Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun yrittää omia kappaleita viedä eteenpäin, niin vaikea on löytää mitään kovin omaperäistä. Joskus tuntuu, että lähes kaikki on jo keksitty.

No ei ole kyllä pulaa ollut. Tuntuu että ainakin kitaralla niitä löytyy rajattomasti vaikka eri säveliä se tietty määrä onkin. Ja jos joskus tökkii, niin kokeilee vaikka jotain vaihtoehtoista viritystä niin taas mennään.

Pop, iskemä -ja tanssimusiikissa kyllä kaikki sointukikat on jo käytetty hyvin moneenkin kertaan. Sikäli jos vastaan tulee jotain hieman erikoisempaa, niin se on vain analysoitava soittimellaan sikäli, kun korvaa on tajuta, mistä on kysymys. Yleensäkin hyvä sointukorva on hyvän muusikon merkki musikaalisuudesta, mutta monelle tekijälle myös kompastuskivi, ellei soinnutukseen ole kunnolla perehtynyt. Omien biisien osalta musikaalinen tekijä kyllä oivaltaa, mitä sointuja, sointukiertoja käyttää teoksissaan. Osaavammalta tekijältä myös voi neuvoja kysyä teoksiensa soinnutuksesta vaihtoehtoineen ja kehittää myös näin omaa soinnutusosaamistaan. Kuuntele paljon eri musiikkia, analysoi kuuntelemaasi ja sitten soita. :)

Omassa musassani varmistan jo sointukierroilla, että mitään asiaa radioon ei tule olemaan. :D

Pelkästään helpottavaa, että bändit kuten vaikkapa The Beatles on jo käyttänyt sen verran monta hyvää ja toimivaa sointukulkua, ettei tarvitse itse enää kokeilla ja erehtyä. Voi siitä suoraan sujuvasti lainata ja soveltaa.

Itse käytän vain I-IV-V. Ei kuitenkaan välttämättä juuri tuossa järjestyksessä.

McNulty: Pelkästään helpottavaa, että bändit kuten vaikkapa The Beatles on jo käyttänyt sen verran monta hyvää ja toimivaa sointukulkua, ettei tarvitse itse enää kokeilla ja erehtyä. Voi siitä suoraan sujuvasti lainata ja soveltaa.
 
Vaikkapa noinkin, kunhan ei liikaa melodiaa kopioi. ;)

Sertzo-setä: Vaikkapa noinkin, kunhan ei liikaa melodiaa kopioi. ;)
 
Niinpä: http://jucciz.com/omaperaisyys.mp3

faq1: Kun yrittää omia kappaleita viedä eteenpäin, niin vaikea on löytää mitään kovin omaperäistä. Joskus tuntuu, että lähes kaikki on jo keksitty.
 
Omaperäisyys syntyy vähintään yhtä paljon myös tekstistä ja laulusta.
Jos sulla on timanttinen teksti ja hyvä laulaja, niin se on se ja sama vaikka rämpyttäisit banjolla yhtä nuottia sen taustalla, niin se toimii silti.
Itse kun olen tehnyt biisejä ja vieläkin silloin tällöin, niin yhä harvemmin tulee lähdettyä liikkeelle sointukierrosta. Sointukierto saattaa olla se, jonka viimeiseksi etsin, että mikä tän pohjalle toimisi.

shuffle: Omaperäisyys syntyy vähintään yhtä paljon myös tekstistä ja laulusta.
 
Jänä oletus, että musassa olisi sanat ja laulu. Toki monessa on, mutta monessa ei. Itse hyvin harvoin teen musaa jossa on laulu/sanat. 90% instrumentaalia. En niin pidä laulusta. Paitsi ihan spessutapauksissa.

Henri Henri Olavi: Jänä oletus, että musassa olisi sanat ja laulu. Toki monessa on, mutta monessa ei. Itse hyvin harvoin teen musaa jossa on laulu/sanat. 90% instrumentaalia. En niin pidä laulusta. Paitsi ihan spessutapauksissa.
 
No tämä, paitsi että 90 prosenttia ei edes riitä.
 
Laitapa HHO linkkiä omiin biiseihisi niin käyn tsekkaamassa muutaman - lupaan kommentoida. Voit sit kostomielessä käydä tekemässä saman mulle.

Pääasia on kuitenkin, että omia tekstejä
ja lauluja syntyy. On eri asia pohtia sitten niiden melodiarakenteita sekä soinnutusta.
Jos lauluistaan saa vielä runsaasti positiivista palautetta vaikkapa YouTubessa demoversiona, niin niitä kannattaa markkinoida myös eteenpäin muilla eri kanavilla. Näin minä olen toiminut ja levytyksiäkin on tullut ilman plagiaatiosyytteitä. Pari teostani olen myös itse tuottanut. Toki olen näin toimien tietenkin myös Teoston jäsenasiakas sekä Garmexin asiakas.

Nykymusiikissahan tuo ongelma voi olla. Ennen vanhaan kun vielä sävellettiin melodioita, niin soinnuthan tulee suoraan melodiasta.

Sabbathologist: Nykymusiikissahan tuo ongelma voi olla. Ennen vanhaan kun vielä sävellettiin melodioita, niin soinnuthan tulee suoraan melodiasta.
 
Oliko ennen vanhaan enemmän sointuja olemassa ja ne vaan katosi maan päältä vai eikö nykyään enää ole olemassa melodioita musiikissa?

Sabbathologist: Nykymusiikissahan tuo ongelma voi olla. Ennen vanhaan kun vielä sävellettiin melodioita, niin soinnuthan tulee suoraan melodiasta.
 
Onko merkitystä, kumpaa kautta sävellys syntyy: melodia, vai soinnutus ensin. Lopputulos ratkaisee.

abassimo: Oliko ennen vanhaan enemmän sointuja olemassa ja ne vaan katosi maan päältä vai eikö nykyään enää ole olemassa melodioita musiikissa?
 
Hyvä kysymys, molemmista nimittäin tuntuu olevan puutetta. Oli kuitenkin aika, jolloin Stevie Wonderin, EWF:n tai vaikka Steely Danin nykyään lähes jazziksi sointuharmonioiltaan tulkittavat biisit saivat radiosoittoa. :D
 
Sointuja tunnutaan tietävän ne muutamat pari kolmisointua ja kaikki melodiat taas rakennetaan jonkun tuottajan keksimän biitin tai sointurakenteen päälle täysin irrallaan, useamman songwriterin toimesta vieläpä. Eli se ns. topliner-lähestyminen. Ei sen niin pidä mennä, sointujen pitäisi tukea melodiaa ja toisinpäin.
 
Toinen ääripää melodian puolella on Drake-tyyppinen yhden tai kahden nuotin "laulumelodia", mikä on kaikessa hip hop -lähtöisessä nykypopissa ihan sika yleistä.
 
Itseäni lähinnä nyppii perinteisen biisirakenteen - laulun - täysi katoaminen. Tehdään vaan lineaarista alusta loppuun -tajunnanvirtaa, missä kuullaankin sitten useita eri melodioita, useampia kertsejä, useita eri "koukkuja" peräkkäin jne. Tai ei välttämättä selkeää kertsiä ollenkaan.