Rock, pop, alternative ›

GrooverMan: Mahtavaa tietoutta ja myös ansiokasta spekulaatiota! Kiitos kiinnostavasta tekstistä.
 
Kiitos itsellesi!
 
Yhtä asia jäin pohtimaan Kimmon kirjassa; Petrin kitaran alkuperää ei pohdiskella paljoa, ainakaan sitä pidemmälle että Sjöbergin liikkeestä se löytyi mahdollisesti Anita Wallin vinkkauksesta. Ja kenties asiassa ei ole spekuloitavaa ja pohdittavaa, edessä on umpikuja.
 
Tämä Sjöbergin King's Sexistä löytyneen Les Paulin tarina on tosiaan yhdestä lähteestä eli 5.15 -bändin Mika Järviseltä ja se mainitaan Antti Viljami Puustisen "Petri Wallin Saaga"-kirjassa.
 
Se, pitääkö tieto paikkansa on siis suht helposti kyseenalaistettavissa. Ehkä. Toisaalta, ei meillä parempaakaan tietoa ole. Anita ja Pete eivät olleet mitenkään läheisiä, mutta ei se mahdotonta ole että Pete olisi Sjöbergin liikkeestä soittimen löytänyt. Kenties joku vinkkasi hänelle siitä. Anita, Hasse, joku muu, kuka. Mene ja tiedä.
 
Myös se Peten aikaisemman mustan LP Customin tarina on mielenkiintoinen. Sehän taisi löytyä Berliinistä, mutta Deluxen tultua tarve Customille lakkasi. Pete siis hukkasi sen jonnekin, mutta minne. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä tuolle mustalle LP Customille tapahtui. Se oli 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa todennäköisesti melko haluttukin kapistus. Luulisi että joku tietäisi ostaneensa Peteltä mustan LP Customin, mutta ei... sen tarina loppuu siihen kun Pete hankkii ruskean Deluxen ja päättää luopua Customista.
 
Antoiko hän sen vaihdossa Sjöbergille? Myikö hän sen jollekin tutulle? Ja omistiko Pete hetken aikaa molemmat Gibsonit? Jos, niin kuinka kauan? Päivän, viikkoja, vuoden? LP Custom vain osoittautui tarpeettomaksi kun ruskeasta Deluxesta sai samat humbucker-soundit ja vielä vähän lisää puolituksien yms. ansiosta? Ymmärrettävää... etenkin jos haluttiin maksella studiolaitteiden vuokria, perustella tuotantofirmoja ja maksella Paloheinän kämppää ja Chevy pakua. Ei sekään ihan tavatonta ole m.nettiläistenkään piirissä, että joskus joku hyvä soitin on tullut hukattua hetkellisessä rahapulassa. Kenties Pete sai Customista paremmat rahat mitä LP Deluxe maksoi. Ehkä Sjöberg otti mustan LP:n vaihdossa ja antoi jonkun satkun rahaa vaihdossa?
 
Ihan liikaa mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja kaikki pelkkää spekulaatiota :)
 
Jossainhan sekin musta LP Custom on. Kai. Se voi olla, että vain Pete tiesi miten ne kitarakuviot lopulta menivät ja muu on sitten kuultua ja luultua. Sen varaan pitää siis rakentaa. Ehkä Kimmo jätti tarkoituksella tuon spekulaation pois kirjasta, koska ei pystynyt varmistamaan kitaran alkupään tarinaa ja sen päätymistä Petelle riittävällä varmuudella.
 
Mietin kuitenkin, että todennäköisesti hirveitä määriä ton hintaluokan kitaroita ei Suomeen 70-luvulla tuotu. Kitaran modaukset ja petsaukset huomioon ottaen vois kuvitella että joku ois saattanut tunnistaa sen jostain vaiheesta kitaran historiaa. Tai, ehkä kitara on myyty alunperin jossain ulkomailla ja päätyi vasta 80-luvulla Suomeen Sjöbergille myyntiin?
 
Hyvää pohdintaa. Olen itse miettinyt samaa, että mikäli kitaran olisi modannut joku kyläseppä näillä leveysasteilla, niin todennäköisesti se nimi olisi jossain vaiheessa tullut esiin. Tai että joku olisi tunnistanut kitaran tai modaukset omakseen. Ehkä soitin on annettu Sjöbergille vaikka maksuna veloista tai mistä ikinä. Rööperin tarinat voivat välillä olla totuutta ihmeellisempiä :)
 
Kitara on toki voinut tulla kuolinpesästäkin. Edellinen omistaja siirtynyt isommille lavoille yläkerran bändiin ja siksi sen edellistä omistajaa tai modaajaa ei tiedetä. Toisaalta, kyllähän 70-luvulla Suomessa alkoi olemaan kysyntää rock-bändeille ja -keikoille. Sitä kautta rahaakin liikkui enemmän kuin 60-luvulla. Paljon tehtiin kauppaa myös velaksi ja arvokkaita soittimia liikkui entistä enemmän. Suomessa oli paljon ammattimuusikoitakin, joilla oli mahdollisuus hankkia laatusoittimia. Eivät ne kaikki olleet postimyyntikuvaston Ekoja tai Munkerseja.
 
Enkä pitäisi tosiaan omituisena sitäkään, että soitin on päätynyt esimerkiksi Ruotsista Sjöbergin haltuun ja lopulta myytäväksi. Toimiko King's Sex tarvittaessa kanina tai panttilainaamona? Mene ja tiedä, kaikkihan on mahdollista.
 
Joku sen on kuitenkin ennen Peteä modannut, rajustikin. Yksi syy esim. Goldtopin poistamiselle oli se, että vanhojen 50-luvun Goldtopien alta saattoi paljastua todella upeat loimuvaahterakannet. Jengi siis ihan tietoisesti metsästi GT-viimeistelyn alta upeita kansipuita. Sen jälkeen niitä viimeisteltiin uudelleen Cherry ja Tobacco sunbursteiksi, hienot loimuvaahterat näkyen. Kenties joku teki saman homman Peten Deluxelle, mutta huomasikin, että kansi on oikea tilkkutäkki ja päätti häivyttää sitä petsaamalla / lakkaamalla sen ruskeaksi? Samoin minihumbuckerien modaaminen täysikokoisille oli ihan 70-luvun hommaa, kun soittimesta haluttiin tehdä niiden 50-lukulaisten "Standardien" kaltainen. Ihan menee siis käsikädessä tarinat, sekä GT:n rapsuttelu, että mikkien routtaaminen (vai pitäisikö sanoa röytäminen, kun Peten kitarassa ne mikkikolot oli kaiverrettu alkeellisesti porakoneella, taltalla ja vasaralla). Tuo melko askeettinen ja "spartalainen" lähestyminen kaulamikin kuoren irrottamiseen, viimeistelyn poistamiseen, mikkikolojen tekemiseen yms. kielisi siitä, ettei sitä ainakaan kukaan soitinrakentaja tai ammattimainen soitinhuoltaja tehnyt. Kotikutoiselta ne modaukset vaikuttavat.
 
Tiedän myös, että Suomeen on aikoinaan jonkun tanssilavabisneksen kautta muilutettu saksalaisia urheiluautoja. Siten, ettei niiden "paper trail" ja historia ole ihan täysin selvää tänäpäivänäkään. Ehkä tietyt piirit trokasivat Gibsoneita ja Fendereitäkin samalla metodilla? Ei voi tietää, mutta en yllättyisi vaikka niin olisi.
 
Pitää kettusedältä vielä kysellä, kuka Gibsonia mahdollisesti myi ja toi maahan 70-luvulla. Hän saattaisi jopa muistaa. Muistelen että on maininnut joskus asiasta meikäläisellekin, mutta en tähän hätään muista enkä löytänyt viesteistäkään pikaisilla hakusanoilla.
 
Mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoista pohdintaa tämäkin!