Keskustelua raskaammasta musiikista ›

bedlam: Puhut nyt siis pelkästään miksauksesta ja saundeista? En ole tuota Garage Daysia kuunnellut vuosiin, en muista sen saundimaailmasta kyllä mitään.
 
Garagen soundit on paremmat kuin Justice.
Tarkoitin että ihan levynä minun kaveripiiri piti Justicea huonompana kuin paria edeltäjäänsä. En tunne ketään kuka tykkäisi AJFA levystä enemmän kuin Puppetista. Vasta täältä netistä olen lukenut ylistäviä arvioita Justicesta näin reilut 30 vuotta myöhemmin.
Tämä on minusta se jännä juttu.

mpekkanen: Tarkoitin että ihan levynä minun kaveripiiri piti Justicea huonompana kuin paria edeltäjäänsä. En tunne ketään kuka tykkäisi AJFA levystä enemmän kuin Puppetista. Vasta täältä netistä olen lukenut ylistäviä arvioita Justicesta näin reilut 30 vuotta myöhemmin.
Tämä on minusta se jännä juttu.
 
Joo mutta ihmettelin että miten se sun vastaus liittyi siihen mun kommenttiin jota lainasit? En maininnut sanallakaan että musiikki olisi ollut Justicella parempaa, puhuin pelkästään miksauksesta.

mpekkanen: En tunne ketään kuka tykkäisi AJFA levystä enemmän kuin Puppetista.
 
Mielestäni todella paljon parempi levy. Asiaan vaikuttaa se, että AJFA oli eka saamani Metallican kassu. Vasta sen jälkeen tutustuin aiempaan tuotantoon, josta suosikikseni nousi myöhemmin eka ja RtL. Jos MoP olisi ollut eka Metallica mulle, se varmaan olisi myös parempi.

mpekkanen: Mulla eka Metallica oli Kill em All ja kuuntelin sitä jo silloin kun Rideä ei ollut vielä edes julkaistu. Samoin kaverit oli saman ikäisiä tai vanhempia kuin minä ja ehkä siitä johtuu se ettei kukaan hehkuttanut Justice levyä, kun Metallicaa oli kuunnellut sieltä ekasta kiekosta asti.
 
Näin ne menee. Lapsuuden hitit määrittää.

Henri Henri Olavi: Näin ne menee. Lapsuuden hitit määrittää.
 
Tämä. Puppets tuli ekka kuunteluun samaan aikaan ku Priestin Turbo. Siinäpä ne on sitten juurtunu päähän. Priestiä oli kuullu jo aiemmin (Unleashed In The East originaalikasetti divarista) mutta Metallica iski kyllä turpiin ja täysillä. Mitään niin raskasta ja rankkaa ei ollu kuullu.
 
Toki myöhemmin Justice iski kans sopivasti, vieläkin Blackenedin introsta tulee fiilikset kasarin loppupuolelle. Sen jälkeen vasta Kill ja Ride. Ehkä siitä syytä Ride oli pitkään "välimalli", mutta myöhemmin on tullu otettua se paremmin haltuun. Ajallisesti tossa kohti tuli Black niin olihan se ekka pettymys että mitä hittoa mutta kyllä siihen tottu ja soundithan oli hyvät, bassokin kuului :D Mutta vaikka Loadit oli taas omanlaisensa show niin niitä jostain syystä kuuntelee mieluummin kuin Blackia. Toki Loadit on pakko skipata että kahdesta levystä saa yhden kuunneltavan.
 
Se on tuossa 10-18v välissä aika otollinen aika mitä tajuntaan menee. Aa että. Eihän sitä silloin kaikkea kuunnellu tuoreeltaan, vasta lähempänä 90-luvun alkua alkoi saada kasetteja ja älppäreitä, sitä ennen sieltä täältä tippu matskua. Kavereiden suositus aika kova. Tupladekit jauhoi.

Henri Henri Olavi: Näin ne menee. Lapsuuden hitit määrittää.
 
Itsellähän taas Black Album oli se minkä kautta tuli tutustuttua bändiin ja samalla se minkä kuuli myös heti verekseltään. Kyllähän se silloin kolahti ja kasettikopion kopio tuli kuunneltua puhki, mutta melko pian enempi tuotantoon tutustuessa 80-luvun albumit kolisi vielä kovemmin. Niitä kuuntelee mielellään edelleen, kaikki omina kokonaisuuksinaan hyviä sen enempää paremmuusjärjestykseen laittamatta, mutta Black Albumin pariin ei ole tullut enää samalla tavalla palattua tuon 90-luvun alun jälkeen.

Metallica: If Darkness Had a Son (Official Lyric Video)
 
https://www.youtube.com/watch?v=DDHwh-CW7Sk
 
(sori jos on jo täällä, itse huomasin vasta äsken tuon videon)
 
Jotenkin paikallaan junnaava biisi...

Heiskanen: https://www.youtube.com/watch?v=2v7oK3oG0sY
 
On kyllä ollut hurja vauhti Metallicalla tuolloin.
 
Tämä on ihana, säännöllisesti tulee palattua tämän pariin. Tuota Creeping Deathia katsoessa on tullut mieleen, onko ihan oikeasti mahdollista edes parhaassa soittokunnossaan olevan Jamesin soittaa tuolla nopeudella downpickeillä tuo biisi läpi. On meinaan ihan järkyttävä tempo. Kuvanlaatu on niin mössöistä että siitä ei voi päätellä mitään.

Henri Henri Olavi: Kuuntelin hieman Justicea äsken. Kyllä ne soundit ovat paremmat kuin millään sen jälkeen tulleella Metallica-levyllä, täysin subjektiivisesti sekä tunne- ja muistopohjalta tarkasteltuna.
 
Tuossa taannoin tuli mieleeni, että miltä And Justice For All kuullostaisikaan Megadethin Rust In Peacen soundeilla! Oisko murhaa. Vai oisko iham paska. Kallistun ensin mainittuun.

Piepe: Tuossa taannoin tuli mieleeni, että miltä And Justice For All kuullostaisikaan Megadethin Rust In Peacen soundeilla! Oisko murhaa. Vai oisko iham paska. Kallistun ensin mainittuun.
 
No ainakaan se ei kuulostaisi Justicelta. Olen itsekin joskus tällaisia spekuloinut ja tullut lopulta siihen tulokseen, että etenkin ns. klassikkojen kohdalla pitää osata hyväksyä ne sellaisina kuin ovat, kokonaisuuksina. Soundimaailma on osa sitä kokonaisuutta hyvässä ja pahassa. Sitä jossitteluahan voi jatkaa maailmanloppuun asti.

ttpp44: No ainakaan se ei kuulostaisi Justicelta. Olen itsekin joskus tällaisia spekuloinut ja tullut lopulta siihen tulokseen, että etenkin ns. klassikkojen kohdalla pitää osata hyväksyä ne sellaisina kuin ovat, kokonaisuuksina. Soundimaailma on osa sitä kokonaisuutta hyvässä ja pahassa. Sitä jossitteluahan voi jatkaa maailmanloppuun asti.
 
Niin siis tää nyt oli ihan itsestään selvää. Tykkään tietty kumpaisestakin levystä, soundeineen kaikkineen. Hauska ajatusleikki kuitennii.

ttpp44: No ainakaan se ei kuulostaisi Justicelta. Olen itsekin joskus tällaisia spekuloinut ja tullut lopulta siihen tulokseen, että etenkin ns. klassikkojen kohdalla pitää osata hyväksyä ne sellaisina kuin ovat, kokonaisuuksina. Soundimaailma on osa sitä kokonaisuutta hyvässä ja pahassa. Sitä jossitteluahan voi jatkaa maailmanloppuun asti.
 
Varsinkin klassikkolevyissä soundimaailma on vähintään puolet siitä kokemuksesta ja kokonaisuudesta, no, ittellä ainakin. Täysin eri soundeilla mikä tahansa levy olisi oikeastaan kokonaan eri levy ja luultavasti kuulostaisi ainoastaan väärältä, vaikka olisikin joillain mittareilla "parempi".

Metallican suosion suhteen on mun mielestäni tärkeää miettiä asioita aikaan suhteutettuna. Jälkeenpäin ajateltuna ne teki asiat aina oikein ja oikeaan aikaan! Paljolti Lars Ulrichin ansiosta.
 
Mulla on ikäni ansiosta ollut mahkut seurata reaaliajassa tätä hurjaa uraa! Metallican on aina erottanut muista rohkeus kokeilla ja tehdä asioita erilailla. Esim. nää Justicen soundit ja etenkin Onen video! Poikkes aikalailla mainstream MTV-soundista muinoin. Mihin johti? Mielenkiinnon heräämiseen maailmanlaajuisesti! Tai sit Black-levy..? Tuntui et nää muut aikalaisbändit tuli aina vähän jälkijunassa, tukat leikattiin yms. mut siinä vaiheessa Metallica oli jo mennyt kohti jotain ihan uutta tai Lulua tai jotain. Slayer saa ikuisen arvostukseni kun ne pysyivät koko uransa samassa, mut megaluokan suosio vaatii Lars Ulrichin tyyppisen visionäärin bändiin!
 
Ja kaikki tajus varmaan ettei ole kyse Lassen rumpujen soitosta..

Artturi: Metallican suosion suhteen on mun mielestäni tärkeää miettiä asioita aikaan suhteutettuna. Jälkeenpäin ajateltuna ne teki asiat aina oikein ja oikeaan aikaan! Paljolti Lars Ulrichin ansiosta.
 
Mulla on ikäni ansiosta ollut mahkut seurata reaaliajassa tätä hurjaa uraa! Metallican on aina erottanut muista rohkeus kokeilla ja tehdä asioita erilailla. Esim. nää Justicen soundit ja etenkin Onen video! Poikkes aikalailla mainstream MTV-soundista muinoin. Mihin johti? Mielenkiinnon heräämiseen maailmanlaajuisesti! Tai sit Black-levy..? Tuntui et nää muut aikalaisbändit tuli aina vähän jälkijunassa, tukat leikattiin yms. mut siinä vaiheessa Metallica oli jo mennyt kohti jotain ihan uutta tai Lulua tai jotain. Slayer saa ikuisen arvostukseni kun ne pysyivät koko uransa samassa, mut megaluokan suosio vaatii Lars Ulrichin tyyppisen visionäärin bändiin!
 
Ja kaikki tajus varmaan ettei ole kyse Lassen rumpujen soitosta..
 
Saat plussan. Toisaalta kysyisin mikä Larsin soitossa muka on ollut vikana? Varsinkin 90-luvulla Larsin soitto oli suorastaan loistavaa. Kaveri on sadan prosentin varmuudella paras mahdollinen rumpali Metallicaan.

Ojankaivaja: Saat plussan. Toisaalta kysyisin mikä Larsin soitossa muka on ollut vikana? Varsinkin 90-luvulla Larsin soitto oli suorastaan loistavaa. Kaveri on sadan prosentin varmuudella paras mahdollinen rumpali Metallicaan. Olet totta kai oikeassa. Tarkoitin, että rumpalin soittotaito ei erottanut bändiä muista, vaan rumpalin johdonmukainen ja rohkea julkisuuskuva ja tietämys ja tulevaisuuden visio musabisneksestä oli yks key element suosion rakennuksessa!-

Justice ol omasta mielestä paras, varsinkin kun tuli jäähallin eturivissä sitä silloin levykiertueella fanitettua. Kirk oli myös kova. Ei nyt sentään Jason Beckerin ja Paul Gilbertin tasoa. Joku täällä joskus oivasti sanoi, että ei Kirk ole maailman paras kitaristi mutta rentona ja ystävällisenä tyyppinä paras mahdollinen kitaristi omalle paikalleen, bändiin jossa Lars ja James määrää mitä tehdään.
 
Edit: Larsista vielä. Yhdessä haastattelussa mies kertoi olleensa ihan hyvä rumpali mutta ainainen vertailu Benanteen ja Lombardoon oli sinänsä epäreilua kun nämä sattuivat olemaan poikkeuksellisen hyviä.

Artturi: Olet totta kai oikeassa. Tarkoitin, että rumpalin soittotaito ei erottanut bändiä muista, vaan rumpalin johdonmukainen ja rohkea julkisuuskuva ja tietämys ja tulevaisuuden visio musabisneksestä oli yks key element suosion rakennuksessa!-
 
Lars on nimenomaan aina ollut ensinnä Metallican toimitusjohtaja ja toisena vasta rumpali.

Ruutukunkku: Lars on nimenomaan aina ollut ensinnä Metallican toimitusjohtaja ja toisena vasta rumpali.
 
Liekö Lasse edes Metallican paras (tai edes toisiksi paras) rumpali? Ainakin Hetukka paukuttaa kyllä ja ihmettelisin, jollei myös Trujillolla komppi kulkisi.
 
Onhan Lasse silti luonut oman tunnistettavan tyylin, mikä on aina mitä mahtavin juttu.

Henri Henri Olavi: Näin ne menee. Lapsuuden hitit määrittää.
 
Mulla ei tosin mennyt noin. Justice alkoi potkia vasta vähän jälkijunassa ja siitä tuli lempilevy.