Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: ELI on olemassa vaikka mäntyä(esim.) joka ei kelpaa soitinrakennuksen tai huonekalupuuksi. Nämä kaksi nyt esimerkkinä, siitä että joku soiro voi silti palaa takassa ihan hyvin, vaikka siitä ei saa kitaraa taikka jakkaraa.
 
Paitsi että Telecasterin runkopuuna oli aikanaan mänty, ja just ne preCBS Telet on nykyään aika mahkuhinnoissa ;)
Samaten nuo Squierin arvostetut CV:t on taas mäntyisiä.
 
Kiva että tää ketju on taas arvossaan, olikin jo ikävä.
 
Ai niin: jos kitaraan vaihdetaan "pelkkä kaula" kuten tossa joku sivu sitten todisteltiin puulajien vaikutusta, niin se onkin vaihdon jälkeen jo eri kitara. Ei ihme jos soi eri tavalla, kun pakasta vedetyt saman mallin kitaratkin soi eri tavalla.

73nd3r: Paitsi että Telecasterin runkopuuna oli aikanaan mänty, ja just ne preCBS Telet on nykyään aika mahkuhinnoissa ;)
Samaten nuo Squierin arvostetut CV:t on taas mäntyisiä.
 
Juu, kyllä männystäkin saa soittimia. Se oli vaan esimerkki, mitä kaikkea jostain voi vaikka tehdä tai ei voi.
Taitaa Fenderin käyttämä mänty olla hieman erilaista kuin meillä Suomessa, mutta joo...

Samaten nuo Squierin arvostetut CV:t on taas mäntyisiä
 
Mäntyä löytyy sen seiskytä lajiketta ja niillä eri ominaismassa, ja esmes toi mun entinen mäntyrunkonen Kiinan-CV olis näyttäny vaa'alla varmaan kevyesti (pun intended) sen viis kiloo jollei yli. Ja joo, muuten hyvä skitta, paitsi että nauhat oli ihan vitun tinaa ja kulahti vuoden soitolla aika brkleesti... TOISIN KUN YHDESSÄKÄÄN NOISSA MUN ENÄMPI VINTAAKI USA-KITAROISSA.
 
Eli joo, onhan ne ihan yhtä hyviä. Tietämättömien ja pesemättömien mielestä :D

Frankster: ...hyvä kitara (noh, minulle):
 
Nyt seuraavat viralliset audioadjektiivit ja -termit:
- lämmin
- tunkkainen
- heleä
- riipivä
- honottaa vittumaisesti
- keskialueeltaan ontto
- mehukas
- dynaaminen
- yllätyksetön
- helppo soittaa
- luonnetta
- siististi pukeutunut seinäruusu töissä
- charmikas tai hauska kaveri
 
Tarkemmin ajatellen on hankala sanoa, onko kuvailussa kyse työkaverista, viinistä vai kulmahiomakoneesta.
 
Asiani ydin on kuvailevien sanojen vakioinnin ja täsmällisyyden puute. Kun saundi on pyöreä, onko se siis millainen? Jos "315 Hz kaistalla on 8 dB:n piikki" voisi olla jonkun kuvailevan adjektiivin perässä, niin soittava maailma kiittäisi. Miksaaja/äänittäjä yrittää ymmärtää soittajan toiveita ja yhteinen kieli puuttuu. Noista Frankenhauserin termeistä oikeastaan yksikään ei aukea ilman ääniesimerkkä. Tunkkainen ja charmikas?

No vakioi nyt mitään - ja varsinkaan kieltä, mikä on muutenkin maailman epätarkin systeemi - sellaisen porukan kanssa, jolla ei a) pääasiassa ole teknistä kokemusta / koulutusta ja b) joka on ihan kammottavaa tunneihmistä väärällään muutenkin.

Ja onhan hyvä tonewood (eli soitinpuu) myös hyvin kuivattu ja oikein sahattu, että puumateriaali on stabiilia. Ja toisaalta että se soi hyvin. Ja kai sen äänenvärinkin pitäisi olla jollain tavalla balanssissa. Ei vahvarin säädöillä mitään ihmeitä tehdä tai kaikkia mahdollisia eq virheitä korjata "pienellä vahvarin nupin liikkeellä" kuten usein virheellisesti väitetään.

Frankster: Missä on sanottu että lehmusta ei pidetä arvossa? Ok, saihan se vähän huonon maineen joskus 80(?)-luvulla, mutta laadukkaana oikein hyvä puu.
 
No mutta eihän se nyt voi olla hyvä kun sitä käytetään halpiskitaroissa ;) väittävät.
 
Ensisijainen syy tietenkin tuonkin käyttöön, että on edullista, runsaasti tarjolla ja helppo työstettävä. Mutta hyvin on soineet lehmuskitaratkin tai semmoiseksi arvellut, kun eihän noista aina tiedä mitä ne on. Sekin muuten. Tietäiskö jengi edes mitä puuta se umpeenmaalattu kitara kitara on jos ei sitä brosyyri kerro. 99% soittajista tuskin tietäis, jolloin palataan taas siihen, että lopultakaan sillä ei ole merkitystä mitä puuta se sähkökitara on, kunhan on jokseenkin kelvollista soitinpuuta.
 
BTW, kiitos suomennoksesta.

315 Hz kaistalla on 8 dB:n piikki
 
Ja paskan marjat, koska suurin osa rämpyttävästä maailmasta ei edes ymmärtäisi mitä mokoma tarkoittaa. Ja sitten, kun siitä ahdistuisivat, niin äänenpaineensa se sen kun vain nousisi ilman, että sitäkään osaisivat SPL:nä ilmoittaa :D

ituvirtanen: Nyt seuraavat viralliset audioadjektiivit ja -termit:
- lämmin
- tunkkainen
- heleä
- riipivä
- honottaa vittumaisesti
- keskialueeltaan ontto
- mehukas
- dynaaminen
- yllätyksetön
- helppo soittaa
- luonnetta
- siististi pukeutunut seinäruusu töissä
- charmikas tai hauska kaveri
 
Tarkemmin ajatellen on hankala sanoa, onko kuvailussa kyse työkaverista, viinistä vai kulmahiomakoneesta.
 
Asiani ydin on kuvailevien sanojen vakioinnin ja täsmällisyyden puute. Kun saundi on pyöreä, onko se siis millainen? Jos "315 Hz kaistalla on 8 dB:n piikki" voisi olla jonkun kuvailevan adjektiivin perässä, niin soittava maailma kiittäisi. Miksaaja/äänittäjä yrittää ymmärtää soittajan toiveita ja yhteinen kieli puuttuu. Noista Frankenhauserin termeistä oikeastaan yksikään ei aukea ilman ääniesimerkkä. Tunkkainen ja charmikas?
 
Termit aukeat kokemuksen myötä. Give it time.

jkiva: No mutta eihän se nyt voi olla hyvä kun sitä käytetään halpiskitaroissa ;) väittävät.
 
Ensisijainen syy tietenkin tuonkin käyttöön, että on edullista, runsaasti tarjolla ja helppo työstettävä. Mutta hyvin on soineet lehmuskitaratkin tai semmoiseksi arvellut, kun eihän noista aina tiedä mitä ne on. Sekin muuten. Tietäiskö jengi edes mitä puuta se umpeenmaalattu kitara kitara on jos ei sitä brosyyri kerro. 99% soittajista tuskin tietäis, jolloin palataan taas siihen, että lopultakaan sillä ei ole merkitystä mitä puuta se sähkökitara on, kunhan on jokseenkin kelvollista soitinpuuta.
 
BTW, kiitos suomennoksesta.
 
Väittäjät väittää. Mulla on yks lehmusrunkoinen tällä hetkellä ja se on mitä mainioin peli. Vaahterakaulan kanssa paksu mutta silti selkeä.
 
Loppupeleissä sillä puulajikkeella ei karmeasti merkitystä olekaan, jos se soundillisesti, ulkonäöllisesti ja funktionaalisesti toimii. Kaulapuu ei ole hyvä jos se soundaa hyvältä mutta liikkuu kuin Stevie Wonder.
 
Käytetyt puulajikkeet kuitenkin antavat osvoittaa mitä odottaa. Esim saarni fender-tyyppisessä instrumentissa on kohdilleen osuessaan mainio. Molemmat saarnirunkoiset (vaahterakaulalla) mitä mulla on, ovat hyvin erilaisia leppävastineisiinsa verrattuna. Parhaimmillaan jotenkin pianomainen atakki yhdistettynä lähes nasaaliin (hyvällä tavalla) purentaan.

Frankster:
Käytetyt puulajikkeet kuitenkin antavat osvoittaa mitä odottaa. Esim saarni fender-tyyppisessä instrumentissa on kohdilleen osuessaan mainio. Molemmat saarnirunkoiset (vaahterakaulalla) mitä mulla on, ovat hyvin erilaisia leppävastineisiinsa verrattuna. Parhaimmillaan jotenkin pianomainen atakki yhdistettynä lähes nasaaliin (hyvällä tavalla) purentaan.
 
Jeps, itellä 80-luvun Tokai lukkostrato japanin saarnia. Aika raskas ja ei kyllä akustisesti hirveesti soi, mutta sähköisesti oikein hyvä miun makkuun. Kirjoittelin jo tuossa aiemmin, että luulin, että siitä johtui kitaran aiempi kireys, mutta se olikin Duncanin Screamin Demon mikistä kii. Kireys lähti kun vaihdoin tallapaikkaan Duncanin 59:n, kaulaversio. Nyt se on mukavan "maltillinen" jonka aiemmin yhdistin mahonkikitaroihin. Näin ne käsitykset heittää volttia kun vähän testailee. :)
 
Se Sreamin Demon löysi paikkansa taas Bentonin mahonkirunkoisesta Eclipsen halpiskopiosta, jossa toimii oikein hyvin. Viime viikonloppuna sitä eka kerran kunnolla kokeilin ja toimii 11:lla kielillä hienosti AC/DC osastoon. Ihan hyvät puut siinäkin, vaikka halpis onkin.

msalama: Ja paskan marjat, koska suurin osa rämpyttävästä maailmasta ei edes ymmärtäisi mitä mokoma tarkoittaa. :D
 
Siksi olisi paikka luoda ja opetella vakioidut termit (adjektiivit), jotka miksaaja tajuaisi teknisinä asioina ja soittajat puhuisivat samaa kieltä keskenään - sekä osaisivat kuvailla omat toiveensa/tarpeensa/kokemuksensa ymmärrettävässä muodossa. Kuinka kätevää tämä olisi vaikkapa mikrofonia tai kaappia valitessa: kollegat kuvailisivat kokemuksiaan ja kaikki ymmärtäisivät sanotun. Mutta nyt olemme viinien maailmassa, jossa saundi on "hedelmäinen ja pyöreä". Eli?
 
Ja Frankenhauserille: tässä iässä enää mitään opi. Vanha koira oppii hädin tuskin edes vanhoja temppuja.

Laulava Kylätohtori: Ja onhan hyvä tonewood (eli soitinpuu) myös hyvin kuivattu ja oikein sahattu, että puumateriaali on stabiilia. Ja toisaalta että se soi hyvin. Ja kai sen äänenvärinkin pitäisi olla jollain tavalla balanssissa. Ei vahvarin säädöillä mitään ihmeitä tehdä tai kaikkia mahdollisia eq virheitä korjata "pienellä vahvarin nupin liikkeellä" kuten usein virheellisesti väitetään.
 
Mulle myös "hyvät puut" on aina enemmän merkanneet sitä, että siellä ei ole oksakohtia (kaulassa), kaula ei mene korkkiruuville yms. Toki uskon ihan täysin puiden erilaiseen sointiin sen itse kokeneena. Eihän ihmisen tarvitse mennä kuin rautakauppaan katselemaam pattinkeja, niin bongaa ne huonommat yksilöt. Ja kun niitä pattinkeja verrataan vanhoihin pattinkeihin niin eroja alkaa löytymään vielä lisää.
 
Ylipäätään lujuusluokiteltu kama vähenee sahoilta koko ajan. Tai siis hylkyyn menee enemmän, kun puu on niin tehokkaasti kasvatettu.
 
Akkariskenessä on ihan oma juttunsa tarkkailu puun syiden suhteen varsinkin kannessa. Mitä tiheämmin syyt on, sitä arvostetumpi se on. Laadukkaat merkit valikoi kansipuut todella tarkkaan.

ituvirtanen: Siksi olisi paikka luoda ja opetella vakioidut termit (adjektiivit), jotka miksaaja tajuaisi teknisinä asioina ja soittajat puhuisivat samaa kieltä keskenään - sekä osaisivat kuvailla omat toiveensa/tarpeensa/kokemuksensa ymmärrettävässä muodossa. Kuinka kätevää tämä olisi vaikkapa mikrofonia tai kaappia valitessa: kollegat kuvailisivat kokemuksiaan ja kaikki ymmärtäisivät sanotun. Mutta nyt olemme viinien maailmassa, jossa saundi on "hedelmäinen ja pyöreä". Eli?
 
Ja Frankenhauserille: tässä iässä enää mitään opi. Vanha koira oppii hädin tuskin edes vanhoja temppuja.
 
Nojjoo, tuommoisia veteen piirrettyjä viivojahan nuo ovat :) Tasapainoinen ehkä semmoinen yleismallisin sana mitä voisi käyttää; silloin lähes mikä tahansa (ei ääripäisesti sävytetty) mikrofonikin toimii kitarassa ja mikä mikki on paras, on ihan makuasia. Noihin raameihin mahtuu paljon, eikä kaiken tartte kuulostaa samalta.
 
Itse henkilökohtaisesti olen allergisin tunkkaisen perussoundin kitaralle. Se yläpää vaimentuu jossain. Eikä sekään ole hyvä jos kitara on pelkkää keskialuetta ja diskanttia, että (kitaran) alapää häipyy sitten jonnekin.
 
Mulle tutuimmissa kitaramalleissa osaan jo akustisen soundin ja tuntuman perusteella varsin nopeasti sanoa onko kitara minua miellyttävä vai ei. Mutta esim. Gretch:ä en ole koskaan edes pitänyt kourassa. Pitänee korjata tilanne..
 
Onhan nykyinen sarjatuotantokitara keskimäärin hyvin pätevä. Kilpailu on kovaa ja sekundalla ei pysytä kauaa mukana. Parhaat kitarat kuitenkin edelleen tulevat siltä osastolta missä osaava artesaani on tehnyt paljon tarkkaa työtä, komponenttien valinnasta lähtien.

Tympee Huttunen:Akkariskenessä on ihan oma juttunsa tarkkailu puun syiden suhteen varsinkin kannessa. Mitä tiheämmin syyt on, sitä arvostetumpi se on. Laadukkaat merkit valikoi kansipuut todella tarkkaan.
 
Jep, akustisissa sen huomaa hyvin! tiheä syy on tietty aina jees ja sitä itsekkin haen akustisissa, mutta tärkein taitaa kuitenkin olla se että ne puut on leikattu oikein esim. kannessa... Monesti kun jossain "halpis" akustisissa mainostetaan että Grade AAA luokituksen kansi, niin monesti (tai usein) saattaa olla niin että se kansi ei välttämättä kelpaisi jollekkin laadukkaammalle akustisen valmistajalle, koska ei ole olemassa mitään standardia vaan valmistaja itse määrää tuon luokituksen... Laatu maksaa tässäkin tapauksessa vaan useasti...

Yhtään raskasta saarnikitaraa en ole omistanut, hyvin harvoin kourassakaan pitänyt
 
Vaan mullapa on pari, -75 ja -76 Tele Customit. Painoa hyvinkin sen auki 5kg / kitara, eli todellista rautasaarnea ovat, josko tosin tuo seiskakutonen on ehkä ihan himpun verta kevyempi. Mutta hyvät soittaa ja hyvältä saundaavat silti...

Sillees ihan nastaa, kun tämäkin ketju heräsi taas, muutenhan kitarakamat-osio on melko hiljainen. Paljon perusteetonta ja ilman omaa kokemusta vailla olevaa kommenttia, mutta myös hyviä näkökantoja omalla kokemuksella. Voipi olla että nämä vailla perustetta olevat palvelevat ns. herätteenä, jos ei muuten. Mutuna heitetyt jutut, jos ei ole omaa kokemusta on kuitenkin luokkaa kuuloluulopuheet, painoarvonsa puolesta ymmyrkäinen 0, mutta niinhän se meidän ihmisten elo menee joka saralla, ettei tää kitarakamahöpinä eroa millään muotoa muusta tahkoamisesta, kyllä tänne rumpujen pärinää mahtuu...
 
Sellainenkin seikka on olemassa, joka soveltuu sovitettavaksi varsinkin allekirjoittaneeseen, eli vaikka mullakin on tän yli 40 vuoden rämpyttelyn aikana ollut ihan himputin hyviä ja kalliita vehkeitä, niin yhdellä ja varsin merkittävällä saralla oma arvostelukyky on alentuneella tasolla, nimittäin, kun soittajana olen varsin keskentekoinen, en niistä parhaistakaan vehkeistä saa irti sitä mitä kuin joku tosi pelimanni, niin arvostele nyt siinä sitte...

Ja vaikka sitä ei ole pystynytkään aistein tai mittalaittein koskaan todistamaan, että puut vaikuttaisivat sähkökitaran sointiin, niin voihan sellainen tunne ihan oikeasti olla. Minäkin uskon jossain määrin aaveisiin ja se on ihan yhtä validi totuus kuin joku paskantärkeä yliopistotutkimus. Niillä yritetään vaan päteä.

Lennu: Ja vaikka sitä ei ole pystynytkään aistein tai mittalaittein koskaan todistamaan, että puut vaikuttaisivat sähkökitaran sointiin, niin voihan sellainen tunne ihan oikeasti olla. Minäkin uskon jossain määrin aaveisiin ja se on ihan yhtä validi totuus kuin joku paskantärkeä yliopistotutkimus. Niillä yritetään vaan päteä.
 
Katson sun provon ja nokitan tällä jo pari sivua sitten postaamallani videolla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=AuxHazc-lkg
 
Ja kyllä myös tieteellisesti on asiaa tutkittu, ihan mittalaittein (en viittaa yllä linkattuun videoon). Perehdy asioihin..