Tanssimusiikki ›

Kefiiri: Lähteitä tälle? Tai sitten johonkin kykyyn vaikuttava altistus tulee jostain asiasta jonka yhteyttä kyseiseen kykyyn ei äkkiseltään hokaa.
 
Mutta kyllä mä toisaalta uskon tuon rappeutumiskuvion. Olen niin huono autokuski, että olen vissiin jäänyt vaille autoilualtistusta... hetkinen, meillähän tosiaan ei ollut autoa kun olin pieni. Useimmilla oli, ja melkein kaikki todella ovatkin parempia kuskeja kuin minä!
 
Olen lukenut joitakin aivotutkijoiden kirjoittamia kirjoja. Ihmisen synapsit ovat lukuisimmillaan muistaakseni 2 vuotiaana, jonka jälkeen niitä alkaa hävitä. Tuohon ikäkauteen liittyvät oppimiset muuttuvat tuolloin ikäänkuin pysyviksi kytkennöiksi
- esim kielen oppiminen - ja muutoin synapseja alkaa kadota.
 
Tämä liittyy myös siihen eroon ihmisen ja eläimen välillä että ihminen syntyy ikäänkuin keskeneräisenä ja aloittaa sopeutumisen vasta syntymän jälkeen. Eläimillä sen sijaan on jo valmiiksi 'koodatut' aivot että voivat selviytyä heti synnytttyään.
 
Tämän takia ihminen on myös hyvin sopeutuvainen erilaisiin ympäristöihin ja kulttuureihin ja sen takia myös aivotoiminnan kehitys varhaislapsuudessa on tärkeää sekä sosiaalisessa että oppimismielessä.

Kefiiri: Epiksen suhtautuminen on pragmaattista,.
 
Epis on sillai oikeessa, et jos aatellaan vaik kirjoittamista koneella, niin ihan ääritapauksia lukuunottamatta kuka tahansa oppii kirjoittamaan koneella jokseenkin virheettömästi ja jopa vikkelästi.
Se on ihan harjoituksesta kiinni eikä hyvästä opettajastakaan ole haittaa.
Joka sanoo, et "en ikinä opi kirjoittamaan koneella paitti yks tekee työtä - yhdeksän lepää-periaatteela" on väärässä eikä vaan ole harjoitellut tai viitti harjoitella tarpeeksi.
 
Mut vaikka osais kirjoittaa koneella niin se ei tarkoita et osais kirjoittaa kirjan.
Tai muuttaa olemassaolevan kirjan elokuvakäsikirjoitukseksi.
 
Se vaatii vision siitä mitä haluaa tapahtuvan ja näppäimistö on vaan väline jonka käyttötaidosta on apua itse asian julkituomiseen.
 
Lahjakkuuden taustalla on jotain jota on hirveen vaikee harjoitella koska siihen sisältyy muutakin kuin taito koskettaa näppäimiä.

rintapek: Epis on sillai oikeessa, et jos aatellaan vaik kirjoittamista koneella, niin ihan ääritapauksia lukuunottamatta kuka tahansa oppii kirjoittamaan koneella jokseenkin virheettömästi ja jopa vikkelästi.
Se on ihan harjoituksesta kiinni eikä hyvästä opettajastakaan ole haittaa.
Joka sanoo, et "en ikinä opi kirjoittamaan koneella paitti yks tekee työtä - yhdeksän lepää-periaatteela" on väärässä eikä vaan ole harjoitellut tai viitti harjoitella tarpeeksi.
 
Mut vaikka osais kirjoittaa koneella niin se ei tarkoita et osais kirjoittaa kirjan.
Tai muuttaa olemassaolevan kirjan elokuvakäsikirjoitukseksi.
 
Se vaatii vision siitä mitä haluaa tapahtuvan ja näppäimistö on vaan väline jonka käyttötaidosta on apua itse asian julkituomiseen.
 
Lahjakkuuden taustalla on jotain jota on hirveen vaikee harjoitella koska siihen sisältyy muutakin kuin taito koskettaa näppäimiä.
 
Miten tuo manifestoituu musan kanssa? Maailma on sitä täynnä, ei kun soittamaan.
 
Ei tässä oo kuitenkaan säveltämisestä puhuttu.

rintapek: Eikö soittaminen ole tulkintaa? Näkemyksen toteuttamista?
Jotain muuta kuin reikänauha automaattipianossa.
 
Mistä se näkemys tulee? Pystyykö sitä harjoittelemaan?
 
No totta helvetissä pystyy. Oletko koskaan käynyt soitto/laulutunnilla, tai emuloinut jonkun levytyksen tulkintaa kappaleesta X?

Kirjan myyntipuhe on kieltämättä vaikuttava (ja pitkä) ja Epämuusikko tykkää kun "talent" sana on koko ajan lainausmerkeissä ;)
 
Mutta tottahan se on että se _miten_ treenaa on kehittymisen kannalta tärkeämpää kuin pelkkä treenin määrä.

WanhaWetäjä: Sanoppas Jucciz miksi et sinä ja moni muu hyvistä soittajista ei laula edes stemmoja ? Korjaa jos olen ymmärtänyt väärin laulamattomuuden kohdallasi.
 
Sullahan oli eri alue mitä opiskelit mutta meneekö se niin että jos on/tuntee olevansa niin hyvä että ei tarvi laulaa tai tähtää opinnoissaan pidemälle/muualle kuin livesoittajaksi ja jos ei vaan ole koskaan laulanut tai kärsii niistä kansakoulun laulukokeiden traumoista niin kynnys laulamiseen on vaan liian korkea. Toki jos oma ääniaines karkoittaa kaiken elollisen niin kotona kuin puutarhassa niin ehkä on vaan paree olla laulamatta.
 
Tämä tuli mieleen kun havaitsin viime keikalla että vihollisbandin kitaristi ei laulanut edes stemmoja.
 
Kyllä mää aika monesti laulan stemmoja: enimmäkseen lonkalta, jos on tuttu biisi ja ylipäätään tietää sanat. Moodissa pidettiin ihan stemmatreenejäkin, jotta saatiin solistin tueksi esim. kolmiäänisiä, harkitun kuuloisia taustalauluja. Etenkin jos on soitannollisesti puuduttava biisi, stemmalauluilla saa vähän lisävirikettä: ei oo ittellä niin tylsää. En ole erityisen innostunut omasta laulusoundistani, enkä missään nimessä olisi ns. solistiainesta, mutta vireessä pysyn ja löydän stemman nopeasti - ja voin vaikka vaihtaa lennossa toiseen, jos kaveri valitsee saman, jota itse lähdin kokeilemaan. Ihan hauskaa aivojumppaa kun on tuttu biisi.
 
Alkuvuosina en suostunut ottamaan mikkiä eteen: halusin kai ensin ottaa biisit haltuun kitaralla, enkä halunnut, että mikään muu homma häiritsee sen suorituksen onnistumista. Nykyään olen tässä asiassa rohkeampi, vaikka olisi vähän vieraampi biisi: ehkä se ajatusmaailma on mennyt enempi siihen suuntaan, että ei tää niin haudanvakavaa aina ole, jos on vaikka bilebändin keikka - joskus mullikuoro tai kahden markan Siwa-stemmatkin (yllättävän lähellä!) tukevat ja nostavat meininkiä. Ja onhan se hieno tilanne kun parhaimmillaan neljäkin muusikkoa laulaa samaan aikaan: saa aika ison kuuloisia juttuja.

Jucciz: Kyllä mää aika monesti laulan stemmoja: enimmäkseen lonkalta, jos on tuttu biisi ja ylipäätään tietää sanat. Moodissa pidettiin ihan stemmatreenejäkin, jotta saatiin solistin tueksi esim. kolmiäänisiä, harkitun kuuloisia taustalauluja. Etenkin jos on soitannollisesti puuduttava biisi, stemmalauluilla saa vähän lisävirikettä: ei oo ittellä niin tylsää. En ole erityisen innostunut omasta laulusoundistani, enkä missään nimessä olisi ns. solistiainesta, mutta vireessä pysyn ja löydän stemman nopeasti - ja voin vaikka vaihtaa lennossa toiseen, jos kaveri valitsee saman, jota itse lähdin kokeilemaan. Ihan hauskaa aivojumppaa kun on tuttu biisi.
 
Alkuvuosina en suostunut ottamaan mikkiä eteen: halusin kai ensin ottaa biisit haltuun kitaralla, enkä halunnut, että mikään muu homma häiritsee sen suorituksen onnistumista. Nykyään olen tässä asiassa rohkeampi, vaikka olisi vähän vieraampi biisi: ehkä se ajatusmaailma on mennyt enempi siihen suuntaan, että ei tää niin haudanvakavaa aina ole, jos on vaikka bilebändin keikka - joskus mullikuoro tai kahden markan Siwa-stemmatkin (yllättävän lähellä!) tukevat ja nostavat meininkiä. Ja onhan se hieno tilanne kun parhaimmillaan neljäkin muusikkoa laulaa samaan aikaan: saa aika ison kuuloisia juttuja.
 
Noissa stemmojen vetämisessä on vieläpä tärkein puoli, että pitää olla monitorointi kunnossa, että kuulee itsensä.

https://www.youtube.com/watch?v=jlxnQ4HkHIU
 
Tässä vähän mallia miten noi stemmatkin voi pölähtää.
 
Nehän vasta sen jälkeen resonoi keskenään, jos ne tulee sieltä sydämestä.
 
Tai lead laulu sydämestä. https://www.youtube.com/watch?v=VtrPjXxBH8w