Kitarat: kitarakamat ›

Mitä kitaran kaulaan tulee, niin aika monesta ensikosketuksella omaan käteen sopimattomaksia ikävän terävien otelaudan reunojen ja/tai nauhanpäiden vuoksi tuomitsemani kitarasta on tullut ihan mukava peli, kun olen käsitellyt kaulan reunat hiomasienellä. Viimeksi ostin näkemättä FB:n marketpalcelta Johnsonin metallikoppaisen tricone resonaattorin, missä kaula ensikosketuksella tuntuin liian paksulta ja teräväreunaiselta, mutta niin vaan siitäkin tuli ihan käteenkäypä soittopeli kymmenen minuutin hiomasienioperaatiolla.

Ainoa ehdoton inhokki tuntuu itselleni olevan kitarat, joissa ei ole tarpeeksi tukea oikealle kädelle kyynärvarren alla. Parhaalta tuntuu 335-tyyppinen skeba ja pahinta on semmoinen Steinberger GL-tyyppinen body jossa ei ole tukea ollenkaan.
 
Toinen, pienempi juttu on että tykkään kitaroista jotka istuvat sylissä ja kaulassa enemmän vasemmalla kuin oikealla. Että kun nostaa käden kaulalle, se sattuu 12. nauahalle ennemmin kuin 7.:lle. Eli ennemmin SG kuin strato. Mutta stratokin menee, ja aika monen mallisen kitaran voi asetella kaulaan silleen että se istuu mukavasti, ja Performaxe auttaa istuessa.

+Ruusupuu/eeben otelauta
+Bodymuoto superstrato tai RR (muut ei oikein sytytä)
+Edge Pro floikka (muutkin menee, mutta tuo on omaan käteen se paras)
+Otelautamerkit on oltava! (Hainevät ftw, mutta pisteetkin käy - tai tree of life)
+Isohko (12"+) radius
+Ohut kaula (Super Wizard ihana!), tai jos on vähänkään paksumpi niin "hartiat" pitää ainakin olla pienet
+Jakin paikka: RR:ssä yläsarvessa, superstratossa bodyn kyljessä
 
-TOM talla (kaikkien muiden kanssa tulee toimeen mutta ei tämän, jotenkin osuu ranteeseen huonosti)
-Erityisesti LP/SG bodymuodot yöks
-Volumepotikka liian lähellä "soittoaluetta"
 
Pienenä outoutena mikkikonfiguraatioilla ei tunnu olevan itselle juuri merkitystä, tai sillä onko 3- vai 5-way switch, tai onko push/pull potikat.

Kuha: https://fi.pinterest.com/pin/tokai-headstock--78813062201302610/
 
Itse en tykkää myös tosta ollenkaan. Otin haasteen vastaan ja silti hankin tolla lavalla olevan toksun.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/177316.jpg
https://muusikoiden.net/dyn/users/177407.jpg

Mulla ei ole erityisempiä preferenssejä, kunhan kaula ei ole ihan hammastikku. Erilaiset soittimet ohjaavat soittamaan eri tavalla erilaista kamaa ja jos soitin on soittokelpoinen, niin hyvin sillä voi vetää.

tackleberry: Itse en tykkää myös tosta ollenkaan. Otin haasteen vastaan ja silti hankin tolla lavalla olevan toksun.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/177316.jpg
https://muusikoiden.net/dyn/users/177407.jpg
 
En voi sille mitään, mutta mulle tulee aina mieleen Pahkeinen Pahkasiasta.
 
https://1.bp.blogspot.com/-PJfZeeyQ … MCs/OiKDuK4faac/s1600/pahkeinen.jpg

Mä en niin itse välitä näistä listauksista, ne kun usein sotkevat vain hakukoneita... mutta sanotaanko sen verran että mulla on toiveita (ja ehkä fiksaatioita) sen suhteen, että tietyissä kitaramalleissa on tietynlaiset puut ja mikrofonit.
 
Esim. Les Paulissa pitää olla rungossa vaahteraa ja mahonkia. Stratot ja Telet taasen leppää tai saarnea. Jotkut SuperStratot saavat olla sitten melkein mitä tahansa.

Kiiltolakattu kaula on ainoa asia, jota en suostu edes harkitsemaan ostaessani kitaraa. En kestä sitä tahmettua sekuntiakaan, enkä ole vielä tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt miten toiset voivat soittaa lakkakaulalla.
 
Muita speksejä, ei niin ehdottomia, ovat:
 
24 nauhaa
Kiinteä talla
Medium-jumbo tai jumbo nauhat
Potikat kaukana mikeistä, en voi sietää sitä että volapotikka tungettu aivan tallamikkiin kiinni ja sitä sitten huitoo koko ajan soittaessa. Tämä voi toki olla soittotyylikysymys

jabbathefuk:
Potikat kaukana mikeistä, en voi sietää sitä että volapotikka tungettu aivan tallamikkiin kiinni ja sitä sitten huitoo koko ajan soittaessa. Tämä voi toki olla soittotyylikysymys
Ainakin itselläni se oli juuri tuota. Ihan alkuun Straton volaa tuli tahattomasti tökittyä ja potikan paikka tuntui tosi hankalalta. Noista ajoista aikaa kului 20 vuotta ja hankin ensimmäisen Stratoni, eikä se vola tuntunut enää yhtään hankalalta vaan itse asiassa tosi kätevältä, kun volaa pystyi säätämään nopeasti nuottien välissä. Tuona aikana oli varmaan oikea käsi on oppinut tekemään vähemmän tarpeettomia liikkeitä. Toinen juttu on myös se, että enää en saa kieliä millään poikki vaikka nytkin hotellikitaralla on tullut soitettua 4 kuukautta putkeen samoilla kielillä. Nuorena kieliä katkeili silloin tällöin.

jabbathefuk: Potikat kaukana mikeistä, en voi sietää sitä että volapotikka tungettu aivan tallamikkiin kiinni ja sitä sitten huitoo koko ajan soittaessa. Tämä voi toki olla soittotyylikysymys
 
Itse olen ottanut Stratosta volumepotikan hatun pois, niin ei tapahdu tuota. Sen sijaan Les Paul -tyyppisillä kitaroilla tahtoo välillä osua mikkiswitchiin.

miten toiset voivat soittaa lakkakaulalla
 
Helposti, ei haittaa yhtään. Eikä se ole sen enempää oikein kuin väärinkään, koska me ollaan kaikki erilaisia.

msalama: Helposti, ei haittaa yhtään. Eikä se ole sen enempää oikein kuin väärinkään, koska me ollaan kaikki erilaisia.
 
No tää. Lakattu kaula on helppo pitää puhtaana ja itse aina silloin tällöin hieman pyyhkäisen teräsvillalla tehden pinnasta ujosti matan.

plussia;
+ satiinilakattu kaula
+ bodyn viiste käsivarren alle, tyyliin strato, bellycut ei välttämätön
+ Humbucker tallamikki
+ säädettävät mikin navat, G-kielen kompensoimiseksi
+ lukkovirittimet
+ Made in Japan
+ Made in Indonesia
+ "komee" ulkoasu
+ aito "roadworn"
+ leppä, saarni, mahonki body
 
miinuksia:
- volute a'la Gibson lapa
- raapivat nauhanpäät
- straton "classic" tallamikki ilman tonea
- liian kirkassoundiset mikit stratossa
- nihkeälakattu "vintage" kaula
- vintage-leima = paskennus /hintalisä
- Harley Benton (logo)
- Fender-hintalisä
- Gibson-hintalisä
- Made in USA -hintalisä
- relikointi

teräsvillalla tehden pinnasta ujosti matan
 
Monet tekee noin ja sehän toimii hienosti jos kiiltopinta tökkää, itelle ei edes se oo ollu tarpeen. Mää oon erilainen nuori... nuori setämies :D

jkiva: plussia;
+ satiinilakattu kaula
+ bodyn viiste käsivarren alle, tyyliin strato, bellycut ei välttämätön
+ Humbucker tallamikki
+ säädettävät mikin navat, G-kielen kompensoimiseksi
+ lukkovirittimet
+ Made in Japan
+ Made in Indonesia
+ "komee" ulkoasu
+ aito "roadworn"
+ leppä, saarni, mahonki body
 
miinuksia:
- volute a'la Gibson lapa
- raapivat nauhanpäät
- straton "classic" tallamikki ilman tonea
- liian kirkassoundiset mikit stratossa
- nihkeälakattu "vintage" kaula
- vintage-leima = paskennus /hintalisä
- Harley Benton (logo)
- Fender-hintalisä
- Gibson-hintalisä
- Made in USA -hintalisä
- relikointi
 
Jaa jos tältä kulmalta lähetään. Itellä ei mitään radiusta, mikkiä, tallaa, muotoa ole ihan ehdottomuuksissa, mutta made in USA Fender tai Gibson se pitää olla.
 
Ja ihan ehdoton nou nou kaukoaasian rantalomakohteissa valmistetuille hintalaatusuhdekitaroille.

nou nou kaukoaasian rantalomakohteissa
 
Niissä on ihan kivojakin skittoja, mutta rautansa kyllä kuluu pitkän päälle selkeästi nopeammin kuin länsivehkeissä. Ja ennen kuin määrätyt tahot taas aloittavat, niin kyllä, omakohtaista kokemusta on - ja juuri siksi en mokomia enää ostakaan.
 
No joo, ehkä joku HB:n second tier-kitara rosterinauhoilla ym. saattaisi toimiakin? Mutta sitten ei enää välttämättä puhutakaan ihan puhtaista halpiksista.

Vaatimukset:
-Kromi tai musta hardware
-Valkoinen, musta tai black cherry finish tai musta loimuvaahterakannella
-EMG:t
-soittaessa Elixirit
 
Plussaa:
-Erityisesti floikka mutta myös hipshot ja joku modernimpi näkemys vibratallasta käy, kunhan saa kämmensyrjän ankkuroitua mukavasti
-XJ nauhat
-tumma otelauta
-mataksi hiottu kaula (ylivoimaisesti helpomman tuntuinen soittaa mutta kun ei yleensä ole kitaroissa valmiina, laskee ei-modattujen kitaroiden arvoa)
-RR tai superstrato
-killswitch Buckethead-leikkeihin
-mahonki tai haaparunko
-stainless steel nauhat
-modernimpi 6L lapa kuten useimmissa Jacksoneissa tai 3+3 lapa
 
Ei käy:
-TOM tai vastaavat jos ei ole modernista LP-johdannaisesta kyse. Niissä kun harvoin floikkaa ja oikeaa väriä saatavilla samassa paketissa. TOM on täyttä helvettiä ankkuroidessa ja dempatessa tallan lähellä.
-vaahteraotelauta
-Gibsonit ja perinteisemmät Gibson-jäljitelmät
-lavattomat
-medium nauhat
-Fenderit
-muut kuin EMG:t (onneksi mikit saa vaihdettua jos siitä kiinni. EMG:t vaan toimii itsellä parhaiten kun 6505+:lla pitkälti soittelen ja aika kevyellä tatsilla.)
-huonosti viimeistellyt nauhat
-muut kuin Elixirit kielinä. Sormet ei kestä bendejä ja slidejä karheilla kielillä.
-Telen lapa
-muut kuin vaatimuksina mainitut värit

Vintage radius 7.25 on dealbreaker. Jos bendaaminen ei tahdo onnistua, ei ole mun juttu. Jos olis varaa ostaa rautalankastrato erikseen, niin sitten ehkä. Halpistalla on niin työläs laittaa kuntoon, että jätän ostamatta. Enkä osta enää kaukoidän kitaroita, japanilaisia lukuun ottamatta, koska aina niissä on jotain.
 
Pahaa tekee sanoa, mutta mulle tuskin tulee enää Gibsoneita. Lukuisia on käynyt kokeiltavana, mutta aina ne on Heritage Eliteä lukuun ottamatta lähteneet pois, R9:ää myöten. Laatu vaihtelee liikaa, ja vituttaa varoa sitä kaulan katkeamista jatkuvasti.

Hynkel: Vintage radius 7.25 on dealbreaker. Jos bendaaminen ei tahdo onnistua, ei ole mun juttu.
 
Moni kitarasankareista on kuitenkin aika hyvin bendannut vanhoilla (erittäin mahdollisesti heille alunperin uusilla) Strato-/Telecastereilla joissa tuo pyöreä otelauta on (ainakin alunperin uutena) ollut.
Mutta tämä ketju on makuasiaketju, joten kunnioitan mielipidettä.