 Digital Beat05.01.2023 23:30:35 | |
|---|---|
slowdive: Itsellä kans tuo Tracker aktiivikäytössä. Vaikka jotain hataraa tracker-pohjaa olikin viime vuosituhannelta, niin periaatteessa ei ollut mitään sellaista pohjaa mistä olisi ollut hyötyä. Minusta tracker oli aika helppo ottaa haltuun ja sillä biisinrunkojen ja looppien väsäily käy mukavasti. Performance Modea en ole oikein ottanut vielä ainakaan haltuun, enkä kovin pitkälle Trackerissa efektoi tai miksaa, kun kuitenkin Cubasella biisit viimeistelen. Kyllä tuo on ihan hyvä jos ei katso tracker puristin näkökulmasta. Se mikä piti kaivaa jostain oli copy track komento kun sitä ei suoraan valikossa näy. Tracker muusikon näkökulmasta se on vähän kummaa. Näppäimet olivat jotkin shift+up. No kaikki oli kyllä muutenkin näppäinoikoteillä alkuperäsissä fastracker 2 ja Protracker softissa. Song tila on hyvä kun sillä saa nopeasti tehtyä biisin rakenteen tai muokattua sitä. Myös midi yhteensopivuus hyvä vaikka on vaan yksi adapteri. Midi toimii aivan suoraan esim Arturian koskettimille. Usb sovitin/mikrokortti yhdistelmä ehkä ainoa miinus käytettävyyden kannalta jos koneelta siirtää ääniä esim. Sample kansioon. Parempi olisi joku usb muistitikku. ///Digital Beat | |
 Tanelid12.01.2023 00:12:42 | |
Paras harrastus ikinä! Hurahdin tähän koronakeväänä lisääntyneen vapaa-ajan ja kotona sluibailun myötä. Joskus aiemmin olin kokeillut pariinkin otteeseen DAW-pohjaista biisien tekemistä, mutta totesin sen olevan prosessina jokseenkin epäinspiroivaa ja innotonta näpräilyä. Nyt liki kolmen vuoden aikana olen ostellut ja myynyt synia, rumpukoneita, groovebokseja ja samplereita keskimäärin yhden kuukaudessa täydellistä setuppia metsästäen. Jokainen uusi laite on oppimiskokemus ja oma persoonansa josta joko tykkää tai sitten ei. Joitain laitteita olen ostanut, katunut myyntiä ja ostanut uudestaan ja taas myynyt ja taas katunut :) Tällä hetkellä suosikki-setup koostuu etupäässä Elektronin laitteista, parista analogisesta monosynasta, VA-syntikasta ja efektipedaaleista. Soittelen näitä käytännössä joka ilta tunti-pari, eikä innostukselle näy loppua. Tässä tuntee todella soittavansa oikeita instrumentteja, eikä vaan tuijottelevansa näyttöä tuntien kuinka pallit kutistuvat. Näyttöä saan tuijotella työssänikin. Mahtaako muuten pääkaupunkiseutua olla klubeja, joissa kävisi dawless-artisteja soittelemassa? | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)