Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Nirvana nyt ei ole metalli-genreä, vaan tuli 1990-luvulla Cobainin johtamana Grunge -genren jonkinlaisena uranuurtajana markkinoille.
 
Mitä aloin miettimään itsekseni, että jokseenkin mitä itse välillä stygessäni on omaksi iloksi soittelun osalta Gain maksimissa, vaikka en edusta metalligenreä, niin 6-E:tä alemmas ei pääse, niin olen päätynyt siihen, että muuretuista 5 soinnuista se riffin hyvällä rytmillä täytyy koostua, raskaus tulee siitä. Ymmärrän metallimusiikissa käytettävän 5 kieliä humaani luonnollinen tausta tulee siitä, että verraten "perinteiseen" pop-musiikkiin, mitä metalli myös minun sukupolvelleni ja itselleni edustaa popullari, suosittua, ensirakkauteni Metallica mm, joskin ensin tutustuin tähän 5 - sointujen särkevään maailmaan, vaikka olen päätynyt muihin soittogenreihin itse omassa harrastuksessani, niin vielä tuntuu nykyäänkin, että parhaat metalliiyhtyeet, jotka soi Radio Rockin aalloilla ne tämän hetken metalliyhtyeet, koostuvat se sointurepertuaari ja 6-kielen sahausriffit murretttuihin kombinaatioihin ja variaatioihin.
 
No, sitten tullaan Nirvanaan:
 
Mitä kuuntelin ihan korvakuulolta läpi tuon läpimurtohitin sisältävän levyn, siinä mitään ihmeellistä ole, en kuunellut sitä, aloin "Nevermind" -albumin kakkosraidasta "Bloom Bloom" -kuuntelin läpi kappaleita järjestyksessä, niin kuulostaa siltä, mikä vahvisti Nirvanan nuotteja joskus kitaransoiton alkuaikoina lainanneella pitkällä varausvälillä Turun musiikkikirjastosta myös, niin se Nirvanan kaava, tai soundi perustuu mitä noissa 5 soinnuissa on ja Nirvana käyttää 3 sointuja tottakai, niin se metalliriffin kaava on jo Nirvanan musiikissa, ehkä Grungen uranuurtajat on poiminneet sen jostain metalli mitä vanhempi genre, mitä niissä on 2,3,6,7 sen kyseisen soinnun duuriasteikon sävelet, jotka hajoittavat pakkaa. Se kuulosti korvaani Nirvanan tolla levyllä, nyt kun oikein kuuntelin sitä musiikkimielessä.
 
Parhaat kappaleet ainakin tolla levyllä on noi, missä soitossa on ne murtosävelet siinä vitossoinnun oktaavia ylempänä se perusävel, eli korkein sävel murrettuna, tossa levyllä muistaakseni äsken lopetin kuuntelun, oli kappaleita myös, missä se soitto-puoli oli puhtaita 5-sointuja, mutta sitten Curt Kobainin nerous siinä Nirvana - soundin luonnissa lienee siinä, että sitten vokalistin melodiaosuudessa tulee se murtosävel sieltä, eikä se taida poiketa tuosta joku 2-3-6-7 sävel siellä on, seiskaa nyt vähemmän muistaakseni. on totta, että E5 sävelestä saa heti raskaamman kuulosen jo, kun soittaa sen ylemmän E:n 2:sena, ja muut normisti, eli F:änä soittaa E-B-F E 5 sointua demppaa hyvässä rytmissä.
 
Nirvanan musiikissa toistuu ehyt profiili siinä soundissa, ja se lienee se kaava tossa toi, mitä kirjoitin. Metallicallakin on jo Phantom Lord -kappaleessa kitara-väliosuudessa yksinkertainen murtosointu-kikka, mitä äkkäsin sen jo Kill'Em'All -levyä kuunnellessa yläasteella, mitä Metallica julkaisi silloin sen Load -albumin ja vieläkin on tottakai levyhyllysäni enkä luovu siitä, koska se on ensimmäinen Rock-cd, jonka seiskalle mentäessä ostin omilla rahoillani.
 
Nykyään, mitä kuuntelen välillä Radio Rockia, niin ne Rock-asemien metallibändien parhaat raskaimmalta kuulostavat jutut perustuvat jotakuinkin samoihin murtosävel-kikkoihin, olenko käsittänyt metallimusiikin hyvän kuuloisen riffittelyn edes jotakuinkin oikein tai väärin? Onko muilla samoja havaintoja vai oletteko päätyneet eri lopputulokseen Nirvanan soundin nerokkuudesta oman aikansa huomioiden?
 
Kuitenkankin pisti korvaan, että kuitenkaan Cobainin laulumelodiassa ja musiikin osalta siinä taustamusiikissa kuitenkaan se murtosävel ollut yhtäaikaisesti toistuva, joka tietenkin on luonnollista, että riitasointi estää sen, että ei voi molemmat tapahtua samaan aikaan?

Ylinouseva kvartti on metallimusiikin "kaava". Siis sen pentatonisen asteikon sahaamisen lisäksi.
 
Nirvanan käyttämät ns. vitossoinnut tai voimasoinnut (jotka eivät oikeasti ole sointuja vaan sävelpareja R+5) ovat toki tuttuja metallimusiikista ja niitähän on viljelty jo kauan ennen metallimusiikkiakin rock-musiikissa (esim. Link Wray). Monesti sitä voimasointua tehostetaan juurisävelen ylemmällä oktaavilla. Toinen tehostustapa on ns. käänteinen kvintti jossa esim. voimasointu C5 soitetaan siten, että alin sävel on G ja sen lisäksi soitetaan C5 lisäten myös tuo ylempi oktaavi. Käytännössä siis G-C-G-C.
 
Toisaalta metallimusiikkiakin on niin monenlaista, ettei välttämättä yksistään Nirvanan ja AIVAN KAIKEN metallimusiikin niputtaminen pelkkien voimasointujen alle ja yksinkertaisiin sointukiertoihin ole relevanttia.
 
Höyryäminen jostain asiasta on ihan jees, mutta mulle jäi hieman auki se mikä olikaan aloitusviestin a) tarkoitus ja b) kysymys.

No lähinnä ajattelin tuoda ajatukseni julki, mitä musiikista mukavaa puhua aina, vaikka metallia kuuntelen mieelelläni mutta se ei ole soittaessa mieli-genreni. Lopulta minulta puuttuu nopeus kitaristin ominaisuuksista, joka on kuitenkin aika useassa, ellei jopa kaikissa niissä metallin alagenreissä, joita tykkään kuunella itse kuitenkin tärkeää.
 
En tiedä, oliko tuossa nyt kysymystäkään, jos nyt joku metalhead saa jotain uutta luovaa ajatusta taii luomisen tuska lieventyy tuosta näkemyksestäni, miten mielsin tuon Nirvanan Nevermind -levyn"kaavan" tai yleisemmin Nirvanan koko soundin kaavan, joka kuitenkin määritteli 1990-luvun alun nuorison kulttuuria jonkin verran.
 
On totta, eihän pop musiikkikaan ole pelkästään edes komppikitaran osalta pelkästään perussointuja C-Am-F-G -soittoa tyietyssä rytmissä, sama mitä ei metallikitaristikaan selviä pelkillä 5 soinnuilla, jos metalliyhtyeessä on kaksi kitaraa.
 
Mitä 12-tahdin blueskierto ja se 3 soinnun maaila itselleni metallia tutumpi, sehän on vitsikin olemassa,kun basisti päätti mennä bassotunneille, että oppii siitä mitään tietämättä aluksi soittamaan bassoa, niin eneimmäisellä tunnilla mitä siellä on totta, että tulee ne 1-4-5 asteen sävelet, niin sitten opettaja ihmettelee, kun pitkään aikaan kaveria näy enää tunneilla ja päättää sitten soittaa puhelimella ja kysyä, "Ei sua oo näkyny, ko kävit yhdellä tunnilla, niin kaveri vastaa, että "Loysin sen ekan tunnin jälkeen niin hyviä soittokavereita, jotka oli basistia vaille bändissä, että lähdin tien päälle niin siitä syystä en ole ehtinyt siellä tunneilla käymään".
 
No, vitsihän tuo on, mutta totuuden siementä siinä on se, josta se varmaan on lähtenyt juontumaakin suullisen perimän kautta alunperin tuon kaltaiset jutut lähtee liikkeelle, mitä siellä tosiaan enemmänkin ainakin omalla klasarikitaratunnilla ihan ensimmäisellä tunnilla oli tottakai, pystyi heti aloittamaan instrumentin kanssa, kun nuotit yms. perusasiat oli tuttuja jo aiemmin.
 
Itse miellän myos niin, että sama mikä tyylilaji kyseessä on, kaikki kappaleet ovat pääsääntoisesti sovitetavissa mille musiikki-tyylilajille tahansa, ja miellän metallimusiikin yhdeksi genreistä. Toki omia metallikappaleita tekeviä bändejäkin on paljon hyviäkin eri syistä pidän niistä, joita nyt pääasiassa kuuntelen eri metalligenreistä.

Tämä väikkäri lukuun: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19430
 
Samaan suuntaan osuu ihmettelyn aiheen kanssa, ja huolella lukemalla voi löytyä vastauksiakin. Lueskelin julkaisun jälkeen läpi, mielenkiintoinen, mutta en muista enää yksityiskohtia.

Tämä voisi olla alani vielä 40 -ikävuoden kriisissä?
 
Mitä mulle on kehittynyt viimeistään aika paljonkin Euroopan backpacker-reissujen 2006-2008 ja 2010 jälkeen Briteissä ennen Brexitiä mm. eka kerta Cavern Clubilla Beatlesin takia oli hienoin muisto siitä klubista kulttuurilomamatkailun osalta, enkä ole kuollut.
 
Mitä on kehittynt helvetin tarkka sävelkorva, mitä ajattelin jo että en opiskele enää mitään, niin Turun yliopisto on ainoa laitos Suomessa, missä voi opiskella Mediatutkimuksen, musiikkitieteen ja taidehistorian opinnot, niin aloin säästämään rahaa, avoimen väylän kautta ensi syksystä eteenpäin perusopinnot ja sitten toisena vuonna aineopinnot integroituna muiden päiväopiskelijoiden kanssa ja kolmas vuosi sitten vedän tämän musiikin näkökulmasta, niin kolmas vuosi saa humanistin kanditutkinnon taidehistorian ja musiikkitieteen opinnoissa hum.kand tutkinnossa keskityn kaikissa esseissä tähän itselleni rakkaimpaan 3-vuotiaasta lähtien musiikkitutkimukseen.
 
Se ole sitä paitsi täysin läpikoluttu alue data mining ääniraitojen osalta, jos siihen yhdistää tämän tietojenkäsittelyn taustan ja Data Analyytikan. Siinä vois olla jotain saumaa, vaikka mulla iän ja varallisuuden puolesta enimmäisen polven korkeakoulutettuna ja köyhänä ole mitään saumaa tutkijan uralle, vaikka polla -Äo on Mensan testissä lähempää 180, ku 170, mutta ajan kuluksi, ko ei mulla ole kuin vapaa-aikaa.
 
Toisaalta en ehdi enää parinkymmenen viimeisen elääni vuode aikana, mitä näitä diagnoosieni kanssa joudun elämään alkoholismi ja toivuin syvästä masennuksesta, molemmat nyt hoidossa ja kykenen elämään arkea, niin ei musta enää ehdi kasvamaan Peter Von Baghin kaltaista kulttuuri-ikonia, -instituutiota tähän rakkaaseen kotimaahani Suomeen, mutta hum kand musiikkitieteissä ja taiteiden historiassa, mitä en ihan noviisi ole kuvataidepuolellakaan harrastuspuolelta.