Aihe: Vaikuttaako kirjallisuus yhtä syvästi tunteisiin kuin musiikki? 1 | |
|---|---|
 megatherium28.06.2020 16:41:08 (muokattu 29.06.2020 12:08:43) | |
En usko että kirjallisuus vaikuttaa yhtä syvästi tunteisiin kuin musiikki mutta sellaiset psykofyysiset tilat jossa nivustaipeiden valtimot sykkivät kiivaasti kylmien hikikarpaloiden valuessa rintamusta pitkin häikäisevän pallomaisen valoilmiön väikkyessä sokaisevasti tajunnassa kuin korkeamman voiman valtoihinsa ottamassa katarttisessa tilassa vaikuttavat jo kirjallisuutta ajatellen varsin liioitellulta paitsi Mozartin ja ehkä Beethovenin musiikillisessa reseptiossa. Simon Rattle tosin väitti maestro kirjassa että mm. James Joycen kirjallisuus vaikuttaisi yhtä syvästi ihmisen psyykeen kuin Beethovenin viimeiset kvartetot ja olen joskus nuorena jotakin sotaromaania lukiessani nähnyt kirjan kerronnan kuvina ja filminä silmissäni mutten kuitenkaan saanut siitä voimakasta emotionaalista kokemusta. Hankalaa se olisikin kirjaa lukiessa, jossa silmiä pitää jatkuvasti liikuttaa puolelta toiselle, kääntää sivua ja olla tietoinen jokaisesta lukemastaan sanasta lipua samanaikaisesti johonkin toiseen korkeampaan psykofyysiseen tilaan jossa ei voi nähdä enää tekstiä kun on näynomaisen häikäisevän valoilmiön ja transkendentaalisen transsinomaisen tilan valtoihinsa ottama. Aivan kuten James Joycen lähinnä omatekoisesta unitoimintoja käsittelevästä kielestä rakentuvassa Finnegans Wakessa yksirivinen teksti joutuisi edustamaan monelle viivastolle kirjoitettua orkesteripartituuria luodatakseen pohjaan asti sellaista musiikkia kuin Mozartin jota luova prosessi dominoi ja joka ohittaa tekijänsä ja kohoaa niin korkealle suggestionsa aiheen yläpuolelle että se katoaa näköpiiristämme ja sen luoja jää luoksepääsemättömäksi. Tulkita sitä ei voi. Mozart koskettaa pianokonserttojensa adagioissa niin syvälle ihmisen sieluun että sydämemme avartuu ja sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä valovoimaisen auringon kaltaisen kirkkaasti hehkuvan energiavirran valaistessa ja ilmaistessa neron superälyn objektivoimina puhtaan mielteen alueelle heijastuneina sydämenliikkeinä koko maailman syvimmän olemuksen häikäisevimmässä taivaan kirkkaudessa ja paahtavimmassa sisäisessä palossa mikä tajunnassamme on koskaan supernovan kaltaisena pyrstötähden lentona säihkynyt. Mietin vain että onko edes teknisesti mahdollista kokea korkeimmanasteisia transkendentaalisia transsinomaisia psykofyysisiä tiloja kirjallisuudesta jossa niin monet kehon toiminnot ovat aktiivisia ja lihakset jännittyneenä kirjan kädessä pitämisestä, sivun kääntämisestä ja silmien liikuttamisesta, puhumattakaan sanoilla merkittyjen käsitteiden välillisestä tietotavasta kun musiikkia kuunnellessa voi antautua ehdoitta vain musiikin vietäväksi täysin levollisessa tilassa jossa mikään ei ole esteenä voimakkaiden emotionaalisten kokemusten saavuttamiseen musiikin kiihdyttäessä välittömintä tietotapaamme jolle musiikki ilmaisee itse tahdonvireet vaikuttaessaan nopeasti ja välittömästi tahtoon. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
 WolleForever29.06.2020 19:37:08 | |
Kyllä vaikuttaa, riippuu siitä, mitä lukee. Mutta siis todella syvä tunnevaikutus, voi kyllä horjuttaa mielenterveyttä, jos on herkkä ja syvästi eläytyvä ihminen ja tämä koskee siis sekä kirjallisuutta, että musiikkia, että kuvataidetta ja elokuviakin ja jopa tv-sarjoja. On varmaan aika paljon siitä kiinni kuinka suggestioherkkä ihminen/yksilö on. Itselleni musiikillisesti suurimmat vaikutukset oli näillä: ------------------------------------------------------------- -Tsaikovskin 5. sinfonia -Metallican The Unforgiven ja Fade to black ja The Unforgiven II -Disco: Levottomat tuulet -Apulanta: Hetki Kirjallisuuden osalta nämä: -Christer Kihlman: Sininen äiti -Hermann Hesse: Arosusi -Hermann Hesse: Demian -Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä -Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita -monet Anna-Leena Härkösen teoksista Kuvataide ----------- -Marc Chagall -Andy Warhol -Helene Schjerfbeck -art brut-taiteilijat - | |
| megatherium 30.06.2020 09:07:52 (muokattu 30.06.2020 12:09:47) | |
Minä en ole milloinkaan kokenut likipitäenkään kirjoista mitään vastaavaa kuin Mozartin ja Beethovenin tai Schubertin 9. sinfonian aikaansaamat kokonaisvaltaiset ja musertavan voimakkaat psykofyysiset tilat ja katharsiksen joista jo mainitsinkin. Se oli jotakin täysin käsittämätöntä ja uskomatonta. Muistan kun erään Mozartin pianokonsertonn hitaasta osasta kokemani korkeimmanasteisen transkendentaalisen transsinomaisen psykofyysisen tilan jälkeen riensin innosta väristen parvekkeelle ja osoitin sormella tähtitaivaalle ja tokaisin: tuolla minä kävin äsken. Valitettavasti kirjallisuus vaikka en juurikaan suuria klassikoita ole lukenut ei ole tarjonnut mitään tämän kaltaisia kokemuksia. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
| megatherium 30.06.2020 12:39:03 (muokattu 30.06.2020 16:43:02) | |
WolleForever: Kyllä vaikuttaa, riippuu siitä, mitä lukee. Mutta siis todella syvä tunnevaikutus, voi kyllä horjuttaa mielenterveyttä, jos on herkkä ja syvästi eläytyvä ihminen ja tämä koskee siis sekä kirjallisuutta, että musiikkia, että kuvataidetta ja elokuviakin ja jopa tv-sarjoja. On varmaan aika paljon siitä kiinni kuinka suggestioherkkä ihminen/yksilö on. Itselleni musiikillisesti suurimmat vaikutukset oli näillä: ------------------------------------------------------------- -Tsaikovskin 5. sinfonia -Metallican The Unforgiven ja Fade to black ja The Unforgiven II -Disco: Levottomat tuulet -Apulanta: Hetki Kirjallisuuden osalta nämä: -Christer Kihlman: Sininen äiti -Hermann Hesse: Arosusi -Hermann Hesse: Demian -Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä -Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita -monet Anna-Leena Härkösen teoksista Kuvataide ----------- -Marc Chagall -Andy Warhol -Helene Schjerfbeck -art brut-taiteilijat - Musiikki on kieli joka kertoo salaista tarinaa tahdostamme ja sen kaikista vireistä ja pyrkimyksistä moninaisine vastuksineen ja yrityksineen heijastellen näkymätöntä aineetonta psyykkistä maailmaa kun sanat objektiivista näkyvää maailmaa ja sen aineellista materiaalista todellisuutta. Minusta syvät musiikilliset kokemukset ovat vain mieltä eheyttäviä eivätkä altista mielenterveysongelmille. Haydnin luomisoratoriostakin kokemani katharsikset pelastivat minut ylioppilaskokeisiin tähdänneen pänttäämisen aiheuttamalta masennukselta useamman kerran ja Beethovenin keisarikonsertosta kokemani suuri katharsis rajulta häpeäntunteelta minkä jälkeen olin kuin uusi ihminen. https://www.google.fi/url?sa=t& … mp;usg=AOvVaw1_s76DO7cfOE3jRiJEZTh_ Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
| megatherium 30.06.2020 13:51:17 (muokattu 30.06.2020 13:51:43) | |
Mozartin kolmannen viulukonserton adagio päivänavauksen päätösmusiikkina lukioaikana josta olen täällä joskus aiemminkin kertonut haltioituneena, musiikin suggeroidessa kuin vaivihkaa ja huomaamattoman salakavalasti syvään meditatiiviseen transsitilaan josta hämmästellen seurasin korkeimmanasteisen psykofyysisen tilan aikaansaaman luonnottoman syvän vakavuuden vallassa ikään kuin jonkin kuvun tai lasin takaa ulkomaailman ilmiöitä ja oppilaiden tekemisiä ja hilpeitä keskusteluja kuin toisesta ulottuvuudesta kurkistaen älyn kolmannella silmällä ja kuin hypnoosin vallassa maailman menosta ja ympärillä tapahtuneesta hälinästä mitään tiedoitsematta vaelsin koulun jälkeen pitkin jalkakäytäviä kotiin syömään. Mozartin musiikin reseptiossa älyn kirkkaus on mitä suurin tunkiessaan tahtomisen ulos tajunnasta musiikkiin valettujen objektivoitujen tunteiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttäessään tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana korkeimmanasteisissa transkendentaalisissa ja transsinomaisissa kokonaisvaltaisissa psykofyysisissä tiloissa ottaessaan korkeimmalla asteellaan tiedoitsevan subjektin tajunnan täysin valtoihinsa ja koko muun maailman kadotessa tajunnasta musiikin ilmaiseman maailman syvimmän olemuksen tullessa valohehkuisena kokemuksena ainoaksi realiteetiksi valtimoiden kylmää hikeä valuvassa valtaisassa sykinnässään. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
 velipesonen07.04.2023 21:27:37 | |
Jos tämä tänään kirjoittamani kirjallisuus ei vaikuta syvästi tunteisiin, lukija on "sisäisesti kuuro": Mummoni ja CIA:n mies Täystuho-Tiitisen viimeinen hyppy tuntemattomaan Poliisivankilan jälkeen oli rauhallisempaa. Minua ei voitu syyttää koska syyttäjä ei katsonut räjäytykseni kohdistuneen kehenkään erityisesti, vaikka se tappoikin viisi virkatehtävässä ollutta poliisia. Työpaikkaa minulla ei enään ollut joten jouduin hakemaan vauhtia kortistosta. Tiihonen katosi jäljettömiin kuten tavallista! Odotin ja tiesin hänen kolkuttavan ovellani taas jonain päivänä, ellei sitten pitaali tee tehtäväänsä nopeutetussa tahdissa. (lepratauti etenee niin hitaasti että mätäneminen ehtii vaikuttaa vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuolinkamppailun alkamista) Mutta Tiitinen ei tullutkaan ovesta vaan ikkunasta kuten CIA:ssa oli opetettu. Hänen irronneen kätensä tilalle oli salaisella saarella joka ei näy kartoissa asennettu robottikäsi joka osasi ajatella itsenäisesti, lentää, käydä kaupassa yms. Hänen sairautensa oli pyyhitty pois avaruusolioilta varastetulla skannerilla. Hän oli kuudensadan kuudenkymmen kuuden miljoonan dollarin mies! Juttelimme olohuoneessa samalla kun Tiihosen käsi keitteli kahvia keittiössä. Tiihosen salaisena tehtävänä oli kumimuumioiden lähdekoodin nappaaminen Metsämökin Tontulta, raivohullulta erillään yhteiskunnasta elävältä keksijältä ennen kuin venäläiset ehtivät. Jos tyrin, joudun maksamaan robottikäden itse, sanoi Tiihonen, mikä kävi selityksestä hänen värväämiselleenkin! Sen verran pahojaan Tiitinen oli Suomen kamaralla tehnyt että hänellä oli tukku väärennettyjä henkilöllisyystodistuksia eli virallisesti Täystuho-Tiihonen oli kadoksissa ja kadonneena myös pysyi. Supo tiesi asiasta ja onko joku henkilöllisyys muka väärä jos se on CIA:n keksimä? Ei minun mielestäni ole. Tempauduimme mukaan seikkailuun jossa ihan ensin kävimme isoäitini maatilalla Joroisissa. Matkan teimme Opel Kadettin farmariversiolla jota 80-l puolivälissä myytiin nimellä Caravan vaikkei se ollut kuin Kadettin 1,2-litrainen farmarimalli. Tavaratilaan olin asentanut räsymattoja ja pari bensakanisteria oli yhä tallella sitähän ei katsos koskaan tiedä milloin, etenkin kun sattuu Tiihonen olemaan kyydissä! Auto oli valkoinen vaikka ruostettahan tuossa jo kukkii siellä täällä. Auto oli OLLUT valkoinen! Mummo antoi Tiihosen käden hoitaa kotityöt mukisematta, annoimme leskelle roponsa, almun jonka asensimme mukiin. Mummo sanoi ostavansa rahoilla huumeita. Raivohullu keksijä oli järjestyksen miehenä piiloutunut maantieteellisen Savon geofyysiseen keskipisteeseen joka siis sijaitsi Pieksämäen ja Varkauden välillä. Saavuimme pihaan, heitin kasapanoksen maistiaisiksi ikkunasta sisään ja Tiihosen käsi tarttui keksijää kauluksesta tämän paetessa henkensä kaupalla kaupasta se näet oli kauppa takapihalle missä Tiitinen uhkasi tätä aseella. Mielipuoli luovutti lähdekoodin minkä jälkeen Tiihonen ampui hänet koska ei saa jäädä todistajia. Otimme helikopterin ja karistimme tämän maan pölyt kintuistamme, tosin Tiihonen loikkasi laskuvarjolla sukellusveneen kannelle paikassa jota en nyt tässä viitsi paljastaa kuten en myöskään nykyistä olinpaikkaani. Loppu/slüt Minun argumenttini ovat laaja-alaisempia, tarkempia ja huolellisemmin perusteltuja kuin teidän muiden. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)