Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Elikkä ostin tuossa kaverilta Gibsonin G70 2x12 120w transistori vahvistimen joka on valmistunut 1972 ja ongelmana tässä on se että paukahtaa laittaessa päälle ja kun sitten virran laittaa pois kestää pari sekuntia jota seuraa suhina jonka jälkeen vaimea paukahdus. Mistä moinen mahtaa johtua? Yritetty että kaikki volumet jne on nollassa kun laittaa on/off muttei vaikutusta. Soittaessa puhdas hyvä ääni ei erityisesti suhinoita tai muuta epämääräistä.
 
Tämä Gibsonin G70 on valmistettu ilmeisesti samalla tehtaalla jossa Randall vahvistimia tehtiin 70-luvulla.

Moi.
 
User2037: Elikkä ostin tuossa kaverilta Gibsonin G70 2x12 120w transistori vahvistimen joka on valmistunut 1972 ja ongelmana tässä on se että paukahtaa laittaessa päälle ja kun sitten virran laittaa pois kestää pari sekuntia jota seuraa suhina jonka jälkeen vaimea paukahdus.
 
Ominaisuus, ei vika.
Kiusallinen ominaisuus jos vahvari on mikitetty, mutta mitään ei mene rikki, korkeintaan housut sottaaantuu jos salissa tai stagella joku on sillä tapaa herkkä ;).
 

 
User2037: Mistä moinen mahtaa johtua?
 
Vaihtoehtoja on muutamia, yleisimpänä virtalähteen suotokonkat varautuvat ja purkautuvat eri tahtiin, joten PP-vahvarin ulostuloon muodostuu hetkellinen tasajänniteoffset joka liikuttaa kartiota suuntaan tai toiseen, aiheuttaen poksahduksen.
 
Vaikka vanha vahvistin kannattaakin aina huollattaa/tarkistuttaa jollei huoltohistoria ole tiedossa, elkkä poksahdus EI TARKOITA SITÄ ETTÄ SUOTOKONKAT TULISI VAIHTAA vaikka sitä taajaan tietämättömät etenkin tällaisilla anonyymisaiteilla ehdottavatkin.
Varsin monessa topologiassa joissa kaiutinlähtö ei ole releohjattu, poksahtaa enemmän tai vähemmän vaikka mitä kikkoja ja modauksia tekisi.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 

 
Ominaisuus, ei vika.
Kiusallinen ominaisuus jos vahvari on mikitetty, mutta mitään ei mene rikki, korkeintaan housut sottaaantuu jos salissa tai stagella joku on sillä tapaa herkkä ;).
 

 

 
Vaihtoehtoja on muutamia, yleisimpänä virtalähteen suotokonkat varautuvat ja purkautuvat eri tahtiin, joten PP-vahvarin ulostuloon muodostuu hetkellinen tasajänniteoffset joka liikuttaa kartiota suuntaan tai toiseen, aiheuttaen poksahduksen.
 
Vaikka vanha vahvistin kannattaakin aina huollattaa/tarkistuttaa jollei huoltohistoria ole tiedossa, elkkä poksahdus EI TARKOITA SITÄ ETTÄ SUOTOKONKAT TULISI VAIHTAA vaikka sitä taajaan tietämättömät etenkin tällaisilla anonyymisaiteilla ehdottavatkin.
Varsin monessa topologiassa joissa kaiutinlähtö ei ole releohjattu, poksahtaa enemmän tai vähemmän vaikka mitä kikkoja ja modauksia tekisi.
 
T:Samuli
 
Aivan, kiitos vastauksesta. Ajattelinkin että taitaa jonkinlainen ominaisuus olla kun samaa paukuttelua teki noin kolmisenkymmentä vuotta sitten jonka jälkeen oli pitkään jossain vintillä säilytyksessä kunnes kaverini sen löysi kun isänsä vanhoja tavaroita penkoi. Eli myöskään kovin kovassa käytössä ei ole kyseinen vahvasti ollut. Tarkoituksena minulla on ollut entisöidä ja laittaa vahvari siihen kuntoon jonka se ansaitsee.

Erinomainen suunnitelma!

Moi.
 
User2037: Aivan, kiitos vastauksesta.
 
Ole hyvä.
 

 
User2037: Ajattelinkin että taitaa jonkinlainen ominaisuus olla kun samaa paukuttelua teki noin kolmisenkymmentä vuotta sitten jonka jälkeen oli pitkään jossain vintillä säilytyksessä kunnes kaverini sen löysi kun isänsä vanhoja tavaroita penkoi.
 
Jos -ja tässä tapauksessa kaiketi kun- vuosia tai vuosikymmeniä käyttämättä olleen vahvarin (tai minkä tahansa virtalähteen suotokondensaattoreita sisältävän laitteen) lyö kylmiltään tulille, on suoranainen ihme jollei virtalähteen suotokondensaattorit moisesta kohtelusta itseensä ota.
 
Suotokondensaattoreita on syystäkin tapana elvytellä ja nostaa jännitettä hallitusti tavalla jos toisellakin kun ovat pidemmän aikaa olleet jännitteettöminä.
 
Joten informaation lisäännyttyä olennaisesti, otan rahtusen takaisin tuota kommenttiani siitä ettei virtalähteen suotokondensaattoreita tarvitsisi vaihtaa, käynnistysjännitepiikki on melko varmasti rei'ittänyt eristeen sen veraan vahvasti että arvokkaampien komponenttien suojelemiseksi kondensaattorit on syytä vaihtaa pikimmiten.
 
Riippumatta siitä kummat päätelaitteet tuossa vahvistimessa on, ovat kaikkien tuonikäisten puolijohteiden tavoin hankalahkosti saatavia ja suhteettoman kalliita, joten niiden suojelemiseksi kannattaa tehdä kaikki voitava.
Kuten esimerkiksi se että mahdollisuuksien rajoissa ajaa 16Ohmin kuormaan 8Ohmin sijaan jos minimiksi on määritelty 8.
Tai 8:aan jos minimi on 4, jne.
 

 
User2037: Eli myöskään kovin kovassa käytössä ei ole kyseinen vahvasti ollut.
 
60W kahteen 12 tuumaiseen elementtiin jollain mainitsematta jätetyllä särön määrällä ei kovin kummoinen teho ollut 70-luvullakaan, mainitsemasi 120W on "Peavey Watteja" eli piikkiteho.
80-luvulla olikin jo auttamattomasti alitehoinen bändikäyttöä ajatellen ainakin niissä ympyröissä joissa itse liikuin.
Joten ei ihme etti ole liiemmälti käytetty.
Soundipolitiikkakaan ei välttämättä tuonaikuisiin populäärisuuntauksiin istunut, etenkään 80 luvulla ;).
 
CMI-Randall kytkystä en ole kuullut, mutten toisaalta 70 luvun MI transistorivahvistimiin sen kummemmin ole perehtynytkään.
Kaikki kuitenkin jenkkilässäkin tekivät toisillensa alihankintaa, veikkeivät luonnollisista syistä samaan malliin kuin vaikkapa Briteissä.
Alihankinta ei juuri mitään merkitse mielikuvien lisäksi, esimerkiksi se että Custom Sound transistorivahvareita tiettävästi valmistettiin jossain vaiheessa samalla tehtaalla kuin HiWatteja, ei niistä tee yhtään sen parempia.
 

 
User2037: Tarkoituksena minulla on ollut entisöidä ja laittaa vahvari siihen kuntoon jonka se ansaitsee.
 
Ihan sympaattisia aikakautensa edustajiahan nuo ovat, vaikka itselle eivät mitään sen kummempia tuntemuksia aiheutakaan.
Säilytetyksi toki ansaitsee tulla.
 
T:Samuli

Hmm.
 
Mun vajavaisen ymmärryksen mukaan elektrolyyttikonkkien eriste ei voi "reikiintyä" koska ei siellä mitään eristettä alunalkaenkaan ole vaan se joka kerta jännitettä oikeaan suuntaan tarjotessa muodostuu uudestaan itsestään.
 
Eli joko se konkka toimii tai ei.
 
Mahdollisesti toimii kuivuessaan vajaakapasitanssisena jolloin saadaan hurinoita muttei vakavampaa.
 
Toki, laitteen kytkentää kummemmin tuntematta en ota kantaa suodatuselkon täystuhon mahdollisiin sivuvaikutuksiin.
 
EDIT: alkuperäiseen kysymykseen liittyen - kaikki -70 -luvun vehkeet mitä mulle on tullut vastaan ovat paukahtaneet virtoja kytkettäessä / katkaistessa.

Moi.
 
s151669: Hmm.
 
Mun vajavaisen ymmärryksen mukaan elektrolyyttikonkkien eriste ei voi "reikiintyä" koska ei siellä mitään eristettä alunalkaenkaan ole vaan se joka kerta jännitettä oikeaan suuntaan tarjotessa muodostuu uudestaan itsestään.
 
Myönnetään, eriste oli ehkä turhan rahvaanomainen yksinkertaistus, "anodin ja katodin välinen erotinkerros johon elektrolyytti on imeytetty" olisi ollut parempi.
 
Suomenkielen sähkötekninen sanasto on rajallinen, syystä jos toisestakin, joten etenkin tällaisena aktiivisehkona harrastajana ja hitaana kirjoittajana tulee usein käytettyä terminologiaa joka ei ole näennäisestä vakiintuneisuudestaan huolimatta absoluuttisen oikeata, mutta asiasta perillä olevat pääsääntöisesti ymmärtävät mistä puhutaan vaikkakin väärinymmärtämisen -tahallisen tai tahattoman- mahdollisuus aina tiedostetusti läsnä onkin.
 
Anodin pinnalle kondensaattorin valmistusvaiheessa muodostettu pääosin alumiinioksidinen dielektreettikerros jota "itsestään uudelleen muodostuvalla" tarkoittanet, on paljon muutakin kuin eriste, eikä kovinkaan helposti (=lainkaan) korjaudu edes auttavasti jos erotinkerroksessa on reikä ja/tai elktrolyytti on tuosta kohdasta läpilyönnin ansiosta kadonnut.
 
Päätarkoituksena dielektreettikerroksella on dielektrisyyden (joka osaltaan aikaansaa komponentin polariteetin) mahdollistaminen, kuten nimestäkin voi päätellä.
 
"Itsestään korjaantuminen" ei muutoinkaan ole kovin todennäköistä, vaatii tietynlaiset olosuhteet jotka käyttötilanteessa eivät yleensä täyty.
Tuosta syystä kauan varastossa seisoneille käyttämättömillekin kondensaattoreille suositellaan reformointia ennen käyttöä, etenkin jos kyseessä on vähänkään kalliimmat/hankalammin vaihdettavat konkat.
 

 
Varsin helposti kauan käyttämättä olleen elektrolyyttikondensaattorin läpi johdettu hallitsematon käynnistysjännitesysäys aiheuttaa reiän myös itse anodiin.
Ja tuota reikää ei loitsut tai mutut enää korjaakaan, ei edes teoriassa.
 
Reiät elektrolyytti-/dielektriteettikerroksessa ja/tai anodissa heikentvät tietysti kondensaattorin ominaisuuksia.
Se miten heikkenevät ominaisuudet kytkennän toimivuuteen vaikuttavat, riippuu ko. kondensaattorin käyttötarkoituksesta.
 

 
s151669: Eli joko se konkka toimii tai ei.
 
:/
 
Varsin vahvasti yleistetty ja kaukana todellisuudesta oleva kommentti mun mielestä kun elektrolyyttikondensaattoreista on puhe, mutta jos sulla on tuollainen kokemus, mikäs siinä.
 

 
s151669: Mahdollisesti toimii kuivuessaan vajaakapasitanssisena jolloin saadaan hurinoita muttei vakavampaa.
 
Ok, niin kai sitten.
 
Omat kokemukset tuostakin seikasta ovat olleet toisenlaisia, ja kaikkihan me peilaamme kommenttejamme ainakin jollain asteella omiin kokemuksiimme.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
Anodin pinnalle kondensaattorin valmistusvaiheessa muodostettu pääosin alumiinioksidinen dielektreettikerros jota "itsestään uudelleen muodostuvalla" tarkoittanet, on paljon muutakin kuin eriste, eikä kovinkaan helposti (=lainkaan) korjaudu edes auttavasti jos erotinkerroksessa on reikä ja/tai elktrolyytti on tuosta kohdasta läpilyönnin ansiosta kadonnut.
 
Voipi olla noinkin - sanoin jo alunalkaen että ymmärrykseni tästä on vajavainen.
 
Omat kokemukset tuostakin seikasta ovat olleet toisenlaisia, ja kaikkihan me peilaamme kommenttejamme ainakin jollain asteella omiin kokemuksiimme.
 
Jep. Mulla ei ole tullut totaalisen hajonneita elkoja vastaan kuin uudessa kiinanelektroniikassa jossa on hakkurivirtalähteen pääelkot posahtaneet. Nätisti päästä käsin siitä heikennyksen kohdalta, sotkematta muuta systeemiä. Muutamakin laite on ehjätty ihan vaihtamalla uusi elko.
 
Sensijaan vanhojen putkiradioiden ym. konkat on hyvinkin alkuperäisenä ihan toimivia. Ehkä mulla on käynyt hyvä tuuri ? Tai todella hyvä tuuri ? :)
 
Se miten heikkenevät ominaisuudet kytkennän toimivuuteen vaikuttavat, riippuu ko. kondensaattorin käyttötarkoituksesta.
 
Tämähän on selvää toki.

Mulla on tullut tyyliin tasan kerran hajonnut elko vastaan. Juu, ja olen ns. "kylmäkäynnistellyt" useasti vuosia seisseitä 70 - 80 -luvun kojeita jotka on käytännössä täynnä elkoja. Koskaan ei ole tullut mitään posahduksia tai muutakaan draamaa. Tää on kyllä musta kanssa näitä Internet myyttejä; vaikka vikamekanismi taatusti on todellinen niin käytännössä ne elkot kestää paljon paljon pidempään kuin Internetissä väitetään, jopa käyttämättömänä, pakkasessa, helteessä ja todellakin ilman mitään hellävaraista herättelyä pikkuhiljaa jännitteitä nostellen. Täysin turhaa hommaa.
 
Jotkut jo valmiiksi vialliset kiinaihmeet on asia erikseen. Ja jos yleisesti ottaen se 70 -80 -luvun elkotekniikkakin kestää vähintään neljä kertaa luvattua kauemmin niin vaikea uskoa, että uudemmat komponentit olisi ainakaan huonompia.
 
Tietysti kyllä ymmärrän ettei elko ole välttämättä aivan kauhean pitkäikäinen jossain putkivahvistimen kotelossa jonka joku vatipää on suunnitellut käytännössä uuniksi; tosin aika harva muukaan komponentti sitten on. Tollasen skenaarion pohjalta en silti vielä lähtisi yleistämään että elektrolyyttikonkat pitäisi vaihdella jonkun naurettavan 20, 10 saati sitten viiden vuoden välein. Ei taatusti tarvi. Kokeillaan joskus kerran 50 vuodessa jos niissä on selkeää vuotovirtaa..?

teemu-t-k: Ja jos yleisesti ottaen se 70 -80 -luvun elkotekniikkakin kestää vähintään neljä kertaa luvattua kauemmin niin vaikea uskoa, että uudemmat komponentit olisi ainakaan huonompia.
 
Muuten olen samaa mieltä mutta uudemmat kiinalaisten kyhäämät elkot eivät herätä luottamusta. Varmuuden vuoksi en niitä toki jaksaisi ruveta vaihtamaan.
 
Elkon posahduksen olen todistanut, mutta se johtui väärin päin kytketystä jännitteestä. Komponentti oli uusi ja pamaus napakka.

Kefiiri: Elkon posahduksen olen todistanut
 
Tekikö pahan siivon ?
 
Mietin vaan jotta jos/kun elko vikaantuu niin onhan siinä eroa onko kotelo täynnä alumiinisilppua ja koko piirilevy/kytkentä sen takia päästää savut vs nätisti päästä auki oleva systeemi ja hilut sisällä.

s151669: Tekikö pahan siivon ?
 
Teki, kytkentää virittelevän kaverin naama oli ihan keltainen ja keltaista silppua leijaili metrin verran pöydän yläpuolella. Pamaus muistutti haulikon laukausta. Päästä se aukesi, ei räjähtänyt kranaatin lailla :)

Moi.
 
teemu-t-k: Mulla on tullut tyyliin tasan kerran hajonnut elko vastaan. Juu, ja olen ns. "kylmäkäynnistellyt" useasti vuosia seisseitä 70 - 80 -luvun kojeita jotka on käytännössä täynnä elkoja.
 
Olen korjaillut ja ropaillut ehkä noin 1/10 siitä määrästä trankkuvahvareita kuin sinä, mutta itsellä noin joka neljäs tai viides on ollut sellainen jossa pitkän seisotuksen jälkeinen käynnistysjännitepiikki on selvästi ollut syyllinen tai ainakin merkittävästi edesauttanut siinä että suotokondensaattoreiden ominaisuudet ovat heikentyneet.
 

 
teemu-t-k: Koskaan ei ole tullut mitään posahduksia tai muutakaan draamaa.
 
Ei mullakaan ole posahduksia käynyt kuin kerran, ja tuokin oli puhtaasti omaa laiskuutta koska konkasta näki jo päällepäin ettei ole enää iskussaan.
Ei tullut edes sotkua, kansi pullahti auki ja hyvin pieni määrä kondensaattoripaperia pullahti ulos.
Tuosta viisastuneena on aina tullut joko tarkistettua konkat silmämääräisesti, tai käynnistettyä laite/virtalähde käynnistysvirtapiikki minimoiden.
 
Räjähtäneisiin konkkiin on tullut kyllä tutustuttua useammankin tyyppisissä laitteissa, enkä ehdoin tahdoin moista halua itse aiheuttaa jos vain on mahdollista välttää.
 

 
teemu-t-k: Tää on kyllä musta kanssa näitä Internet myyttejä; vaikka vikamekanismi taatusti on todellinen niin käytännössä ne elkot kestää paljon paljon pidempään kuin Internetissä väitetään, jopa käyttämättömänä, pakkasessa, helteessä ja todellakin ilman mitään hellävaraista herättelyä pikkuhiljaa jännitteitä nostellen. Täysin turhaa hommaa.
 
Eipä ollut Al Gorella vielä internetistä kuin korkeintaan unelma kun itse tuohon asiaan tutustuin, ja siihen kokeneemmat elektroniikkakorjaajat mun huomiota ohjasivat.
Pehmeä käynnistys on kuitenkin mitätön vaiva verrattuna vaihtoehtoon jossa muutoin vielä täysin käyttökelpoiset kondensaattorit on "pakko" vaihtaa.
Lainausmerkeissä, koska ei laatukonkka täysin kelvottomaksi mene vaikka käynnistysjännitepiikki sitä vaurioittaisikin, mutta suoto-ominaisuudet heikkenevät usein liiaksi esimerkiksi äänityskäyttöä silmälläpitäen.
 
Samaiset kokeneemmat korjaajat valistivat myös jo tuolloin vahvasti elävästä "vaihda konkat" mantrasta, joka jo tuolloin väitetysti korjasi kaikki audiolaitteen viat kuin taikaiskusta.
Ainakin niissä ympyröissä joissa itse liikuin, oltiin jo varsin hyvällä mallilla kunnes internet palautti uskon kondensaattoreiden summittaisen vaihtamisen ylivertaisuuden kaikkiin audiolaitteiden vikoihin ja häiriöihin.
Samalla tapaa internetin "ansiosta" taannuttiin vuosikymmen tai kaksi uskomuksissa että taikalitkut ja bisnesöljyt jotenkin maagisesti korjaisivat pilalle kuluneen tai jo alunperin epäkelvon potentiometrin uuden veroiseksi :/.
 
Kumpainenkin, tai ainakin jompi kumpi harhaluulo elää ja voi hyvin liki jokaisessa mnetkeskustelussa joissa audiolaitteiden häiriöitä ruoditaan, ja se on sääli se.
Toisaalta, eipä potikan pilaaminen taikalitkuin ole sen enempää lopullinen kuolinisku (kuin korkeintaan miksaustiskille jossa pilattuja potikoita on miljuuna) kuin suinpäin alkuperäistä usein huonompilaatuisen konkan virtalähteeseen vaihtaminenkaan.
Ainakaan jos tekee vain itselle, eikä kuseta jotain asiakasta tai mahdollista ostajaa.
Ylimääräistä ja turhaa työtä moinen kyllä teettää, ja monella laitteella tekee kustannustehokkaan asiallisesti korjaamisen haastavaksi.
 

 
teemu-t-k: Ja jos yleisesti ottaen se 70 -80 -luvun elkotekniikkakin kestää vähintään neljä kertaa luvattua kauemmin niin vaikea uskoa, että uudemmat komponentit olisi ainakaan huonompia.
 
Edellisestä olen samaa mieltä ja oma kokemus on yhtenevä, poislukien Mäntymaan käyttämät konkat ;), mutta tuosta jälkimmäisestä mulla on täysin erilainen kokemus.
Ja netistä löytyvät, ainakin omasta mielestä luotettaviksi määrittelemieni tahojen kokemukset, ovat likipitäen päinvastaisia.
Valtaosa etenkin käkimassalaitteisiin valkkautuvasta kondensaattoriosastosta on kokolailla luokatonta audiokäyttöön, eikä siihen ole usein alunperin suunnattukaan.
Irtokomponentteina saa yleisen konsensuksen mukaan parempaa laatua, mutta tarkkana saa olla ellei hanki luotettavalta -tai ainakin luotettavaksi kuvittelemaltaan-toimijalta.
 

 
teemu-t-k: Tietysti kyllä ymmärrän ettei elko ole välttämättä aivan kauhean pitkäikäinen jossain putkivahvistimen kotelossa jonka joku vatipää on suunnitellut käytännössä uuniksi; tosin aika harva muukaan komponentti sitten on.
 
:D
 
Totta, Fenderin idea sulkea suotokonkat pieneen peltilodjuun jossa ilma ei vaihdu, on täysin järjenvastainen.
Arvauksena, tuo(kin) oli Leon markkinavetoinen idea, mahdollisesti vähentämään intoa vaihtaa konkat itse, tai piilottamaan heikkolaatuiset komponentit.
Ainoa hyvä puoli tuossa on perinteisempiin rakenteisiin verrattuna se että kun -ei jos- konkka luokattomuuttaan poksahtaa, sotku on "siististi" kotelon sisällä.
Jo pelkästään se että chassiksen olisi asentanut koteloon "oikein päin" olisi auttanut roimasti, mutta jostain syystä Fenkuissa chassis on liki poikkeuksetta ylösalaisin jolloin putket lämmittävät umpitilaa kahta kauheammin.
 
Eipä "Marshall" tyyppinen ratkaisukaan mikään ideaali ole, mutta useampaa kertaluokkaa Fenkun tapaa parempi kuitenkin kun komponenttien lämpörasitusta tarkastellaan.
 

 
teemu-t-k: Tollasen skenaarion pohjalta en silti vielä lähtisi yleistämään että elektrolyyttikonkat pitäisi vaihdella jonkun naurettavan 20, 10 saati sitten viiden vuoden välein. Ei taatusti tarvi. Kokeillaan joskus kerran 50 vuodessa jos niissä on selkeää vuotovirtaa..?
 
Tuosta elkojen summittaisen vaihtamisen tarpeettomuudesta olemme tismalleen samaa mieltä, mutta olemme mielipiteinemme niin Suomen kuin kansainväliselläkin mittapuulla vähemmistöä.
 
Ja jos konkat on jostain syystä pakko vaihtaa, vaihdettaisiin edes laadukkaisiin, eikä sellaisiin jotka kaikkein halvimmalla sattuu jostain saamaan.
 
T:Samuli

basisti1971:
Ja jos konkat on jostain syystä pakko vaihtaa, vaihdettaisiin edes laadukkaisiin, eikä sellaisiin jotka kaikkein halvimmalla sattuu jostain saamaan.
 
Mistä päästäänkin siihen että milläs amatööri kunnolliset tunnistaa ? Joo, 105 astetta lienee laadukkaampi kuin 85 astetta ? Uraltonelta tilaamalla saa parempaa kuin Aliexpressistä :) Joku muu, mikä ?

basisti1971: Moi.
CMI-Randall kytkystä en ole kuullut, mutten toisaalta 70 luvun MI transistorivahvistimiin sen kummemmin ole perehtynytkään.
 
Pähkinänkuoressa: Vuonna 1972 Fender:in palveluksesta lähteneen Don Randall:in vastikään perustama Randall Musical Instruments, Inc. osti - luultavasti viittä vaille konkurssikypsän - Standel yhtiön, erittäin tunnetun vahvistimien valmistajan siis. Yhtiön perustaja ja "president" Bob Crooks jatkoi Standel:in pyörittämistä mutta siirtyi myös suunnittelemaan Randallin tuotteita erittäin korkella pallilla istuen. Standel oli tunnettu laadukkaista transistorivahvistimista kun taas Fender:in maine oli.... öööh... Luultavasti Don tarvitsi myös tehtaan valmistamaan tuotteitaan.
 
Vertaa Randall:in varhaisia vahvistimia vikoihin Standel:eihin niin huomaat hämmästyttävän yhdennäköisyyden. Standel:in kehittämää on ainakin ekat hybridivahvistimet (vissiin Randall:in eka tuote muutenkin) erikoisella 8417 putkipäätteellä sekä etusien puolijohdetekniikka. Hardware on yhdistelmä Standel:in ja Fender:in osia.
 
Vuonna 1973 CMI - Gibson:in omistava jättikorporaatio - osti Standel:in. CMI valmisti vahvistimia omalla brändillään ja myös Gibson brändillä. CMI:n "SG Systems" vahvistimissa on - yllätys - 8417 putkipääte ja epäilyttävän Standel:mainen etuaste. Tietääkseni Randall:in myöhemmin pääsuunnittelijakseen palkkaama Gary Sunda osallistui suunnittelemaan noihin tota etuastetta. Siinä onkin hämmästyttäviä yhteneväisyyksiä myöhempään Randall:in RG/ES sarjaan.
 
Gibsonin "G" sarja - josta tämä ketju - taas oli täystransistori design ja aika suora kopio jostain viimeisimmistä Standel:in vahvistimista. Niitäkin tehtiin luultavasti vielä hetki samaan aikaan rinnakkain noiden muiden tuotteiden kanssa. Jos hardwarea katselee niin samaa tavaraa se on kuin aikaisemminkin.
 
Gibsonin omistajat muutenkin tapasivat alihankkia tuon valmistamisen. Maestro:n efektejä hyödynsivät niin SG Systems kuin Gibson ja 70-luvun puolivälissä alihankintaa tehtiinkin jo Moog:ilta, (myös CMI:n omistuksessa) kuin Kanadalaiselta Garnet yhtiöltä joka oli CMI:n tuoteperheen maahantuoja.
 
Eihän näistä kauheasti kirjoitella, koska transistorivahvistimet tai ylipäätään vahvistimia valmistavien yhtiöiden erikoiset koukerot ja järjestelyt ei ole ihan kaikkia kiehtovimpia aihealueita. Fender:in putkivahvistimista tiedetään paljon, Gibson:in vastaavista paljon vähemmän ja transistorivahvistimista yleisesti ottaen ei juuri mitään. Se on hieman sääli koska aletaan elää aikoja, että ihmiset jotka tuon historian osaisivat dokumentoida ovat kohta kaikki mullan alla.

s151669: Mistä päästäänkin siihen että milläs amatööri kunnolliset tunnistaa ? Joo, 105 astetta lienee laadukkaampi kuin 85 astetta ?
 
Satavitoset kestävät hakkurikäytössä, parempi lämmönkesto on siellä välttämättömyys. Sittenkään elkoja on turha grillata, viileys on pop.
 
Mouser tai vastaava kansainvälinen komponenttivälittäjä käteen ja sieltä etsimään. Esimerkiksi Panasonic on hyvä ja kun komponentin hinta on joka tapauksessa pieni, säästö vaikuttaa hupaisalta tällaisessa paikassa.

Moi.
 
s151669: Mistä päästäänkin siihen että milläs amatööri kunnolliset tunnistaa ? Joo, 105 astetta lienee laadukkaampi kuin 85 astetta ?
 
Kuten jäsen ituvirtanen tuossa jo totesi, 105 on hakkureiden mukanaantuoma "speksi".
Lainausmerkeissä, koska lämpötilansieto on vain yksi niistä suureista joita hakkurikäyttöön tarkoitetuissa kondensaattoreissa poikkeaa tavallisista elektrolyyttikondensaattoreista.
 
105 asteen lämpötilansieto on saavutettu materiaaleja ja valmistusmenetelmiä muuttamalla, joten eivät automaattisesti ole "parempia" audiolaitteisiin kun verrataan perinteisempiin kondensaattorirakenteisiin.
 
Vaikka parhaimmillaankin summittaisia mittaustuloksia antaakin (kuten hintaluokasta voinee päätellä ;)), mm Uraltonen myymä kaukoitäkopio länsimaisesta mikrokontrolleripohjaisesta komponenttitesteristä on kullanarvoinen värkki harrastelijalle.
Etenkin ESR mittaus on nopeampaa ja helpompaa kuin manuaalimenetelmällä korvauskytkentää, signaaligeneraattoria ja skooppia käyttäen, ja aloituskustannuksiltaan halvempaa kuin puuhaan pyhitetyillä mittareilla.
Koska en laadukasta ESR mittaria omista, vaikea sanoa kuinka lähellä kiinanihmeen tulos todellisuutta on, mutta nekin vähät joita olen mitannut kun ko. mittari tovin on ollut käytössä, ovat vastanneet todellisuutta.
Mulla on sekä koteloitu (Kiinasta) että koteloimaton Uraltonelta, ja vaikka mittaustulokset eivät sataprosenttisesti samoja olekaan, muutaman prosentin sisällä kuitenkin.
 
Joten suosittelen ehdottomasti moisen tuon yleismittareissa harvinaisen ESR mittauksen vuoksi hankkimaan jos elkojen ja miksei muidenkin komponenttien kanssa kanssa harrastaa.
Trankkujen mätsäämisessä myös huomattavasti sujuvampi laite kuin yleismittari.
 
Tuolla voi -ja mun mielestä aina kannattaakin- myös irti juotetusta elkosta nopeasti haaukoida onko/oliko kunnossa vai ei.
Mm. Dahlgren Wizzardista (NC-kaiverruskone) kun virtalähteen konkat tapojeni vastaisesti taannoin vaihdoin koska skemoja ei tunnu löytyvän ja virtalähdevialta vaikuttaa, jopa "varmasti paskana olevan näköiset" olivat täysin spekseissään kun ne jo vaihtaessa mittasin.
Ja kaikissa ESR todella pieni ~30 vuotta käytössä olleeksi laitteeksi.
LeMaitren Red Deviliin kun piti pumpun ohjaustyristori vaihtaa, vaihdoin samalla konkat varmuuden vuoksi koska piirilevy on hivenen kenkku irroittaa, spekseissään olivat vielä nuokin.
Uusissa oli ESR jonkin verran pienempi kuin vanhoissa, joten ei tullut edes vaihdettua huonompaa tilalle kuten helposti mittaamatta saattaa käydä :).
 

 
s151669: Uraltonelta tilaamalla saa parempaa kuin Aliexpressistä :) Joku muu, mikä ?
 
Itse ostan komponenttini lähinnä Triopakista, koska "Suomen valaistu ..." on mua lähinnä oleva isompi kaupunki.
Partcon saranoita on myös tullut vuosikymmenten saatossa kulutettua varsin taajaan.
Kute YE, RadioDuo, ymv.
 
Uraltone, kuten tietysti muutkin kotimaiset komponenttijälleenmyyjät myyvät komponentteja laidasta laitaan (koska tarpeitakin on laidasta laitaan), joten pitää joko osata datalehdiltä kaivaa kaipaamansa ominaisuudet, tai kysyä myyjätaholta soveltuuko joku tietty konkka johonkin tiettyyn kohteeseen, vai onko tarjolla jotain "parempaa".
 
Sama juttu kansainvälisten toimijoiden kanssa, joko kysymällä tai datalehdiltä etsimällä löytyy tieto olennaisista parametreistä jollei niitä ole itse komponentin kuvauksessa kerrottu.
 
Tiedä sitten onko syynä sivujen ulkonäkö, samansuuntaiset vibat, vai mikä, mutta vaikka paljon muuta sen kummemmin mielttimättä spelestä ostankin, rankkaan elkojen tmv. osalta samaan kastiin Bebekin kanssa.
Eli mun mielestä ei välttämättä maksa vaivaa hankkia elkoja tuolta.
 
Jollei keskustelupalstoilta tmv. löydy eksaktia tietoa jostain tietystä Alixxxx basaarista löytyvistä elektroniikkakomponentista/-erästä, ainakin itse olisin varsin ennakkoluuloinen niistä mitään tilaamaan.
Etenkin koska tuosta:
 
ituvirtanen: ...kun komponentin hinta on joka tapauksessa pieni, säästö vaikuttaa hupaisalta tällaisessa paikassa.
 
olen tismalleen samaa mieltä.
 
Jos jätetään laskuista korkealla jännitteenkestolla varustetut putkivahvistimissa pakolliset elkot jotka ovat aina kalliita ja hankalasti saatavia komponentteja, peruselkot ovat kuitenkin laadukkainakin niin edullisia ettei todellakaan maksa vaivaa säästää muutamaa senttiä tai euroa/kpl vain näennäisen säästön vuoksi.
 
T:Samuli

Moi.
 
teemu-t-k: Pähkinänkuoressa: Vuonna 1972 Fender:in palveluksesta lähteneen Don Randall:in vastikään perustama Randall Musical Instruments, Inc. osti - luultavasti viittä vaille konkurssikypsän - Standel yhtiön, erittäin tunnetun vahvistimien valmistajan siis. Yhtiön perustaja ja "president" Bob Crooks jatkoi Standel:in pyörittämistä mutta siirtyi myös suunnittelemaan Randallin tuotteita erittäin korkella pallilla istuen. Standel oli tunnettu laadukkaista transistorivahvistimista kun taas Fender:in maine oli.... öööh... Luultavasti Don tarvitsi myös tehtaan valmistamaan tuotteitaan.
 
Vertaa Randall:in varhaisia vahvistimia vikoihin Standel:eihin niin huomaat hämmästyttävän yhdennäköisyyden. Standel:in kehittämää on ainakin ekat hybridivahvistimet (vissiin Randall:in eka tuote muutenkin) erikoisella 8417 putkipäätteellä sekä etusien puolijohdetekniikka. Hardware on yhdistelmä Standel:in ja Fender:in osia.
 
Vuonna 1973 CMI - Gibson:in omistava jättikorporaatio - osti Standel:in. CMI valmisti vahvistimia omalla brändillään ja myös Gibson brändillä. CMI:n "SG Systems" vahvistimissa on - yllätys - 8417 putkipääte ja epäilyttävän Standel:mainen etuaste. Tietääkseni Randall:in myöhemmin pääsuunnittelijakseen palkkaama Gary Sunda osallistui suunnittelemaan noihin tota etuastetta. Siinä onkin hämmästyttäviä yhteneväisyyksiä myöhempään Randall:in RG/ES sarjaan.
 
Gibsonin "G" sarja - josta tämä ketju - taas oli täystransistori design ja aika suora kopio jostain viimeisimmistä Standel:in vahvistimista. Niitäkin tehtiin luultavasti vielä hetki samaan aikaan rinnakkain noiden muiden tuotteiden kanssa. Jos hardwarea katselee niin samaa tavaraa se on kuin aikaisemminkin.
 
Gibsonin omistajat muutenkin tapasivat alihankkia tuon valmistamisen. Maestro:n efektejä hyödynsivät niin SG Systems kuin Gibson ja 70-luvun puolivälissä alihankintaa tehtiinkin jo Moog:ilta, (myös CMI:n omistuksessa) kuin Kanadalaiselta Garnet yhtiöltä joka oli CMI:n tuoteperheen maahantuoja.
 
Suurkiitos historiapläjäyksestä :).
 
Vaikuttaa tismalleen samanlaiselta jenkkityylin liiketoimintakuviolta joka 60-70-lukujen taitteessa oli muillakin aloilla arkipäivää.
Ja samoin kuten noissa muissakin, "alkuperäiset" ovat korkeintaan sivumainintana, ja vahvemmat brändit ovat historiankirjoituksessa ottaneet "kaiken kunnian".
 

 
teemu-t-k: Eihän näistä kauheasti kirjoitella, koska transistorivahvistimet tai ylipäätään vahvistimia valmistavien yhtiöiden erikoiset koukerot ja järjestelyt ei ole ihan kaikkia kiehtovimpia aihealueita. Fender:in putkivahvistimista tiedetään paljon, Gibson:in vastaavista paljon vähemmän ja transistorivahvistimista yleisesti ottaen ei juuri mitään. Se on hieman sääli koska aletaan elää aikoja, että ihmiset jotka tuon historian osaisivat dokumentoida ovat kohta kaikki mullan alla.
 
Ei kirjoitella, ei, ja olen täysin samaa mieltä siitä että on sääli, eikä edes hieman jos multa kysytään.
Kuten olen samaa mieltä siitäkin että mahdollisuudet objektiiviseen historiankirjoitukseen alkavat olla heikolla tolalla.
Etenkin kun 60-70-80-luku ei sitä kaikkein päihteettömintä ajanjaksoa ollut, aikajanat ovat aikalaisillaankin herkästi varsin vääristyneitä.
 
Vaikken itse niin transistoritekniikkaan kallellaan olekaan, kyllähän jo Kuuselan Vahvistinopuksen transistori-osuus on todella mielenkiintoista luettavaa, vaikka onkin vain transistoritvahvistinekniikkaan pureutuvaa, ei tietenkään instrumenttivahvistimiin.
 
Mutta tuo tuntuu olevan yleismaailmallinen trendi, herätään vasta kun on jo liian myöhäistä.
Olisi voinut kuvitella että "voittajien historiasta" oltaisiin päästy yli kun julkaisukynnys viimeistään 60-luvulla madaltui painoteknisen kehityksen myötä roimasti, ja viimeistään silloin kun netin myötä julkaisukynnys käytännössä poistui, mutta toisin on käynyt.
Ja se on todella suuri sääli se.
 
T:Samuli

teemu-t-k:
 
Vuonna 1973 CMI - Gibson:in omistava jättikorporaatio - osti Standel:in. CMI valmisti vahvistimia omalla brändillään ja myös Gibson brändillä. CMI:n "SG Systems" vahvistimissa on - yllätys - 8417 putkipääte ja epäilyttävän Standel:mainen etuaste. Tietääkseni Randall:in myöhemmin pääsuunnittelijakseen palkkaama Gary Sunda osallistui suunnittelemaan noihin tota etuastetta. Siinä onkin hämmästyttäviä yhteneväisyyksiä myöhempään Randall:in RG/ES sarjaan.
 
Gibsonin "G" sarja - josta tämä ketju - taas oli täystransistori design ja aika suora kopio jostain viimeisimmistä Standel:in vahvistimista. Niitäkin tehtiin luultavasti vielä hetki samaan aikaan rinnakkain noiden muiden tuotteiden kanssa. Jos hardwarea katselee niin samaa tavaraa se on kuin aikaisemminkin.
 
Gibsonin omistajat muutenkin tapasivat alihankkia tuon valmistamisen. Maestro:n efektejä hyödynsivät niin SG Systems kuin Gibson ja 70-luvun puolivälissä alihankintaa tehtiinkin jo Moog:ilta, (myös CMI:n omistuksessa) kuin Kanadalaiselta Garnet yhtiöltä joka oli CMI:n tuoteperheen maahantuoja.
 
Eihän näistä kauheasti kirjoitella, koska transistorivahvistimet tai ylipäätään vahvistimia valmistavien yhtiöiden erikoiset koukerot ja järjestelyt ei ole ihan kaikkia kiehtovimpia aihealueita. Fender:in putkivahvistimista tiedetään paljon, Gibson:in vastaavista paljon vähemmän ja transistorivahvistimista yleisesti ottaen ei juuri mitään. Se on hieman sääli koska aletaan elää aikoja, että ihmiset jotka tuon historian osaisivat dokumentoida ovat kohta kaikki mullan alla.
 
Ihan pikkuisen korjailisin noita "omistussuhteita" muuten hyvään kirjoitukseen.. Ecuadorian Company Limited (lyhemmin ECL) hankki joulukuun 19. päivä 1969 osake-enemmistön Chicago Musicai Instrumentsista ( CMI ) ja ihan parin kuukauden päästä muutti nimeksi "Norlin", eli CMI:stä tuli virallisesti historiaa 1972. Tuolloin siis lopullisesi virallistettiin Norlin Music Inc. ja CMI tyystin katosi "kartalta". ECL:n pomo Norton Stevens oli "Nor" ja ent. CMI:n M.H. Berlin oli sitten se "lin", josta historian mukaan oli hän jossainkin määrin loukkaantunut. Jaa niin, Maestro oli jo 60-luvulta Gibsonin, Robert Moog möi Moogin Giballe 1975. Yhtiölle teki mm. RD Artist-basson sisuskalut, joita sitten modattuna ympättiin mm. ES-335-versioon ja muuallekin. Trankkuvahvistinpuolella "Moogia" löytyy vaikka Lab - sarjan vahvareitten sisuksista.
 
Mutta kovin oleellista tuo info G-sarjan trankkuvahvistimiin liittyen ei oo. Transistoristyrkkareista voisin lausua paljonkin, mutta onhan tuossa vuosien mittaan sitä tullut toki tehtyäkin.. ;)
En nyt kuitenkaan malta olla muistelematta yhtä juttua. Istuttiin iltaa yhden todella kovan putkivahvistinentusiastin kanssa ja pitihän siinä taas ajautua "putki vs. trankku"-vääntelöintiin. Argumentoin sillä, että PA-päättärit eivät ole vuosiin olleet "putkipohjaisia"... ;)