Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ruutukunkku: "Lux Eterna on plagiaatti Hit the lightista". ......Okei..... Tuossa vaiheessa putoaa taas pohja koko arvostelulta.
 
Kyllä siinä aika paljon on samaa.

Tympee Huttunen: Joo, paha se on sanoa, että kuinka nostalgiset syyt laittaa tykkäämään noista biiseistä. Toisaalta mietin aika usein, että jos nyt perämettistä tulisi kotimainen bändi, mikä pistäisi kehiin vaikka Chasing Lightin riffimyllytyksen, niin olisiko se heti Soundin kannessa. Tavallaan se historia ja menestys voi olla myös painolastina. Mutta kukin tykkää mistä tykkää.
 
Se on juuri näin. Se, joka väittää kuuntelevansa Metallicaa täysin neutraalisti puhuu paskaa. Jokaisella on joku suhde/asenne/mielipide/mielikuva bändistä ja se on väkisin taustalla kun musiikkia kuuntelee, tavalla tai toisella.

Onhan levy kokonaisuutena kyllä liian pitkä. Mutta taas yksittäisinä biiseinä riippuu ihan biisistä. Ite tykkään esim. ekasta ja vikasta biisistä ihan juuri noin, joissain muissa kyllä löyty leikeltävää parin kuuntelun perusteella.

Siis voi hyvä tavaton miten uskomattoman huono levy. Chasing Light, Too Far Gone ja Inamorata on ainoat biisit joista jäi yhtään mitään mieleen. Loppulevy lähinnä laiskaa ja keskinkertaista riffioksennusta ja jokainen biisi lässähtää viimeistään kertsissä, joita tosin ei jäänyt mieleen yhdestäkään biisistä.
 
Koko levyn ajan oli vaan sellanen olo, että loppuispa tää jo.

mpekkanen: Kyllä siinä aika paljon on samaa.
 
Ei kai se plagiaattia vielä tee jos on haettu samaa menoa ja fiilistä. Fade to Blackissa, Sanitariumissa ja Onessa on minusta vielä enempi samaa, mutta en silti plagiaatiksi niistäkään mitään mieltäisi. Slayer käytti samaa vuorenpeikko-riffiä kymmenessä biisissä, mutta ei sitäkään plagiaatiksi oikein mieltänyt kun siinäkin inspiraatiota haettiin omista biiseistä. Sitäpaitti ennemmin sanoisin että Hit the Lights oli jo itsessään Diamond Head -plagiaatti.

Woimaorja: Nyky-Metallica on mielestäni bändi, jota voi kyllä kuunnella sujuvasti, mutta kunnellusta ei jää mitään mieleen.
 
Juuri kuulemani perusteella perun yllä olevat puheeni. Lauseen keskiosan osalta siis. Virkkeen loppuosa taas entistäkin relevantimpi tätä nykyä.

Vessajono: Siis voi hyvä tavaton miten uskomattoman huono levy. Chasing Light, Too Far Gone ja Inamorata on ainoat biisit joista jäi yhtään mitään mieleen. Loppulevy lähinnä laiskaa ja keskinkertaista riffioksennusta ja jokainen biisi lässähtää viimeistään kertsissä, joita tosin ei jäänyt mieleen yhdestäkään biisistä.
 
Koko levyn ajan oli vaan sellanen olo, että loppuispa tää jo.
 
Hahaa mietin about samaa ja meinasinkin tulla kertomaan sen myös tänne mutta ajattelin, että en kehtaa.
 
Sanotaan jotain hyvää niin se inamorata ilman tilutuksia ja suvantokohtaa on "ihan jees". Ehkä siksi, että se kuulostaa täysin Trio Niskalaukaukselta :)
 
2/5 on aika anteliasta kuten edellä todettiin niin annetaan rehellinen 0,5/5

YouTubesta tuon uuden levyn kuuntelin, eipä jäänyt juuri mitään mieleen. Biisit ja koko levy
liian pitkiä. Sellainen tunne jäi että ideat ei ole oikein kantaneet, keskeneräisistä aihioista on yritetty väkisin rakentaa biisejä. Levyä en aio hankkia, hienoja levyjähän nuo on parhaimmillaan tehneet ja hyvä että edelleen jaksavat soittaa ja rundata.

Ihan kelpo levy. Samaa sarjaa Hardwiredin kanssa. Tuskin jää suurempaan kuunteluun, mutta en pettynytkään.
 
Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään jos kerron, että repesin Sleepwalkin soololle. Melko rohkeasti mennään taas ihan pusikossa. Nostan hattua rohkeudesta.
https://www.youtube.com/watch?v=SGBgEl_kPsc&t=262s
 
HS:n arvostelun kylmyys nauratti myös, vaikka vähän eri mieltä olenkin.

Pari kertaa pyöräytetty läpi tuo ja kummallista kyllä, ihan kuunneltavaa kamaa enimmäkseen. Yritin olla vertaamatta tuota 80-luvun tuotoksiin tällä kertaa etten kuulostaisi liian negatiiviselta;)... Se kasarin kulta-aika on ollutta ja mennyttä joten turhaa vatvoa siitä sen enempää. Voisin sanoa että kokonaisuutena Hardwired Pt.2 fiilis. Eli sellainen ok perus-nyky-Metallica-levy joka vaatinee vielä useamman kuuntelun että alkaisi ne jyvätkin erottumaan akanoista.

Taustametelinä pyörinyt päivän verran ja ihan OK levy tuntuu olevan. Hyvä että bändillä tuntuu olevan hauskaa ja tekevät sitä mistä pitävät.

Pistäkää kuulokkeet korville ja lyriikkavideot Youtubesta pyöriin! On meinaan koskettavaa kamaa kirjoittanut James taas, sanat merkkaa mulle kumminkin aika paljon musassa! Tää on konseptilevy sanoituksiltaan, keskittyy Hetfiieldin elämän alkutaipaleeseen; ei musakaan voi siis olla kovin modernin kuuloista! NWOBHM, Black Sabbath, sieltä heidän vaikutteistaanhan tää levy ammentaa häpeilemättä ja hyvin! Ei tätä pidä verrata mihinkään Puppetsiin, vaan Deep Purpleen, Tankkiin, Raveniin ja kumppaneihin ;-)

Tämä seilaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vähän turhan samankaltaisilla vesillä tempon, tyylin ym. suhteen joten tasapaksuhkoksi joskin tyyliltään yhdenmukaiseksi vääntämiseksi menee, vaikka sinänsä ihan kelpo levy onkin ja on tässä useita hyviäkin kappaleita. Balladeja en kaipaa, mutta jokunen tarttuva lisämelodia tai kerrasta iskevä tiiliskivi naamaan olisi piristänyt kokonaisuutta kyllä. Lux Æterna on vissiin vedetty pilottisingleksi lähinnä siksi, että "kattokaapa tätä", vaikka kappale ei muuten tyyliltään edusta levyä oikein miltään kantilta.
 
Kaiholla muistelen Spit Out the Bonen lennokasta "Stop breathing and dedicate to me / Stop dreaming and terminate for me" -kohtaa, joka nosti heti virneen kasvoille ja stondiksen pystyyn kaiken muun riffijyräyksen lisäksi.
 
Inamorata ei ole ihan Bleeding Me, The Outlaw Torn eikä oikeastaan edes Halo on Fire. Silti jotenkin lämmittää, että parilla viime levyllä on ollut Load-tyylistä raskasta groovea ja riffittelyä, se kun on mielestäni Metallican kulta-aikaa ja itselleni mieluisinta tyyliä. Hetfieldin karisma ja laulu paranee vuosi vuodelta.
 
Olisi tästä tietenkin voinut nipistää pois jokusen kappaleen, mutta eihän se sitten olisi palvellut konseptia. Pitää vielä sanoituksiin perehtyä, mutta tällaiset mietteet n. kolmen kuuntelun jälkeen.

Artturi: Ei tätä pidä verrata mihinkään Puppetsiin, vaan Deep Purpleen, Tankkiin, Raveniin ja kumppaneihin ;-)
 
Jos noihin vertaan, niin levy vaikuttaa vielä huonommalta.

Henri Henri Olavi: Jos noihin vertaan, niin levy vaikuttaa vielä huonommalta.
 
Kyllä. Ja mihinkäs muuhunkaan sitä vertaisi, kuin bändiin omaan aiempaan tuotantoon?

Henri Henri Olavi: Jos noihin vertaan, niin levy vaikuttaa vielä huonommalta.
 
Tähän voisi vaikka jättää pienen mainoksen... Black Sabbath: Mob Rules joka ilmestyi 1981 ja oli Sabbathin 10 kiekko, vanhemmat levyt lähes kaikki vielä kovempia.
Voiko näitä levyjä edes verrata tai kannattaako, vertaus Metallican uusimpaan.

Crown... on kyllä parhaasta päästä ehtottomasti. Toemii!
 
Olisi ollut niiden epilepsiavideoiden tilalla nää lyriikkavideot teatterissakin. Kuulostaa heti Chasing Lightkin paremmalta kun ei hyöki joku valkoinen välkytys silmille.
 
https://www.youtube.com/watch?v=cCCrvwSluGs

Olipahan se puuduttava paketti. No positiiviset enste, minulle kakkosbiisin riffi on ehkä kovin yksittäinen kitarariffi bändiltä sitten mustan levyn. Mukavan vänkä ja velmu. Toki kun riffit oli just se juttu mikä Metallicasta teki Metallican aikoinaan on yksi kunkkuriffi 77-minuutin paketissa melko heikko saavutus silleen. Olikohan se Chasing Light missä oli kans kiva. Se oli vähän semmonen kanelijenkki-riffi, että Jarnan sanoin "se on kyllä hyvä kun se on niin huono". Sleepwalk My Life Away sisälsi kivan voksukoukun kertsissä, jäi mieleen. Viimesen biisin Sabbath-väliosa oli ihan mahtava, miksei sellasia tunnelman ja dynamiikan vaihteluita ollut enempää. Ja basso kuuluu koko levyllä selkeästi!!!! Jee!!!!
 
Sitten negat. You Must Burn oli semmonen josta en löytänyt mitään mikä perustelisi sen biisin olemassaolon. En ymmärrä. Ja sitten ne jatkuvat töksähtävät täkätäkätäkätäkä-tum tum tum *tauko* täkätäkä tum-tum. TUM. TäkätäkäTUM. Tuntuu että melkein kaikissa kappaleissa on noita osioita jotka katkaisee kokonaan lennon ja lopulta ne ei johda mihinkään eikä vaikuta yhtään mihinkään mitenkään. Jos ei ne ole biisin keskellä, niin sitten ne on introssa (esim. kakkosbiisin alku on täysin tyhjänpäiväinen). Sitten se sävelaskeleen nouseva doudidi-doudidi oli pahimmoilleen useammassa peräkkäisessä biisissä ja piti kelata taaksepäin että eikö tää ollu edellisessäkin kipaleessa.
 
Laitoin muuten autossa volat hiljaselle jossain kohtaa ja just alkoi Lux Aeterna, kuului pelkästään rummut hiljaa ja niistä tuli semmonen humoristinen Casio-urkuviba. Voi kun Bob Rock olisi ollut tuottamassa tästä sellasen 55-minuuttisen paketin. Bändi olisi luottanut miehen sovitusehdotuksiin ja antanut karsia osia pois ja lisätä pikkujippoja niin kuin ysärilevyillä. Näistä aineksista saisi ihan hyvän levyn oikeesti. Musiikkikin on tyyliltään niin lähellä niitä Rockin tuottamia levyjä että hän ois passannu tähän kuin nenä päähän.
 
Pitää vielä parit kerrat pyöräyttää, mutta kyllä edellinen levy oli nyt äkkiseltään kokonaisuutena huomattavasti parempi.

Tohon Halo on Firen ja Inamoratan vertailuun sanon ite sen verran, että pidän molemmista yhtä paljon. Hyviä ralleja mielestäni molemmat. Kasvanut tuo viimeksi mainittu, mukavan kuulonen pääriffi ja loistavat laulut.
 
E: Tai miten tuo muhjuriffi nyt "mukavan" kuulonen on, mutta onpa kumminki.