Rock, pop, alternative ›

Mortte: Vielä tuli mieleen, että on sitä Experience Hendrix -leirissäkin julkaistu kappaleita, joissa vanhat soitinraidat on korvattu uusilla. "Valleys Of Neptune"-lätyllä on "Mr. Bad Luck (joka siis on sama kuin Look Over Yonder") ja "Lover Man", joihin Mitch Mitchell ja Noel Redding jostain syystä soittivat basson ja rummut uusiksi vuonna 1987. Vaikka nyt "paikkauksen" tekikin alkuperäissoittajat, ei se musta tee hommaa yhtään sen hyväksyttävämmäksi.Ja tässäpä se LÄHDE:
https://en.wikipedia.org/wiki/Valleys_of_Neptune
 
Hmm mielenkiintoista. Olisin kyllä hyvin kiinnostunut tietämään mikä tuossa oli motiivina kun noinkin wanhaa matskua piti vielä myöhemmin muka "parannella"? Oliko Mitchellilla ja Reddingilla tilipussi nollilla vai ihanko huvin vuoksi tyyliin because we can?
Tuli mieleen se Ozzyn case jossa basso/rumpuraidat piti vetää uusiksi (Bordin ja Trujillo) Blizzard Of Ozz ja Diary Of The Madman-levyjen remastereille kun Daisley ja Kerslake syyttivät Ozzya maksamattomista rojalteista...

Regalis Apertura: Hmm mielenkiintoista. Olisin kyllä hyvin kiinnostunut tietämään mikä tuossa oli motiivina kun noinkin wanhaa matskua piti vielä myöhemmin muka "parannella"? Oliko Mitchellilla ja Reddingilla tilipussi nollilla vai ihanko huvin vuoksi tyyliin because we can?
 
Beatlesithan teki myös saman tempun Lennonin demo-nauhoille ("Free as a Bird", "Real Love").

sub zero: En omista nykyään tuota debyytti-levyä fyysisenä (levy- ja kasettikokoelmani on aika rajoitettu), ja olisi kiva, jos joku muukin innostuisi kokeilemaan. Itse en tuossa mitään sellaista kuullut, mikä kuulostaisi uudelta, vaikka aikanaan 1991 ja 1997 CD-painokset kuuntelin puhki.
 
On se ehkä hiukan pienempi paha, jos yhtyetoverit ovat asialla, vaikka varsin arveluttavaa toki, etenkin kun en pidä hylätyllä materiaalilla rahastamisesta muutenkaan.
 
Eihän ne erot originaalin ja ton 2009 remasteroinnin välillä isoja ole, ne kuulee lähinnä sellainen, joka on kuunnellut noita nelisenkymmentä vuotta. Minua ne kyllä häiritsevät, erityisesti tuo kaiku "Love Or Confusionin" laulussa. Kappale kyllä kuulostaa siltä, niinkuin kaiku olisi lisätty vain lauluun, koska sitä ei ole musaosuudessa eikä siis vain uudelleenmasteroinnin aiheuttamalta yleiseltä soundimuutokselta. Ja tosiaan kuten mainitsinkin, halutessa nuo remiksaukset ja remasteroinnit voidaan tehdä niin, että tulos kuulostaa aivan samalta kuin alkuperäinen. Vissiin Frippille on tärkeämpää se, että tulos kuulostaa originaalilta kuin vaikkapa Eddie Kramerille.
 
Kramer, jonka "pyhyydestä" tässä on väännetty, on ollut mukana tuottamassa kaikkia Experience Hendrixin lukuisia studio ja livejulkaisuja. Näistähän kyseenalaisimpia on "Dagger Records"-labelilla julkaistut, niistähän löytyy jopa Jimin "Curtis Knight"-kauden tuotoksia!! Ja Janie Hendrixin rahantekokone jatkaa jauhamistaan, vastikäänhän tuli RSD vinyyliuusintajulkaisu "Burning Desire"-nimisestä, Dagger Recordsin lätystä.

Tässäpä vielä koko Dagger Recordsin "upea" kataloogi:
 
https://www.discogs.com/label/53247 … ecords?sort=year&sort_order=asc

Kaikki tietää, että varsinkin nykyään suuria levy-yhtiöitä kiinnostaa vain raha. Minua tökkii tässä Jimi-kuvioissa aika paljon se, että Janie Hendrix on luonut mielikuvia "Hendrixin perheestä", joka nyt huolehtii, "ettei kukaan enää julkaise ala-arvoista materiaalia häneltä" niinkuin tapahtui aiemmin ennen "perheen" saatua oikeudet itselleen 90-luvulla. Tuo "perhe" on käytännössä Janie Hendrix, joka siis on Jimin sisko adoption kautta, useampi vuosi sen jälkeen kun Jimi oli jo lähtenyt kotoaan Jimin isä Al nai uuden vaimon ja adoptoi tämän tyttären Janien. Alussa mukana oli myös Jimin isä Al ja serkku Bob, jotka molemmat nyt ovat kuolleet. Oikeasti kuitenkin sama rahastus Jimin musalla vaan on jatkunut. Hirveän surullista on, että hyväntahtoista Jimiä käytettiin hyväksi jo hänen eläessään ja se vain pahentui hänen kuollessaan. Jimin ihan aikuisten oikeasti veli Leon on edelleen hengissä, mutta hän ei ole koskaan saanut penniäkään Jimin tekemisistä, Janie oli antanut hänellä jossakin vaiheessa yhden Jimin kultalevyn, siihenkin liittyi jokin kostojuttu, mitä nyt en muista.
 
Mutta juu, eihän tuosta tietenkään tarvitse kenenkään pätkääkään välittää, ainakaan aidon Jimi-fanin.

Mortte: Kaikki tietää, että varsinkin nykyään suuria levy-yhtiöitä kiinnostaa vain raha. Minua tökkii tässä Jimi-kuvioissa aika paljon se, että Janie Hendrix on luonut mielikuvia "Hendrixin perheestä", joka nyt huolehtii, "ettei kukaan enää julkaise ala-arvoista materiaalia häneltä" niinkuin tapahtui aiemmin ennen "perheen" saatua oikeudet itselleen 90-luvulla. Tuo "perhe" on käytännössä Janie Hendrix, joka siis on Jimin sisko adoption kautta, useampi vuosi sen jälkeen kun Jimi oli jo lähtenyt kotoaan Jimin isä Al nai uuden vaimon ja adoptoi tämän tyttären Janien. Alussa mukana oli myös Jimin isä Al ja serkku Bob, jotka molemmat nyt ovat kuolleet. Oikeasti kuitenkin sama rahastus Jimin musalla vaan on jatkunut. Hirveän surullista on, että hyväntahtoista Jimiä käytettiin hyväksi jo hänen eläessään ja se vain pahentui hänen kuollessaan. Jimin ihan aikuisten oikeasti veli Leon on edelleen hengissä, mutta hän ei ole koskaan saanut penniäkään Jimin tekemisistä, Janie oli antanut hänellä jossakin vaiheessa yhden Jimin kultalevyn, siihenkin liittyi jokin kostojuttu, mitä nyt en muista.
 
Mutta juu, eihän tuosta tietenkään tarvitse kenenkään pätkääkään välittää, ainakaan aidon Jimi-fanin.
 
Tuo oli kyllä kiintoisa tieto että adoptiosisko (siskopuoli?) saa edustaa Jimin "perhettä" julkaisuoikeuksissa eikä tuo aito veli Leon... Äkkipäätä luulisi että asia olisikin päinvastoin;).

Regalis Apertura: Tuo oli kyllä kiintoisa tieto että adoptiosisko (siskopuoli?) saa edustaa Jimin "perhettä" julkaisuoikeuksissa eikä tuo aito veli Leon... Äkkipäätä luulisi että asia olisikin päinvastoin;).
 
Näin se nyt vaan kuiteski on, Jenkkilässähän on kaikki mahdollista kun vain maksaa tarpeeksi lakimiehille! 90-luvulla Jimin isä Al oli elossa ja Janie sai sitten hänen kauttaan junailtua oikeudet heille ja syrjäytettyä Leonin koko kuviosta. Näistä kuvioista kertoo sekä se Sharon Lawrencen että Leonin itsensä kirjoittama kirja, jotka tässä ketjussa aiemmin mainitsin. Kun netissä googlailin tohon liittyviä juttuja, niin semmonenki juttu pomppasi, missä kerrottiin, että Janie on haastanut Leonin oikeuteen jopa Hendrix-nimen käytöstä joissaki omissa tuotteissaan!

Mortte: Niin, selailin nettiä, niin se julkaisematon "sitarimestariteoslevy" on nimeltään "Black Gold", jota tietojen mukaan Janie Hendrix edelleen "panttaa" jossaki kassakaapissaan...
 
Edit: kun selailin lisää, löytyi wikipediasta tieto tästä "Black Gold"-albumista, että Jimi olisi nauhoittanut sen just ennen kuolemaa. "Cherokee Mist"hän taas on (ainaki väitteiden mukaan) vuodelta 1968. Sitten selvisi, että on toinen bootleg nimeltään Black Gold, jossa siis tuo Cherokee Mist oli alunperin.
 
Jotenki vaan alkaa tuntua, että ihan täyttä potaskaa koko homma...
 
"Black Gold" -bootlegilla ja "Black Gold" -nauhalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei ole myöskään jälkimmäisellä ja sitarilla. Black Gold on kappale tuolta luonnosnauhalta, jonka Hendrix teki jossain vaiheessa vuotta 1970. Siinä on akustisella kitaralla säestettyjä luonnosraitoja kappaleista, joiden oli tarkoitus Hendrixin mukaan koostaa tietynlainen "sarjakuva-albumi". Osan näistä sanoituksia on paperilla olemassa. Jimi antoi kopion tuosta nauhasta Mitchellille rumpuraitojen suunnittelua varten, ja se nauha unohtui Jimin kuoleman jälkeen jonnekin kaapinpohjalle, ja sittemmin löytyi, ja päätyi Experience Hendrixin käsiin. "West Coast Seattle Boy" -boxsetillä on julkaistu siltä yksi raita: "Suddenly November Morning / Drifting".

En minä Krameria "pyhänä" pidä, mutta kaikista heikkouksistaan huolimatta, hän on Jimin kanssa studiossa enemmän työskennelyt kuin kukaan muu elossa oleva henkilö, ja kommentiensa perusteella arvostaa häntä myös suuresti. Muokkauksiahan hän on Hendrixin raitoihin tehnyt jo '70-luvun alussa Mitch Mitchellin kanssa levyjä "Cry of Love" ja "Rainbow Bridge" varten. Esim. "Drifting" ja "Belly Button Window" muistaakseni olivat useammasta otosta kasattuja, ja "Stepping Stone":neen äänitettiin rummut jälkikäteen, samoin kuten Maui:n live-konserttiin, jonka rumpuraidat olivat kovan tuulen takia käyttökelvottomat.
 
Mutta Kramerilla ei ole oikein minkäänlaista motiivia väittää jotain tiettyä raitaa aidoksi, jos se ei sitä ole, sillä perikunnalla on kyllä melkoinen läjä materiaalia, josta valita.

On Every Street: "Black Gold" -bootlegilla ja "Black Gold" -nauhalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei ole myöskään jälkimmäisellä ja sitarilla. Black Gold on kappale tuolta luonnosnauhalta, jonka Hendrix teki jossain vaiheessa vuotta 1970. Siinä on akustisella kitaralla säestettyjä luonnosraitoja kappaleista, joiden oli tarkoitus Hendrixin mukaan koostaa tietynlainen "sarjakuva-albumi". Osan näistä sanoituksia on paperilla olemassa. Jimi antoi kopion tuosta nauhasta Mitchellille rumpuraitojen suunnittelua varten, ja se nauha unohtui Jimin kuoleman jälkeen jonnekin kaapinpohjalle, ja sittemmin löytyi, ja päätyi Experience Hendrixin käsiin. "West Coast Seattle Boy" -boxsetillä on julkaistu siltä yksi raita: "Suddenly November Morning / Drifting".
 
Niin ja Mitchell oli siis tällöin vielä elossa, ja itse toimitti tämän raidan perikunnalle.

Mortte: Kaikki tietää, että varsinkin nykyään suuria levy-yhtiöitä kiinnostaa vain raha.
 
Aina niitä on kiinnostanut lähinnä raha. Nykyään se vain on yhä epätoivoisempi bisnes.
 
Jimin ihan aikuisten oikeasti veli Leon on edelleen hengissä, mutta hän ei ole koskaan saanut penniäkään Jimin tekemisistä
 
Leonhan taisi jossain vaiheessa -- kun ei rahaa Jimin musiikista saanut -- yrittää myydä T-paitoja ja jotain nimikkovodkaakin tai jotain. Janie haastoi hänet oikeuteen...
 
Oikeasti kuitenkin sama rahastus Jimin musalla vaan on jatkunut. Hirveän surullista on, että hyväntahtoista Jimiä käytettiin hyväksi jo hänen eläessään ja se vain pahentui hänen kuollessaan.
 
"But as far as I know, they may even try to wrap me up in cellophane and try and sell me"
 
Esim. kaikki nämä Ed Chalpin -oikeusjutut. Ja ihan Experiencenkin alkuperäiset järjestelyt, joissa Chandlerilla ja Jefferyllä oli firma kirjoilla jossain Etelä-Amerikassa, ja käärivät (ainakin jollain tasolla) oikeudet kappaleisiin ja ison osan levyjen tuotoista sinne.

On Every Street: Muokkauksiahan hän on Hendrixin raitoihin tehnyt jo '70-luvun alussa Mitch Mitchellin kanssa levyjä "Cry of Love" ja "Rainbow Bridge" varten. Esim. "Drifting" ja "Belly Button Window" muistaakseni olivat useammasta otosta kasattuja, ja "Stepping Stone":neen äänitettiin rummut jälkikäteen,
 
Ikävä toistaa samoja asioita loputtomiin, mutta näihin on väitetysti tehty vain ne muutokset, joista Hendrixin kanssa oli puhuttu.
 
(Stepping Stonen uusi rumpuraita tehtiin jo Hendrixin eläessä (tosin Alan Douglas teetätti siihen vielä 1990-luvulla kolmannenkin rumpuraidan), Driftingiin tehtiin vibrafonit, joita oli suunniteltu Hendrixin kanssa, Belly Button Window'n oton käytöstä ei ilmeisesti oltu päätetty mitään, mutta sitäkin oltiin miksattu jo Hendrixin eläessä.)

sub zero: Ikävä toistaa samoja asioita loputtomiin, mutta näihin on väitetysti tehty vain ne muutokset, joista Hendrixin kanssa oli puhuttu.
 
(Stepping Stonen uusi rumpuraita tehtiin jo Hendrixin eläessä (tosin Alan Douglas teetätti siihen vielä 1990-luvulla kolmannenkin rumpuraidan), Driftingiin tehtiin vibrafonit, joita oli suunniteltu Hendrixin kanssa, Belly Button Window'n oton käytöstä ei ilmeisesti oltu päätetty mitään, mutta sitäkin oltiin miksattu jo Hendrixin eläessä.)
 
Saattoi kyllä olla. "Joista Hendrixin kanssa oli puhuttu" on vähän epämääräinen määre, mutta toki parempi kuin ei mitään.
 
Mutta tosiaankaan, en näe Kramerin kyllä välttämättä tahalleen vääristelleen näitä, mutta eivät ne jälkikäteisillä muutoksilla "dokumentaatiostakaan" aivan käy, minkä kuitenkin ehkä itse näkisin soveliaisimmaksi tavaksi käsitellä kuolemanjälkeisiä julkaisuja.

On Every Street: Saattoi kyllä olla. "Joista Hendrixin kanssa oli puhuttu" on vähän epämääräinen määre, mutta toki parempi kuin ei mitään.
 
Mutta tosiaankaan, en näe Kramerin kyllä välttämättä tahalleen vääristelleen näitä, mutta eivät ne jälkikäteisillä muutoksilla "dokumentaatiostakaan" aivan käy, minkä kuitenkin ehkä itse näkisin soveliaisimmaksi tavaksi käsitellä kuolemanjälkeisiä julkaisuja.
 
Minä kyllä hyväksyn "The Cry Of Loven" yms aika pian tulleet Hendrix-julkaisut ihan täysin. Minusta törkeintä Kramerin toiminnassa on ollut jo aiemmin mainitsemani Experience Hendrixin alamerkki Dagger Recordsinkin toimintaan mukaan lähteminen. Mistä sitä tietää, onko mies edes kauheasti oikeasti ollut siinä mukana, mutta on kuitenkin nimensä levynkansiin antanut. Kun tässäkin keskustelussa on selkeästi tullut ilmi se, kuinka paljon respektiä hän saa Jimi-faneilta, niin kyllä varmasti joku sellainenki fani on erehtynyt ostamaan noita julkaisuja, joka haluaisi vain niitä laadukkaita eikä kaikkea mahdollista kuraa, mitä Hendrixin nimissä on vuosikausia julkaistu.
 
Tässäpä toinen Dagger Recordsin Curtis Knight-julkaisuista, vaikea kuvitella, että Hendrix itse olisi tätä koskaan vuoden 1967 jälkeen antanut julkaista oman levy-yhtiönsä kautta:
https://www.discogs.com/release/101 … imi-Hendrix-Live-At-Georges-Club-20

En ketjua kovin pitkälle selannut, mutta jos Henrixistä pitäviltä on mennyt ohi, Youtubessa on nykyään kiintoisia bootlegeja vai miksi niitä sanotaan.
 
Esim. tämä keikka. Machine gun pistää ihon kanalihalle. Ikänä ole kuullut vastaavaa. Ja Red house...
 
Kirjoista yms. olin saanut kuvan, että loppuvaiheen keikat olisivat olleet heikkoja, mutta mieshän oli älyttömässä vedossa. Paljon improvisaatiota ja ideoita.
 
https://www.youtube.com/watch?v=cDA9puqmgpM

Maahiset: Kirjoista yms. olin saanut kuvan, että loppuvaiheen keikat olisivat olleet heikkoja, mutta mieshän oli älyttömässä vedossa. Paljon improvisaatiota ja ideoita.
 
Muistelisin että jollain Saksan keikalla 1970 Jimi soitti 3 biisiä kokonaan ja sitten sanoi mikkiin "mä kuolin jo ajat sitten (tai eilen versiosta riippuen)" tjsp. ja käveli pois lavalta. Taisi olla aika pöllyssä silloin...

Joo ja oliko toisella Tanskan keikalla vähän sama. Nuokin keikat löytyvät tubesta, ainakin Aarhus. Mutta paljon enemmän helmiä esiintymisiä kuin huteja, tuntuu sille. Tuon kiertueen alkupuolen LA Forum Inglewood 4/24/70 keikalla esim. Hear My Train A Coming on tunteikas kuin mikä ja on yksi suosikkiversioitani. Viimeisen vuoden keikoilla soittotaito ja tapa on kuin kehittymässä johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen.

Maahiset: En ketjua kovin pitkälle selannut, mutta jos Henrixistä pitäviltä on mennyt ohi, Youtubessa on nykyään kiintoisia bootlegeja vai miksi niitä sanotaan.
 
Esim. tämä keikka. Machine gun pistää ihon kanalihalle. Ikänä ole kuullut vastaavaa. Ja Red house...
 
Kirjoista yms. olin saanut kuvan, että loppuvaiheen keikat olisivat olleet heikkoja, mutta mieshän oli älyttömässä vedossa. Paljon improvisaatiota ja ideoita.
 
https://www.youtube.com/watch?v=cDA9puqmgpM
 
Hey Baby (New Rising Sun) tuolta keikalta on yks parhaista livevedoista.
 
Ennen oli Crosstown Torrents, josta nämä bootlegit löytyivät paremmalla kuin YouTube-laadulla. Mutta se sivu on ollut kuollut ja kuopattu jo useamman vuoden.

Hendrixin arkistoista on löytynyt 38 ennenkuulematonta kappaletta, jotka näkevät pian päivänvalon Electric Lady Studios - A Jimi Hendrix-vision nimisellä boksilla. Biisit on äänitetty kesällä 1970 vain pari kuukautta ennen Hendrixin kuolemaa. Samanniminen dokumentti on myös tulossa ensi-iltaan syksyllä. Tuolta boksilta julkaistiin tänään seitsemäs otto Angelista. https://youtu.be/nmjQquJE-Ps
 
https://www.loudersound.com/news/jimi-hendrix-electric-lady-studios