Kitarat: kitarakamat ›

Itselle on tulossa 2016 vuoden Gibson LP traditional. Tuo on ensimmäinen Gibson mulle koskaan. Les Paulihan se on siinä missä muutkin varmaan, mutta on se vihdoin sitten hienoa omistaa ihan sen alkuperäisenkin merkin tekemä tekele. Saa nähdä pidänkö 57 classic mikit siinä vai pistänkö Dimarzio paf masterit tilalle, kun mastereissa enempi se soundi sinne Gibson custombuckerien suuntaan. Gibsonin mikeillä tietty se Gibson soundi irtoaa parhaiten. Tietty myös 50's kytkentä pitää laittaa jos ei ole valmiina mitä tuskin on.

Metalkallo: Itselle on tulossa 2016 vuoden Gibson LP traditional. Tuo on ensimmäinen Gibson mulle koskaan. Les Paulihan se on siinä missä muutkin varmaan, mutta on se vihdoin sitten hienoa omistaa ihan sen alkuperäisenkin merkin tekemä tekele. Saa nähdä pidänkö 57 classic mikit siinä vai pistänkö Dimarzio paf masterit tilalle, kun mastereissa enempi se soundi sinne Gibson custombuckerien suuntaan. Gibsonin mikeillä tietty se Gibson soundi irtoaa parhaiten. Tietty myös 50's kytkentä pitää laittaa jos ei ole valmiina mitä tuskin on.
 
Mun mielestä noi 57 mikit on ihan hyvät. Itsellä on LP Studiossa sellaiset.

mpekkanen: Mun mielestä noi 57 mikit on ihan hyvät. Itsellä on LP Studiossa sellaiset.
 
Hyvissä PAF-meiningeissä on niin vähän eroja keskenään, että mun mielestä ainoa syy vaihtaa on nimenomaan fiilisjutut ja mojo.
 
Ne erot mallien välillä hukkuvat mikin korkeuden säätöön, signaaliketjuun ja vahvistimen säätöihin.

Ainoastaan mojo-syystä vaihtaisin. Jostain syystä Pearly Gatesit puhuttelee mua eniten ja silti niitä ei löydy kitaroistani.

rosberg: Ainoastaan mojo-syystä vaihtaisin. Jostain syystä Pearly Gatesit puhuttelee mua eniten ja silti niitä ei löydy kitaroistani.
 
Niissä taitaa olla mun korvien mukaan yläpäässä jotain eroa keskivertoon vastaavaan, mutta kyllä sekin hukkuu kokonaisuuteen helposti.

Juu 57 classicit on hyvät mikit, ehkä toiseksi parhaat custombuckerin jälkeen? Se on harmi kun custombucker setti maksaa niin paljon, kun tekis mieli kokeilla sitäkin. Videoiden perusteella vaan kuulostaa noi Dimarzion paf masterit lähelle custombuckeria, mutta kun en ole itse customia testannut niin en voi sanoa varmaksi.
 
Noissa Dimarzion paf mastereissa vaan just se soittotuntuma on erilainen, kun niissä on sitä twängiä enempi. Tosi hienot mikit hintaansa nähden. Tallamikki on selvästi just se telecaster on steroids mikki, ja kaulamikkikin on tarpeeksi kirkas ettei mee muhjuun. 57:ssa kuitenkin se Gibson soundi taas. No sen näkee sitten kun keppi saapuu. Eka täytyy tietty testaa 57:t 50's wiringilla, ja kattoo et onko kaikki potikat 500k. Ne pitäis olla 500k, mutta mistään en ole löytänyt täyttä varmuutta.
 
Aivan ensimmäiseksi Kun etsin oikeaa Gibsonia mulle iski silmään 1997 vuoden LP standard missä hienoista hienoin cherryburst väritys, mutta hintaa enempi ku tässä 2016 mallissa, niin jätin harmikseni. Ihan tyytyväinen tulen varmasti olemaan 2016 traditionaliinkin, ja siinäkin ihan jees cherryburst tai cherry sunburst väritys mikä tärkeää kun cherry värityksellä olen aina halunnut LP:n. Kaulan koolla ei ole minulle väliä, kun on elämän aikana ollut erilaisia kauloja eri kitaroissa ja kaikkiin osannut sopeutua.
 
Onkos kellään täällä ollut 2016 traditionalia ja mitä pidit? Kellään custombucker mikkejä Gibbonissaan, et minkälaiset ovat olleet?

Metalkallo: Juu 57 classicit on hyvät mikit, ehkä toiseksi parhaat custombuckerin jälkeen? Se on harmi kun custombucker setti maksaa niin paljon, kun tekis mieli kokeilla sitäkin. Videoiden perusteella vaan kuulostaa noi Dimarzion paf masterit lähelle custombuckeria, mutta kun en ole itse customia testannut niin en voi sanoa varmaksi.
 
Noissa Dimarzion paf mastereissa vaan just se soittotuntuma on erilainen, kun niissä on sitä twängiä enempi. Tosi hienot mikit hintaansa nähden. Tallamikki on selvästi just se telecaster on steroids mikki, ja kaulamikkikin on tarpeeksi kirkas ettei mee muhjuun. 57:ssa kuitenkin se Gibson soundi taas. No sen näkee sitten kun keppi saapuu. Eka täytyy tietty testaa 57:t 50's wiringilla, ja kattoo et onko kaikki potikat 500k. Ne pitäis olla 500k, mutta mistään en ole löytänyt täyttä varmuutta.
 
Aivan ensimmäiseksi Kun etsin oikeaa Gibsonia mulle iski silmään 1997 vuoden LP standard missä hienoista hienoin cherryburst väritys, mutta hintaa enempi ku tässä 2016 mallissa, niin jätin harmikseni. Ihan tyytyväinen tulen varmasti olemaan 2016 traditionaliinkin, ja siinäkin ihan jees cherryburst tai cherry sunburst väritys mikä tärkeää kun cherry värityksellä olen aina halunnut LP:n. Kaulan koolla ei ole minulle väliä, kun on elämän aikana ollut erilaisia kauloja eri kitaroissa ja kaikkiin osannut sopeutua.
 
Onkos kellään täällä ollut 2016 traditionalia ja mitä pidit? Kellään custombucker mikkejä Gibbonissaan, et minkälaiset ovat olleet?
 
Mulla 2010 Traditional jossa 57:t ja tein kaulamikkiin ns. half-air modin. En tiedä onko ero kovin radikaali mutta ehkä siitä tuli soundiltaan hieman avarampi, enemmän juuri sitä twangia.

uimahallinvalvoja: Mulla 2010 Traditional jossa 57:t ja tein kaulamikkiin ns. half-air modin. En tiedä onko ero kovin radikaali mutta ehkä siitä tuli soundiltaan hieman avarampi, enemmän juuri sitä twangia.
 
Ok. Joo itsekin olen testannut half-air modia Duncanin 59N kaulamikissä, mutta en oikeastaan välittänyt siitä tai tehnyt niin isoa eroa että jaksaisin enään koittaa. Nykyään itse käytän kaulamikissä 15nf NOS eli vanhaa kondensaattoria joka kirkastaa kaulamikkiä kivasti ja tekee tone potikan säätelystä smoothimpaa. Samaten tallamikillä käytän 22nf NOS kondensaattoria samoista syistä. Suosittelen kokeileen noita vanhoja kondensaattoreita koska niissä on suht iso ero JOS kikkailee kitaran volume ja tone potikoilla. Uraltonelta saa noita. Muistaa vaan sitten, et se eka uf ei ole se oikea lukema jota pitää katsoa vaan se suluissa oleva nf eli 15nf ja 22nf. https://uraltone.com/elektroniikan- … nsaattorit/oljykondensaattorit.html

Metalkallo:
Itse tykkään unbalanced ja omasta mielestä se on just yksi tekijä mikä tuo lähemmäksi niitä vanhoja 59 ja 60 luvun mikkejä.
 
Eipä mittää, hommaat tuohon vaikka Burstbuckerit sitten. Mutta noissa tulee sitten se efekti, että "kyllähän nää vaihdetut on paremmat" olkoonkin, että välttämättä ei isommin eroja edes ole, jos mitään. Mikin korkeudella ym. pikku säädöillä saa enemmänkin aikaan, kuin sillä että ihan vaihtamisen ilosta vaihtaa hyvät mikit samanmoisiin hyviin..
Toki sitä saa omalleen tehdä mikä vaan hyväksi tuntuu. Kondensaattorikysymys on sitten toinen juttu, jos vaikka on esmerkiks joku orangedroppi tahi sitten joku PIO, jos niillä on tasan sama (mitattu ! ) nF-arvo niin eroa ei oo. Aivan samoin ne käyttäytyy siinä passiivisessa rc-piirissä joka tuo tone-piiri kitarassa on. Toki siinäkin saa tehdä sen mikä vaan miellyttää. Ja onhan vaikka joku polykarbonaattikonkka hienon näköinen, tahi bumblebee.
Mikkivalikoimaahan on nykyään niin runsaasti että "heikkopäistä hirvittää". ;)

Omistan edelleen tän Pre-Historic Reissuen vuodelta -88 ja kaikki on hyvin. Ihana kitara. Kuvattu tänään.
 
https://photos.app.goo.gl/Nd8pCF7GcTQWnZ7T7

fox: Eipä mittää, hommaat tuohon vaikka Burstbuckerit sitten. Mutta noissa tulee sitten se efekti, että "kyllähän nää vaihdetut on paremmat" olkoonkin, että välttämättä ei isommin eroja edes ole, jos mitään. Mikin korkeudella ym. pikku säädöillä saa enemmänkin aikaan, kuin sillä että ihan vaihtamisen ilosta vaihtaa hyvät mikit samanmoisiin hyviin..
Toki sitä saa omalleen tehdä mikä vaan hyväksi tuntuu. Kondensaattorikysymys on sitten toinen juttu, jos vaikka on esmerkiks joku orangedroppi tahi sitten joku PIO, jos niillä on tasan sama (mitattu ! ) nF-arvo niin eroa ei oo. Aivan samoin ne käyttäytyy siinä passiivisessa rc-piirissä joka tuo tone-piiri kitarassa on. Toki siinäkin saa tehdä sen mikä vaan miellyttää. Ja onhan vaikka joku polykarbonaattikonkka hienon näköinen, tahi bumblebee.
Mikkivalikoimaahan on nykyään niin runsaasti että "heikkopäistä hirvittää". ;)
 
En mää halua burstbuckereita, kun niissä ei ole samanlaista atakkia ja kirkkautta kuin esim. custombuckerissa tai Dimarzion paf mastereissa. Muuten kyllä BB1 ja 2 ihan ok mikit. Taidan kokeilla Dimarzion 59 PAF settiä vielä Gibsoniin jos se yllättäisi siinä. Jos ei, niin sitten varmaan paf masterit vaan kiinni. Eka kuitenkin 50's wiring ja noi PIO konkat kiinni 57 classic mikeillä et kuulee miten noilla soundaavat.
 
Mulla oli ennen näitä kitaroissa kondensaattoreina https://uraltone.com/soitinrakennus … hin/mallory-150-s-0-022uf-250v.html
 
Malloryt ihan hyvät, mutta nuo vanhat uralista ostetut vanhat öljykondensaattorit on aivan eri maata. Vanhat toimii smoothimmin potikkaa kääntäessä, ja se woman tonen tapainen soundi onnistuu paljon paremmin kuin mallory:lla, ainakin oman kokemuksen perusteella. Noi ei todellakaan ole vain silmäkarkkia varten. Arvoista en tosin voi sanoa miten lähellä ovat toisiaan mallory ja PIO, kun en ole koskaan mittaillut konkkia, mutta eroja on tarpeeksi.
 
Tässä esim. 22nf PIO mitä käytän parissa kitarassa. Samaista 15nf kaulassa. https://uraltone.com/elektroniikan- … aper-in-oil-kondensaattori-nos.html

Täällähän on kunnon korkinhaistelua. Itse ostin Gibsoneita jotta ei tarvis pelleillä mikkien ja muiden kanssa. Senkus vaan soittaa ja nauttii nitrolakan tuoksusta.

benny: Täällähän on kunnon korkinhaistelua. Itse ostin Gibsoneita jotta ei tarvis pelleillä mikkien ja muiden kanssa. Senkus vaan soittaa ja nauttii nitrolakan tuoksusta.
 
Mulla ei ole yhdessäkään kolmesta Gibsonista alkuperäisiä mikkejä. Siis kiinni soittimissa. Lojuvat jossain kamalaukussa jos tulee tarve palauttaa orkkiskuntoon.
 
Mutta nuuskutellaan nyt korkkeja oikein kunnolla. Suurin ongelma nykyisten P.A.F.-kopioiden ja -versioiden kanssa on se, että moni valmistaja käyttää helposti saatavilla olevia AlNiCo V magneetteja ja lisäksi vielä vahaavat mikit. Oikeat P.A.F.-mikit oli usein AlNiCo II ja vahaamattomia. Lisäksi niitä tuli myös AlNiCo III, IV ja V magneeteilla, joista tuo III oli vähiten käytetty. Magneeteista on myös pitkiä ja lyhyempiä versioita, silläkin vaikutuksensa asiaan. P.A.F.:sta puhutaa siis hyvin yleistävänä nimityksenä ja se voi oikeasti olla mitä tahansa ihan paskan ja sen täydellisen väliltä.
 
50-luvulla yleisin sähkökitaralla soitettu musiikki oli jazz- ja orkesterimusiikkia, joten Seth Lover halusi lämpimän ja pehmeän soundin. Myöhemmin on alettu arvostamaan esim. treblekkäämpää ulosantia. Siitä ehkä syntyy se "The P.A.F."-määritelmä humbuckerista, jossa on avoin ja kirkas tsaundi sen humbuckerille tavanomaisen lämpimän ja pyöreämmän soundin lisäksi.
 
Jokainen kela käämittiin aluksi käsin (siis koneella jota käytti operaattori, todennäköisesti joku näppäräsorminen nainen, kun eihän sellainen "pitsinnypläys" ollut miesten hommia) ja kelat ajettiin tekijästä riippuen joihinkin normeihin. Toisille se saattoi olla bobbinit täyteen scatterwound-meiningillä, toisille orjallisemmin tiettyä kierrosmäärää lähellä oleva lukema ja siistimmin vasemmalta oikealle käämilankaa johdatellen.
 
Nykyään siis P.A.F.-kopioita ja replikoita voidaan valmistaa hyvin monella eri tavalla ja eri materiaaleista. Kaikilla vaikutuksensa hiusten halkomisessa. Käämilangan paksuus ja eriste, kierrosmäärä kelalla, käämintätapa, mikä magneetti, miten magnetisoitu (esim. degaussed A5 on eri asia kuin A4 tai A2), onko pitkä vai lyhyt magneetti, vahattu vai ei, kuorella vai ei... Yhdistelmiä on useita ja toisella asialla voi kompensoida toista. Esim. lyhyt A5 magneetti ja alhaisempi käämilangan kierrosmäärä voi periaatteessa tuottaa saman "lopputuloksen" kuin pitkä A2 magneetti ja enempi käämilankaa kelalla. Tosin, ihan niin yksinkertaista ei sekään ole. Soundin lisäksi se, miten mikki vastaa soittajan käskytykseen ja miltä se "tuntuu" soittaessa on monesti merkityksellistä. Siksi ehkä markkinoilla onkin X sataa tai tuhatta erilaista P.A.F.-varianttia.

McNulty: Mulla ei ole yhdessäkään kolmesta Gibsonista alkuperäisiä mikkejä. Siis kiinni soittimissa. Lojuvat jossain kamalaukussa jos tulee tarve palauttaa orkkiskuntoon.
 
Ei se väärin ole. Toiset on vähempään tyytyväisiä.
 
Mutta nuuskutellaan nyt korkkeja oikein kunnolla. Suurin ongelma nykyisten P.A.F.-kopioiden ja -versioiden kanssa on se, että moni valmistaja käyttää helposti saatavilla olevia AlNiCo V magneetteja ja lisäksi vielä vahaavat mikit. Oikeat P.A.F.-mikit oli usein AlNiCo II ja vahaamattomia. Lisäksi niitä tuli myös AlNiCo III, IV ja V magneeteilla, joista tuo III oli vähiten käytetty. Magneeteista on myös pitkiä ja lyhyempiä versioita, silläkin vaikutuksensa asiaan. P.A.F.:sta puhutaa siis hyvin yleistävänä nimityksenä ja se voi oikeasti olla mitä tahansa ihan paskan ja sen täydellisen väliltä.
 
50-luvulla yleisin sähkökitaralla soitettu musiikki oli jazz- ja orkesterimusiikkia, joten Seth Lover halusi lämpimän ja pehmeän soundin. Myöhemmin on alettu arvostamaan esim. treblekkäämpää ulosantia. Siitä ehkä syntyy se "The P.A.F."-määritelmä humbuckerista, jossa on avoin ja kirkas tsaundi sen humbuckerille tavanomaisen lämpimän ja pyöreämmän soundin lisäksi.
 
Jokainen kela käämittiin aluksi käsin (siis koneella jota käytti operaattori, todennäköisesti joku näppäräsorminen nainen, kun eihän sellainen "pitsinnypläys" ollut miesten hommia) ja kelat ajettiin tekijästä riippuen joihinkin normeihin. Toisille se saattoi olla bobbinit täyteen scatterwound-meiningillä, toisille orjallisemmin tiettyä kierrosmäärää lähellä oleva lukema ja siistimmin vasemmalta oikealle käämilankaa johdatellen.
 
Eiks kaikki nää vanhat Gibsonin P.A.F.:it ole oikeasti scatterwoundeja jos oikeasti asiaa mietitään. Se on vaan vähän tommonen markkinatermi joillekki. Siinä kun käsi on aina ohjannut sitä lankaa, niin se on mennyt sinne vähän silleen jotenkin.
 
Nykyään siis P.A.F.-kopioita ja replikoita voidaan valmistaa hyvin monella eri tavalla ja eri materiaaleista. Kaikilla vaikutuksensa hiusten halkomisessa. Käämilangan paksuus ja eriste, kierrosmäärä kelalla, käämintätapa, mikä magneetti, miten magnetisoitu (esim. degaussed A5 on eri asia kuin A4 tai A2), onko pitkä vai lyhyt magneetti, vahattu vai ei, kuorella vai ei... Yhdistelmiä on useita ja toisella asialla voi kompensoida toista. Esim. lyhyt A5 magneetti ja alhaisempi käämilangan kierrosmäärä voi periaatteessa tuottaa saman "lopputuloksen" kuin pitkä A2 magneetti ja enempi käämilankaa kelalla. Tosin, ihan niin yksinkertaista ei sekään ole. Soundin lisäksi se, miten mikki vastaa soittajan käskytykseen ja miltä se "tuntuu" soittaessa on monesti merkityksellistä. Siksi ehkä markkinoilla onkin X sataa tai tuhatta erilaista P.A.F.-varianttia.
 
Kalamazoossa on tehty mikkejä niistä osista mitä on saanut. Yksi päivä on tullut Alnico 2:ta, toinen päivä vitosta. Joku mikki on kuumempi ja joku ei. Lisäksi niitä kansia ei myöskään ihmetelty alkuun, ei siellä ollut mitään bookmatching -touhuja silloin 50-luvulla. Jollakin kävi kannen ja mikkien kanssa vähän parempi tuuri, jollain taas ei. Joillekin sekin tuntuu olevan yllätys että kaikki ne burstit on alkujaan cherryjä, toiset on vuosien mittaan vaan elänyt eri väriseksi. Sitten niitä on nimetty ja alettu sen mukaan maalailee tarkoituksella sitruunoita ja jääteitä. Oikeastaan toi sattuma on se just hienoin asia noissa vanhoissa Gibsoneissa.
 
Toi on kyllä hauska tavallaan että kun niitä mikkejä on tehty tuhansia miten sattuu, niin kaikki kloonit on sitten kanssa tehty sen yhden tai parin eri otoksen mukaan. Throbak käyttää 2 & 5 sekä "custom cast", Lollar laittelee pääasiassa Alnico 5 tallaan ja Alnico 2 kaulaan, Sheptonella taitaa olla Alnico IV se juttu, Tunkkanen suosii joissakin 2:ta ja toisissa viitosta. DiMarzio pääasiassa 5, mutta tais olla toi Gilbertin PAF Master eka missä Alnico 2:ta. Omalla otannalla aika sama onko 2:ta vaiko 5:ta, toi yks kitara kolmosilla on kyllä jo vähän sitten löysempi ulostuloltaan.
 
Edit: Vähän kyl kiinnostais tietää että mitenköhän noi aiemmin manitut Tunkkasen Seth Lover/Antiquity -mikit. Onkohan paljonkin kuorten alla tuplakermasta nykyään, johtuen sen erään valmistajan vienoisen mulkusta Trademark-perseilystä.

benny: tais olla toi Gilbertin PAF Master eka missä Alnico 2:ta.
 
Paf master kaulamikki on alnico 5 ja talla alnico 4. Jos haluaa "telecaster on steroids" soundin, niin paf masterit on se.
 
Dimarzion 59 PAF mikit ei ole vahattuja ja ne käyttää heikennettyjä (degaussed) alnico 5 rougcast magneetteja. Noissa mikeissä on just sellainen tosi vintagemainen soundi joka muistuttaa esim. tän videon 1960 LP:n sointia:
https://www.youtube.com/watch?v=0sptsA4lFGg&t=370s
 
Jos Gibsonin 57:t ei lopulta iske edes 50's wiringilla ja PIO konkilla, niin täytyy koittaa 59 PAF jos ne toimis kivemmin Gibsonissa kuin Tokaissa.

Olen aina ihmetellyt Gibsonin humppareita ja niissä olevia ruuvinnäköisiä juttuja. En ole niihin koskenut, mutta lieneekö niillä tarkoitus säätää mikkiä kielikohtaisesti? Onko joku harrastanut sellaista?

Siinä 2016 Traditional nyt lepää kotona. https://www.instagram.com/p/Cq5xam7ooC5/
 
Kyllä se itsekin nyt on todettava ekan testin jälkeen, että jotain Gibsonissa on. Voi olla että pidän sittenkin kitaran ihan tuollaisena mikkien sekä elektroniikoiden osalta, kun tuntui todella hyvältä soittaa ja kuulosti myös. Kaula on just täydellinen mulle mitä en heti olis arvannut, mutta kuitenkin tulen erilaisten kaulojen kanssa toimeen aika hyvin.
 
Ehkä tässä Gibsonissa on 50's wiring jo valmiiksi, kun pakitin volapotikkaa, niin soundi pysyi kirkkaana ja puhtaana eikä mennyt modern wiringin tapaan tummemmaksi. Täytyy vielä tsekkaa elektroniikka potero et mitä sieltä löytyy.
 
Olen kyllä todella tyytyväinen nyt eli kaikki on vihdoin hyvin :)

McNulty: Jokainen kela käämittiin aluksi käsin (siis koneella jota käytti operaattori, todennäköisesti joku näppäräsorminen nainen, kun eihän sellainen "pitsinnypläys" ollut miesten hommia) ja kelat ajettiin tekijästä riippuen joihinkin normeihin. Toisille se saattoi olla bobbinit täyteen scatterwound-meiningillä, toisille orjallisemmin tiettyä kierrosmäärää lähellä oleva lukema ja siistimmin vasemmalta oikealle käämilankaa johdatellen.
 
Pitsin nypläystä harrastettiin Fenderillä. Gibsonin PAFfien lanka ohjattiin koneellisesti eikä käsin. Operaattorin hommaa oli siis asetuksien säätö ja koneen operointi.
 
http://www.guitarhq.com/paf.html
https://www.throbak.com/pickup-winder-history.html

Metalkallo: Siinä 2016 Traditional nyt lepää kotona. https://www.instagram.com/p/Cq5xam7ooC5/

 
Onnittelut hienosta kitarasta.