Kitarat: kitarakamat ›

hullu_ukko: Laitoin ESP:n kötösteen kiertoon ja ostin tilalle toisen nitrolakatun Made in USA Fenderin. En ole enää varma, onko kaikki hyvin vai onko kyseessä akuutti boomeroituminen.
 
Lieventävinä asianhaaroina mainittakoon mattamusta väri ja EMG:t, mutta vähän ahdistaa silti. Onko seuraava askel diu-ukkoutuminen ja huonoa musiikkia kuuntelevasta nuorisosta valittaminen?
 
Seuraava hankinta SSS strato jollain perinnemikeillä ja fiesta Red tai joku muu pirteän värinen tai sitten sunburst. Nuorisohan on jo menetetty :D

mpekkanen: Seuraava hankinta SSS strato jollain perinnemikeillä ja fiesta Red tai joku muu pirteän värinen tai sitten sunburst. Nuorisohan on jo menetetty :D
 
On mulla siis myös hopeinen perinnestrato ja valkoinen Nashville-mikitetty tele. Ne on vaan jotain köyhien meksikolaisia niin en tiedä lasketaanko.
 
Suunta on silti huolestuttava kun telineisiin on lähes huomaamattomasti hiipinyt neljä Fenderiä ja Charvelikin on Fenderin stratolavalla ja 2point-kiikulla.

hullu_ukko: On mulla siis myös hopeinen perinnestrato ja valkoinen Nashville-mikitetty tele. Ne on vaan jotain köyhien meksikolaisia niin en tiedä lasketaanko.
 
Suunta on silti huolestuttava kun telineisiin on lähes huomaamattomasti hiipinyt neljä Fenderiä ja Charvelikin on Fenderin stratolavalla ja 2point-kiikulla.
 
Deanin flying v USA löytyy, mutta muuten on suunta ollut jo jonkun aikaa tuonne perinne henkisiin kitaroihin. Gibson LP on ja kotimainen tele, vielä puuttuisi strato...
Vaikka onhan noita kitaroita ollut ja mennyt ja taas tekisi mieli stratoa ja ehkä uutta Les Paulia, Firebirdiäkin ja ja...

Ostin American performer Mustangin ja kaikki on erittäin hyvin. Mustangia ei ole sitten 80-luvun alkuvuosien valmistettu Jenkeissä, kunnes tuli tämä performer-sarja. Tämä tuli itselleni yllätyksenä, sillä sitähän luulisi, että grungen ja sen 80-90-lukujen jenkkiläisessä indien ja melurokin myötä malli olisi ollut myös Coronassa tuotannossa.
 
Kitara on erinomaisen mukava soitettava, eikä Mustangit lopulta ole niin pieniä kuin annetaan ymmärtää. Pituutta kitaralla enemmän kuin telellä, vaikka skaala on lyhyt ja kopasta puuttuu Jaguarin massiivisuus. Oikein näppärä keppihän tämä on. Jumbo-nauhat, ihana mattapintainen kaula, paranneltu tremolo/talla, joka pitää vireen ja sulavien linjojen myötä kitaraan kuuluva keveys. Mikit ovat Yosemitet ja ne eivät ole niin matalatehoiset kuin perinteisesti. Myöskään vaihe-kytkimiä ei ole, vaan normaali 3-way mikkivalitsin. Kitara kuulostaa oikein kauniilta. Eritysesti kaulamikki ja fuzz on loistava yhdistelmä, joka ei kuulostaa Jaguarilla, Teleltä taikka Stratolta. Soundi on herkempi ja ehkä samaan aikaan täyteläinen ja napakka. Se ja keskiasento tuottavat parhaat soundit. Tässä tallasta ei lähde samanlaista primitiivistä ja voimakasta säröä kuin Telestä tai vaikkapa Jaguarista.
 
Kaikin puolin ihana kitara ja kaikki on hyvin!

Täytyyhän se tännekin kertoa. Kitarat ovat vuosien varrella vaihtuneet sen verran, että tuskin muistaisin kaikkia jos pitäisi lähteä luettelemaan. On ollut modernia superstratoa ja kaiken muotoisia ja värisiä soittimia. Gibsonilta SG, Les Paul, Explorer.. Fendereitäkin on jokunen ollut, lähinnä offset-malleja. Nyt kuitenkin vihdoin hankin valkoisen vaahterakaulaisen player sarjan straton ja joitakin viikkoja testailtuani ja omistettuani myin muut kitarat. Eli voisi kait sanoa, että omistan Fenderin ja kaikki on hyvin.

Pepe-13: Ostin American performer Mustangin ja kaikki on erittäin hyvin. Mustangia ei ole sitten 80-luvun alkuvuosien valmistettu Jenkeissä, kunnes tuli tämä performer-sarja. Tämä tuli itselleni yllätyksenä, sillä sitähän luulisi, että grungen ja sen 80-90-lukujen jenkkiläisessä indien ja melurokin myötä malli olisi ollut myös Coronassa tuotannossa.
 
Olihan niillä pari vuotta sitten American Special-malli.
 
Täytyy sanoa, että oma Japanin Mustang on varmaan paras kitara mitä omistan. Oikeastaan omistan kaksi lähes identtistä kitaraa, mutta jotenkin ne on silti vaan ihan eri maailmoista. Ei se toinenkaan huono ole, mutta ei vaan soi samallalailla kuin tää mun ykköskitara. :D

M4ss3 m/: Olihan niillä pari vuotta sitten American Special-malli.
 
Täytyy sanoa, että oma Japanin Mustang on varmaan paras kitara mitä omistan. Oikeastaan omistan kaksi lähes identtistä kitaraa, mutta jotenkin ne on silti vaan ihan eri maailmoista. Ei se toinenkaan huono ole, mutta ei vaan soi samallalailla kuin tää mun ykköskitara. :D
 
Eikös tuo special ollut joku limited edition setti. Lisäksi siinä oli TOM talla, ei tremolo ja humbuckerit. Eihän tuollainen enää oikea Mustang ole ;D

Tulin vain kertomaan, että en omista enää Fenderin kitaraa ja kaikki on hyvin. Vahvistin kyllä löytyy ja se saanee pysyä. Tosi puheessa nostan esiin, että on se näin kuluttajan vinkkelistä hankalaa, kun luotettava valmistaja päästää käsistään heikkoa laatua.

lifer: Tulin vain kertomaan, että en omista enää Fenderin kitaraa ja kaikki on hyvin. Vahvistin kyllä löytyy ja se saanee pysyä. Tosi puheessa nostan esiin, että on se näin kuluttajan vinkkelistä hankalaa, kun luotettava valmistaja päästää käsistään heikkoa laatua.
 
EDIT: Brändin arvo on enää Custom Shopin varassa? Totta - pitkälti - just ostin Squier Custom '72 Telen (Verkkokaupasta) - koska luotan brändiin ja hyvään "unboxing"-videoon SnääTuubissa.
 
Omistan muutamankin "pala-Telecasterin" - ja ne tekee kunniaa edelleen Mr. Leo Fenderille, lavoissa lukee Tokai Breezysound (hieno '80's re-fretted), Space Junk,(P. Salomäki, käsityötä, mun ykköskaula 12 vuotta), yks on blancco. Kymmeniä pilannut ja osina kierrättänyt.
 
Pääasiallinen styrkka on sekin "kit" 5E3, modattuna 5D3:ksi.
 
Neljä aiemmin omistamaani, ns. Silverface-aikakauden vahvistinta, Quad Rev 1972, Super Six 1973, Twin '69/70, Pro Rev 1974. Upeita, p-keellisen massavia vehkeitä ja saletisti Fender.
 
Leo Fender loi tärkeimmät asiat sähköisen kitaroinnin tekemisessä ns. järkevän hintaisiksi tuon ajan (1945-1964) muusikoille. Telecasterin (joka sai nmensä vasta, kun Gretsch ei antanut periksi "Broadcaster"-nimelle, kun heillä rumpusetti samalla nimellä), Stratocasterin 1954... ja tekivät putkivahvistimia moisille soittimille jopa vähän aikaisemmin, ehkä n. vuodesta 1946 lähtien. Mr. Fender perusti 1974 brändin "Music Man" - ja otti pikkaisen takaisin. Hybridi-styrkkareilla, hienoilla bassoilla, kitaroitakin.
Clapton, Knopfler, Järvinenkin veti yht' äkkiä HD130 / 2 x12" - vermeillä.
 
Tulin nyt tänne ihan vaan typistämään historiaa tavalla, jolla ihan saletisti tulee kivitetyksi.

leavings: Nyt kuitenkin vihdoin hankin valkoisen vaahterakaulaisen player sarjan straton ja joitakin viikkoja testailtuani ja omistettuani myin muut kitarat. Eli voisi kait sanoa, että omistan Fenderin ja kaikki on hyvin.
 
Vastaan omaan kirjoitukseeni ja totean, että Fenderi ei ollut ratkaisu. Onko mikään? Sen aika näyttää, mutta pidempään näpeissä tämän jälkeen viihtynyt Tokain LP. Hyvä keppi oli Fenderi, mutta ei jäänyt taloon.

elwood66: EDIT: Neljä aiemmin omistamaani, ns. Silverface-aikakauden vahvistinta, Quad Rev 1972, Super Six 1973, Twin '69/70, Pro Rev 1974. Upeita, p-keellisen massavia vehkeitä ja saletisti Fender.
 
Muikea peli tuo Super Six eli 6 x 10", en ole sellaista koskaan päässyt kokeilemaan. Super Reverb on tutumpi peli:
https://muusikoiden.net/dyn/users/176881.jpg

Tuollanen tulla tupsahti ovelle:

Fender 1958 Cunetto Stratocaster Limited Fiesta Red Relic 1997

https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5146.jpg

https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5147.jpg
 
kaik hyvin.

kaik hyvin
 
Kuten tuolla toisaalla jo todettu, niin kaunis on. Onnittelut!

msalama: Kuten tuolla toisaalla jo todettu, niin kaunis on. Onnittelut!
 
Kiitos, sellainen kerran elämässä kitara, näitä ei pahemmasti kuleksi.

https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5148.jpg
 
loimottaa mukavasti
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5149.jpg

Omistan nyt Fenderin kitaroiden lisäksi Princeton Reverb Tone Master vahvistimen. Erinomaiselta soundaava vahvistin kotikäyttöön tehosäätönsä takia. Fenderin ihanat cleanit ja rapsakka särö useilla eri volatasoilla. Minun kehittymätön korvani ei kätössäni olleisiin putkivahvistimiin eroa löydä, eikä myöskään tuntumassa ole mitään moitittavaa. Omistan taas Fenderin ja kaikki on hyvin.

BigPapa: Clapton Signature, minkä tuon jälkeen silloin takavuosina hommasin, ja jollaisella Albert tuossa Sipoon Kellari -keikka videolla soittelee, oli ominaisuuksiltaan hieman samanmoinen ja -henkinen Gold Lace Sensor mikrofoneineen, lisänä 25db midrange boost. Enemmän kuitenkin vintage tyyliin specsailut - talla, satula, virittimet mm. Pohjanahan siinä oli Vintage 57.
 
Joo, taisi olla Claptonin "Blackien" kaula vuodelta '57 ja body '56. Gold Lace Sensorit vaihtuivat Vintage Noiselesseihin vv. 2000-2001 taitteessa, jos oikein muistan.
 
Jostain syystä Clapton sigua ei kuitenkaan saanut mustana kuin vasta joskus vv.' 90-91, siis vaikka originaali oli juurikin musta. Säähän nää varmaan toki muistat paremmin, mutta jotenkin noin?

2randpo: Joo, taisi olla Claptonin "Blackien" kaula vuodelta '57 ja body '56. Gold Lace Sensorit vaihtuivat Vintage Noiselesseihin vv. 2000-2001 taitteessa, jos oikein muistan.
 
Jostain syystä Clapton sigua ei kuitenkaan saanut mustana kuin vasta joskus vv.' 90-91, siis vaikka originaali oli juurikin musta. Säähän nää varmaan toki muistat paremmin, mutta jotenkin noin?
 
Kyllä se näin oli että musta versio tuli 1991 ja siinä luki virityspäässä nimen lisäksi nimen alla -Blackie-. 1994 tuli Olympic White Signature Series versio. Vintage Noiseless mikkejä Clapton alkoi itse käyttämään jo 2000 ja tuotantomalleihin ne ilmestyivät 2001.

BigPapa: Kyllä se näin oli että musta versio tuli 1991 ja siinä luki virityspäässä nimen lisäksi nimen alla -Blackie-. 1994 tuli Olympic White Signature Series versio. Vintage Noiseless mikkejä Clapton alkoi itse käyttämään jo 2000 ja tuotantomalleihin ne ilmestyivät 2001.
 
Okei joo, ja nytpä mulla muuten on '91 vuoden "Blackie" eli kävin poistamassa torilla olleen Cläbä-sigun. Kaulaan on stanssattu '89, mut tosiaan '91 vasta tuli markkinoille mustana.
 
Mikäs malli sulla olikaan, ja miks myit omas pois?

Korjaan, siis kaulassa on '91.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5174.jpg