Kitarat: kitarakamat ›

en tiedä onko tästä keskustelua ollut ja jos on niin lukittakoon tämä hetimiten,muttapa oletteko huomanneet tykästyneenne joihinkin spekseihin ja onko jotkut speksit inhokkejanne,itse olen huomannut tykkääväni seuraavista jutuista kitaroissa:
-vaahteraotelauta
-passiivimikit
-kiinteä tai vintagetremolotalla
speksejä jotka eivät kuulu suosikkeihini(mutta siedän silti jotenkuten)
-aktiivimikit
-floikka(edge ibanezeissa)
-vintagevirittimet
 
floikka ja vintagevirit aiheuttaa kieltenvaihdossa päänsärkyä ja tuskanhien muodostusta mutta lienee harjoittelun puutetta vaan mulla

Kaulan ja nauhojen muotoon liittyvät asiat ovat ensimmäisiä, jotka tulevat tästä mieleen. Monia muita asioita voi muokata helposti, mutta kaulan muotoilu uusiksi menee niin työlääksi, että sama etsiä valmiiksi sopivampi kitara.
 
Vaatimuksia:
-käden täyttävä, mutta ketteräsoittoinen kaulaprofiili (esim, Nik Huber Krautser II, Fenkun Eric Johnson ja Boatneck). Tuuma on hyvä vahvuus kaulalle.
-korkeat nauhat
-pyöristetyt otelaudan reunat
-skaalan pituus vähintäön 25 tuumaa, mielellään 25,5
-kohtuullinen tai alhainen paino, joku 3,8 kg yläraja
 
No-go:
-ohuet velhokaulat
-sellaiset otelaudan reunat ja kaulan olkapäät, jotka tunkeutuvat pitkälle haittamaan soittoa
-terävät otelaudan reunat
-matalat nauhat
-Gibson-tyyliset fret nibsit
-Floikat
-Tune-o-maticit
-tahmainen paksu muovikerros puiden päällä
-tuuliviirin tavoin heiluva vire / säille herkkä kaula
-kaulapainoisuus
 
Ei ehkä ratkaisevia tekijöitä, mutta tärkeitä kuitenkin:
-plussaa, jos pintakäsittely on nitro, sellakka tai öljy
-rosterinauhat ovat tosi hyvät
-loimotuspuut kannessa ja kimaltelevaksi puleeratut puut sopivat paremmin isoäidin piironkiin
-hyvin tehty relikointi on hieno
-lavallisissa kitaroissa mieluiten perinteiset split shaft -virittimet
-spoke wheel -mutteri on paras kaularaudan säätöön (Musarin tyylinen)
-ylimääräiset tone- ja volapotikat aiheuttavat ihottumaa
-Straton volan ja mikkikytkimen paikat ovat täydellisyyttä
-ei reunalistoja kaulassa, ei reunalistoja missään
-otelaudan muuttuva radius on plussaa
-koverrettu otelauta on alkanut kiinnostamaan viime vuosina

No ei oikeastaan. Mulle käy melkein kaikki, mutta shokkiväreistä en tykkää ja terävät muödot on vähän niin ja näin, jos se ei ole Gibson.Toisaalta kyllä rumanvärisellä tai pinkillä kitarallakin voi soittaa, jos se muuten on hyvä.
 
Yleensäottaen kitaraan pitää vaan sopeutua.

hallu: Yleensäottaen kitaraan pitää vaan sopeutua.
 
Valinnan mahdollisuuden vallitessa, ei.

LaMotta: Valinnan mahdollisuuden vallitessa, ei.
 
Tämä on syvän filosofinen kysymys minulle. E: olet tietenkin oikeassa, että jos on monta kitaraa, niin yhtä vain voi soittaa kerrallaan ja jollakinhan se valinta on tehtävä. Dogmit auttaa navigoimaan monimutkaisessa todellisuudessa, mutta sulkee samalla mahdollisuuksia pois. Ehkä valintaan paras ratkaisu lopulta olisi arpominen........

On kyllä niin paljon timanttisia speksejä että ei mahdu kaikki yhteen kitaraan.

Ulkonäön osalta oma maku on vahvasti perinnehenkinen, mutta ei yksiseliteisesti. Paljon on maailmassa erilaisia hienoja kitaroita, joita olisi kiva omistaa, jos olisi rikas ja voisi soitella niin paljon kuin mieli tekisi.
 
Teknisten mittojen suhteen on paljon joustavuutta. Esim. akkareissa tykkään näppäillä pienikoppaisella lyhytskaalaisella (24", 610 mm), jossa kielet ovat erittäin matalla soiden kuitenkin puhtaasti. Roisimpaan komppaamiseen sitten pitempiskaalainen (25,4", 645 mm), jossa kielet sen verran korkeammalla, ettei heti särise. Satulan leveys kuitenkin 1 3/4 tuumaa (44,5 mm) kummassakin tapauksessa. Kielet alkaen joko 12 tai 13.
 
Sähkökitaroiden osalta radiukset väliltä 9,5-12 ovat mieluisimpia. Otelalauta mielellään ebeniä tai ruusupuuta, lakattuja vierastan. Skallopoidut eivät ole minun juttu. Nauhat mieluummin mediumjumbot, mutta aika ohuetkin menevät, jos kitara muuten miellyttää. Satulan leveys mieluiten 43 mm, mutta myös 42 mm menee hyvin. Ei kuitenkaan yhtään kapeampi. Ei alle kympin kieliä, lyhyemmällä skaalalla 11 hyvä lähtökohta.

- Koirankuonolapa

+ Fenderlapa

Kuha: - Koirankuonolapa

+ Fenderlapa
 
Mikä on koirankuonolapa? En ole tällaista termiä koskaan kuullut.

mpekkanen: Mikä on koirankuonolapa? En ole tällaista termiä koskaan kuullut.
 
Olisikohan Gibsonin panaani, vaikka ensin ajattelin Telecasteria :)
Minulle Explorerin lavasta tulee mieleen hikinen sukka.

mpekkanen: Mikä on koirankuonolapa? En ole tällaista termiä koskaan kuullut.
 
https://fi.pinterest.com/pin/tokai-headstock--78813062201302610/

Mitvit, säädät sopivaks ja soitat, siis olettaen että skitta ylipäätään on soittokelpoinen / kunnossa. Ei oo rakettitiedettä, ei.
 
EDIT: nonnih, ai siis makuasioita? Vaahterakaulanen Tele, kiitos.

Mitäs tuossa nyt... kaula tietty sopivan paksuinen, otelauta ruusupuu/ eeben, 24 nauhaa, nauhat ei jumbot eikä vintage. 3-as mikkikytkin, humpparit. Tremolo. Paino max joku 3,5kg. Virittimissä hidas eli tarkka välitys. Ei Gibsonin tai Fenderin näköinen. 6 kieltä. Ei floikkaa. Ei v- tai x-mallista bodyä.
 
Jaahas, kuvailin ainoan kitarani ):

No vaikka noi, on toki muitakin.
 
Specifications:
Body Shape: Stratocaster
Finish: Fiesta Red, thin sealer coat, a thin white undercoat, a color coat and a tint/sealer clear coat
Body Material: Alder
Top Material: N/A
Body Details: Single Ply White Pickguard
Neck Material: AAA Flame Maple Neck
Profile: Soft V
Fingerboard Material: Maple Fingerboard
Radius: 9.5"
Neck Details: Black Dot Inlay
Nutwidth: 42,4 mm - 1.67"
Scale Length: 648 mm - 25.5"
Bridge: Six Saddle Tremolo
Tailpiece: N/A
Pickups: Single Coils
Neck: 5.87k
Middle: 5.83k
Bridge: 6.17k
Tuners: Closed Back
Controls: Volume, 2 Tones, 5-Way Switch
Weight: 3,55 kg
Condition: Excellent
Travels in: Hardshell Case
Accessories: Certificate of Authenticity

Minullon vähän sama kuin Hallulla, eli mielelläni rämppäilen monenlaisia soittimia. Ehkä osin siksi, että oli välissä pitkä tauko soittohommista. Ennen sitäkin tosin olin avoin erilaisille vehkeille.
 
Nyt olen lähinnä klassista kitaraa soitellut ja omistan nyt neljä aika eri tyyppistä. Tai no miten sen nyt ottaa. Kolme niistä ns. perusklassisia kuusikannella, ruusupuusivuilla ja -pohjalla, eebenpuuotelaudalla jne. Neljäs sitten aivan eri tyyppinen. Mutta erilaisia ovat soinniltaan ja vaativat aika erilaista otetta soittamiseen. Kelpoa hommaa minusta paneutua useamman viikon ajan pelkästään johonkin uuden tyyppiseen kitaraan, joka ehkä alkuun saattaa tuntua hankalaltakin. Pelkällä kokeilulla ei oikein noihin klassisiin tunnu pääsevän sisään. Tai en ainakaan minä. Kun omat tottumukset ovat tietynlaiset, niin niistä poikkeavan aoittimen hienous ei välttämättä välittömästi avaudu.

Kaulaprofiili. Sinänsä se ja sama onko ohut vai paksu, leveä tai kapea. Jos ja kun osuu näppiin niin hyvä, jos ei niin ei eli jollain tavalla mittasuhteiden radius mukaan lukien pitää tuntua otelaudan käteen hyvältä. Esimerkkinä huonosta kaulasta olkoon vaikka Dean Razorback V-profiili, en tykkää.
 
Sama homma toki toisella kädellä, tallat, mikit, materiaalit melko se ja sama, kunhan käsi "lepää" oikeassa paikassa. Bodyn ergonomia toki vaikuttaa, mieluummin hyvät cut awayt ja pyöristykset kuin ulkonäkö edellä AAA-loimuvaahterakansi reunalistoilla.
 
Painoa silleen sopivasti, kaikki yli 4 kg "enemmän tonee ja sustainii" hirviöt ovat automaattisesti ei. Samoin eräät vitnakevehkeet joissa alumiinikaula ovat mallia ei kiitos.

No joo, katotaas vähän vakavammin:
 
+ Kokovaahterakaulainen Tele
+ 7.25" radius mutta jumbonauhoilla
+ Pyöreä ja paksuhko kaulaprofiili
+ WRHB kaulamikiksi
+ Jäykkäperä ja kielet rungon läpi
+ Klassinen kolmipalainen talla
+ Släbbirunko, ei mitään viisteitä
+ Ja kutsukaa vaikka pervoksi, mutta polylakkakin A-OK kun ei kädet juuri hikoa
+ Saa olla painavakin, mulla on vahva selkä
 
Eli ihan justiinsa kuten tuo mun -75 Custom Tele, itse asiassa :)

Kuha: https://fi.pinterest.com/pin/tokai-headstock--78813062201302610/
 
Ai tuo on koirankuono :D
Tottahan se on että tulee vähän nolo vaikutelma kun lapa on melkein oikein mutta ei sitten kuitenkaan.
 
Epiphonen lapahan nyt vasta masentava on, jos tuollaisia tapauksia mietitään. Gibsonin hieno lapa möhlitty epämääräiseksi mutantiksi.
 
Ja mitä polylakka-kaulaan tulee, niin ei se vaadi edes käsien hikoamista, vaan kostean sään, niin alkaa räpylä takertumaan.

No eipä takerru mulla edes silloin.