Kitarat: kitarakamat ›

Sen verran omaa lusikkaa tähän soppaan, usein puhutaan siitä, kun kitara soi lujaa ja resonoi hyvin akustisesti, jotta se olisi joku tae "hyvälle soundille" kuten myös keveys. Kumpikaan näistä ei oikeastaan johda muuta kuin harhaan. Tasapainoinen sointi joka puolelta ja kielten välinen balanssi on kuitenkin paljon merkittävämpi juttu, kuten myös paino, joka sekin vaikuttaa kaikkeen. Se keveys on ehkä hartioiden kannalta oleellinen, mutta se paljon mainostettu keveys jonain autuaaksi tekevänä juttuna ei kyllä päde, soundiin kyllä vaikuttaa, mutta miten?
Mulla on ollut 2 G:n R8-mallia samalta vuodelta 2001, toinen erittäin kevyt alle 3.8kg, toinen 4.2kg, kummatkin hyvin soivia kepukoita, mutta painavamman paremmuus tuli esiin tasapainoisempana sointina. 4.2 soi akustisesti melko hiljaa, kun taas 3.8 aikas lujaa ja raikkaasti, sähköjen kanssa asialla ei ollut enää mitään eroa, siis sen ns paremmuuden kannalta, soundiero on kyllä huomattava. Kummassakin samat puut, mikit vähän eri, muttei nyt mitään mullistavaa eroa niissäkään, 3.8 Kloppman-setti, 4.2 BKP Mule. Elikkäs tässä puiden ero vaikuttaa huomattavasti painon myötä, muttei varsinaisesti "paremmuuteen" kummassakin myös rosterinauhat, että sekin voidaan sulkea pois. Se vaikuttaako eri puulajit sointiin ja miten, pitäis kait vertailla sitten saman painosilla kalikoilla, kun paino kuitenkin vaikuttaa melkoisesti. Itse kuitenkin uskaltaisin uskotella, ainakin itselleni, eri puulajien erilaiseen sointiin. Clipissä tuon 3.8:n soundia, vähän kieli poskella vedetyn demon muodossa, vedetty Marshall 50w JMP-combon läpi .4.2 ei oo vielä taltioitunut mihinkään, että siitä ei vertailunäytettä, mutta tuo demo edustaa sellaista vähän "raikkaampaa" Les Paul-soundia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=9oR2iyuvBFw

Jukka Häikiö: Clipissä tuon 3.8:n soundia, vähän kieli poskella vedetyn demon muodossa, vedetty Marshall 50w JMP-combon läpi .4.2 ei oo vielä taltioitunut mihinkään, että siitä ei vertailunäytettä, mutta tuo demo edustaa sellaista vähän "raikkaampaa" Les Paul-soundia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=9oR2iyuvBFw
 
Hieno perus-Marsusoundi!
 
Ja hyvää analyysiä myös. Kielten balanssista hyvä huomio. Yleinen ongelma, lähes kaikissa kitaroissa on, että G-kieli soi liian kovaa muihin nähden. Ei johdu puista vaan mikki/kielet kombinaation evoluution myötä syntyneestä konfiguraatiovirheestä. Itse nykyään aina kompensoin säädettävillä napapaloilla G-kielen napa alemmas ja soundi on paremmin balanssissa.

Kävin taannoin kaupassa testaamassa puolisen tusinaa n. 1000€ Tokaita. Osa oli ihan hyviäkin. Samassa kaupassa oli Suhrin kitaroita monia ja testasin niitäkin. Huomio kiinnittyi nimenomaan tähän Häikiön mainitsemaan akustiseen tasapainoisuuteen, se oli jokaisessa Suhrissa aivan eri luokkaa kuin yhdessäkään Tokaissa. Äänet tulivat ulos jotenkin tasaisesti ja kauniisti, kielten erot olivat pienemmät mutta tasaisuus ilmeni myös samaa kieltä ylöspäin mennessä. Tiettyä omistamisen halua alkoi esiintyä. En tiedä miten ne sen tekevät mutta ilmiö oli johdonmukainen. Näin siis ilman sähköjä ja varmasti se sähköilläkin esiin tulee. Bändisoitossa vaikkapa särötettynä ja soundi muutenkin soseutettuna tällaiset erot katoavat kyllä. Hintaeroa Suhrille kaksi tuhatta euroa. Sillä saa parempaa tunnetta ja soittokokemusta ja hyvää oloa ja iloa elämään. Kuunteleva yleisö ei eroa mieti eikä ymmärtäisi asiaa vaikka selittäisi.

Yleisössähän mietitään Suhrin kohdalla et eiks kitaristilla oo varaa aitoon Fenderiin.

erty: Hyvä video siitä et Andersoniin on valittu hyvät puut!
 
Nojaa, ihan sama vaikka se olis tehty betonista.

Olin aikoinaa neuroottisen tarkka äänen suhteen. Hinkkasin päiväkaupalla jotain soundia, kunnes tajusin kuinka *tun typerää hommaa.
Sama pätee tähän aiheeseen osittain vaikka tietysti spekuloida saa. Ja tämäkin oli vain spekulaatio. Jatkakee..
 
Tai no jatkan vielä, jos joku ei tajunnu, että se typeryys on siinä että mieli on muutoksessa jatkuvasti. Se että kun jotain ääntä ruuvaa ja ruuvaa, niin ruuvaa ääntä vain osittain, mutta omalla muutoksessa olevalla mielellä on oma osuus. Siinä ei lopulta ruuvaa mitään muuta kun omia ruuveja löysemmäks ja löysemmäks eikä siinä tee itselleen mitään palvelusta, paitsi jos tarkoitus on päästä hoitotaloon hakkaamaan päätä seinään.
Sama juttu näiden nyanssisoundien ihmettelyssä muutenkin. Vaarallinen tie!

Kuunnelkaa lapset KaRaa tuossa yllä, koska tarina on opettavainen ja tosi! No eniweis, mä olen lopettanut kaiken skitsoilun saundeista jo aikaa sitten omalta osaltani ja se lähti alunperin siitä, kun Juubareiden kanssa tuli aikoinaan tehtyä kaiken maailman keikkaa ties millä ja kenenkä backlaineilla, jolloin homma evoloitui siihen, että "ai jaa, siitä tulee ääntä joka ei oo ihan täyttä paskaa? joo kelpaa".
 
Ja siinä on pysytty ja pysytään :D Mikä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sitä toosaa pidä säätää omalle maulle, ja kitaralle, sopivaksi. Tietenkin pitää, mutta oma soolomatolaatikko täytyy kuitenkin olla aina mukana, ja se on jo iso helpotus mitä saundipähkäilyyn tulee.

Se nyt ei oo iso homma ruuvaa se soundi jotenkin sinnepäin millä tahansa laitteella.

Ei niin, eikä kukaan sellaista väittänytkään. Mutta kun se "sinnepäin" riittää kaikissa keikkatilanteissa aivan mainiosti ja studiossa voidaan sitten hifistellä tarpeen mukaan enemmän.

No ei sielläkään. Soittaa vaan jotain, sama liksa.

No mikäs siinä muuten, paitsi että tuolla asenteella voi se palkansaanti olla hiukan haastavaa.

Lennu: Se nyt ei oo iso homma ruuvaa se soundi jotenkin sinnepäin millä tahansa laitteella.
 
Jeps. Ja sit miksaaja tulee kuitenki sanoon, että "voitko tiputtaa sitä alapäätä vähän" ;)

No sitähän nyt pitää älytä tiputtaa ihan itte samantien ilman turhia kyselyitä. Siis miksaajahan eequaa FOH-kanavaa ihan just kuten tarvitsee, mutta kuka idiootti sitä tuhnupierua sinne lauteille haluaa kaikkea puurouttamaan ja sotkemaan alun perinkään?

PS. Vastaus kysymykseen: minä kännissä nuorempana :D

Niin, taisi olla joku tunnetumpi jenkkijazzari joka joskus sanoi, että "Tuleeko siitä ääntä? No sitten se on hyvä vahvistin ja säädöt kohdillaan" :D Ja näinhän se monessa tilanteessa onkin...

msalama: Niin, taisi olla joku tunnetumpi jenkkijazzari joka joskus sanoi, että "Tuleeko siitä ääntä? No sitten se on hyvä vahvistin ja säädöt kohdillaan" :D Ja näinhän se monessa tilanteessa onkin...
 
Yleistys on sitten ihana tapa :D

Monessa tilanteessa yksi käyttökelpoisimmista tavoista, kyllä.

msalama: Monessa tilanteessa yksi käyttökelpoisimmista tavoista, kyllä.
 
Mut ei ota huomioon kuin yleistäjän oman ambition sovittaa oman kokemuksena koskemaan kaikkia ihmisiä :P

Jos se toimii yleistäjälle itselleen, se on validia. Muiden huolet ja murheet ovat heidän ongelmansa.