Kitarat: kitarakamat ›

erty: Pitsin nypläystä harrastettiin Fenderillä. Gibsonin PAFfien lanka ohjattiin koneellisesti eikä käsin. Operaattorin hommaa oli siis asetuksien säätö ja koneen operointi.
 
http://www.guitarhq.com/paf.html
https://www.throbak.com/pickup-winder-history.html
 
Juu, tuolta näkee miten homma hoitui vuonna 1967...
https://youtu.be/3-zOaOYB120?t=1052
 
Leesona 102 oli tosiaan kolmen kelan "automatisoitu" käämintäkone, joita Gibsonilla oli pari kappaletta (ainakin alkuvaiheessa). Leesonasta sen verran, että se oli alunperin tarkoitettu 3" kelojen käämimiseen, mutta Gibsonilla se säädettiin 1/4" keloille ja tämä muutostyö aiheutti jonkinlaista variaatiota siihen, miten käämilanka kelalle päätyi. Vähemmän siis Fender-henkistä käämilangan ohjailua kelalle kuten totesit, mutta edelleen duuni jossa tarvittiin pienemmät ja näppärät sormet.
 
Isoäitien tekemät mikit ja vahvistimet ovat parhaita.

rosberg: no sehän vois olla sitten se seuraava hankinta.
Mulle 335 ja strato on just parhaita sylikepakoita. Ehkä ne cs:n pienemmätkin pitää kokea joskus.
 
Nyt tuonne torille ilmaantui juurikin saman moinen. Käyhän toki kokeilemassa.

SG on hyvä rokkikitara ja helpposoittoinen. Itsellä tosin ei ole. Les Paul on. Fenderit ovat heleämpiä ja pidän niiden soundista. LP on suhteellisen tumma ääneltään.

Kyl se, hyvin on asiat, täähän piti kotiin palauttaa kun tuli tarjolle ja parempaakaan ei Les Paul ruletissa ole tullut vastaan. On niin perinteistä kun vaan saattaa. Ja nauhatkin hyvät Dunlop 6130:t. Pientä säätöä. Talla takaisin oikein päin ja katsoo jos jossain vaiheessa bellbrass tallan, ei tosin kovin oleellista, peräkappale lightweight alumiinista ja groverin milkbottlet tieten vireiksi. Pikku parannuksia, jos viihtii, kun nytkin toimii oivallisesti. Kielten vaihto toki peräkappaleen ja virien vaihdon yhteydessä ja kielet normaaliin tapaan.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5181.jpg

Palaan vielä noihin Gibsonin humppareihin, joissa napapaloissa on ruuviura. Onko näillä tarkoitus säätää yksittäisen kielen korkeutta? Yleensä ne näyttää olevan samalla tasolla - päinvastoin kuin Fendereissä, joissa napapalat ovat eri korkeudella, eikä niitä tiettävästi voi edes säätää.

Yallup: Palaan vielä noihin Gibsonin humppareihin, joissa napapaloissa on ruuviura. Onko näillä tarkoitus säätää yksittäisen kielen korkeutta?
 
Tarkoitat varmaan kielten välistä "balanssia", itse kielen "fyysiseen" korkeuteenhan noilla ei ole mitään vaikutusta. Eli joo, tarkoituksena noilla ruuveilla on sitä kielten keskinäistä balanssia hienosäädellä, oli se napapala sitten ruuviurallinen filisterhead-ruuvi tahi kuusiokoloruuvi tai kaksineuvoinen semmoinen.

fox: Tarkoitat varmaan kielten välistä "balanssia", itse kielen "fyysiseen" korkeuteenhan noilla ei ole mitään vaikutusta. Eli joo, tarkoituksena noilla ruuveilla on sitä kielten keskinäistä balanssia hienosäädellä, oli se napapala sitten ruuviurallinen filisterhead-ruuvi tahi kuusiokoloruuvi tai kaksineuvoinen semmoinen.
 
Säätääkö näitä joku oikeasti? Eikös tarina kerro että Seth Lover ei ollut edes laittamassa ruuveja mikkeihin, mutta joku sanoi että näyttää paremmalta jos ois, ihan kuten P90-mikeissäkin ja näin sitten humbuckerit sai ruuvinsa.

benny: Säätääkö näitä joku oikeasti? Eikös tarina kerro että Seth Lover ei ollut edes laittamassa ruuveja mikkeihin, mutta joku sanoi että näyttää paremmalta jos ois, ihan kuten P90-mikeissäkin ja näin sitten humbuckerit sai ruuvinsa.
 
Kyllä, minä säädän. Mulla on vakiokaava mistä aloitan. Tässä ohjeet jos joku muukin haluaa kokeilla:
1. Säädän ensin kaikki napapalat samaan tasoon mikin bobbinin tai kuoren pinnan tasolle.
2. Ruuvaan E ja G-kielien napapaloja puoli kierrosta kiinni eli alemmaksi.
3. Ruuvaan A ja B-kielen napapaloja puoli kierrosta auki eli korkeammaksi.
4. Ruuvaan D ja e-kielen napapaloja kierroksen auki eli korkeammaksi.
5. Lopuksi säädän koko mikrofonin korkeuden siten, että paksumpien kielten puoli on n. 0,5-1,0mm alempana, kuin ohuempien kielten puoli.
 
Lopputulos on usein hyvä balanssi, missä yksikään kieli ei soi toistaan kovempaa ja ovat keskenään balanssissa. Soinnut tuhdimmallakin säröllä kuulostavat selkeiltä ja erottelevilta.

benny: Säätääkö näitä joku oikeasti? Eikös tarina kerro että Seth Lover ei ollut edes laittamassa ruuveja mikkeihin, mutta joku sanoi että näyttää paremmalta jos ois, ihan kuten P90-mikeissäkin ja näin sitten humbuckerit sai ruuvinsa.
 
Kyllä niitä oikeasti säädetään. Linkissä säätövinkkejä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=i6r3KjUhsxY

fox: Toki ne jotka ei ole tuohon korkeussäätöön turvautuneet, valittelevat sitten että mikit on muhjuiset/tunkkaiset/milloin mitäkin, joten ovat ne viipymättä vaihdettavat. Joka lähtöön kitaristeja on!
 
No ei tuo säätäminen aina auta, mutta monesti voi kuitenkin auttaa se on totta. Itsekin olen säädellyt joidenkin mikkien kohdalla, mutta isoimman hyödyn olen yleensä löytänyt kun vaihdoin mikin toiseen, mutta se on kiinni mitä sitten etsii.

No ainakaan valmistaja ei katso tarpeelliseksi esisäätää näitä ruuveja mitenkään, kun ovat yleensä nätisti rivissä. Kertooko se siitä, että esim b-kieli ei soi liian kovaa eikä loiva radius sitä vaadi. F-kilpailijalla ainakin b-napa on selvästi alempana - jopa pinnan alla ja muutoin palat myötäilevät voimakasta radiusta.
 
Oliko kuitenkin niin, että P-90 paloja on säädetty jo tehtaalla?? Ainakaan ruuvit ei ole samalla tavalla suorassa. Onko yksikelainen jotenkin herkempi kielen etäisyydelle kuin humppari joka tavallaan "tumputtaa" soundin?

Yallup: Oliko kuitenkin niin, että P-90 paloja on säädetty jo tehtaalla?? Ainakaan ruuvit ei ole samalla tavalla suorassa. Onko yksikelainen jotenkin herkempi kielen etäisyydelle kuin humppari joka tavallaan "tumputtaa" soundin?
 
Kyllä. LPJ ainakin tuli tapit koholla.
Mä sanoisin että tää liittyy enemmän siihen että se mikki on kiinni kannessa eikä korkeus ole säädettävissä samalla tavalla mitä humbuckerit kehyksissä.

benny: Kyllä. LPJ ainakin tuli tapit koholla.
Mä sanoisin että tää liittyy enemmän siihen että se mikki on kiinni kannessa eikä korkeus ole säädettävissä samalla tavalla mitä humbuckerit kehyksissä.
 
Mulla ei muuten ole junioreissa tapit juurikaan mikin kuorta ylempänä.

Mä oon kyllä vähän suu ammollaan tästä 2016 traditionalista, kun ei tarvitse muuttaa mitään. Se oli heti laukusta otettaessa täydellinen mulle jokaisella osa-alueella mikä on melkein shokki. Ainoa mitä tein oli viritys :)
 
Sekin oli yllätys, kun tässä on modern wiring eli se standardi kytkentä, mutta silti soundi ei mene pahemmin tummaksi kun kääntää volume potikkaa pienemmälle mikä on pieni ihmetys, mutta hyvä näin. Treble bleediäkään ei näyttäisi olevan.
 
57 Classit mikit on just passelit tähän keppiin. On twangia, rouheutta sekä kirkkautta. Soundit on just sitä mitä olen halunnut. Jäi heti Duncanit ja Dimarziot mielestä pois kun pääsi soittelemaan. Custombuckereista en sitten tiedä ovatko vielä paremmat, mutta enää ei ole tarvetta lähteä muuttamaan soundia kun se on siinä.
 
Eli Omistan hyvän Gibsonin ja kaikki on nyt hyvin :)

Tavan humpparissa toisen kelan napapalat on metallikuoren alla ja käsittääkseni estetty kielen värähtelyltä. Entäs nämä Zebra- ja Dirty Fingers-tyyppiset mikit, joissa ei ole suojakuorta ollenkaan? Voisi kuvitella, että tämä vastakkaisvaiheessa oleva napapala kumoaisi myös kielen aiheuttaman magneettikentän muutoksen?

jogo3000: Mulla ei muuten ole junioreissa tapit juurikaan mikin kuorta ylempänä.
 
Tältä näyttää omassani:
https://cdn.discordapp.com/attachme … 321931751469066/20230414_093105.JPG
 

 
Metalkallo: Mä oon kyllä vähän suu ammollaan tästä 2016 traditionalista, kun ei tarvitse muuttaa mitään. Se oli heti laukusta otettaessa täydellinen mulle jokaisella osa-alueella mikä on melkein shokki. Ainoa mitä tein oli viritys :)
 
Sekin oli yllätys, kun tässä on modern wiring eli se standardi kytkentä, mutta silti soundi ei mene pahemmin tummaksi kun kääntää volume potikkaa pienemmälle mikä on pieni ihmetys, mutta hyvä näin. Treble bleediäkään ei näyttäisi olevan.
 
57 Classit mikit on just passelit tähän keppiin. On twangia, rouheutta sekä kirkkautta. Soundit on just sitä mitä olen halunnut. Jäi heti Duncanit ja Dimarziot mielestä pois kun pääsi soittelemaan. Custombuckereista en sitten tiedä ovatko vielä paremmat, mutta enää ei ole tarvetta lähteä muuttamaan soundia kun se on siinä.
 
Eli Omistan hyvän Gibsonin ja kaikki on nyt hyvin :)
 
Se on mukava kuulla, että sait oikeasti rahoillesi vastinetta, silleen miten oikeasti kuuluukin kun ostaa vähän parempaa kitaraa.
 
Hieman pitää myrkyttää silti, oisko 57 Classic Plus ehkä avain totaaliseen onneen tallassa?-)

benny: Hieman pitää myrkyttää silti, oisko 57 Classic Plus ehkä avain totaaliseen onneen tallassa?-)
 
Mulla just 57 classic plussa tuon 2016 traditionalin tallamikkinä, ja normi 57 kaulassa. Toimii kyllä hyvin. Jos normi 57 classic löytyy jo tallasta, niin en nyt tiedä kantsiiko plussaa mennä hankkimaan koska on periaatteessa vain tehokkaampi versio normista.
 
Mutta joo, sain todellakin vastinetta rahoille. Just hassua, kun kävi niin et tää kitara innostaa enemmän juuri soittamaan kuin laittelemaan sitä mikä on tietenkin oikein :)

Yallup: No ainakaan valmistaja ei katso tarpeelliseksi esisäätää näitä ruuveja mitenkään, kun ovat yleensä nätisti rivissä. Kertooko se siitä, että esim b-kieli ei soi liian kovaa eikä loiva radius sitä vaadi. F-kilpailijalla ainakin b-napa on selvästi alempana - jopa pinnan alla ja muutoin palat myötäilevät voimakasta radiusta.
 
Tuohon vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkästään otelaudan radius. Esim. kielten paksuus ja materiaali. 50-luvulla G-kieli oli usein punottu. Samoin käytössä oli täysnikkeliset kielet pyöreän ydinlangan ympärille punottuna, nykyään on niklattua terästä ja kuusikulmaisen "hexcoren" ympärillä. Napapalojen säätämiseen vaikuttaa siis myös käytettävät kielet sekä erityisesti se, mitä soittimelta halutaan. Toiset haluavat mikin mahdollisimman lähelle kieliä jotta soundi on voimakas, toiset taas tarkoituksella pakittavat ja laskevat mikkiä alemmaksi.
 
Napapalojen säätäminen on eräänlainen "kompromissi", jossa mikki voidaan säätää alemmaksi, mutta tuoda napapaloja lähemmäksi, jolloin yleinen voimakkuus ei nouse, mutta erottelevuus paranee. Tämä on varsinkin vintage- ja pussihousu-osastolla monesti toivottu juttu. Rankemmassa metallimusiikissa tuolla ei taida olla paskankaan merkitystä, mutta voi sitä silläkin puolella harkita. Tuo säätömahdollisuus on siitä hyvä, että se mahdollistaa asioita. Ei ole pakko, ei. Mutta saa ja voi, jos tahtoo.

Yallup: Tavan humpparissa toisen kelan napapalat on metallikuoren alla ja käsittääkseni estetty kielen värähtelyltä. Entäs nämä Zebra- ja Dirty Fingers-tyyppiset mikit, joissa ei ole suojakuorta ollenkaan? Voisi kuvitella, että tämä vastakkaisvaiheessa oleva napapala kumoaisi myös kielen aiheuttaman magneettikentän muutoksen?
 
Molemmat kelat poimivat kielen värähtelyn kuorellisessakin humpparissa. Navat eri kelojen magneeteissa tosiaan ovat vastakkaiset, mutta myös kelojen käämit on kytketty keskenään vastavaiheseen jolloin mikin puoliskojen tuottamat signaalit ovatkin samassa vaiheessa ja homma toimii vallan hyvin.
 
Se humpparin kuoren metalli ei vaikuta magneettikenttään. Jos kuori olisi ihan patarautaa niin se tosiaan sekoittaisi magneettikentän, mutta se on jotain kromattua/niklattua messinkiä tai semmoista, magneetti ei tartu siihen.