Kitarat: kitarakamat ›

Gibson löytyy ja tarkemmin 2018 Les Paul Trad. Tosi hyvä kitara ollut ja onhan se hienokin. Eilen kuitenkin huomasin, että takamikin alta on lakka lähtenyt irti. Taitaa juuri pleku raapia siihen kohtaa. Aika ohut ja heikko lakka tuntuu olevan. Mulle on tärkeää omissa kitaroissani myös estetiikka ja pidän kitaroitani erittäin tarkasti. Pikkusen harmittaa tuo lakkavaurio nyt, kun sen huomasin. Tiedän, että monille soittajille ns. kuuluu asiaan, että kitaroiden ulkonäkö voi olla rujo. Mulle sillä kitaran ulkonäöllä on kuitenkin merkitystä.

Jos nämä vehkeet on työkaluja niin silloin kolhut harvemmin haittaa. Myin yhden arvokkaan kitaran pois vain koska kolhut alkoi harmittamaan. Sellaisessa tilanteessa työkalu ei aja asiaansa.

Mulla on SG Special 2018 ja kovasti tuntuu, että sinä vuonna asiat eivät ole olleet ihan kohdillaan.
Tallan tolppien upotus on ns. sinnepäin, pcb-mötkäle on potikoissa ja muutenkin toleranssit laadunvalvonnassa persiillään. Hyvä kitara se on kun on tehnyt pari muutosta.

Minulla on muutamia Gibsoneita ja asiat sinällään ihan hyvin, Se mikä on erikoista, että vaikka g-kitaroissa on niin paljon suunnittelu-, valmistus- ja viimeistelyviheitä, olen saanut ostoilmoitukseeni toistaiseksi yhden vastauksen, vaikka ilmoitus on mielestäni laajahko. Usean muun merkin pitäisi nämä puoleen hintaan pestä ja lingota, mutta ei näistä sitten kuitenkaan haluta eroon. Jännä.

Jamz: Kyllä soittimet mulla ihan ammattikäytössä on. Tottakai niihin jälkiä jää jossain vaiheessa, mutta ei mulla ole koskaan kitaroissa mitään vyönsolkien jälkiä tms. Mulla on vm.2009 Fenderin Strato, jonka ostin uutena ja olen soittanut sillä satoja keikkoja. Nauhat siitä on loppu, mutta muuten sekin kitara on vielä hienossa kunnosa. Eikä oo lakat rikki mistään.
 
Mulla oli yheksänkyt viis uutena ostettu LesPaul standard jolla soitin 25 vuotta ihan keikkoja ja kaikkea. Lapa siitä napsahti pari kertaa niinkuin monissa noissa saattaa käydä, mutta pidin sitä myös kuin kukkaa kämmenellä ja allekirjoitan täysin, että on tosi herkkä se pinta siinä. Tuon ajan lessuissa se nitrolakka tuntui jotenkin pehmeämmältä kuin nykyisissä. Se lakka ei helposti murtunut, mutta puu oli jotenkin niin pehmeää että kolhut ja naarmut oli tosi helpossa ja kun se pehmeä lakka ei suojannut mitenkään, niin sai sen kanssa kyllä tosi varovainen olla.
 
Monissa edullisemmissakin kitaroissa lakka on niin jämerää tekoa ettei se naarmuunnu oikein millään eikä kulu. Esimerkiksi Fenderin Baja Telekasterissa oli todella jämerä lakka johon ei tullut kolhuja millään vaikka sitä olisi kolistellut. Muutaman vuoden sillä soitin, niin silti kitara oli myydessä kuin suoraan kaupan hyllyltä..... paitsi tietenkin parempi, kun olin fiksannut nauhojen päät ja teetättänyt siihen häiriösuojauksen.

hallu: Mulla oli yheksänkyt viis uutena ostettu LesPaul standard jolla soitin 25 vuotta ihan keikkoja ja kaikkea. Lapa siitä napsahti pari kertaa niinkuin monissa noissa saattaa käydä, mutta pidin sitä myös kuin kukkaa kämmenellä ja allekirjoitan täysin, että on tosi herkkä se pinta siinä. Tuon ajan lessuissa se nitrolakka tuntui jotenkin pehmeämmältä kuin nykyisissä. Se lakka ei helposti murtunut, mutta puu oli jotenkin niin pehmeää että kolhut ja naarmut oli tosi helpossa ja kun se pehmeä lakka ei suojannut mitenkään, niin sai sen kanssa kyllä tosi varovainen olla.
 
Monissa edullisemmissakin kitaroissa lakka on niin jämerää tekoa ettei se naarmuunnu oikein millään eikä kulu. Esimerkiksi Fenderin Baja Telekasterissa oli todella jämerä lakka johon ei tullut kolhuja millään vaikka sitä olisi kolistellut. Muutaman vuoden sillä soitin, niin silti kitara oli myydessä kuin suoraan kaupan hyllyltä..... paitsi tietenkin parempi, kun olin fiksannut nauhojen päät ja teetättänyt siihen häiriösuojauksen.
 
Miksi Baja muuten meni myyntiin. Käsitin, että diggasit siitä kovasti.
 
Itselläkin oli Baja, mikä oli hyvä ja hieno skeba, mutta vähän painava. Ja mulla on Tokain japsitele, jonka ostin uuten 2012 ja se on tosi kova skeba. Mutta vaikka tele hauska skeba onkin niin silti, kun sen jälkeen ottaa straton käteen, niin on kuin olisi kotiin tullut - niin henkisesti, fyysisesti kuin varsinkin soundillisesti. Eipä silti, hyvä soundinen skeba tuo Tokaikin on (Twang King kaulassa, BKP:n the Boss tallassa), varmaan ihan hyvät puut ja kaikki, mutta straton kaulamikkisoundi vaan on lähtökohtaisesti parempi. Olisko straton tallaratkaisu siinä takana, että se vaan sopii itselle paremmin.

https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/k … kokitarat/gibson-es-355-td-sv-1978/
 
Nykyinen omistaja ilmoittautuu. Kaulaa myös omaan makuun hieman liian litteä mutta sentään leveys on kohdallaan toisin kuin seitkytluvun Gibsoneissa yleensä. Tästähän Gibson teki hiljattain reissue -mallin, mukana tuli kapteenin lakit ja muut härpäkkeet:
 
https://reverb.com/p/gibson-custom-shop-chuck-berry-70-s-es-355

fretnut: Nykyinen omistaja ilmoittautuu. Kaulaa myös omaan makuun hieman liian litteä mutta sentään leveys on kohdallaan toisin kuin seitkytluvun Gibsoneissa yleensä. Tästähän Gibson teki hiljattain reissue -mallin, mukana tuli kapteenin lakit ja muut härpäkkeet:
 
https://reverb.com/p/gibson-custom-shop-chuck-berry-70-s-es-355
 
Ai että, mutta on komee peli...

Jucciz: Edelleen löytyy nuo samat viis Gibsonia, mutta ei ne vaikuta siihen, onko kaikki hyvin vai ei.
 
Kiva niitä on soittaa, ei siinä.
 
Lainaus vuoden takaa. Ei lisättävää tai poistettavaa.
 
Itse asiassa kun Gibson-ketjussa ollaan, voinhan mainita, että tuo nyt jo yli neljännesvuosisadan ikäinen ES-175:ni päätyi uunituoreeseen biisiini lead-kitaraksi. Vahvistimena oli vuoden '64 Vox AC30 Top Boost, ei efektipedaaleja välissä. Kuunnelkaa, jos letkeä ja kesäinen meno maistuu: https://soundcloud.com/jucciz/kasettiveijo-toivoa-taynna
 
Pirtsakkaa kevättä kaikille! :)

Classic tuli hommattua jokin aika sitten. Profiilista löytyy. Onhan tuo ero melkoinen kun edellinen Gibson oli studio. Se saikin lähteä tämän myötä. Mutta sitten onkin tullut pari Jacksonia taloon.. Jäänyt vähällä G:n koskettelu. Soundihan toki on aivan mielettömän hyvä, mutta trinsessasormin hivelen mieluummin liukkaita aasialaisia. :D
 
Kaikki edelleen toki vallan mainiosti. Jos hän pitokamppeeksi jää, niin voisi alkaa mikkien ja rautapuolen osalta modernisoimaan ulkoista olemusta enemmän omaa silmää hiveleväksi.

2+2 löytyy.
 
2004 335 Classic57 ja 1999 Standard Honeyburst classic 57 ja 57 pro mikeillä.
 
1964 hyvin kaunisääniseksi modattu Scout GA-17 ja
1956 GA-20 combo jossa WGS:n Alnico HP Blackhawk, nam.
 
Aika vaikea olisi (tällä hetkellä) noista mistään luopua, vaikka tuota muutakin soittokalustoa on oikeastaan liikaa.
 
Summarum; soittokalusto alkaa olla kunnossa ja ohjattu treenaus maistuu edelleen. Keikoilla on huomannut kuinka tärkeää on harjoitella ja tehdä soitannolliset asiat oikein. Kamat ei tuo sinänsä sitä onnea, ja mitä enemmän opppii -sen vähemmän tajuaa osaavansa. Silti kaikki on sangen kiinnostavaa.

Löytyvät -73 LePa Deluxe ja -75 Melody Maker D, kuten ennenkin. Ajavat asiansa, mutta mä nyt vaan olen telemiehiä ja sillä piste. Vaan hyviä ja hauskoja skeboja silti.

335 on kyllä mielestäni todellla hyvä kepakko.
Sopivan kokoinen että istuessa pärjää, kiva soittaa ilman vahvistinta, jazz herää henkiin. Jotenkin vaan ihana laitos.

Minäpä menin ostamaan tuollaisen Midtown Customin. Ai että, tämä onkin kyllä ehdottoman mukava peli. Saattaapa olla että jää talouteen ihan pysyvästi.

Antsa Lipsanen: Minäpä menin ostamaan tuollaisen Midtown Customin. Ai että, tämä onkin kyllä ehdottoman mukava peli. Saattaapa olla että jää talouteen ihan pysyvästi.
 
Itse tykkään myös. Erittäin mukava sylissä ja soi hyvin kaikin puolin.
 
Hommasin viime viikolla torilta Amfisoundin ekan kitaran. Se on rakenteeltaan vastaava kuin Midtown, mutta ES-335:n kokoinen, tuhdilla kaulalla varustettu ja kaarevakantinen. Ei mikään kevein neito kannettavaksi kun on rakenteeltaan kuitenkin lähempänä Lespaa kuin Essiä ja kurveja löytyy :). Kantaa panonsa kyllä hienosti, istuu syliin ja hihnan jatkeeksi mukisematta.

Antsa Lipsanen: Minäpä menin ostamaan tuollaisen Midtown Customin. Ai että, tämä onkin kyllä ehdottoman mukava peli. Saattaapa olla että jää talouteen ihan pysyvästi.
 
joo, se midtown - oon nähnyt kun niitä tehtiin, mutta minkä kokoinen se body on?

rosberg: joo, se midtown - oon nähnyt kun niitä tehtiin, mutta minkä kokoinen se body on?
 
Pienempi ja ohuempi kuin 335, mutta ei ihan hirveän paljon. Tuntuu minusta sylissä isommalta kuin strato.

no sehän vois olla sitten se seuraava hankinta.
Mulle 335 ja strato on just parhaita sylikepakoita. Ehkä ne cs:n pienemmätkin pitää kokea joskus.

Ostin Musicstoren Fame-laukun kun Gibsonia ei oikein saa. Maalasin siihen logon. Näkyy omissa kuvissa.