Kitarat: kitarakamat ›

Oliko kenelläkään tietoa minkä paksuisia kieliä Petri Walli käytti Les Paulissaan?

vkiilako: Oliko kenelläkään tietoa minkä paksuisia kieliä Petri Walli käytti Les Paulissaan?
 
Niistä ei ole varmuutta.
Muistaakseni Peten veli Aki mainitsi, että melko paksut, ehkäpä 11-setti.
Kimmo taas tuli kirjassa siihen tulokseen, että mahdollisesti 10-setti.
On voinut olla siis esim. 10-52, jossa vähän molempien kymppi- ja 11-settien vikaa.
 
Todennäköisesti kyseessä ollut GHS:n kielet, punaisessa paketissa.
https://i.ebayimg.com/images/g/n1sAAOSwxF1jQGt3/s-l1600.jpg
 
Soundillisesti kielten paksuudella ei kuitenkaan ole isoa merkitystä lopputuloksen kannalta. Kimmon mukaan kitararaidoilla kuulostaisi jonkinlainen kielten "lätkytys", joka voisi viitata siihen että 10-setti käytössä ja Eb-vireessä.

Tuolta muuten hieman lisätietoa Peten kitarasta ja varsinkin sen mikeistä.
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/

McNulty: Niistä ei ole varmuutta.
Muistaakseni Peten veli Aki mainitsi, että melko paksut, ehkäpä 11-setti.
Kimmo taas tuli kirjassa siihen tulokseen, että mahdollisesti 10-setti.
On voinut olla siis esim. 10-52, jossa vähän molempien kymppi- ja 11-settien vikaa.
 
Todennäköisesti kyseessä ollut GHS:n kielet, punaisessa paketissa.
https://i.ebayimg.com/images/g/n1sAAOSwxF1jQGt3/s-l1600.jpg
 
Soundillisesti kielten paksuudella ei kuitenkaan ole isoa merkitystä lopputuloksen kannalta. Kimmon mukaan kitararaidoilla kuulostaisi jonkinlainen kielten "lätkytys", joka voisi viitata siihen että 10-setti käytössä ja Eb-vireessä.
 
11-setti eb-vire
 
Edit ...ja aikas matala action.

McNulty: Tuolta muuten hieman lisätietoa Peten kitarasta ja varsinkin sen mikeistä.
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/
 
Mielenkiintoista settiä! Hyvin täydentää tuota Aroluoman kirjaa.

Jukka Häikiö: 11-setti eb-vire
 
Edit ...ja aikas matala action.
 
Oliko tämä siis jo silloin kun sinä lauloit bändissä?
Ja oliko Petellä silloin jo se musta Hampurista hankittu LP Custom vai vasta sen jälkeen kun Moonshine Makers hajosi (tai muovautui KW trioksi)?

Jaketsu: Mielenkiintoista settiä! Hyvin täydentää tuota Aroluoman kirjaa.
 
Hei, kiitos! Rakkaasta aiheesta jota on vuosikaudet penkonut, on mukava kirjoittaa. Välillä vaan tuntuu, että onko moisessa detailinysväyksessä mitään järkeä :)

McNulty: Oliko tämä siis jo silloin kun sinä lauloit bändissä?
Ja oliko Petellä silloin jo se musta Hampurista hankittu LP Custom vai vasta sen jälkeen kun Moonshine Makers hajosi (tai muovautui KW trioksi)?
 
Tämä oli joskus -92, vertailtiin Paloheinässä Peten kanssa mun 58 reissue LP:tä ja tuota Peten varsinaista Paulia. Peten kommentti oli mun kepistä, et onhan toi hyvä, mut en tohon omaani vaihtais, vaikka noi nyt oli ihan eri luokan kepakoita, mut se nyt tykkäs siitä omastaan ja se siitä. Mua se Peten keppi ei kyllä sytyttänyt millään lailla, siinä mun mielestä ollut mitään ihmeelistä, taika oli kyllä itse miehessä, toihan nyt sai soimaan ihan minkä vaan, eikä se välineiden arvo niin iso osa ollut. Se Moonshine Makers-aika missä mä olin mölyämässä nyt oli vaan sellainen KW:n esiaste, ehkä noin puoli vuotta ja 3 keikkaa ja homma loppui mun osalta Natsan keikkaan. Silloinhan sillä oli vielä musta -72 Strato. Mut joo, noista kielistä oli silloin höpinää, sen verran vaan, et kummankin kepissä oli ihan perus 11-49 setti, Petellä kielet tosiaan aika matalalla.

Jukka Häikiö: Tämä oli joskus -92, vertailtiin Paloheinässä Peten kanssa mun 58 reissue LP:tä ja tuota Peten varsinaista Paulia. Peten kommentti oli mun kepistä, et onhan toi hyvä, mut en tohon omaani vaihtais, vaikka noi nyt oli ihan eri luokan kepakoita, mut se nyt tykkäs siitä omastaan ja se siitä. Mua se Peten keppi ei kyllä sytyttänyt millään lailla, siinä mun mielestä ollut mitään ihmeelistä, taika oli kyllä itse miehessä, toihan nyt sai soimaan ihan minkä vaan, eikä se välineiden arvo niin iso osa ollut. Se Moonshine Makers-aika missä mä olin mölyämässä nyt oli vaan sellainen KW:n esiaste, ehkä noin puoli vuotta ja 3 keikkaa ja homma loppui mun osalta Natsan keikkaan. Silloinhan sillä oli vielä musta -72 Strato. Mut joo, noista kielistä oli silloin höpinää, sen verran vaan, et kummankin kepissä oli ihan perus 11-49 setti, Petellä kielet tosiaan aika matalalla.
 
Kiitos Jukka.
 
Aivan huikean hienoa kuulla lisätietoja Peten kamppeista ennen tuota Deluxea.
Mulla on vähän sama fiilis kun sinulla siitä, että se kitara on hyvinkin perus-perus. Ei millään tavalla mikään maaginen noin niin kuin soittimena. Siinä oli kuitenkin Petelle mieluisa kirjo erilaisia soundivaihtoehtoja, jonka takia luulen sen olleen hänelle "se juttu".
 
Jos viitsit, jaksat tai muistat, niin mielelläni kuulisin lisääkin Peten soittovermeistä ennen tuota ruskeata Deluxea. Esim. tuo musta '72 Strato on minulle tyystin vieras.
 
Ei sinulla sattumalta ole tietoa minne se musta LP Custom päätyi Peten jälkeen? Myikö hän sen jonnekin vai vaihtoiko sen päikseen tuohon Deluxeen? Mitä näille aikaisemmille kepukoille oikein tapahtui?

McNulty: Kiitos Jukka.
 
Aivan huikean hienoa kuulla lisätietoja Peten kamppeista ennen tuota Deluxea.
Mulla on vähän sama fiilis kun sinulla siitä, että se kitara on hyvinkin perus-perus. Ei millään tavalla mikään maaginen noin niin kuin soittimena. Siinä oli kuitenkin Petelle mieluisa kirjo erilaisia soundivaihtoehtoja, jonka takia luulen sen olleen hänelle "se juttu".
 
Jos viitsit, jaksat tai muistat, niin mielelläni kuulisin lisääkin Peten soittovermeistä ennen tuota ruskeata Deluxea. Esim. tuo musta '72 Strato on minulle tyystin vieras.
 
Ei sinulla sattumalta ole tietoa minne se musta LP Custom päätyi Peten jälkeen? Myikö hän sen jonnekin vai vaihtoiko sen päikseen tuohon Deluxeen? Mitä näille aikaisemmille kepukoille oikein tapahtui?
 
Ennen tuota Marshallia joka vielä ainakin 87-88 oli full-stack, oli Fenkun Silverface Twin, vissiin 60-70-luvun taitteesta, mutta Moonshine makers aikana oli tosiaan Strato, JMP2203, JCM800 1960a ja 1960b fullstack, Iban 808, perus Cry Baby, Boss RV-2.
Noin 13m2 treeniksellä oli desibelit kohillaan, kun masterit ja pre:t oli klo 12 ja Jyllin 2x15 Peaveyn rantasauna pauhas toisella seinällä, Kapasen kannut tuppas jäämään jalkoihin. Laulukamat oli sellainen vanha Hagström-setti, siinä sai huutaa nielurisat metrin ulkona ja korva kiinni kaapissa, et jotain kuuli, tai sit ei. Hagströmin kaapit olivat kuulema sit KW:n aikana antautuneet ja Marsun yläkaappi sai sai luovuttaa sisäelimet niihin, niissä kun oli kummassakin 2x12". Tässä kohtaa full-stack sitten kait kuihtui half-stackiksi kera alakaapin.
 
Tosta Mustasta Customista ja mihin se päätyi, ei mitään käryä. Petelle se musa oli se juttu, eikä se ollut mun mielestä kiinnostunut kamppeista sen enempiä, sanotaanko sellainen terve suhtautuminen, toisin kuin allekirjoittaneella.
Jaettiin sama treenikämppä Moonshine Makersin jälkeen, joka oli aika huima tönö, yläkerrassa, juoksi sheriffit välillä viikoittain, toisella puolella meni alkomahoolia tiiviiseen tahtiin ja toisella puolella meni toisenlaisia tuotteita, meno oli 24/7 melkoista. Siellä tuli yläkerrassa pidettyä yksi talvi majaa ja sieltä milloin missäkin kunnossa raahauduttua alakerran puolelle treeneihin, vaan ei siitä sen enempiä.
 
Jos en ihan väärin muista, niin Peten 8x10" kaappi tuli jossain kohtaa Soitin Huttuselle, Hasse Wallin tuomana, joskus 95-96, jatkoi aika pian matkaa.

Moikka!
 
Nyt on pakko korjata tämä, etteivät olettamukset ja väärät todistukset ala taas kasvattamaan legendaa.
 
En mainitse kirjassa kielten paksuuksia, sillä sitä ei voinut mitenkään faktisesti osoittaa. Testihetkellä kitarassa oli kympin kielet, pajalta ostettuna .011-setti. Suora lainaus kirjasta:
 
"Kielten paksuus ei mielestäni ole ratkaisevassa roolissa Petri Wallin kitarasoundin kannalta. Kuulokuva Kingston Wallin levyillä on pikemminkin, että kielet niiaavat Wallin soiton alla ja lätisevät nauhoja vasten. En siis haluaisi ruokkia olettamusta paksuista kielistä, saati pönkittää mielikuvaa raskaalla tatsilla soittaneesta tähtikitaristista."
 
Rockwayn kurssilla käytimme .011-.049 settiä kuten siinä mainitsen.
 
Parhain terveisin
 
Kimmo
 
McNulty: Niistä ei ole varmuutta.
Muistaakseni Peten veli Aki mainitsi, että melko paksut, ehkäpä 11-setti.
Kimmo taas tuli kirjassa siihen tulokseen, että mahdollisesti 10-setti.
On voinut olla siis esim. 10-52, jossa vähän molempien kymppi- ja 11-settien vikaa.
 
Todennäköisesti kyseessä ollut GHS:n kielet, punaisessa paketissa.
https://i.ebayimg.com/images/g/n1sAAOSwxF1jQGt3/s-l1600.jpg
 
Soundillisesti kielten paksuudella ei kuitenkaan ole isoa merkitystä lopputuloksen kannalta. Kimmon mukaan kitararaidoilla kuulostaisi jonkinlainen kielten "lätkytys", joka voisi viitata siihen että 10-setti käytössä ja Eb-vireessä.

Moikka!
 
Kiitos kommenteistasi ja hienoa, että kirja inspasi. Itselle tuo projekti oli vähän vastaavanlainen kokemus, eli tutkimusmatka sähkökitaran ytimeen ja toki selättää 90-luvulla bockin myötä syntyneet traumat. Ja mnetin viestiketjut olivat tosiaan tärkeä referenssi, joten kiitos kaikille täällä aihetta ruotineille.
 
Parhainta kevättä kaikille
 
Kimmo Aroluoma
 
headhead: Luin äskön uusimman kirjan loppuun.
 
Ennen lukemista epäröin jaksaako minua vielä kiinnostaa Petri Wallin kamat, mutta kun näin videon tonefesteiltä jossa Kimmo ja Kihara esittelivät Petrin laitteistoa, mieleen ikään kuin palautui mikä sähkökitarassa alunperin kiehtoi.
 
Itse kirja oli paljon enemmän kuin laitteista kertomista. Mulle tuli ehkä suurimpana yllätyksenä se minkälainen vaikutus Tri-Logy:llä ja Ior Bockilla on ollut ihmisiin. Petri Wallin Saagassa käsiteltiin vain Petrin läheisten suhtautumusta touhuun, joka oli syystäkin huolestunut. Olin itse alle kymmenen Kingston Wallin aikaan, ja muistan kuulleeni siitä ensimmäistä kertaa ehkä 2005.
 
En olisi kymmenen vuotta sitten osannut kuvitellakaan että Kingston Wallin ympärille tulee vielä näin paljon tohinaa. Ja jotenkin upeaa että kirjassa viitataan juuri tähän viestiketjuun josta itsekin olen viisitoista vuotta sitten pähkäillyt mitä laitteita Petri käytti, ja päätynyt puolittamaan les paulini kaulamikin.
 
Kiitokset kaikesta tästä.

Itseäni on eniten mietityttänyt että miten kaulamikin soundi pysyi niin kirkkaana vaikka kitaran volaa rullattiin selkeästi alas, ellei sitten sähköihin oltu tehty treble bleediä tms. modia.

Moikka!
 
Tätä on spekuloitu paljon monessa yhteydessä. Lyhyt vastaus on, että Wallin tapauksessa Ibanez Tube Screamer on ollut päällä, jolloin kitara näkee sen ensimmäisenä ja pedaalin bufferit ja efektin piiri pitävät soundin kirkkaana vaikka kitaran volumea lasketaan.
 
Kimmo
 
Mrezzye: Itseäni on eniten mietityttänyt että miten kaulamikin soundi pysyi niin kirkkaana vaikka kitaran volaa rullattiin selkeästi alas, ellei sitten sähköihin oltu tehty treble bleediä tms. modia.