Klassinen ›

Kuka teidän mielestänne on tai oli 1900 luvun merkittävin kapellimestarisäveltäjä ja miksi?
 
Ennen muinoinhan miltei jokainen säveltäjä johti poikkeuksetta omien sinfonioittensa kantaesitykset, Melartinkin, muttei ollut ammatiltaan kapellimestari vaan konservatorion johtaja ja tässä haetaan nimenomaan jonkun sinfoniaorkesterin ylikapellimestaria.
 
Minun mielestäni ehkä merkittävin säveltävä kapellimestari oli meidän NIls Eric Fougstedtimme, mutta vain ehkä, koska en luultavasti tunne läheskään kaikkia kapellimestarisäveltäjiä saati heidän teoksiaan.
 
Mutta minusta hänen orkesteriteoksensa, kuten konserttialkusoitto, piano-ja sellokonsertto, sinfoniat, dodekafoninen Trittico sinfonico sekä Passacaglia ovat merkittävämpiä kuin ainakin suuren Furtwänglerin tai Weingärtnerin postromanttiset ja tonaaliset, laajahkot sinfoniat ja Fougstedtin aikaansaannokset todistavat suuremmasta teknisestä taidosta, tunnevoimasta, omaperäisyydestä ja modernismiin asti kurkottavasta edistyksellisyydestä tonaalisuudesta pois pyrkivässä sinfoniassaan, jota nytkin juuri kuuntelen lumoutuneena ja vaikuttuneena.
 
Säveltäjäkapellimestareista tosin kuuluisimmat, Mahler ja Richard Strauss vaikuttivat 1800 luvulta 1900 luvulle saakka, mutta en silti halua verrata heitä mainittuun suomalaiskollegaan.
 
Todettakoon vain, että sattumalta heidän musiikkinsa ei ole ihme kyllä koskaan tehnyt minuun yhtä suurta emotionaalista vaikutusta kuin suomalaisen sinfonia, mutta se saattaa johtua vain siitä etten ole juuri koskaan yrittänyt tosissaan keskittyä kuuntelemaankaan heidän teoksiaan, ainakaan yhtä intensiivisesti kuin Fougstedtia, mutta myös musiikin vaikutusmekanismin puolesta säveltäjien teokset saattavat poiketa toisistaan niin paljon, että syyllistyn heidän kohdallaan vain reseptiiviseen väärinymmärtämiseen koettaessani perustella heidän musiikkinsa melko olematonta vaikutusta suhteessa Fougstedtin sinfpnian tekemään vaikutukseen, ja jonka sävelkieli on modernimpaa edellyttäen aivan toisenlaista lähestymistapaa kuin 1800 luvun estetiikkaa edustava tonaalinen musiikki, joke mennee suoraan kuulijan sydämeen.
 
Eniten on näistä ehkä tullut kuunneltua Mahlerin Das lied von der Erdeä ja Straussin Alppisinfoniaa ja Also Sprach Zarathustraa. Klami ei pitänyt suuressakaan arvossa eräitä Straussin sinfonisia runoja niiden kuvausvoimasta huolimatta, mutta on silti myönnettävä hänen olleen häikäisevä orkesterin käsittelijä.
 
On huomionarvoista, kun ottaa lukuun myös tämän päivän kapellimestarisäveltäjät, että Fougstedt taitaa olla, tai oli, ainoa säveltävä kapellimestari, jolta ei ole julkaistu levyllä ainuttakaan soitinteosta orkesterimusiikista puhumattakaan, niin erinomaista kritiikkiä kuin mm. pianotrio, pianokonsertto ja Passacaglia ovat saaneetkin ja Trittico sinfonicoa esitettiin Rooman musiikkifestivaaleilla asti ja sen pitäisi olla hänen tunnetuin orkesterisävellyksensä. Ja tuubista voi kuunnella hänen hienon konserttialkusoittonsa. Fougstedtin sellokonsertosta on Yleisradiolla melko tuore kantanauhatallenne, joka ainakin kerran on kuultu radiossakin Ylen kanavilla.
 
Fennica levysarja sisältää erään Fougstedtin orkesterisävellyksen, mutta en enää muista sen nimeä.