä pointit jäivät kieltämättä vähän rivien väliin.
 
Kysymykseni sepästä tai sellaisen tarpeellisuudesta kai kertoo, että budjetti on tuhansia euroa, mutta sitä se ei kerro, että budjetti ei ole kymmeniä tuhansia euroja. En kuitenkaan ehdoin tahdoin halua laittaa euroja enempää, kuin on tarpeen.
 
Hyvää ergonomiaa edusti kommentti siitä, että kitaraa pitää pystyä soittamaan sylissä. Tässä lisäyksenä vielä sanottakoon, että kitaraa pitää pystyä soittamaan sylissä siten, että sitä ei tarvitse tukea kädellä.
 
Kitaran mallilla ei ole niin väliä, mutta tasatilanteessa lespan näköinen voittaa.

Weetoz: PRS-kitaroita on tarjolla monilla eri skaaloilla ja kauloilla. Useimmat single cut mallit taitavat olla 625mm (24.61"), eli hyvin lähellä sitä perinteistä Gibson-skaalaa.
 
Itselläni on edullisemman pään SE 245 -malli, jossa kaula on mallia "Wide Fat", ja se on nimensä mukaisesti vähän tuhdimman puoleinen. Ei se mikään hirveä halko ole silti, mutta selvästi paksumpi kuitenkin kuin vaikka joku perus tilukitara. Olen ollut mikkien vaihdon jälkeen erittäin tyytyväinen tuohon kitaraan, eli täältäkin vahva suositus. Kannattaa ainakin kokeilla, miten sopii käteen!
 
Oon muutamaa Pärssistä kokeillut. Voisi olla edelleen vaihtoehto myös, mutta Kaksi Kitaraa -kaupassa muutamaa kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että rosterinauhat ovat valintani. Ainahan ne tietty voi vaihdattaa, mutta se pitää laskea kitaran hintaan mukaan.

Jos kerta Les Paul Junior / Special tyyliset butiikkiversiot on tuntunu ergonomian puolesta hyviltä niin miten ois vaan se Gibsoni? Noitahan liikkuu tonnin molemmin puolin torillakin aika tiuhaan.

erty: Jos kerta Les Paul Junior / Special tyyliset butiikkiversiot on tuntunu ergonomian puolesta hyviltä niin miten ois vaan se Gibsoni? Noitahan liikkuu tonnin molemmin puolin torillakin aika tiuhaan.
 
Tämähän se, koska omaa Junnua pystyy soittamaan ongelmitta sylissä. Special on sama pala lankkua, neljällä reiällä rungossa enemmän vaan. Toki, eihän ne nyt yhtä bling bling ole kuin vaikka Stanccu tai joku Ruokankaan Unicorn Deluxe.
 
Musacornerissa ainakin pitäisi kaupan sivujen mukaan olla TV Yellowta Spessua hyllyssä.

Dean Icon voisi olla myös yksi vaihtoehto. Taitaa mennä vaan tilaukseen vai löytyikö jostain hyllystä...
Itsellä on yksi Dean USA kitara ja voin kyllä suositella.

https://www.zzounds.com/productreview--GIBLPLP15
 
Gibson Les Paul less plus (2015) oli aikoinaan oma valintani. Nyt itselläni kahta eri väritystä. Muhkea kaula, ergonomia itselle mieleinen ja painoa olisko joku 3,5kg? Mikit ja jopa orginaali virittimet toimii itselle mainiosti. Onhan noita muitakin kyseisen merkin muitakin ohuempia lankkuja toki lespa tyylisellä rungolla. Pyörii torilla toisinaan vieläkin, aikoinaan sai "melko" edukkaasti alta tonnin uutenakin Gibsonin maailmalaajuisesta alelaarista.

Siinähän sitä olis belly cutin kanssa Les Paulia, kelpais ehkä/varmaan krantummallekin.
floyd rose ja kaikki.
 
https://www.algamnordic.fi/tuote/e/ … d-figured-floyd-rose-gloss-dc-rust/
 
https://www.algamnordic.fi/tuote/e/ … fingerboard-floyd-rose-gloss-ebony/
 
Ja ilman floyd rosea.
 
https://www.algamnordic.fi/tuote/e/ … ony-fingerboard-gloss-bengal-burst/
 
Kaula noissa mallia SlimTaper C.

Haeroe:
 
Kysymykseni sepästä tai sellaisen tarpeellisuudesta kai kertoo, että budjetti on tuhansia euroa, mutta sitä se ei kerro, että budjetti ei ole kymmeniä tuhansia euroja. En kuitenkaan ehdoin tahdoin halua laittaa euroja enempää, kuin on tarpeen.
 
Hyvää ergonomiaa edusti kommentti siitä, että kitaraa pitää pystyä soittamaan sylissä. Tässä lisäyksenä vielä sanottakoon, että kitaraa pitää pystyä soittamaan sylissä siten, että sitä ei tarvitse tukea kädellä.
 
Kitaran mallilla ei ole niin väliä, mutta tasatilanteessa lespan näköinen voittaa.
 
Satasillakin voi päästä jo pitkälle. Joku vahvasti Tes McCarthyn perintöön nojaava PRS SE Gibsonin mikeillä voisi olla kustannustehokas vaihtoehto. PRSn S2-mallit ovat nekin suhteellisen edullisia lähtöpisteitä.
 
Haeroe: Oon muutamaa Pärssistä kokeillut. Voisi olla edelleen vaihtoehto myös, mutta Kaksi Kitaraa -kaupassa muutamaa kokeiltuani tulin siihen tulokseen, että rosterinauhat ovat valintani. Ainahan ne tietty voi vaihdattaa, mutta se pitää laskea kitaran hintaan mukaan.
 
Kun vaatimuksena on rosterinauhat ja tuhti kaula, niin vaihtoehdot ovat niin vähissä, että melkein ensimmäinen vastaan tuleva miellyttävä soitin kannattaa kannattaa poimia. Jos Ruokankaan Yksisarvinen tuntuu hyvältä, niin ehkä kannattaa hakea hyvä kauppa sellaisesta. Ruokangas on päässyt tasolle, jolla soittimella on aina arvoa, toisin kuin jollakin vähemmän tunnetun valmistajan custom-mallilla.

Haeroe:
Hyvää ergonomiaa edusti kommentti siitä, että kitaraa pitää pystyä soittamaan sylissä.
 
Nää on näitä että makunsa kullakin. Itselle tuo tarkoittaa ES-335 -tyylistä runkoa. Les Paul on sieltä pahimmasta päästä, käytännössä pidän lespaa hihnassa istuessakin kun se on muuten niin julmetun matalalla, strato on siinä ja siinä.