Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pedro Hietanen ja Pirkka-Pekka Petelius tekivät aikoinaan sketsin nimeltä Dokulamppu, jossa arvosteltiin kuvitteellisia kirjoja tyyliin Arska tehtaalla jne. Eräästä tekeleestä totesivat seuraavaa: "Luettuani tämän kirjan, voin vain todeta, että se oli aivan paska".
 
Tästä levystä toteaisin samaa sen kuunneltuani. Aivan tolkuttomaan tylsää jollotusta vailla ainuttakaan mielenkiintoista koukkua, kuten kaikki 2000-luvun puolella tehdyt edeltäjänsäkin lähes kokonaisuudessaan.
 
Aikoinaan olin suunnaton Metallica-fani. Alkupään tuotannon sulosointujen tahdissa perehdyin kitaransoiton saloihin ja haistatin vanhemmille paskat Dyers Even hengessä. Siinä vaiheessa kun Jason katsoi parhaaksi poistua paikalta ja James lähti nyyhkimään jonnekin biljonäärien sanatorioon, kun oli hieman rapula, ajattelin, että se taisi olla siinä. En koe olleeni väärässä vielä kertaakaan tuon hetken jälkeen.
 
Aitoa setäheviä, joka täyttää kyllä stadikat sun muut taas varmuudella. 500 euroa lipusta ja kaupan päälle kylmä nakkimuki ja lämmin kalja lienee joka sentin väärti. Sitten vähän irrotellaan frendien kanssa ja keikan jälkeen ajellaan Passatilla kotiin, kun koira pitää kusettaa taas aamulla ja vaimokin pitää heittää pysäkille. Hallitushan on syytä pitää tyytyväisenä... emhehheh...
 
Kaikesta tästä huolimatta kuuntelen uusia levyjä toivoen samalla lujasti, että niillä olisi tarjota samanlaisia tuntemuksia kuin alkupään tuotoksillakin. Tämä olkoon viimeinen kerta. Pohja se miunkii säkissäin!

Olipahan aivan vitun väsynyttä settiä. Sinkkubiisit piti skipata kun ei enää toista kertaa jaksanut kuunnella. Suurimmassa osassa muistakin biiseistä oli taistelua. Olihan siellä pari hyvää riffiä toki. Vikassa biisissä oli jopa vähän jotain ideaa. Hieman enemmän toivoisi jos kestoa on levyllä 77 minuuttia.
 
Jo Metallicalle perinteisesti eniten ontuu tuotanto. Tääkin voisi olla ihan kuuntelukelpoinen levy jos siellä olisi joku eri kaveri puikoissa ohjaamassa vähän meininkiä. Vaikka sitten se edellä mainittu Bob Rock.
 
Laitoin ihan huvikseen perään soimaan St. Angerin. Sekin kuulostaa jopa virkistävältä kun on yli tunnin tuota ylikompressoitua kilinää ja napsutusta kuunnellut. Ja onhan siinä pari hyvää biisiäkin.

gazorlac: Laitoin ihan huvikseen perään soimaan St. Angerin. Sekin kuulostaa jopa virkistävältä kun on yli tunnin tuota ylikompressoitua kilinää ja napsutusta kuunnellut. Ja onhan siinä pari hyvää biisiäkin.
 
Kieltämättä toi kauniisti sanottuna steriili tuotanto ei ainakaan vähennä kuuntelukokemuksen väsyttävyyttä.

Aitoa setäheviä, joka täyttää kyllä stadikat sun muut taas varmuudella. 500 euroa lipusta ja kaupan päälle kylmä nakkimuki ja lämmin kalja lienee joka sentin väärti. Sitten vähän irrotellaan frendien kanssa ja keikan jälkeen ajellaan Passatilla kotiin, kun koira pitää kusettaa taas aamulla ja vaimokin pitää heittää pysäkille. Hallitushan on syytä pitää tyytyväisenä... emhehheh... Menen paikan päälle keikoille, koska kertaakaan sitten vuoden 1984 Ride the lightning-kiertueen-keikan, en ole poistunut pettyneenä Metallica-keikalta! En nakkimukia syömään! Sitä paitsi ens vuoden stadikan keikoista maksoin yhteensä 180 euroa eli 90 e per gig! Vertailun vuoks esim. Maidenin Nokia arenan keikkalippu maksoi 100 egee!

Artturi: Menen paikan päälle keikoille, koska kertaakaan sitten vuoden 1984 Ride the lightning-kiertueen-keikan, en ole poistunut pettyneenä Metallica-keikalta! En nakkimukia syömään! Sitä paitsi ens vuoden stadikan keikoista maksoin yhteensä 180 euroa eli 90 e per gig! Vertailun vuoks esim. Maidenin Nokia arenan keikkalippu maksoi 100 egee!
 
Eipä siinä mitään. Toivottavasti saat rahoillesi vastinetta. Itse en lähtisi katsomaan kumpaakaan orkesteria. Itse asiassa jälkimmäisenä mainitun osalta myin joululahjaksi saamani liput eteenpäin. Kaiken maailman vanhuksia muka pitäisi mennä katselemaan...

Hmm.. Olihan sielä pari-kolme mitkä varmaan jää ns. soittoon, If Darkness -rallista tykkäsin kovin. Mutta ihte levy kokonaisuudessaan, paskoohan se. Hardwired oli oikiasti hyvä, tämä nyt ei sitten sinne päinkään.. :

Mitäpä tästä toteamaan muuta kuin:
-Tuottajaa tarvittaisiin kertomaan orkesterille, että tästä tulee muuten 50min mittainen
-Kirkille lisäksi tuottajan terveiset, että opettele pari muutakin soolon sapluunaa
 
Muuten ihan ok paketti, Metallica soittaa metallicaa.

Superviihdyttävää, miten Thomas Lang plokkaa biisin, tekee nopeesti rakennelapun ja paiskoo menemään biisin kerran jos toisenkin:
https://www.youtube.com/watch?v=Xv5Rhp3fX60

Jucciz: Superviihdyttävää, miten Thomas Lang plokkaa biisin, tekee nopeesti rakennelapun ja paiskoo menemään biisin kerran jos toisenkin:
https://www.youtube.com/watch?v=Xv5Rhp3fX60
 
Toisaalta samalla myös surullista, kun julkaistu raita on biittidekattu niin gridiin et aidosti soitettu asia kuulostaa löysältä.

Tätä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen että Death Magnetic olikin ihan hyvä levy.

Shredator: Tätä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen että Death Magnetic olikin ihan hyvä levy.
 
Niin kuin olikin.

Sinep7: Niin kuin olikin.
 
Siellä oli sentään pari hyvääkin biisiä. Tämä on taas uuvuttavan puuduttava setämieshevilevy. Tuottajan olisi pitänyt läpsiä bändiä korville.

Larssin ja Kirkin dissaaminen on internetin kuluneimpia keskustelunaiheita, mutta on pakko olla samaa mieltä taas siitä, että herrojen ulosannin yksiulotteisuus ja itsensä haastamisen puute kuuluu ja tekee hallaa koko albumille. Liekö Fidelmanikaan potkinut ketään persuksille, vai vaan nyökytellyt tarkkaamossa mammuttitaudista kärsivän orkesterin aivotuksille.
 
Kokonaisuutena Metallica on tehnyt taas kerran 80-minuuttisen levyn, jossa on sisältöä 40 minuutin edestä.

Yksi suosikkiriffejäni levyllä on Chasing Lightissa intron jälkeen alkava riffi.

LTViihde: Yksi suosikkiriffejäni levyllä on Chasing Lightissa intron jälkeen alkava riffi.
 
Kuuntelin tuota just äsken ja mietin, että kyseinen riffi ei ole lainkaan huono. Ehyt ja uniikkia fiilistä.
 
Kiinnostaisi tietää kuka on kirjoittanut mitäkin - levyllä kun on enempi taas koko bändi mukana kirjoitustouhussa Hetun So What! -haastattelun mukaan.

LTViihde: Yksi suosikkiriffejäni levyllä on Chasing Lightissa intron jälkeen alkava riffi.
 
Kunnon riffittelyä levyllä muutenkin ja lempparibiisi tällä hetkellä. Varmaan helkkarin hauskaa noita soitella.
 
En ymmärrä You Must Burnin dissailua. Kunnon raskasta matelua ja suoraan jonnekin Loadin CoC-fiilistelyihin. Inamoratan ylistystä taas en ymmärrä, vaikka riffit hyvin tässäkin jauhaa.
 
Tykkään kyllä tästä lätystä. Jotenkin tulee fiilis ettei ole mailaa puristettu ja tuntuu ihan bändilevyltä. Liian pitkä toki, mutta ei näitä kokonaan tarvitse nykyaikana kuunnella.

Kampela77: Sitä paitsi ei omia biisejä voi plagioida.
 
Itseplagiointi on ihan todellinen ilmiö, myös musiikin puolella.
 
Ottamatta kantaa väitteeseen sinänsä.

Mä tyydyn toteamaan vaan, että 77 minuuttia samaa biisiä on turhan pitkäpiimäistä. Yksi soittokerta riitti, en keksi miksi pitäisi kuunnella toistamiseen. Lähdin tyhjin käsin, mutta onni oli tietysti se ettei mulla ollut odotuksiakaan. Toiveissa oli kyllä edes yksi oikeasti kova biisi, mutta ei osunut tällä(kään) kertaa.

Oan: Itseplagiointi on ihan todellinen ilmiö, myös musiikin puolella.
 
Ottamatta kantaa väitteeseen sinänsä.
 
Olisiko sitten "itsensä toistaminen" sitten parempi ilmaisu?