Kilpailut ›

Haeroe: WW kirjoitti "yks bendi/ääni menee vähän yli tossa alussa kuin myös loppupuolella"
 
Se bendi jäi vajaaksi molemmilla kerroilla. Molemmat sävelet olis ollu oikein, joiden väliin se asettui, mutta siihen ylempään tähtäsin ja epäonnistuin.
 
Ok, näinhän se taisi mennä, se epävire siinä oli se mikä korvaan otti enkä asiaa aatellut ajatuksella, hyvä korjaus.
Pikkujuttujahan nuo ovat mutta kun ne on noin selkeästi kuultavissa kohdissa niin niihin kiinnittää huomiota, hyvä juttu on myös se että huomaa asioita itse ja on täten kriittinen omalle soitolleen.
 
Oma veto oli ns live, lopussa yks selkeesti väärä ääni joka ottaa omaan korvaan, yhessä kohtaa epämäärästä tilua joka menee miten menee, itsekriittisenä kaikki omassa soitossa olevat virheet ja maneerit tulee kyllä huomioitua.
 
Voishan sitä vetää filiksellä pitkin ojanpohjia jä vältellä liian hyvää soittoa kuten herra sonicliqueur asian ilmaisi, se lienee yksi tapa mutta jos tuolla asenteella ajattelee soittamista ylipäätään niin kannattaa jälkeenpäin ainakin hieman analysoida miten sitä tulikaan vedettyä.

Ei kai se ole joko-tai vaan voihan sitä vetää hillityn hallitusti ja sitten tilanteen vaatiessa koukata ojan puolella. Tämä vaatii tietenkin oikeaa osaamista ja tyylitajua. Mestaritason soittoniekoilta esim. jatsin tai fuusion puolelta semmoset muotoa rikkovat revittelyt ja dissonanssit soolo-osuuksissa kuulostaa joskus kaikkein parhaimmilta, kun se rikkominen muutoin asettuu siihen mestarillisen soiton kontekstiin.
 
EDIT: sun pitää WW koettaa myös muistaa olla siinä mielessä armollinen, että olet kuitenkin ammattiukko ja vähän eri tason soittaja kuin me muut n. 90% :) mikä on siis vain hieno juttu, mä kuuntelen ja luen enemmän kuin mielellään kokeneiden soittoa ja juttua.

Sielon uutta jos kelepoo.

dieter: Ei kai se ole joko-tai vaan voihan sitä vetää hillityn hallitusti ja sitten tilanteen vaatiessa koukata ojan puolella. Tämä vaatii tietenkin oikeaa osaamista ja tyylitajua. Mestaritason soittoniekoilta esim. jatsin tai fuusion puolelta semmoset muotoa rikkovat revittelyt ja dissonanssit soolo-osuuksissa kuulostaa joskus kaikkein parhaimmilta, kun se rikkominen muutoin asettuu siihen mestarillisen soiton kontekstiin.
 
EDIT: sun pitää WW koettaa myös muistaa olla siinä mielessä armollinen, että olet kuitenkin ammattiukko ja vähän eri tason soittaja kuin me muut n. 90% :) mikä on siis vain hieno juttu, mä kuuntelen ja luen enemmän kuin mielellään kokeneiden soittoa ja juttua.
 
Onhan WW ihan armollinen, en mä ainakaan koe että ei olisi. Hänen juttunsa on hänen juttujaan, monessa asiassa n.s.oikeila jäljillä, joissakkn aivan kujalla, eikä muuta väitäkään.
 
WW arvostaa eri asioita kuin bluesin revittäjät, eli harmoniaa ja sisällällistä mielenkiintoa. Hänelle muoto ei tuota sisältöä asioihin.
 
Sinänsä jokaisen soittajan olisi hyvä rakentaa n.s.soittajan itsetunto jossa paskat nakataan siitä, onko jonkun toisen mielestä hyvä vai ei. Vaikka toki hyvåä mieltä tuottaakin jos muillekin kelpaa.

sonicliqueur: Mitenkä teillä oli käytäntö että saako laittaa useempaa raitaa jne. ? vai että about editoimaton ja purkkiin sellasenaan vai...
 
Ihan miten haluaa. Ainakin mä oon soitellut useaman raidan kun on siltä tuntunut. Esim.stemmat
 
Soolo on soolo. Eikös ton voi vetää millä soittimella haluaa myös? Eihän noissa lue että kitaralla, edes.

sirdickyj: Onhan WW ihan armollinen, en mä ainakaan koe että ei olisi. Hånwn juttunsa on hänen juttujaan, monessa asiassa n.s.oikeila jäljillä, joissakkn aivan kujalla, eikä muuta väitäkään.
 
WW arvostaa eri asioita kuin bluesin revittäjät, eli harmoniaa ja sisällällistä mielenkiintoa. Hånelle muoto ei tuota sisältöä asioihin.
 
Sinänsä jokaisen soittajan olisi hyvä rakentaa n.s.soittajan itsetunto jossa paskat nakataan siitä, onko jonkun toisen mielestä hyvä vai ei. Vaikka toki hyvåä mieltä tuottaakin jos muillekin kelpaa.
 
Emme ole eri mieltä. Ja piristäävähän se mulle ainakin on, että on monipuolisempaakin harmonianäkemystä näissä mukana, WW:n rootsmassasta poikkeava tyyli on aina ollut piristävä juttu ja lempikuunneltavaa näissä. Perusbluussikin mulle kuitenkin kelpaa erinomaisesti.

Tuli meluttua. Kivoja taustoja. Saisihan sitä hinkuttamalla vaikka mitä mut ei jaksa eikä kerkee niin päästän itseni kärsimyksestä nopeesti näis.
Ens kerraks jos sais metsästettyy paremmat saundit. DI boksi on hajalla, niin oon nyt yrittäny guitar rägillä jotai kikkailla.

dieter: Emme ole eri mieltä. Ja piristäävähän se mulle ainakin on, että on monipuolisempaakin harmonianäkemystä näissä mukana, WW:n rootsmassasta poikkeava tyyli on aina ollut piristävä juttu ja lempikuunneltavaa näissä. Perusbluussikin mulle kuitenkin kelpaa erinomaisesti.
 
Samaa sanoo mm Frank Gambale joka on muutenkin mainion äijänköriläs eli hän soittaa mieluusti ns harmonisesti monimuotoisempaa haastavampaa bluesia mutta myös perinteinen käy.
Ko pätkä sai tietyltä taholta täystyrmäyksen eli kertoo vaan siitä kuinka ahdasmielisiä eräät ovat. Tuosta voi hyvin kuulla sointukierron minkä mukaan hän soittaa, löytyy videon loppupuolelta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=5wHghWQK7Nc&t=328s

sonicliqueur: Mitenkä teillä oli käytäntö että saako laittaa useempaa raitaa jne. ? vai että about editoimaton ja purkkiin sellasenaan vai...
 
Kaikkia nappuloita väännellään, erilaista äänen modifikaatioita harrastan, soitan mitä itse haluan, ennen soittamista en kuuntele mitä joku muu on asiaan taiteillut, viimeisen roots on soitettu kahdessa osassa, kun sain itseäni tyydyttävän loppuosan, virittelin alkuun jotain muuta ja liitin yhteen.
 
Kunhan on mukava soitella, jos joku muukin sattuu tekemistäsi pitämään, on se vaan mukavaa, jos ei niin sitten vaan jatketaan.

WanhaWetäjä: Samaa sanoo mm Frank Gambale joka on muutenkin mainion äijänköriläs eli hän soittaa mieluusti ns harmonisesti monimuotoisempaa haastavampaa bluesia mutta myös perinteinen käy.
Ko pätkä sai tietyltä taholta täystyrmäyksen eli kertoo vaan siitä kuinka ahdasmielisiä eräät ovat. Tuosta voi hyvin kuulla sointukierron minkä mukaan hän soittaa, löytyy videon loppupuolelta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=5wHghWQK7Nc&t=328s
 
Hyvä pätkä, katsoin kokonaan. Hauska huomio tuossa alussa, että Coltranen likki särökitaralla soitettuna saa jazzpuristeissa aikaan kauhureaktion kun taas fonilla töötättynä on cool. Samoin tuo äijän kiinnostus fuusioon on ymmärrettävää, sillä rajapinnoillahan tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista. Tuskin mikään nykyään roots-musaksikaan miellettävä tyyli on syntynyt tyhjiössä vaan on fuusiota jostain aiemmista elementeistä. Ja lopun sooloilu oli todella cool, tuohon suuntaan haluaisin omaakin harrastelijasoittoa viedä, jos tietäisin mitä treenata (ja vielä oikeasti treenaisinkin sitä :P)

Kun sit taas WWltä ei löydy sympatiaa esim. SRVn soitolle, minkä hån toki perusteleekin mainiosti sillä, että se on harmonisesti köyhää. Niinkuin taatusti onkin.
 
Sen soiton arvo on aivan muualla, mutta jos ei jaa niitä arvoja soitossa, niin eihän siinä soitossa silloin näe mitään kovinkaan hienoa. Tämä on ihan ymmärrettävää, eikä WW ole ainoa joka näin ajattelee.
 
Mä jaksan innostua siitä että jollain o n kauhee draivi tai mielestön tatsi soitossa, joku toinen ei innostu. Silti aurinko nousee taas huomenna.

Mun on vaikea suoranaisesti määritellä sitä mikä kolahtaa ja mikä ei ja miksi. Joskus joku vaan kolahtaa. Kai joku neurotieteilijä aivokäyrämittarinsa kanssa osaisi kertoa.
Ehkä on vaarallistakin määritellä liikaa. Sitä pian elää todeksi omat ennalta määritellyt asiat mistä pitää ja mistä ei, ja siten sulkee itsensä kaikelta muulta. Emt.

sirdickyj: Kun sit taas WWltä ei löydy sympatiaa esim. SRVn soitolle, minkä hån toki perusteleekin mainiosti sillä, että se on harmonisesti köyhää. Niinkuin taatusti onkin.
 
No ei tod. ole. SRV on yksi suurista ja tulee aina olemaan. Kuten Pekka Järvinen ja Eric Clapton. Ne jotka nämä kieltää voi kävellä järveen ja kattella peiliin ja sen läpi.

sirdickyj: Kun sit taas WWltä ei löydy sympatiaa esim. SRVn soitolle, minkä hån toki perusteleekin mainiosti sillä, että se on harmonisesti köyhää. Niinkuin taatusti onkin.

 
Jeps, en enää ota usein täällä kantaa, mutta on pakko todeta, että nyt kannattaisi sirdickyjin oikeasti tutustua bluesin jättiläisiin. Voisi mielipide muuttua SRVn ja muiden harmonisesti "köyhien" soitosta. Ilman heitä roots-genrestä puuttuisi oleellinen.

J.Hollström: No ei tod. ole. SRV on yksi suurista ja tulee aina olemaan. Kuten Pekka Järvinen ja Eric Clapton. Ne jotka nämä kieltää voi kävellä järveen ja kattella peiliin ja sen läpi.
 
On se silti harmonisesti löyhää. Voi järveen kävellessään vihellellä.
 
Albert ja Clapton on ihan eri asioita, ei niillä ole mitään tekemistä SRV:n kanssa.
 
Jos ei soitossa puhuttele se raivo ja armoton tatsi, niin ei varmasti puhuttele SRVkään. Mua puhuttelee, hän soittaa samaa jutua kun kaikki muutkin mutta vaan paremmin.

Tuomo_: Jeps, en enää ota usein täällä kantaa, mutta on pakko todeta, että nyt kannattaisi sirdickyjin oikeasti tutustua bluesin jättiläisiin. Voisi mielipide muuttua SRVn ja muiden harmonisesti "köyhien" soitosta. Ilman heitä roots-genrestä puuttuisi oleellinen.
 
Luetko sä yhtään mitä mä kirjoitan?
 
Lainasin tossa ihan muita kuin itseäni.
 
Sinänsä "bluesin jättiläiset" ei merkaa mitään sen enempää kuin muutkaan jättiläiset.
 
Ilman muuta esim. ilman SRV-estetiikkaa roots-genrestä puuttuisi oleellinen, SRV on yksi niistä joita jäljitellään. Syykin on mielestäni selvä; hän on kuin Albert Järvinen, jonka soiton Juho Pitkänen suurena fanina määrittelee hienosti "Suomalaiset sähkökitaristit"-kirjassa; se soitto kuulostaa siltä, miltä tavallisten kuuntelijoiden mielestä kitaransoiton pitääkin kuulostaa.
 
Mä en kuule tossa n.s. tavallisen kuulijan väheksymistä, vaan juuri sitä oman erinomaisuuden ja elitismin boksista ulos tulevaa suvereniteettia. Noiden herojan soitto puhuttelee ihmisiä laidasta laitaan. Jos laitat jollekin normimerkonomille Robben Fordia soimaan niin ei se tee samaa vaikutusta kuin SRV tai Albert Järvinen.
 
Järvinenhän, kuten SRVkin, taikoivat siitä samasta taikinasta ja muutamasta äänestä loputtomasti sujuvaa matskua, koko ajan hirvee flow ja ei saman toistoa. Mutta niillä muutamalla äänellä ne pelas. Siitä ei pääse mihinkään.

sirdickyj: On se silti harmonisesti löyhää. Voi järveen kävellessään vihellellä.
 
Kandee opetella viheltelemään esim. tämä:
 
https://youtu.be/KfGBQHM1EzI

sirdickyj: Albert ja Clapton on ihan eri asioita, ei niillä ole mitään tekemistä SRV:n kanssa.
 
Samasta juuresta ne kaikki ammentaa.
 
https://youtu.be/3F0dSPqPnpU
https://youtu.be/m9N8Qi6zLSU
https://youtu.be/euxP6t0oACA

J.Hollström: Kandee opetella viheltelemään esim. tämä:
 
https://youtu.be/KfGBQHM1EzI
 
Samassa laatikossa tuo pyörii kun muutenkin, nothing new.
 
Helvetin hienon kuuloista ja ihan maailman hienointa soittoa. Kuten jo aiemmin sanoin, jos soitossa se muoto ei ole itseä innostava asia, niin ei välttämättä saa tosta(kaan) mitään ihmeempää irti. Tiedän monia jotka eivät saa, mutta en yhtäkään joka silti olisi jotenkin sitä mieltä että SRV ei ansaitsisi paikkaansa Suurten Joukossa.
 
Tekstuurin luo pianosoolo ja kiipparit, silti.