Yleistä keskustelua musiikista ›

Minusta kyse on siitä, että niin monet hyvätkin säveltäjät on suomessa täysin unohdettuja, eikä suomessa arvosteta menneisyyden säveltäjien työtä ja taidetta läheskään yhtä paljon kuin esim. läntisessä naapurimassa, jossa ei ole selkeää ykkössäveltäjää, kuten meillä suomessa.
 
Osittain sekin mahdollistaa sen, että länsinaapurissamme levytetään musiikkia ennakkoluulottomammin laidasta laitaan ja vaikka Sibeliuksen maassa säveltäjän oli vaikea saada arvostusta ennen kuin hän oli säveltänyt sinfonian ja vaikka niitä syntyi hämmentävän paljon, ei näiden julkisuuden jo kauan sitten unohtamien säveltäjien sinfonioiden levyttämiseen tunnu olevan mitään kiinnostusta ja intressiä kuten ruotsissa, jossa tosin säätiöilläkin on enemmän varallisuutta ja mahdollisesti niiden myöntämät sponsorituetkin hulppeampia kuin suomessa,
 
Tämä ei tietenkään sanottavammin kannusta meillä levyttämään taloudellisen tappion pelossa sinfonista musiikkia, jonka menekki on surkuteltavan suppea ja kapea ja vaikka sellaisen sinfonikon kuin Helvi leiviskän sinfonia saatiin purkitettua taannoin, ei trendi suomessa suosi laadukkaidenkaan orkesterisäveltäjien sinfonioiden levyttämistä, koska suuri yleisö ei löydä sen pariin ja koska yleisön mielissä Madetojan ja Sibeliuksen kaltaisilla "jättiläisillä" on niin dominoiva asema jota on vaikea kyseenalaistaa
 
Missään tapauksessa en katso, että suomalainen musiikki olisi aikakautensa musiikillisiin virtauksiin ja säveltaiteellisiin saavutuksiin suhteutettuna sen huonompaa kuin muissakaan länsimaissa, vaan mielestäni suomessa, joiden säveltäjiltä odotettiin aina paljon, on sävelletty upeaa sinfonista musiikkia, jota edustavat vaikka Melartinin sinfoniat uusina editioina, joiden kokonaislevytys antaa odottaa itseään, vaikka tuo sinfonia brevis nro 5 a molli onkin kait työn alla, josta myös jalaksen tulkinta on vaikuttava, sekä atonaalisesti sävyttyneitä jaksoja ja klusterimaisesti soivaa kokosävelasteikosta muodostettua sointua myöten sisältävä elementtisinfonia tyylillisestä epäyhtenäisyydestäänkin huolimatta on erinomainen sinfonia joka mielestäni ylittää mainittujen kansallisromantikoiden saavutukset sinfonian alalla.
 
Itse olen kuunnellut usein hyvin vaikuttuneena Tuukkasen upeaa meri sinfoniaa, josta tosin ei voi kuunnella kokonaislevytystä spotifysta tai tuubista vaan vain Finlandia Recordsin CD:ltä ja esim. Fougstedtin vaikuttava dodekafoninen trittico sinfonico esitettiin aikoinaan Rooman musiikkifestivaaleilla , joten kyllä meillä muutakin musiikkia on viety maailmalle kuin ainoastaan kansallissäveltäjämme mteoksia. Fordellilla on peräti 44 toinen toistaan uljaampaa kyseisen lajityypin teosta ja Aaltosen hiroshima sinfonia nautti aikanaan suurta suosiota itä blokissa ja japanissa jossa sitä soitetaan ilmeisesti vieläkin.
 
Myös mm. Sulho Rannan Piccola kaikesta suppeudestaan ja kompaktiudestaankin huolimatta teki suuren vaikutuksen avausosan ja pezzo umoristicon osalta, mutta yle ei toiveistani huolimatta esittänyt säveltäjän sinfonia Semplicaa joka opn edellistä jo kunnianhimoisempi uusklassinen ja omaperäinen sinfonia joka viljelee fuugatekniikkaakin